Silja Keränen

Totta kai kustannuksista pitää välittää - aivan kaikessa tekemisessä. Sodan osalta on tärkeä tiedostaa se, että ukrainalaiset sotivat käytännössä koko Euroopan puolesta. Heitä pitää tukea voittamaan sota, jotta Putinin valloitushalut saadaan pysäytettyä. Suomi on auttanut Ukrainaa usealla apupaketilla, ja tätä on ehdottomasti syytä jatkaa. Samalla on hyvä valmistautua henkisesti jälleenrakennusvaiheeseen. Oikeudenmukaisinta olisi pystyä käyttämään venäläisten oligarkkien jäädytettyjä varoja Ukrainan jälleenrakennnukseen. Ukrainan tukemisessa on tärkeä tehdä yhteistyötä sekä EU- että NATO-maiden kanssa, koska tässäkin asiassa yhdessä ollaan vahvimpia.

Suomi käyttää tällä hetkellä puolustukseen noin 2 % BKT:sta, mikä on NATO:n tavoite. Huomionarvoista on se, että läheskään kaikki NATO-maat eivät tätä tavoitetta täytä. Tässä maailmantilanteessa maanpuolustukseen on tarpeen varata riittävästi rahaa. Ja Suomen ylipäätänsä on hoidettava asiansa siten, että pystymme säilyttämään itsenäisyytemme. Hieman pidemmällä tähtäimellä on kuitenkin luotava sellaista maailmaa, jossa puolustusmenoihin käytettävää rahasummaa pystyttäisiin laskemaan. Sota on niin suurta tuhlausta ja epäinhimillisyyden äärimmäisin muoto.

Oppimistulosten lasku heijastelee tilannetta etenkin peruskouluissa. On tarpeen panostaa peruskouluihin, jotta jokainen lapsi ja nuori oppii perusasiat ja saa valmiudet sekä jatko-opintoihin toisella asteella että ylipäätänsä elämään. Yksi konkreettinen keino parantaa tilannetta peruskouluissa on sitovan opettajamitoituksen säätäminen. Sillä tavoin voitaisiin taata riittävä yksilöllinen opetus ja työrauha opettajille. Tämä mitoitus tulisi tehdä vaiheittain erityisopetuksesta ja opinto-ohjauksesta aloittaen.

Käyttöhuoneiden perustamisesta päättää kukin hyvinvointialue tai kunta itsenäisesti, eikä sitä pidä valtiotasolta lähteä sanelemaan. Suomeen kuitenkin on luotava sellainen lainsäädäntö, joka mahdollistaa käyttöhuoneiden perustamisen. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Suomessa huumekuolleisuus on suurempaa kuin Euroopassa keskimäärin ja kuolleet ovat yleensä verrattain nuoria. Käyttöhuoneiden myötä pistäminen on turvallisempaa ja erilaiset komplikaatiot sekä vakavat yliannostustilanteet harvinaisempia. Lisäksi käyttöhuoneiden kautta voitaisiin tavoittaa sellaisia käyttäjiä, joita ei muuten tavoiteta. Käyttöhuoneet myös tekevät muista julkisista tiloista turvallisempia.

Vuoden alussa päätetyssä hallituksen lisätalousarviossa hyvinvointialueille annettiin suunniteltua enemmän rahoitusta, koska hyvinvointialueiden menot ovat lähes poikkeuksessa korkeammat kuin tämän vuoden tulot. Ilman lisärahoitusta moni hyvinvointialue olisi joutunut tekemään mittavia leikkauksia palveluihin. Päättyvällä hallituskaudella toteutetun sote-uudistuksen yksi ajatus on hillitä sote-kustannusten kasvua. Nyt onkin tärkeää antaa hyvinvointialueille työrauha, eikä tehdä isoja hallinnollisia tai rakenteellisia uudistuksia valtion taholta. Hyvinvointialueiden omassa toiminnassa on todella keskeistä pystyä siirtämään painopistettä kohti ennaltaehkäiseviä palveluita. Tämä yleensä säästää kalliimmista korjaavista kustannuksista ja on lisäksi huomattavasti inhimillisempää.

