Riikka Purra

Ukrainan asia on koko Euroopan asia. Se on erityisesti myös Suomen asia, sillä meidän käytännössä ainoa sotilaallinen uhkamme on juuri se maa, joka on hyökännyt Ukrainaan. Kun autamme Ukrainaa, autamme myös itseämme. Autamme Ukrainaa monin tavoin, humanitaarisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti. Kyse on solidaarisuudesta, mutta myös kansallisen edun mukaisesta politiikasta. Ukrainan on pakko voittaa sota. Maa on saatava toipumaan ja se on rakennettava vahvaksi. Kustannukset on tietenkin aina otettava huomioon eikä mitään päätöksiä voi tehdä kokonaan sokka auki.

"Puolustusvoimien resurssien tulee olla riittävät asevelvollisuuden turvaamiseksi ja joukkojen suorituskyvyn rakentamiseksi. Puolustusmäärärahat on nostettava pysyvästi yli 2 prosentin tasolle BKT:stä. Myös Nato-jäsenyys asettaa puolustusmenojen kansalliseksi tavoitteeksi 2 % BKT:stä, joka on Nato-maiden yhdessä sopima tavoitetaso." (perussuomalaisten UTP-ohjelma 2022)

Luokkakoot ovat paikoin liian suuria. Pelkkiä numeroita ei kuitenkaan kannata tuijottaa. Joissain kouluissa ja luokissa isompikin oppilasmäärä toimii, kun taas toisaalla tarvitaan selvästi pienempiä opetettavien määriä per opettaja.

Huumeriippuvaisten hoito ei ole tehokasta. Hoitoon ei ole helppoa päästä. Kannatan riippuvuudesta vapauttamaan pyrkivää ja toipumiseen tähtäävä hoitoa ja sen laadun ja saatavuuden parantamista. Myös korvaushoitoa ja psykososiaalisen avun tarjoamista tulee parantaa. Sen sijaan en kannata käyttöhuoneita. Yhteiskunnan ei tule ylläpitää riippuvuuksia tekemällä päihteiden käytöstä mahdollisimman helppoa, hyväksyttyä ja turvallista, vaan puuttumisen lähtökohtana tulee aina olla päihderiippuvuuden katkaiseminen.

Erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi sotemenomme ovat kasvussa, ja se on tosiasia. Perusterveydenhuollon resurssit ovat myös riittämättömät. Samaan aikaan on tärkeää pyrkiä tehostamaan toimintaa esimerkiksi paremmalla johtamisella ja käytännöillä ja hyödyntämällä yksityisen sektorin toimijoita. En kannata minkäänlaisia veronkorotuksia. Rahat on löydyttävä muita menoja vähentämällä ja toissijaisesta karsimalla. Suomalaisen turvallisuus ja hyvinvointi ovat puolustettavimmat painopisteet.

Suomalaista kriminaalipolitiikkaa ja rangaistuksia on myös kiristettävä. Pelkät pehmeät keinot eivät riitä - eivätkä havaintojen mukaan edes auta, sillä niitähän meiltä löytyy, mutta nuorisorikollisuus sen kun lisääntyy ja raaistuu. Kriminaalipoliittisessa ohjelmassamme on esitetty monia yksittäisiä toimenpiteitä.

Olen valmis porrastamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että sen taso on työttömyyden alussa korkeampi. Ansiosidonnaiseen liittyy kannustinongelmia ja niihin on hyvä puuttua. Työn pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömyyden. Ja siitä saatavalla palkalla pitäisi tulla toimeen. Samaan aikaan on syytä korostaa, että useimmille työttömyys ei ole valinta. Vaikka yleinen yhteiskunnallinen narratiivi kertoo vain työvoimapulasta, vaivaa myös ihan aito työttömyys hyvin monenlaisia ammattilaisia tässä maassa.

