Li Andersson

Periaatteellisella tasolla on ehdottoman kannatettavaa, että Venäjältä takavarikoitu omaisuus, tai sen tuotto käytetään sotakorvauksien maksamiseen ja Ukrainan jälleenrakentamiseen. Nämä ovat kuitenkin käytännön tasolla hyvin vaikeita kysymyksiä ja on tärkeää, että tämä tehdään oikeudellisesti kestävällä tavalla.

Pakotteet ovat erittäin tärkeitä, koska ne ovat rauhanomainen keino reagoida ja painostaa laitonta hyökkäyssotaa käyvää maata lopettamaan toimintansa. Valitettavasti pakotepolitiikka ei Venäjän kohdalla ole ollut erityisen toimivaa, sillä se on muun muassa pystynyt jatkamaan energiakauppaansa sekä kiertämään pakotteita erilaisilla järjestelyillä. Pakotteiden valvontaa pitää lisätä – esimerkiksi aseiden tai muiden sotatarvikkeiden päätyminen Venäjälle Euroopan kautta on täysin kestämätöntä.

Ukraina ei pysty puolustautumaan Venäjän hyökkäystä vastaan ilman muiden maiden apua ja tukea. Vastaavasti myös EU-maat voivat kohdata tulevaisuudessa vaikeasti arvioitavia ja ennakoitavia seurauksia, mikäli Ukrainan tukemisessa epäonnistutaan. Ideaalitilanteessa EU:n tasolla voitaisiin sopia riittävästä Ukrainan tuesta sekä kunkin jäsenmaan kansallisesta osuudesta, mutta käytännössä tällainen ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa mahdollista.

Ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puolustaminen ovat EU:n ydinarvoja ja pitää tehdä kovasti työtä sen eteen, että näin on myös jatkossa, äärioikeiston vahvistaessa omaa asemaansa. EU ei voi katsoa sivusta kun Unkarin kaltaiset epädemokraattiset ja autoritaariset maat heittävät kapuloita rattaisiin ja yrittävät vaikeuttaa EU:n pyrkimyksiä toimia yhtenäisesti näiden arvojen puolesta. Sellaisissa tapauksissa pitää olla valmiutta toimenpiteisiin EU-tasolla.

En usko, että Suomella on mitään mahdollisuuksia saada koko rahoitus EU:lta, ottaen huomioon ne paineet, joissa monet Etelä-Euroopan maat ovat olleet huomattavan paljon suurempien siirtolaismäärien kanssa esimerkiksi vuosinanna 2015–-2016. Suomi ei myöskään ole ainoa EU-maa, joka on joutunut välineellistetyn maahanmuuton kohteeksi, vaan vuonna 2021 samaan tilanteeseen joutuivat myös Puola ja Liettua.

Euroopan pitää olla valmis seisomaan omilla jaloillaan, eikä Euroopan turvallisuus voi olla riippuvainen siitä, millainen hallinto Yhdysvalloissa sattuu kulloinkin olemaan vallassa. Siksi on erittäin keskeistä, että unionin jäsenmaiden puolustusyhteistyötä kehitetään ja että unionin sisällä myös muistetaan, että turvallisuutta luodaan myös muilla keinoilla kuin vain puolustukseen satsaamalla. On tärkeää, että laajan ja inhimillisen turvallisuuden näkökulma huomioidaan EU:n politiikassa. EU:n on tehtävä toimia myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäisemiseksi. Euroopan on myös vähennettävä luonnonvara- ja teknologiariippuvuttaan sekä panostettava sisäiseen turvallisuuteen vähentämällä eriarvoisuutta ja huolehtimalla ihmisten hyvinvoinnista.

Donald Trump on autoritaarinen, ihmisoikeuksista ja demokratian pelisäännöistä piittaamaton johtaja. On selvää, että hänen uudelleen valintansa jyrkentäisi jakolinjoja jo valmiiksi syvästi jakautuneessa Yhdysvalloissa, millä olisi seurauksia myös Euroopalle ja Suomelle. Ensimmäisellä kaudellaan Trump muun muassa veti Yhdysvallat pois Pariisin ilmastosopimuksesta, mikä on myös turvallisuuden kannalta suuri ongelma. On ennustettu että Trumpin mahdollisesta toisesta kaudesta tulee ensimmäistä kautta rajumpi. Euroopan on huolehdittava turvallisuudestaan kaikissa olosuhteissa, eikä antaa yhden maan presidentinvaalin horjuuttaa omaa asemaansa.