Rangaistusten koventamisella ei ole tutkitusti käytännössä merkitystä väkivaltarikollisuuden vähentämisen kanssa - ja etenkään tämä ei toimi nuorten kohdalla. Nuorisorikollisuuden ehkäisemiseksi panostukset perheiden palveluihin, vanhemmuuden tukemiseen, varhaiskasvatukseen, kouluihin, oppilashuoltoon sekä lastensuojeluun ovat tuloksellisempia keinoja. Lisäksi päihde- ja mielenterveyspalveluiden on syytä olla kunnossa ja matalalla kynnyksellä saavutettavissa.

Työttömyyden vähentämiseksi ensisijaisen tärkeää on huolehtia työpaikkojen määrän kasvusta, eli siitä, että elinkeinoelämällä menee hyvin. Tällä hetkellä tilanne on monin paikoin Suomessa erittäin hyvä, ja esimerkiksi Kainuussa vaikea työttömyys on kääntynyt hyvin alhaiseksi työttömyysasteeksi ja pulaksi osaavasta työvoimasta. Ansiosidonnaisen kesto olisi syytä kytkeä työmarkkinoiden suhdennevaihteluihin. Kun töitä on hyvin tarjolla, ansiosidonnaisen kesto olisi lyhyempi. Ja vastaavasti matalasuhdanteessa työttömyyden noustessa, ansiosidonnaista saisi pidemmän aikaa.

Suomeen on tarpeen lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska meidän työssäkäyvä ikäluokka pienenee koko ajan. Ilman maahanmuuttoa meidän huoltosuhteemme heikkenee merkittävästi. Ennen erilaisten houkuttelukampanjoiden suurimittaista lanseeraamista on syytä parantaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Esimerkiksi laskemalla perheenyhdistämisen tulorajoja merkittävästi, mahdollistaisimme Suomeen muuttamisen ja asettumisen huomattavasti nykyistä paremmin. Turvapaikanhakijoiden kolmen tai kuuden kuukauden karenssista (jolloin he eivät siis saa tehdä töitä), pitää luopua tai sitä pitää lyhentää merkittävästi. Lisäksi on tärkeä luoda riittävän hyvät työolot esimerkiksi hoivatyöhön, eikä yrittää paikata työntekijäpulaa ulkomaisella työvoimalla työoloja parantamatta.

Valtion velkaantumista tulee hillitä, mutta etuuksia (joiden alle ymmärrän kuuluvan sosiaaliturvan) tai palveluita (joihin luen esimerkiksi sote-palvelut ja koulutuksen) meidän ei oikeasti kannata leikata. Leikkaamalla sosiaaliturvasta, sote-palveluista tai koulutuksesta leikkaamme joko huono-osaisilta tai tulevaisuuden kasvun eväistä. Tämä ei mielestäni ole reilua eikä järkevää. Leikkaukset tulee kohdistaa etenkin ympäristölle haitalliseen toimintaan - esimerkiksi erilaisten fossiilisten polttoaineiden alennettujen verokantojen nostoon. Valtiontalouden tasapainoa on syytä hakea myös korottamalla ja luomalla uusia ympäristö- ja terveysperusteisia veroja (esim. sokerivero tai jätevero). Lisäksi toimet työllisyyden parantamiseksi auttavat velkaantumisen hillitsemisessä.

Vihreän verouudistuksen ajatus on se, että siirretään verotuksen painopistettä työn verottamisesta luonnonvarojen kuluttamisen ja ympäristöhaittojen verottamiseen. Vihreässä verouudistuksessa voitaisiin keventää etenkin pieni- ja keskituloisten palkkaverotusta, ja vastaavasti kerätä veroja luonnonvarojen kuluttamisesta. Tällä hetkellä valtiontalouden tasapainotustarve näyttää niin suurelta, että merkittäviin veronalennuksiin ei todennäköisesti ole varaa. Jos palkkaveroja on mahdollista alentaa, on se tehtävä pieni- ja keskituloisten verotuksesta. Palveluiden leikkaamisen ja lisävelanoton tielle en kuitenkaan lähtisi, koska se ei ole kestävää talouspolitiikkaa.