Houkuttelua voidaan harjoittaa suhteessa korkeasti koulutettuun työvoimaan ja oikeisiin huippuosaajiin, ei muuhun. Väitteet maahanmuuton kestävyysvajetta helpottavasta vaikutuksesta perustuvat aina täysin epärealistisiin laskelmiin, joissa maahanmuuttajien työllisyysasteen ja sosiaalitukien sekä julkisten palveluiden käytön oletetaan tulevaisuudessa vastaavan suomalaista kantaväestöä, vaikka näin ei ole käynyt yhdessäkään Länsi-Euroopan maassa. Maahanmuutto todellisuudessa lisää huomattavasti julkisia menoja ja päälle tulevat monet kulttuuriset ja sosiaaliset ongelmat. Työvoimapulaan ei voida vastata maahanmuutolla, vaan rakenteellisilla muutoksilla työmarkkinoilla, ammattikoulutuksen kuntoon laittamisella ja työntekoon kannustavalla vero- ja sosiaalipolitiikalla.

Suomessa on seuraavan kahden vaalikauden aikana asetettava kärkitavoitteeksi julkisen talouden tasapainottaminen, jotta valtiontalous kestää tulevina vuosikymmeninä ikäsidonnaisten menojen tuntuvan kasvun. Perussuomalaisten talouspoliittisesta ohjelmasta ja vaihtoehtobudjetista voi katsoa lähemmin, miten me sen tekisimme.

Veroja ei pidä alentaa velaksi, mutta Suomella täytyy olla selkeä tavoite alentaa kokonaisveroastetta ja parantaa erityisesti keskituloisen palkansaajan ostovoimaa. Julkinen talous pitää ensin saada kestävälle uralle ja kohti menoleikkauksia. Vasta sen jälkeen voidaan tehdä päätöksiä veronalennuksista. Mitään veroja ei voida nostaa (pois lukien erinäiset veropohjaa laajentavat ratkaisut).

Millään tukipaketeilla ei ongelmaa kokonaisuudessaan korjata, sillä riittäviin sellaisiin meillä ei ole varaa eikä kriisi ole loppumassa tähän talveen. Mutta on selvää, että akuutissa tilanteessa tukeminen on tarpeen. Perussuomalaiset on esittänyt monia muita keinoja torjua tai ainakin vähentää energiakriisin vaikutuksia.

Suomessa on Euroopan paras metsänhoito, paljon suojeltua metsää ja olemme Euroopan metsäisin maa. Yksityismetsiin ei saa esittää lisää hakkuurajoituksia. Valtion alueilla erilaisia suojelualueita ja hakkuurajoituksia on paljon enkä näe niiden lisäämiselle akuuttia tarvetta. Suomi ei voi olla Euroopan hiilinielu. Monimuotoisuutemme ja ekosysteemimme ovat tutkimustenkin mukaan hyvässä kunnossa.

Perussuomalaiset on esittänyt syksystä 2021 asti, että tavoite on lykättävä vuoteen 2050 eli samaan kuin useimmilla verrokkimaillamme ja EU:lla. Liiallinen kunnianhimo osuu valitettavasti omaan nilkkaan, etenkin energiakriisin aikana. Sen aiheuttamat lisäkustannukset veronmaksajalle, kotitalouksille, yrityksille ja teollisuudelle ovat kiistattomat.

Kyseessä on käytännössä uusi vero, eräänlainen sakkovero, nimenomaan autoileville työssäkäyville. En kannata uusia veroja tai maksuja. Pääkaupunkiseudullakin autonkäyttö on monille tarpeen. Itse käytän julkista liikennettä, koska se on minulle helppoa ja yksinkertaista.

Perussuomalaiset näkee turkistarhauksen yhtenä laillisena elinkeinona muiden joukossa. Hyvä argumentti sen puolesta on, että vaikka Suomessa ei sitä harjoitettaisi, jossain muualla, todennäköisesti Kiinassa, harjoitettaisiin sitäkin enemmän. Eläinten olot ym. ovat Suomessa paremmalla tolalla. Tosin niitä pitäisi ehdottomasti parantaa entisestään. Suomalaiset eivät juuri lainkaan osta turkiksia enkä heitä siitä syytä. Turkisten käyttö maailmanlaajuisesti vähenee voimakkaasti, paitsi Aasian suunnassa. En itsekään koskaan käyttäisi häkkieläinten turkiksia.

