Janne Korhonen

Mahdollisuus velanottoon täytyy olla, siltä varalta että sitä todella tarvitaan.

EU:n tulee keskittyä suuriin linjoihin, eikä mikromanageroida pikkuasioita. Toisaalta esimerkiksi ympäristöasioissa kansainvälinen sääntely on lähes välttämätöntä.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti on edettävä maltilla. Tekoälyyn liittyy uhkia joita emme edes ymmärrä. On kuitenkin syytä seurata mitä muut tekevät ja yrittää sopeutua siihen. Oman vastuullisuuden hyöty on rajallista, jos muut elävät villissä lännessä. Siksi EU:n tulisi voimakkaasti ajaa koko maailmaa koskevia säännöksiä.

Meidän on syytä olla mahdollisimman omavaraisia. Jos tukeminen tämän tavoitteen edistämiseksi on perusteltua, niin tuetaan vaan. Turhat tuet sen sijaan olisi syytä lakkauttaa.

Ukraina tulee ottaa EU:n täysjäseneksi kun ehdot täyttyvät. Ennen tätä voidaan Ukraina ottaa osittaisjäseneksi.

EU-maat tarvitsevat yhtenäisen pakolaispolitiikan, mutta vastuun siirtely ei ole eettisesti oikein.

Omavaraisuus on osoittautunut entistäkin tärkeämmäksi koronan, Ukrainan sodan ja Suezin kanavan tukkeutumisen ansiosta. Jos olemme riippuvaisia EU:n ulkopuolelta, tulisi riippuvuus hajauttaa useaan kohteeseen. Koska Intiankin kehitys on huolestuttavaa, voisi olla viisasta kääntää katseet esimerkiksi Afrikkaan.

Tarve vahvistaa puolustusteollisuutta on toki ilmeinen, mutta en ymmärrä miksi siihen tarvitaan veronmaksajien rahaa, onhan nyt asevalmistajien onnenpäivät, kun kaikki mitä valmistetaan menee kaupaksi. Kannatan kuitenkin esim. puolustusjärjestelmien teknisen kehityksen tukemista. Puolustusteollisuus voisi olla järkevä julkinen investointi. Tämä tasoittaisi taloutta aseellisten kriisien aikoina.

Varallisuus tasoittuu EU alueella ajan myötä itsestään. Liian nopea muutos aiheuttaa lähinnä kriisejä kun köyhemmillä mailla elintason ja palkkojen nousun myötä alkaa vienti sakata. Jonkinlainen solidaarisuus on silti paikallaan.

Suurissa linjoissa EU voi tehokkaasti huolehtia kansalaisten oikeuksien toteutumisesta, mutta mikromanagerointia on vältettävä kuin ruttoa.

EU:n suurin saavutus on suursotien välttäminen II maailmansodan jälkeen. EU siis suojelee jäsenvaltioiden itsenäisyyttä. Liittovaltioajatuksessa itsenäisyys uhrataan maailmanherruusideologialle, joka on täysin vastainen nykyisille yleiseurooppalaisille arvoille.

Olin nuorempana EU-skeptinen, mutta kokonaisuutena katsottuna EU on pystynyt olemaan tiennäyttäjänä niin alueellisissa ja globaaleissa ympäristöasioissa. Ilman kansainvälisiä sopimuksia on yhteisten asioiden (kuten ympäristöasiat) hoitaminen vaikeaa.

Kaikilla mittareilla mitattuna syömme liikaa eläinperäisiä tuotteita. Täyskiellon sijasta esimerkiksi maltillinen tuotteiden hinnannousu on erinomainen kulutusta ohjaava vaihtoehto.

En näe mitään ongelmaa siinä että EU saisi päättää 10% tai 20% Suomen metsien hakkuumäärästä. Käytännössä tämä toisi metsänomistajille lisää vaihtoehtoja metsien hyödyntämiseen (myös taloudellisesti) ja esim. metsäkoneyrittäjille haasteellisempia töitä, joista olisi mahdollisuus saada parempi korvaus.

EU-komission ehdotus että päästöjä vähennettäisiin 90% vuoteen 2040 mennessä on jo varsin hyvä tavoite sekin. Ympäristön pilaamista täytyy tarkastella kokonaisuutena, eikä liikaa tuijottaa yksittäisiä mittareita. Toisin sanoen fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen voitaisiin osin ehdollisesti sitoa muihin ympäristön tilaan vaikuttavien toimien onnistumiseen.