Viime syksynä tehdyt tukipäätökset olivat pääsääntöisesti tarpeellisia ja perusteltuja, vaikka ne tulivatkin valtiontaloudelle turhan kalliiksi. Ongelman aiheutti se, että käytettävissä ei ollut mitään mekanismia, jolla oltaisiin voitu tukea suoraan niitä ihmisiä, jotka tukea korkeiden energianhintojen vuoksi tarvitsivat. Vihreät ovat esittäneet jo aiemmin energiarahaa, jolla tukea voitaisiin kohdentaa esimerkiksi pienituloisille maaseudulla asuville. Tällainen täsmätuki olisi valtiolle kustannustehokkaampi, eikä se kiihdyttäisi hintojen nousua niin paljoa kuin yleisemmät tuet.

Hakkuiden määrä on tällä hetkellä ekologisesti kestämättömällä tasolla, koska hiilinielutaso on pienentynyt merkittävästi ja metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee edelleen. Valtion metsien hakkuita on tarpeen vähentää näistä syistä. Valtion maiden vanhat, luonnon kannalta arvokkaat kohteet tulisi suojella. Lisäksi valtion on tarpeen huomioida retkeilyn, virkistyksen ja matkailun tarpeet omien metsien hoidossa ja käytössä nykyistä paremmin. Harmillisen usein valtion metsien hakkuut kohdistuvat alueille, jotka ovat luonnon, virkistyksen tai matkailun kannalta arvokkaita. Metsien suojelua on kuitenkin tarpeen lisätä etenkin Etelä-Suomessa, jossa metsää on suojeltu huomattavasti vähemmän kuin Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueilla.

Suomen asettama hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 perustuu Pariisin ilmastosopimukseen, joka puolestaan pohjautuu tutkijoiden vahvaan viestiin siitä, että maapallon keskilämpötilan nousu tulee pyrkiä rajoittamaan 1,5 asteeseen. Suomen hiilineutraaliustavoitteella on siis erittäin vahva luonnontieteellinen pohja. Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että suomalainen teollisuus ja elinkeinoelämä tukevat tätä vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta, koska vihreä siirtymä on merkittävä liiketoimintamahdollisuus. Hiilineutraaliustavoitetta ei siis missään nimessä pidä siirtää kauemmaksi. Sen sijaan pitää tehdä hartiavoimin töitä, jotta muutkin maat ryhtyvät vähentämään päästöjään. Ilmastotoimien oikeudenmukaisuudesta on tietysti huolehdittava, ettei kukaan joudu kohtuuttomaan tilanteeseen.

Minusta ruuhkamaksut pääkaupunkiseudulla olisivat hyvä asia. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista ruuhkamaksuja. Valtion pitäisikin luoda ruuhkamaksulainsäädäntö, jonka jälkeen kukin kaupunki tai alue voi itsenäisesti päättää niiden käyttöönotosta.

Minun mielestäni turkistarhaus ei ole perusteltavissa millään argumentilla - paitsi ehkä alueiden elinvoiman näkökulmasta. Eikä oikeastaan edes siitä, kun tällä hetkellä työllisyystilanne on monin paikoin erittäin hyvä ja monella alalla - myös maaseudulla - on pula osaavasta työvoimasta. On joka tapauksessa tärkeää, että turkistarhaajille luodaan kunnolliset luopumistuet sekä mahdollisuudet kouluttautua uudelleen.