Veroja ei voi korottaa. Julkisen talouden menoja ja valtion, alueiden ja kuntien tehtäviä täytyy vähentää. Verot ja maksajien määrä eivät yksinkertaisesti riitä tällaisen rakennelman ylläpitämiseen, ja olemme hyvin huolestuttavalla tavalla velkaantuneet. Krooniset alijäämät ja velkaantuneisuus uhkaavat tulevaisuuden hyvinvointijärjestelmää, jos emme tee isoja muutoksia.

Suomessa on edelleen huomattavan pienet tuloerot. Kannatan tuloja tasaavaa järjestelmää, mutta toivoisin myös, että työssäkäyvä ahkera ihminen saisi selvää etua sellaiseen verrattuna, joka ei välitä töitä tehdä. Kaikki eivät halua olla ahkeria tai kehittää itseään. Koulutuksen, ahkeruuden, yrittämisen ja lahjakkuudenkin pitää näkyä pankkitilillä. Vaurastumisen tavoittelukin pitää olla sallittua muillekin kuin kultalusikka suussa syntyneille. Suomi itse asiassa tasaa tuloja verotuksen progressiolla ja tulonsiirroilla eniten maailmassa. Mikäli kysymyksessä ei olisi ensimmäisenä sanana "suuret", olisin vastannut "samaa mieltä".

Energiakriisin aikana näin on. Esimerkiksi ylisuurten voittojen verottaminen ja hinnanmuodostukseen puuttuminen ovat kannatettavia toimia. Kyse on kuitenkin poikkeustapauksesta. Suomessa valtio puuttuu markkinoiden toimintaan riittävästi.

Useimmat käyttävät jossakin elämänsä vaiheessa tulonsiirtoja ja sosiaaliturvaa. Kaikki eivät kykene lainkaan tulemaan omillaan toimeen, se on fakta. Sosiaaliturvan varassa eläminen on valitettavan usein ylisukupolvista. Se, mihin helpoiten voisimme vaikuttaa, on, että emme aktiivisin päätöksin tuottaisi maahan lisää huono-osaisia. Tarkoitan tietenkin maahanmuuttoa. Tietyistä maista saapuvat maahanmuuttajat ovat voimakkaasti yliedustettuja tulonsiirtojen saajissa. Kun kotouttaminen ei ole velvoittavaa eikä työntekemistä vaadita, tuloksena ovat valtavat kustannukset, muiden ongelmien ohella.

Tähän on vaikea antaa yleispätevää vastausta. Usein valtio-omistus on tärkeää ja perusteltua eikä sitä tule heikentää. Toisaalta esimerkiksi kunnissa monet tällaiset toimijat haittaavat markkinoiden normaalia kilpailua ja yksityisen sektorin toimintaa.

On positiivista kansainvälisyyttä ja sitten on "monikulttuurisuutta" ja "monimuotoisuutta". Siitä, mitä nämä sanat edes tarkoittavat, on erimielisyyttä. Itse näen ne vahvasti poliittisina käsitteinä, jotka eivät tarkoita minulle hyviä asioita. Suomen monet vahvuudet ovat nojanneet yhtenäisyyteen. Meille se on tarkoittanut myös homogeenisyyttä. Mielestäni Suomi ei ole Suomi, jos siellä ei asu suomalaisia. Kaikki maahan kävelevät tai täällä asuvat ihmiset eivät suinkaan ole suomalaisia. Keskustelu aiheesta on surkuhupaisaa. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka ja "monikultturismin" ja "monimuotoisuuden" suitsuttaminen aiheuttavat paljon puhetta ja abstrakteja väittämiä. Ongelmista ei edelleenkään välitetä puhua.