Niin kauan kun Putin on vallassa ja Venäjän politiikka säilyy nykyisenkaltaisena, ei laajemman sodan uhkaa voi jättää huomioimatta. Laajempi sota olisi kuitenkin katastrofaalinen asia koko Euroopan ja maailman kannalta, ja siksi sellaista skenaariota pitää pyrkiä kaikin keinoin välttämään. EU:n ja sen jäsenmaiden on huolehdittava turvallisuudestaan ja puolustuskyvystään kaikissa olosuhteissa. Se on paras tae sille, että sota ei tule ajankohtaiseksi.

EU ei voi täysin estää muita maita toimimasta vihamielisesti tai hyväksikäyttämästä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Sen sijaan EU-maat voivat päättää miten tähän toimintaan reagoidaan. Pidän erittäin tärkeänä, että EU maahanmuuttopolitiikassaan johdonmukaisesti kunnioittaa oikeusvaltioperiaatteita ja ihmisoikeuksia.

Kannatan Ukrainan EU-jäsenyyttä, mutta EU:n ei pidä silti tinkiä jäsenyyskriteereistä. Monet muutkin maat tavoittelevat EU-jäsenyyttä ja EU helposti luo uusia ongelmia mikäli lähtee tekemään kompromisseja Ukrainan jäsenyysehtojen osalta. Näen EU-jäsenyyden tärkeänä osana sellaista tulevaisuuden ratkaisua, jolla pyritään vahvistamaan rauhaa ja vakautta Ukrainassa Venäjän tuhoisan hyökkäyssodan jälkeen mutta en pidä todennäköisenä että jäsenyys voisi toteutua sodan edelleen ollessa käynnissä. Aikataulun osalta on huomioitava Ukrainalta vaadittava kehitys mm hallinnon läpinäkyvyyden ja hyvän hallinnon periaatteiden, työelämäoikeuksien, vähimmäispalkkojen sekä kansalaisyhteiskunnan aseman parantamisen ja esimerkiksi ympäristöhallinnon vahvistamiseksi, ennen kuin jäsenyys voi toteutua.

Sanoisin, että EU:n on pyrittävä siihen entistä kovemmin, koska demokratia, yhdenvertaisuus, oikeusvaltioperiaate ja hyvinvointi maanosassamme ovat paras vastavoima totalitarismille. Luonnollisesti EU-maiden on huolehdittava turvallisuudestaan ja kaikissa olosuhteissa riittävästä puolustuksesta, jotta Venäjä ei saa ajatusta hyökätä tänne.

EU:lla on toimivaltaa metsiin osana ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kokonaisuutta ja metsien hiilinieluilla on siinä keskeinen merkitys. Sen sijaan, että EU nähdään uhkana Suomen metsille, on syytä painottaa, että metsien tilan kohentuminen ja luontokadon pysäyttäminen on myös meidän etumme. Se on kansallisomaisuutemme kunnioittamista ja vaalimista, jossa on mahdollisuus nykyistä tasapainoisempaan metsien hyödyntämiseen. Se lisäksi vähentää painetta tehdä merkittäviä päästövähennyksiä esimerkiksi liikenteessä ja asumisessa.

Energiapolitiikan kannalta keskeisin ja kiireellisin kysymys on fossiilisen energian käytön vähentäminen kaikkialla Euroopassa mahdollisimman nopeasti. Polttomoottoriautojen myyntikiellossa on ollut ideana kannustaa ja ohjata autonvalmistajia tuottamaan enemmän ja halvempia sähköautomalleja ja näin nopeuttaa autokannan uudistumista vähäpäästöiseksi. Sitovia kieltoja ja määräaikoja tarvitaan markkinan kehittymisen ohjaamiseksi ja jotta yrityksillä on ennakoitava toimintaympäristö.

Ilmasto- ja luontokriisien ratkaisussa on kyse koko ihmiskunnan ja planeetan tulevaisuudesta. Ilmastokriisin seurauksista tulee moninkertaisesti kalliimpia hoitaa kuin päästöjen vähentäminen nyt.

Koko idea EU-tason ilmastopolitiikassa on siinä, että kun sitovista päätöksistä sovitaan kansainvälisellä tasolla, saadaan kaikki jäsenmaat mukaan ja osallistumaan. Sen sijaan, että Suomi valittaisi tavoitteiden epäoikeudenmukaisuudesta, pitäisi Suomessa nyt keskittää kaikki tarmo Suomen omien ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, jotka nykyisen oikeistohallituksen päätösten seurauksena ovat karkaamassa.

