Mikaela Sundqvist

Kännykkään keskittyminen passivoi ja vähentää liikkumista sekä oppilaiden keskeistä sosiaalista kanssakäymistä välitunneilla. Intensiivinen ruudun tuijottaminen ei myöskään tee hyvää silmille. Koko koulupäivän kestävän kiellon sijaan, voisi kuitenkin käytön rajaaminen olla toimiva ratkaisu. Esimerkiksi niin, että puhelin on lähtökohtaisesti koulupäivän ajan kännykkäparkissa, mutta sen saisi käydä tarkistamassa tietyn, erikseen sovitun välitunnin aikana. Lisäksi olisi syytä pohtia, onko ikä vaikuttava tekijä, eli tulisiko vanhemmille koululaisille, joiden sosiaaliset piirit ovat monesti nuorempia laajemmat, mahdollistaa puhelimen vapaampi käyttö välituntien aikana, kuin nuoremmille oppilaille.

Varhaiskasvatuksen työntekijät, kuten moni muu julkisen sektorin ammattikunta ansaitsisi palkankorotuksen. Varhaiskasvatuksen puolella korotustarve korostuu, sillä palkkataso on jäänyt merkittävästi yleisestä linjasta. Uusi, tänä vuonna voimaan astuva tasopalkkausjärjestelmä vaikuttaa hyvälle uudistukselle, sillä sen myötä kouluttautuminen ja osaamisen lisääminen näkyvät palkassa palkkatason nousuna. Sen lisäksi, että palkan tulee olla kilpailukykyinen, on tärkeää huolehtia myös siitä, että työolot ovat kohdillaan.

Erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien määrän tulee vastata tarvetta, sillä jokaisen oppilaan tulee saada tarvitsemansa tuki. On kuitenkin huomioitava, että ensisijaisen tärkeää on pitää huoli siitä, että opetushenkilöstön määrä kaiken kaikkiaan on oikein resursoitu ja että luokkakoko on sopiva opetusryhmässä oleville lapsille. Näin voidaan varmistaa, että koulussa on riittävästi aikuisia ja että heillä on aikaa lapsille. Opetushenkilökunnan lisäksi pitää varmistaa riittävä resurssointi myös opiskeluhuollon henkilökunnan osalta.

Kuntien kannattaa tukea teattereita, orkestereita sekä taide- ja kulttuurikenttää laajemminkin, sillä ne lisäävät kaupungin vetovoimaa ja hyödyttävät elinkeinoelämää ja matkailua. Kulttuurilla on myös todistetusti merkittävä vaikutus terveyteen, hyvinvointiin, elinikään sekä syrjäytymisen ehkäisyyn, joten panostamalla kulttuuriin panostetaan myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Jotta Turku voi olla sanojensa mukainen eloisa ja monipuolinen kulttuurikaupunki on kysymättäkin selvää, että kaupungin tulee tukea taide- ja kulttuurikenttää. Varsinkin tilanteessa, jossa maan hallituksen harjoittaman leikkauspolitiikan jälkiä on välttämätön korjata paikallisella tasolla.

Kirjastot edistävät aktiivista kansalaisuutta, elinikäistä oppimista, demokratiaa ja sananvapautta. Ne edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kirjastot ovat myös monelle yksinäisille ihmisille paikka, jossa saa olla osa yhteisöä. Paikka, johon kokee olevansa tervetullut. Näistä ja monista muista syistä on tärkeää, että nykyisen palveluverkoston pysyvyys turvataan, eikä kirjastoverkostoa karsita olemattomiin.

Turussa on juuri tehty veronkorotus, kun kunnallisvero nousi tänä vuonna 7,1 prosenttiin ollen 0,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 2024. Samalla Turussa on käyty kaupungin toimintoja tarkasti läpi sekä niiden tehostamiseksi että säästöjen löytämiseksi. Näillä näkymin ei tällä hetkellä ole tarvetta uudelle veronkorotukselle. Jos kuitenkin oltaisiin tilanteessa, jossa Turun taloustilanteen edellyttämien säästöjen löytäminen tarkoittaisi kunnan tarjoamista palveluista, kuten sivistys- ja vapaa-ajan palveluista karsimista, pidän veronkorotusta karsimista parempana vaihtoehtona. Vaikka palveluja karsimalla voidaan saada aikaan säästöjä lyhyellä tähtäimellä, lankeaa siitä todennäköisesti pitkällä aikavälillä kallis lasku maksettavaksi.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva talouskasvumme on kestämättömällä pohjalla. Köyhtyvän luonnon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset taloudelle ovat valtavat. Vihreä siirtymä on välttämätön muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta. Vihreän siirtymän investoinnit voivat tuoda kestävää elinvoimaa, uusia mahdollisuuksia sekä merkittävästi tuloja usealle toimijalle. Kehityksessä mukana oleminen on näin ollen kunnan etu. Kun toimimme edelläkävijöinä ja rakennamme yhteiskunta, joka on kestävä sekä ympäristölle että ihmisille, tuemme samalla sekä omaa hyvinvointiamme että globaalia siirtymää kestävään talouteen. Samalla on kuitenkin tärkeä arvioida tarkkaan ja kokonaisvaltaisesti eri hankkeiden ympäristövaikutukset, jotta vihreä siirtymä ei tapahdu luonnon kustannuksella.

