Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan pitää epäonnistua. Se on tärkeää paitsi Ukrainalle, myös Suomelle ja laajemmalle kansainväliselle turvallisuudelle. Edessä olevassa jälleenrakennuksessa pitää pyrkiä siihen, että Ukrainan infrastruktuuri ja instituutiot rakentuvat aiempia paremmiksi ja rakentavat tietä kohti EU:ta – kirjaimellisestikin! Kustannuksia pitää pyrkiä perimään Venäjän johdolta sotakorvausten muodossa.

Suomelle tavoite on hyvä (2 % bkt:stä) ja suunnilleen nykytilaa vastaava.

Koulutus on Suomen hyvinvoinnin kivijalka, ja riittämättömät panostukset ovat aiheuttaneet koulutuksen tulosten laskua ja eriytymistä. Osaavien ammattilaisten määrä oppilaita kohti on perusasia työrauhan ja oppimisen kannalta, samoin kuin ryhmäkoko ja opiskeluympäristön rauhallisuus. Yhtä oikeaa vastausta oppilasmitoitukseen ei ole, koska se riippuu mm. oppilaiden tuen tarpeista. Järkevällä mitoituksella voidaan tehdä opettajan työ vähemmän kuormittavaksi ja mielekkäämmäksi, mutta opettajien saatavuuteen pitää vaikuttaa erikseen koulutusmääriä nostamalla.

Ns. huumeiden käyttöhuoneet ovat tiloja, joissa suonensisäisten huumeiden käyttö on mahdollista viranomaisten valvonnassa. Huumeongelma on todellinen Suomessakin ja kokemukset Euroopasta kertovat, että tällaisilla tiloilla on potentiaalia ehkäistä huumekuolemia, tuoda käyttäjiä muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, ja parantaa ympäristön viihtyvyyttä vähentämällä käyttöä julkisissa tiloissa.

Vaikuttaa siltä, että nykyisessä ikääntymis- ja terveystilanteessa ja suoranaisessa mielenterveyskriisissä selviämiseen tarvitaan akuutisti enemmän rahaa. Toisaalta pitäisi puuttua terveyttä heikentäviin yhteiskunnallisiin piirteisiin (mm. huono johtaminen, liikkumattomuus, eriarvoisuus) ja kehittää sote-alaa itseään (mm. johtamisella, teknologialla ja panostuksella ennaltaehkäisyyn) ja näin tervehdyttää yhteiskuntaa niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Nämä kysymykset ovat mittasuhteiltaan suurimpia hyvinvointivaltion kestävyyden suhteen.

Rikollisuus on oire, ja yhteiskunnallisia ongelmia pitää ratkaista syihin puuttumalla. Nuorisorikollisuutta voidaan parhaiten ehkäistä parantamalla lasten ja nuorten kasvuympäristöä (mm. koulumaailmaa) ja vähentämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Nuorison rikoksiin voidaan ja pitää puuttua jämäkästi mm. poliisin, sosiaali- tai nuorisotoimen toimilla, mutta rankaisun painottaminen ei ole järkevää, jo senkin takia ettei se toimi.

En puhuisi heikentämisestä, mutta ansiosidonnaisen keston lyhentämisessä ja alkupään tason lievässä korottamisessa saattaisi olla järkeä. Uudistus voisi antaa enemmän mahdollisuuksia panostaa niihin, joille työllistyminen on vaikeampaa.

Ulkomaisia työntekijöitä tarvitaan runsaasti lisää, jotta työikäisen väestön määrä, heidän maksamansa verotulot ja huoltosuhde saadaan vakautettua. Houkuttelun yksi osatekijä on, että maahanmuuttoon liittyvät prosessit ovat sujuvia ja nopeita. Samalla prosessiemme pitää tunnistaa ja estää ihmiskaupan piirteitä sisältävää siirtotyöläisyyttä.

Elämme kansantaloudellisesti yli tulojemme, ja on selvää että menoja pitää tarkastella kriittisesti. Julkisen talouden vahvistamista tuskin on mahdollista tehdä niin ettei se tuntuisi kenenkään arjessa. Rakenteellisilla uudistuksilla pitää pyrkiä säästöihin ilman asukkaille näkyviä vaikutuksia. Automaation hyödyntäminen julkisessa hallinnossa ja sosiaaliturvan yksinkertaistaminen voivat olla esimerkkejä tällaisista uudistuksista. Leikkauksiin voi olla mahdollisuuksia esimerkiksi ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa, julkisten hankintojen kustannuksissa ja kestämättömiä liiketoimintoja ylläpitävissä yritystuissa.

Palkkaverotuksen alentaminen ja verokuorman siirtäminen esim. kulutus- ja haittaveroihin on oikea pyrkimys. Tällä hetkellä en pidä vastuullisena puhua verotuksen alentamisesta, kun tiedämme julkisen talouden tasapainottomuuden ja toisaalta sen miten paljon panostuksia tarvitaan mm. koulutukseen, terveydenhoitoon ja turvallisuuteen.