Palveluita tai sosiaalietuuksia ei juuri ole vara leikata. Sosiaaliturvassa on toki kehittämistarvetta, kun esimerkiksi minimietuuksien yhtenäistäminen, sosiaaliturvan yksinkertaistaminen sekä kannustinloukkujen poistaminen olisi todellakin tarpeen. Palveluiden puolella puhutaan käytännössä koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Mielestäni kummastakaan ei ole vara leikata. Sote-palveluiden tarve päinvastoin on kasvamaan päin, kun väestön keskimääräinen ikä entisestään nousee. Koulutuksesta ei missään nimessä pidä leikata - edes välillisesti kuntien valtionosuuksia pienentämällä. Järkevintä on etsiä uusia veronlähteitä - esimerkiksi terveys- tai ympäristöveroista. Nämä ohjaavat kulutusta oikeaan suuntaan, eivätkä kuitenkaan vähennä työnteon kannustavuutta.

Jonkin verran tuloeroja voi olla ja on syytä olla, koska se kannustaa tekemään työtä ja esimerkiksi toimimaan yrittäjänä. Suuret tuloerot eivät kuitenkaan ole reiluja, eivätkä edes toimivan yhteiskunnan näkökulmasta perusteltuja. Tasa-arvoiset, pohjoismaiset hyvinvointivaltiot (joissa tuloerot ovat verrattain pieniä) ovat turvallisia yhteiskuntia, jotka komeilevat onnellisuusmittausten kärkisijoilla. Tästä on syytä pitää kiinni, eikä tuloerojen pidä antaa kasvaa. On myös tärkeä muistaa, että eri ihmisten lähtökohdat elämään ovat hyvin erilaiset. Monella on ylisukupolvisia haasteita, jotka vaikuttavat merkittävästi ihmisen mahdollisuuksiin päästä suurituloiseksi. Onkin tärkeää, että peruspalvelut ovat kunnossa, sosiaaliturva riittävää ja koulutusmahdollisuudet aidosti tasa-arvoisia.

Valtion tehtävänä on säädellä markkinataloutta siten, että se on ihmisten kannalta reilu ja ympäristön suhteen kestävällä pohjalla. Paljon hyvää molempien saralla on jo olemassa, mutta tätä on edelleen tarpeen kehittää. Esimerkiksi reilussa markkinataloudessa taataan se, että jokaisen toimeentulo on varmasti riittävä ja että työn tekeminen on aina kannattavaa. Nythän Suomessa ei näin ole. Lisäksi markkinataloutta tulee säädellä siten, että ympäristön pilaamisella on riittävä hinta. Päästökauppa on erinomainen esimerkki siitä, miten päästöjen hinnoittelu ohjaa niiden vähentämiseen. Vastaavia hintaa ohjaavia mekanismeja tarvitaan muitakin, koska tällä hetkellä elämme maapallon kantokyvyn kannalta kestämättömästi.

Suomessa on todennäköisesti jonkinkokoinen joukko ihmisiä, jotka haluavat elää pelkän sosiaaliturvan varassa ja välttelevät työntekoa. Samaan aikaan on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät saa tai hae heille kuuluvia sosiaaliturvaetuuksia. Sosiaaliturvaviidakko on niin monimutkainen kokonaisuus, että tukien varassa eläminen ei oikeasti ole niihin turvautumaan joutuville helppo ratkaisu. Tukien varassa eläminen on kuormittavaa niiden aiheuttaman epävarmuuden sekä niiden alhaisen tason vuoksi. Sosiaaliturvajärjestelmämme ei myöskään tällä hetkellä kannusta riittävästi oma-aloitteisuuteen tai työntekoon. Kannustavuutta ei lisätä leikkaamalla sosiaaliturvaa, vaan parantamalla ja yksinkertaistamalla sitä.

Jonkin verran julkisen puolen omistamia osuuksien tai yritysten myyntiä voi tehdä, mutta mihinkään laajamittaiseen julkisen omistuksen myyntiin ei mielestäni kannata lähteä.