Monet arvomme ja periaatteemme niin Suomessa kuin länsimaissa yleensäkin nojaavat kristillisille arvoille ja näkemyksille. Se on hyvä asia. Yleisesti uskontoa ei ole tarpeen sotkea politiikkaan tai päätöksentekoon sen enempää eikä kristillinen kirkkokaan enää ihan ole kuin ennen... Eli mistä arvoista puhumme? Niistä vanhoista ja perinteisistä vai nykykirkon omista, jotka eivät juuri eroa muidenkaan yhteiskunnan voimakkaiden tahojen arvoista (ks. edellinen kysymys)?

Sukupuolia on kaksi. On tietenkin olemassa myös ihmisiä, joiden biologinen sukupuoli jää epäselväksi tai joka ei ole selvästi sen paremmin mies kuin nainen. Joillakin ihmisillä kokemus vastakkaisen sukupuolen identiteetistä on myös vankka ja pysyvä. He ovat pieni vähemmistö. Heitä pitää auttaa. Sen sijaan ns. gender-ideologian (valitse sukupuolesi) aiheuttamat ongelmat etenkin nuorten keskuudessa ovat voimakkaassa nousussa, ja tämä on hyvin huolestuttavaa. Sukupuolen vaihtaminen ratkaisuna identiteettiongelmaan tai täysin luonnollisiin iänmukaisiin haasteisiin on erittäin huono vaihtoehto.

Paljon lasten ja nuorten pahoinvoinnista liittyy juuri rajattomuuteen ja häilyviin arvoihin ja vaatimuksiin. Vanhemmuus on monilta äideiltä ja isiltä täysin hukassa, ja sosiaalinen media, pelit ym. ovat vieneet voiton. Koulumaailman vapaamielisyys ja rajattomuus ja opettajan auktoriteetin voimakas heikentyminen ovat monien koulun ongelmien takana. Kurin lisääminen ei tarkoita fyysistä kuria tai väkivaltaa, joka on aina kielletty. Rajat tarkoittavat rakkautta ja auktoritatiivista kasvatusta.

Suomi vähentää koko ajan omia päästöjään ja tekee voimakasta ilmastopolitiikkaa, vaikka iso liuta maailman maita ei ole päässyt vielä päästöjen tekemisessä edes vauhtiin. Totta kai Suomi jatkaa esimerkillisellä linjallaan, mutta maamme ei saisi mielestäni tehdä enemmän kuin muut _verrokkimaat_. Ei meidän kannata verrata itseämme Afrikkaan vaan toisiin länsimaihin ja omiin kilpailijoihimme.

Suomen eduskuntaahan tässä ollaan valitsemassa. Mandaatin antavat Suomen kansalaiset.

Nämä eivät useinkaan ole tällaisessa nolla-summa-suhteessa toisiinsa. Molemmat on tietenkin huomioitava, ja niin Suomessa tehdään.

Erilaisia mielipiteitä on tietenkin syytä kuulla, mutta kyllä johtajan on parempi seisoa omilla jaloillaan kuin heilua joka suuntaan kuulostelemassa kaikkien mielipiteitä. Jos kaikkia kuuntelee, ei saa tehdyksi mitään.

Kaikkialla Suomessa täytyy voida olla mahdollista asua. Se tarkoittaa esimerkiksi työpaikkoja, riittäviä palveluita ja saavutettavuutta. Suomen suuri maantieteellinen koko ja erilaiset maan alueet ovat suuri rikkaus. Maaseutua pitää alkaa viimeistään nyt arvostaa aivan uudella tavalla. Ruoantuotanto ja monet muut huoltovarmuuden kannalta oleelliset tuotteet tulevat suurten kaupunkien ulkopuolelta.

Kaupungistuminen on ollut hyvä asia, mutta nyt sen ei tarvitsisi enää lisääntyä. (Toisin tapahtuu.)