Nyt näyttää siltä että pahin hintakriisi on takanapäin eikä lisätukiin ole tarvetta. Syksyllä luoduissa väliaikaisissa sähkötuissa on kysymysmerkkejä kohdentumisen oikeudenmukaisuudesta ja kustannustehokkuudesta. Energiatuotteiden hintataso antaa oikeat signaalit niin tuottajille (kehittää enemmän tuotantoa) kuin käyttäjille (käyttää vähemmän ja järkevämmin) ja auttaa viemään energiamarkkinoita kohti tasapainoa.

Metsien käyttö on ihmiskunnan suurten kysymysten ytimessä, erityisesti globaalisti mutta myös Suomessa. Jokaista hakattua puuta ja siitä tuotettujen tuotteiden jalostusarvoa pitää tarkastella kriittisesti – ja samalla muistaa että puutuotteita tarvitaan. Sikäli kun hakkuita pystytään vähentämään tai kohdistamaan järkevämmin, valtion metsissä se on helpoin toteuttaa. Hiilinielujen ylläpito on myös kansantaloudellisesti tärkeää ja hakkuutasojen lisäksi siihen voidaan vaikuttaa esimerkiksi puuttumalla turvepeltojen käyttöön ja metsien lisäraivaamiseen, ja metsittämällä huonosti tuottavaa maatalouspinta-alaa.

Maailma tarvitsee Suomelta esimerkkiä, tuotteita ja palveluja ekologiseen jälleenrakennukseen, ja näin vaikutuksemme on "kokoamme suurempi". Kunnianhimoiset tavoitteet Suomessa ovat paitsi oikein ja tarpeen, linjassa taloudellisen hyvinvoinnin edellytysten kanssa. Hiilinielujen pieneneminen aiheuttaa haasteita tavoitteen kanssa, mutta toisaalta alleviivaa tarvetta puuttua ilmiselviin epäkohtiin kuten turvepeltoihin ja eläinperäisen ruuantuotannon epätaloudellisuuteen, mihin istuva hallitus ei ole kyennyt.

Autoliikenteen ongelma kaupunkialueilla on erityisesti sen suuri tilantarve muihin kulkumuotoihin nähden, myös melu ja päästöt. Kasvavassa kaupungissa autoilu tulee joka tapauksessa kallistumaan ja näin pitääkin olla. En osaa sanoa onko juuri ns. ruuhkamaksu tarpeellinen ja paras mekanismi käyttöönotettavaksi, mutta suhtaudun ajatukseen varovaisen myönteisesti.

Eläinten kasvattaminen pelkästään turkiksia varten ei ole eettisesti kestävää. Elinkeino, joka perustuu pitkälti Venäjän ja Kiinan varakkaiden ihmisten kysyntään, ei ole eettisesti eikä taloudellisesti kestävä. Määrätietoinen kielto, järkevällä siirtymäajalla ja tuella alalla toimiville ihmisille, on oikea suunta.

Julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää. Meillä on kuitenkin myös paljon panostuksia vaativia kohteita, kuten koulutus, terveydenhoito ja turvallisuus. Tuloja pitää lisätä, myös verotuloja. Ensisijaisesti kohteita pitää etsiä muualta kuin ansiotuloveroista, esimerkiksi kulutukseen liittyvistä veroista.

Liian suuret taloudelliset erot ovat yhteiskunnan luottamuksen ja toimivuuden kannalta myrkkyä. Liian usein nykyiset tuloerot määräytyvät kuulumisesta johonkin syntymässä määräytyvään ryhmään, ja se on väärin. Yksilöiden välillä eroja syntyy väistämättä, aktiivisuus ja yritteliäisyys on aina ollut ihmisryhmien ja ihmiskunnan eteenpäin ajava voima.

Riippuu paljon siitä, mistä markkinasta puhutaan. Markkinatalous on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi järjestää tarpeellisten hyödykkeiden ja palvelujen saatavuus ja sen voimaa kannattaa hyödyntää. Toisaalta se on epäonnistunut ns. ulkoisvaikutusten hinnoittelussa, esim. ympäristöä pilaava toiminta on vielä liian helppoa ja terveyttä heikentävät kulutusvalinnat liian edullisia, ja kärsimme tästä kaikki mm. taloudellisesti ja sosiaalisesti. Kaikilla markkinoilla on sääntelyä, joillakin ehkä liikaa ja vääränlaista, joillakin liian vähän.

Uskon että ihmiset haluavat tehdä työtä mieluummin kuin elää sosiaaliturvan varassa. Enkä usko että eläminen sosiaaliturvan varassa on kenellekään helppoa. On tilanteita, joissa matalapalkkatöiden ja sosiaaliturvan tulojen ero on saajalleen liian pieni, ja näissä pitää tarkastella niin tukien kuin palkkojen oikeudenmukaisuutta. Sosiaaliturvan rakenteen yksinkertaistaminen ja ns. yhden luukun periaate helpottaisi niin tukien saajien kuin kaikkien muidenkin elämää.