Energiapolitiikan kannalta keskeisin ja kiireellisin kysymys on fossiilisen energian käytön vähentäminen kaikkialla Euroopassa. Olemassa olevia ydinvoimaloita kannattaa hyödyntää eikä ajaa alas. En kuitenkaan kannata julkisen tuen suuntaamista uusien ydinvoimaloiden rakentamiseen. Se on kallis ja hitaasti käyttöönotettava energiantuotantomuoto. Kansallisesti maat voivat linjata suhtautumisestaan uuteen ydinvoimaan, mutta EU:n tukea ei siihen kannata suunnata.

Maatalous kytkeytyy keskeisesti ilmaston ja luonnon hyvinvointiin ja planeettamme elinkelpoisuuteen ja ekosysteemien turvaamiseen. Siksi maatalouden kestävää ja oikeudenmukaista siirtymää on tuettava. Se on perusteltua myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Sektorin päästöjä ja ympäristövaikutuksia on vähennettävä. Maataloustukia tulee kohdentaa nykyistä enemmän ekologisesti kestäviin viljelykäytäntöihin sekä kasvis- ja kasvisproteiinituotantoon. Uusien mittavien investointi- ja rahoitustarpeiden kasvaessa on kuitenkin luontevaa, että maataloustukien osuus EU:n kokonaisbudjetista pienenee.

Suomi on EU:ssa kannattanut varsin tiukkaa talouskurilinjaa, minkä seurauksena EU:ssa ei olla kyetty mobilisoimaan riittävää rahoitusta kestävän siirtymän investoinneille, joiden tarve on valtava. Suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa EU-sääntöjä myös käytetään tarkoitushakuisesti ja ajoittain harhaanjohtavasti oikeuttamaan leikkauksia. Tämä siitä huolimatta, että merkittävä osa EU:n jäsenmaista ei täytä julkiselle velkasuhteelle tai alijäämälle asetettuja kriteereitä eivätkä juurikaan välitä siitä.

Kiina on autoritaarinen valtio, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Se on myös maailman toiseksi suurin talous bruttokansantuotteella mitattuna sekä ylivoimaisesti suurin tavarantuottaja, joka vastaa yksin yli neljäsosasta maailman teollisuustuotannosta. Taloudellisten suhteiden täydellinen katkaisu Kiinan kanssa ei ole mahdollista eikä edes järkevää, mutta EU:n pitää vähentää Kiina-riippuvuuttaan etenkin sellaisissa teknologioissa ja raaka-aineissa, joilla on kriittistä huoltovarmuus-, turvallisuus- tai muuta merkitystä ja joissa Kiinan tuonnilla on merkittävä rooli. Kiinan kanssa tapahtuvassa taloudellisessa kanssakäymisessä tulee myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ihmisoikeuksien ja kestävän yritystoiminnan periaatteiden toteutumiseen.

Euro on eri asia kuin EU-jäsenyys, jota lämpimästi kannatan. Yhteisvaluutta helpottaa arkea, mutta talouspoliittisesti se ei ole ollut erityisen onnistunut hanke. EU:n talousintegraation keskeisin valuvika on ollut raha- ja finanssipolitiikan erottaminen toisistaan. Meillä on yhteinen rahapolitiikka, mutta finanssipolitiikkaa tehdään kansallisesti. Keskuspankin tehtävä on rajattu tiukasti hintavakauden ylläpitämiseen, eikä sen korkopolitiikka ole usein “oikein” viritettyä yksittäisen jäsenmaan tarpeiden näkökulmasta. Työkalut finanssipoliittiseen yhteistyöhön ovat vähäiset. Eurokriisin yhteydessä näimme, minkälaisia ongelmia tämä voi aiheuttaa. Ongelmista huolimatta en kannata, että Suomi yksin irtaantuisi eurosta. Se aiheuttaisi todennäköisesti vakavia seurauksia taloudellemme.

EU:n finanssipoliittiset säännöt eivät varsinaisesti perustu mihinkään, vaan esimerkiksi 60% velkaraja sisällytettiin aikoinaan perussopimuksiin siksi, että se silloin oli EU-maiden julkisen velan keskiarvo. Nyt tilanne on eri, ja suurin osa EU-jäsenmaista eivät täytä tätä kriteeriä. Monet jäsenmaat eivät myöskään täytä EU:n alijäämälle astettua 3% rajaa. Isot jäsenmaat kuten Ranska ja Espanja eivät täytä asetettuja kriteereitä, ei myöskään Saksa velkasuhteen osalta. Ei ole järkevää ylläpitää talousohjausjärjestelmää, joka perustuu näin vanhentuneisiin sääntöihin, vaikka velkakestävyydestä huolehtiminen tietenkin on tärkeää. Sen lisäksi säännöt nykymuodossaan johtavat maita leikkaamaan menoja matalsuhdanteessa, mikä voi pahentaa talouden ongelmat entuudestaan.