Suomihan on käytännössä aina ollut monikulttuurinen maa, ja minä näen sen merkittävänä rikkautena. Monikultturisuus ja monimuotoisuus antaa meille kaikille tilaa hengittää ja lisäksi tuo arvokkaita uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Minusta monikulttuurisuus ei suinkaan tarkoita oman kulttuurimme hylkäämistä - päinvastoin. Oman maan ja oman kulttuurin arvostus parhaimmillaan nousee, kun ymmärryksemme maailmasta lisääntyy ja saamme uusia vaikutteita. Lisäksi on hyvä muistaa, että jokaisella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Minusta on hienoa, kuinka Suomesta aikoinaan Yhdysvaltoihin tai Ruotsiin muuttaneet ovat pitäneet kiinni suomalaisesta kulttuurista. Monikultuurisuus on yksi tapa, jolla voi ehkäistä vastakkainasettelua ja segregaatiota.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, esimerkiksi toisten ihmisten auttaminen ja kaikkien ihmisten näkeminen yhdenvertaisena. Tänä materialismin ja individualismin aikakautena kristinuskon vaatimattomuus ja usko suurempaan ovat myös erittäin hyviä asioita. Politiikkaan liittyen en halua lähteä arvottamaan eri ihmisten arvopohjia, enkä siten ota tähän kysymyksen kantaa. Toki jos poliitikon arvopohja on selvästi rasistinen, toisia ihmisiä syrjivä tai faktoista piittaamattomaton - sitä en pidä hyvänä. Minun arvojani ovat oikeudenmukaisuus, reiluus, inhimillisyys, toisten ihmisten ja luonnon kunnioittaminen sekä kohtuullisuus ja kestävyys.

Näissä asioissa on aina mielenkiintoista, miten osa poliitikoista haluaa kovasti koittaa muovata maailman oman käsityksensä mukaiseksi, vaikka tosiasiat sanovat ihan toista. On selvää, että sukupuoli on moninaisempi kuin vain kaksinapainen mies-nainen-käsitys. Koska sukupuolten moninaisuus on todellisuutta, mutta yhteiskunta ei sitä juurikaan vielä tunnista, on asiaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Lasten kanssa toimiessa rajat ja selkeys ovat tietysti tärkeitä, myös meidän pienten turvallisuutta ajatellen. Kuitenkin kasvattaminen ei ole pelkästään rajojen asettamista ja kuria, vaan se on ensisijaisesti ohjaamista, tukemista, neuvomista, auttamista, rakastamista ja tsemppaamista. On tärkeää vahvistaa lapsen omaa sisäistä motivaatiota, saada hänet uskomaan osaamiseensa, kohdella häntä empaattisesti ja kuunnellen sekä uskoa ja tukea sitä hyvää, joka meissä jokaisessa on.

Suomen on tärkeä pitää kiinni nyt jo ilmastolakiinkin kirjatusta hiilineutraaliustavoitteesta sekä siihen liittyvästä päästöjen vähentämisen tahdista. Suomen ilmastotavoitteet on asetettu Pariisin sopimuksen mukaan, eli ne ovat linjassa tiedeyhteisön erittäin vahvasti suosittaman päästövähennystahdin kanssa. Meidän onkin mitä olennaisin pitää kiinni omasta tavoitteestamme, ja kirittää sen perusteella muita maita mukaan. On myös hyvä huomata, että moni maa tekee jo paljon. Samalla on tärkeää ymmärtää, että suomalainen teollisuus haluaa pitää kiinni ilmastotavoitteista. Ne ovat sille merkittävä liiketoimintamahdollisuus. Kun ilmastotoimia tehdään, on tietysti huolehdittava niiden oikeudenmukaisuudesta. Siitä, etteivät heikommassa asemassa olevat joudu entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Minun mielestäni päätöksentekijän pitää toimia vastuullisesti siellä, missä onkaan päättäjänä. Eduskunnassa hoitamassa Suomen ja suomalaisten asioita - ne on hoidettava kunnolla. Emme me kuitenkaan voi, emmekä saa, sulkea silmiämme siltä, mitä Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuu. Meidän on kannettava globaalia vastuuta rajat ylittävistä ympäristökriiseistä tai edistettävä osaltamme ihmisoikeuksia ulkopolitiikan saralla esimerkiksi kehitysyhteistyötä tekemällä tai rauhanturvaoperaatioihin osallistumalla. Lisäksi, mielestäni meidän tulee tukea Ukrainaa ja ukrainalaisia heidän taistelussaan Venäjää vastaan. Uskon, että moni suomalainen myös haluaa Suomen ja suomalaisten päättäjien kantavan globaalia vastuuta ja edellyttävän, että me teemme osamme maailma kriisien ratkaisemiseksi.