Leikkaamalla palveluita ja sosiaalietuuksia heikennämme pitkällä aikavälillä tulopohjaamme, jonka perustana onu osaavaa ja työkykyinen työvoima. Sosiaalietuuksista leikkaaminen lisää heidän syrjäytymistään ja vaarana on pysyvä työelämän ulkopuolelle jääminen. Perusterveydenhuollon leikkaukset vaikeuttavat mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyä, mitkä myös altistavat syrjäytymiselle.

Lahjakkuus ja ahkeruus toki selittävät jonkin verran ihmisen tuloeroja, mutta eiköhän jokainen meistä yritä parhaansa omista lähtökohdistamme. Jos lahjakkuus olisi valintakysymys, niin kaikki tietysti valitsisivat olevansa lahjakkaita. Koska kyseessä ei ole valinta, suurilla tuloilla palkitaan lähinnä niitä, jotka sattuivat syntymään hopealusikka suussaan. Tuloeroja voi kylläkin perustella muilla argumenteilla, esimerkiksi ne saattavat olla ihan toimiva kannustin.

Valtio puuttuu jo nyt varsin rajusti markkinoiden toimintaan, mikä on hyvä asia. Enempää säätelyä ei kuitenkaan tarvita.

En pidä kysymyksestä, sen asettaja olettaa että sosiaaliturvan varassa eläminen olisi oma valinta. Vain aniharva jos yksikään sosiaaliturvan varassa elävä on aidosti tyytyväinen tilanteeseensa.

Eturistiriitatilanteissa valtion on syytä myydä omistuksensa, muutoin valtion on syytä toimia kuten kenen tahansa vastuullisen omaisuudenhaltijan. Yhteiskunnan on hyvä omistaa sellaista yritystoimintaa, joka rahan lisäksi tuottaa yhteiskunnalle hyödyllisiä asioita. Esimerkiksi Finnairin arvo Suomelle on paljon suurempi kuin sen tekemä rahallinen voitto.

Monikulttuurisuus on hyvä asia, kunhan kotoutus tehdään huolellisesti eikä muutos ole liian nopea. Suomalaiseen kulttuuriin sopeutuminen ei edellytä että luopuisi synnyinkulttuuristaan.

Oikeudenmukaisuuskäsityksemme perustuu kristillisille perusarvoille. Yksilön vapaudet tulee kuitenkin erottaa täysin uskonnollisista näkemyksistä.

Tilanne paranee jatkuvasti ja melko nopeastikin, mikä on hyvä asia. Lainsäädäntöä on kuitenkin syytä päivittää jopa ennakoivasti: On parempi olla etu- kuin jälkijoukoissa niissä yhteiskunnallisissa muutoksissa, jotka joka tapauksessa tulevat tapahtumaan.

Vaikka olen täysin eri mieltä, lapset toki tarvitsevat myös rajoja.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Kokonaisedun on mielestäni oltava tärkein, pienellä Suomen edun painotuksella. Jos Suomelle aiheutuu harmia yhdestä päätöksestä, on pyrittävä sopimaan että tämä kompensoimaan muissa Suomelle tärkeämmissä asioissa. Tällaiset lehmänkaupat ovat mielestäni ihan hyväksyttäviä, koska niillä saadaan kaikille osapuolille parempi lopputuloskokonaisuus.

Asioita pitää katsoa kokonaisuutena. Ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen ja kestävyys ovat kaikki tärkeitä. Koska ympäristön etua on poljettu vuosisatoja, on se nykyisessä tilanteessa asetettava muiden edelle.

Jos vahva johtaja tarkoittaa hyvää johtajaa, niin vastaan kyllä. Jos vahva johtaja tarkoittaa johtajaa, joka ei taivu missään olosuhteissa, vastaan ehdottomasti ei. Johtajan ehkä tärkein ominaisuus on suhteellisuudentaju, joka näkyy mm. kykynä olla muutoin neuvotteleva, mutta pysyä taipumattomana silloin kun se on välttämätöntä.

Asumisen missäpäin tahansa Suomea pitäisi olla mahdollista myös taloudellisesti.

Kaupunkeja uhkaa täyteenkasvaminen ja maaseutua autioituminen.