Suomi voisi aktiivisemmin hakea rahoitusta esimerkiksi erilaisiin liikennehankkeisiin. Tämä tosin edellyttää, että Suomessa ollaan valmiita panostamaan esimerkiksi raideinvestointeihin nykyistä enemmän. Horizon-ohjelmasta, jolla rahoitetaan tutkimushankkeita, Suomi on sen sijaan saanut enemmän, kuin mikä Suomen maksuosuus ohjelmalle on. Se osoittaa, että Suomella on erinomaiset mahdollisuudet pärjätä rahoitushauissa.

Määräenemmistöpäätöksiä pitää mielestäni lisätä EU:ssa. Mielestäni ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, verotuksesta ja EU:n rahoituksesta, jotka nykyään edellyttävät yksimielisyyttä voisi päättää määräenemmistöllä. Nyt yksittäinen jäsenmaa voi estää EU:ta toimimasta kysymyksissä, joista muuten vallitsee suuri yhteisymmärrys. Hyviä esimerkkejä ovat Unkari suhteessa Ukrainan tukemiseen sekä EU:n sisäisten veroparatiisien kannat verotuksellisiin uudistuksiin.

Kriisien keskellä on tärkeää huolehtia EU:n poliittisesta toimintakyvystä. Tällä hetkellä noin 80 prosenttia EU:n lainsäädännöstä hyväksytään määräenemmistöllä, eli se on jo ylivoimaisesti yleisin päätöksentekotapa. Mielestäni ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, verotuksesta ja EU:n rahoituksesta, jotka nykyään edellyttävät yksimielisyyttä voisi päättää määräenemmistöllä. Nyt yksittäinen jäsenmaa voi estää EU:ta toimimasta kysymyksissä, joista muuten vallitsee suuri yhteisymmärrys. Hyviä esimerkkejä ovat Unkari suhteessa Ukrainan tukemiseen sekä EU:n sisäisten veroparatiisien kannat verotuksellisiin uudistuksiin. En toistaiseksi laajentaisi määräenemmistöpäätöksentekoa aivan kaikille politiikan aloille.

Pullonkorkkiuudistuksen tausta on tarpeessa vähentää mereen päätyvän muovijätteen määrää. Meressä oleva muovi lisää puolestaan ihmisten elimistöön päätyvien mikromuovien määrää. Pullonkorkit kuuluivat yleisimmin meriin päätyvän materiaaliin, ja siksi juuri tähän ongelmaan on pyritty puuttumaan.

EU:n laajentuminen tuo vääjäämättä mukaansa muutoksia unionin toimintaan ja päätöksentekorakenteisiin, jolloin on tärkeää huolehtia myös poliittisesta toimintakyvystä. En kannata liittovaltiota. Tällä hetkellä noin 80% EU:n lainsäädännöstä hyväksytään määräenemmistöllä. Mielestäni ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, verotuksesta ja EU:n rahoituksesta, jotka nykyään edellyttävät yksimielisyyttä voisi päättää määräenemmistöllä. Nyt yksittäinen jäsenmaa voi estää EU:ta toimimasta kysymyksissä, joista muuten vallitsee suuri yhteisymmärrys. Hyviä esimerkkejä ovat Unkari suhteessa Ukrainan tukemiseen sekä EU:n sisäisten veroparatiisien kannat verotuksellisiin uudistuksiin. En toistaiseksi laajentaisi määräenemmistöpäätöksentekoa aivan kaikille politiikan aloille.

Kannatan lämpimästi Suomen EU-jäsenyyttä. EU:n jäsenmaksut määräytyvät maiden bruttokansantulon perusteella. Suomen asema nettomaksajana perustuu siten siihen, että meillä menee taloudellisesti paremmin kuin monilla muilla jäsenmailla. Tämä on mielestäni hyväksyttävä lähtökohta, mutta on toki tärkeää keskittyä siihen, että Suomi saisi mahdollisimman hyvän osuuden meille tärkeästä rahoituksesta, kuten esimerkiksi tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta. On tärkeä varmistaa, että niin Suomen kuin muidenkin jäsenmaiden maksuosuudet pysyvät kohtuullisina. Samalla on syytä huomioida, että EU-jäsenyydellä on monia vaikeasti laskettavissa olevia taloudellisia ja muita vaikutuksia, joiden myötä jäsenyyden hyötyjen arviointi pelkkää jäsenmaksun suuruutta katsomalla ei ole välttämättä mielekästä.