Strategisesti merkittäviä yhtiöitä, esimerkiksi energian, liikenteen ja tietoliikenteen, huoltovarmuuden, tieteen ja tutkimuksen puolella kannattaa pitää julkisen sektorin omistuksessa. Valtiolla on tällä hetkellä aika isot ja moninaiset omistukset, ja vähentämisen varaakin on. Toisaalta omassa kaupungissani taas energiayhtiömme omistuksen vähentämisen olisi saanut jättää tekemättäkin.

Koen hyvänä sen ajatusten avartumisen, mikä elinaikanani on tapahtunut. Monikulttuurisuus ei ole erityinen tavoite, vaan seuraus siirtolaisuuden yleistymisestä kansainvälisesti, mutta sitäkin pidän enimmäkseen positiivisena asiana. Työperäisellä maahanmuutolla on ollut ja on tärkeä rooli työvoiman ja osaamisen täydentämisessä.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, vaikkapa oikeudenmukaisuus ja lähimmäisistä huolehtiminen. Päätöksenteossa nämä ja monet muut arvot ovat tärkeitä, mutta ei ensisijaisesti niiden kristillisyyden takia, eivätkä uskonnolliset arvot sinänsä ole sopiva pohja poliittiselle päätöksenteolle.

Sukupuolen kokeminen ja ilmaiseminen on moninaista ja yksilöllistä. Tasa-arvotyössä on tästä näkökulmasta menty eteenpäin, mutta vielä on varaa esimerkiksi paremmin tunnistaa ja poistaa syrjintää ja syrjiviä rakenteita.

Lasten kasvattaminen vaatii ennen kaikkea turvallisen ympäristön, niin kotona kuin koulussa. Sopivat rajat ja säännöt kuuluvat siihen, mutta en näe että "kuri" on oikea tavoite.

Maailma tarvitsee Suomelta esimerkkiä, tuotteita ja palveluja ekologiseen jälleenrakennukseen, ja näin vaikutuksemme on "kokoamme suurempi". Kunnianhimoiset tavoitteet Suomessa ovat paitsi oikein ja tarpeen, linjassa taloudellisen hyvinvoinnin edellytysten kanssa. Suomen "omien" aluepohjaisten päästöjen lisäksi on opittava tarkastelemaan paremmin suomalaisten globaaleja vaikutuksia, niin päästöjen kuin päästöjä vähentävien toimien saralla.

Olemme osa koko maailmaa, ja tietyissä asioissa pitää asettaa ensimmäiseksi esimerkiksi maapallon etu, Euroopan etu tai Ukrainan etu, ja huomata että pidemmällä aikavälillä se on myös meidän etumme. Itse vierastan eri elämänalueilla kapeakatseista "me/minä ensin" -ajattelua.

Isossa kuvassa terve talous ja inhimillinen hyvinvointi voi olla olemassa ainoastaan terveessä ympäristössä. Ympäristön rajoihin sopeutuminen on paitsi pakko, myös tapa puolustaa taloudellista hyvinvointia ja työllisyyttä. Vihreä siirtymä vaatii meiltä niin paljon osaamista ja vientituotteita, että haasteena on työvoiman saatavuus paljon enemmän kuin mikään negatiivinen talousvaikutus. Siksi mm. vientiteollisuus on vahvasti vihreän siirtymän takana.

Vahvassa johtajuudessa on hyviä puolia, monet ihmiset esimerkiksi kaipaavat ekologiseen kriisin ratkaisemiseksi linjauksia jotka eivät ole helppoja tehdä. Toisaalta johtajan "vahvuus" saattaa tarkoittaa haluttomuutta tehdä yhteistyötä tai tarkastella kriittisesti omia ajatuksiaan, mikä ei ole hyvä. Demokratiaan kuuluu se, että kaikkien mielipiteet huomioidaan, mutta kaikki mielipiteet eivät voi voittaa.

Suomi kaupungistuu, monen muun maan tapaan, ja sitä ajavat sellaiset mieltymykset ja taloudelliset kasautumisedut joita vastaan on vaikea taistella. Kasvukeskusten ulkopuolella asuu kuitenkin jatkossakin paljon ihmisiä, myös kahdella paikkakunnalla asujia. Meidän täytyy pitää huoli että palvelut ovat kaikkialla saatavilla kohtuullisen matkan päässä.

Kaupungistumista ajavat sellaiset mieltymykset ja taloudelliset kasautumisedut joita vastaan on vaikea taistella. Ei silti ole samantekevää miten kaupungit rakentuvat, vaan on tärkeä panostaa niiden viihtyisyyteen ja mahdollistaa niissä eläminen pienin ympäristövaikutuksin. Kasvukeskusten ulkopuolellakin asuu kuitenkin paljon ihmisiä, ja täytyy pitää huoli että sielläkin palvelut ovat saatavilla kohtuullisen matkan päässä.