Nämähän eivät yleensä ole ristiriidassa, eikä asioita kannata niin ajatella. Talouskasvu ja työpaikat pitää aina rakentaa ekologisesti kestävälle pohjalle, muu ei yksinkertaisesti ole järkevää eikä reilua. Talous-ympäristö-vastakkainasettelun sijaan vihreä siirtymä, jossa luovutaan fossiilisista ja siirrytään kiertotalousperiaatteen mukaiseen toimintaan, tarjoaa itse asiassa valtavasti liiketoimintamahdollisuuksia ja sitä kautta työpaikkoja. Tämän myös suomalainen elinkeinoelämä on nähnyt, koska siellä kannatetaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Jos kaipaa vahvaa johtajaa, voi siirtyä pari sataa kilometriä itään päin - Putinin alamaiseksi. Tai jatkaa siitä vielä edelleen itään, Kiinaan. Tai sitten Kiinasta hieman kaakkoon, Pohjois-Koreaan. Toimiva, keskusteleva, kompromisseja hakeva ja oikeusvaltioperiaatetta toteuttava demokratia on loppupeleissä kaikista vahvin ja toimivin yhteiskuntamuoto. Täydellinen sekään ei ole, mutta vaihtoehdoista paras.

Tämä on aika hassu, Hesarin jo pitkään käyttämä, kysymys. Koko Suomihan ei ole asutettu - vaan asumattomia alueita löytyy Itä- ja Pohjois-Suomesta jonkin verran. Lisäksi on aina erittäin mielenkiintoinen lähtökohta, että maaseudulla tai syrjässä asuminen olisi lähtökohtaisesti kalliimpaa ja yhteiskunnan kovasti subventoimaa verrattuna isossa kaupungissa asumiseen. Asiahan ei välttämättä ole lainkaan näin. Minun mielestä elämisen edellytysten pitää olla eri puolilla Suomea kunnossa, ja valtion tulee tehdä järkevää aluepolitiikkaa. Meidän pitäisi herätä myös huomaamaan monipaikkaisuus-ilmiö kunnolla. Lähes puolet suomalaisista on monipaikkaisia - suurin osa kesämökin vuoksi. Tämä tulisi huomioida lainsäädännössä, luomalla esimerkiksi käsite toissijaisesta kotikunnasta.

Suomessa on koko 2000-luku harjoitettu metropolipolitiikkaa, joka on käytännössä tarkoittanut etenkin pk-seudun vahvistamista. Ehkä Turun, Tampereen ja Oulun seutujen myös. Taloudellisen kasvun näkökulmasta kaupungistumisella on tutkitusti jonkin verran väliä, kun koulutettu väestö muodostaa riittävän kriittisen massan uusia innovaatioita sekä yritysten kehittämisympäristöjä ajatellen. Ekologisesti ajatellen on kuitenkin kyseenalaista rakentaa tuplainfraa ja asuntoja kaupungistumisen vuoksi, kun toisaalla niitä jää käyttämättä. Lisäksi sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta voimakas muuttoliike ei välttämättä lainkaan lisää ihmisten hyvinvointia. Ukrainan sota toi tähän vielä ihan uuden geopoliittisen näkökulman - Itä- ja Pohjois-Suomi pitää olla kunnolla asuttu.