Kaupungin tulee pyrkiä siihen, että alueet kehittyvät tasapainoisesti ja että kaikilla asuinalueilla asuu eri taustoista ja yhteiskuntaluokista tulevia ihmisiä. Tätä ei suoraan pystytä kaavoilla ohjaamaan, niihin kun ei voi määrittää sitä, rakentuuko jollekin alueelle omistusasuntoja, asumisoikeusasuntoja vai esimerkiksi korkotuettua vuokra-asumista. Ohjauskeino on luovuttaa kaikilta rakentuvilta alueilta tarpeeksi iso osuus kaupungin omien tonttien rakennusoikeudesta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Turussa sekä tulotason mukainen että etninen eriytyminen on voimakkaampaa kuin esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä. joten aihe on meillä ajankohtainen. Kehityssuunnan kääntäminen edellyttää aktiivisia toimia aluekohtaisten erojen tasaamiseksi.

Turun kaupungin väkiluku kasvaa tällä hetkellä vauhdilla. Turku kuuluu Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä voittajiin. Väkeä tulee eri puolilta Suomea, varsinkin opiskelijoita ja nuoria. On kuitenkin fakta, että ilman riittävää maahanmuuttoa tulee työvoiman tarjonta kutistumaan myös Turussa. Maahanmuutto edistää osaavan työvoiman saatavuutta ja yritysten kansainvälistymistä sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Jotta maahanmuuttajien potentiaali saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön, on tärkeä panostaa kotouttamiseen sekä koulutukseen ja huolehtia siitä, että maahanmuuttajat ja kansainväliset opiskelijat pääsevät sujuvasti osaksi työelämää.

Luontoalueet ovat korvaamattomia niin asukkaille kuin eliöillekin. Luontoa suojelemalla suojellaan myös ilmastoa ja meitä ihmisiä. Asenteita täytyy muuttaa, jotta ymmärretään etteivät luonto ja rakentaminen ole toisiaan poissulkevia valintoja, vaan että näiden yhteensovittaminen on voimavara ja menestystekijä. Luontoalueiden sijaan kannattaa rakentamista ohjata esimerkiksi teollisuudelta vapautuneille brownfield-alueille. Ne ovat yleensä sekä olemassa olevan kaupunkirakenteen että infran läheisyydessä. Tärkeää on myös varmistaa, että asunto- ja maapolitiikan periaatteisiin kirjatut kohtuuhintaisen asumisen tuotantotavoitteet toteutuvat. Tähän kaupunki pystyy vaikuttamaan kaavoituksen, maankäyttösopimuksien sekä omistamiensa asuntotoimijoiden, TVT:n, TYS:in sekä Vason, kautta.

Jos menojen karsiminen tarkoittaa leikkaamista sosiaalietuuksista tai kunnan tarjoamista palveluista, kuten sivistys- ja vapaa-ajan palveluista, pidän veronkorotusta leikkaamista parempana vaihtoehtona. Vaikka palveluja karsimalla voidaan saada aikaan säästöjä lyhyellä tähtäimellä, lankeaa siitä todennäköisesti pitkällä aikavälillä kallis lasku maksettavaksi. Ennen veronkorotuksiin lähtemistä tulisi kaupungin toimintoja kuitenkin käydä tarkasti läpi, sekä niiden tehostamiseksi että säästöjen löytämiseksi.

Niin kauan kuin varallisuuserot ovat kohtalaiset ja yhteiskunta on suhteellisen tasa-arvoinen, ovat eroavaisuudet eri ryhmien taloudellisessa asemassa hyväksyttävissä. Jos erot kuitenkin pääsevät kasvamaan suuriksi, johtaa se eriytymiseen. Eriytyminen taas johtaa kärjistyessään siihen, että kaupunkiin muodostuu vahvasti rikkaiden ja köyhien asuinalueita. Tästä taas syntyy suuria ongelmia. Turussa on tämän osalta oltava hereillä, sillä tulotason mukainen eriytyminen on meillä voimakkaampaa kuin esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä. Aluekohtaisten erojen tasaaminen vaatii aktiivisia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi sitä, että kaupunki luovuttaa kaikilta rakentuvilta alueilta tarpeeksi ison osuuden kaupungin omien tonttien rakennusoikeudesta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.

Kuluttajien ja kansantalouden eduksi toimivat markkinat tuovat koko Suomelle taloudellista menestystä. Markkinoilta löytyy kuitenkin aina kikkailuun valmiita toimijoita. Finnwatch on nostanut esiin usean esimerkin siitä, miten verojen minimointiin tähtäävä aggressiivinen verosuunnittelu on Suomessa arkipäivää. Kilpailu- ja kuluttajavirasto taas peräänkuuluttaa työkaluja, joilla voidaan estää markkinoiden haitallinen keskittyminen. Yhteiskunnan etu toteutuu, kun tämän tyyppisiin epäkohtiin puututaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Valtion ja kuntien on järkevä olla omistajana yhteiskunnan kannalta kriittisistä toiminnoista vastaavissa yhtiöissä. Tällaisia ovat Turun kaupungin kannalta esimerkiksi vesihuollosta ja jätevedenpuhdistuksesta vastaavat yhtiöt. Venäjän hyökkäyssodan käynnistymisen jälkeen Suomen vesilaitoksiin tehdyt murrot ja kyberiskut ovat yksi esimerkki siitä, miksi kriittinen infrastruktuuri ja siitä vastaavat yhtiöt on huoltovarmuuden turvaamiseksi tärkeä pitää kaupungin omassa omistuksessa.

Turulle tämä ei ole uusi asia, sillä Suomen vanhimmalla kaupungilla on pitkä monikulttuurinen ja monikielinen menneisyys. Turussa eri kielet ja niiden puhujat ovat kohdanneet jo vuosisatojen ajan ihmisten tullessa kaupunkiin opiskelemaan, harjoittamaan kauppaa ja erilaisia ammatteja sekä perustamaan yrityksiä. Tällä polulla on hyvä jatkaa.

Politiikkaa ja uskontoa ei minusta tule sekoittaa. Tässä kysymys esitetään uskonnon kautta ja koska uskontoon liittyy hyvin laaja kirjo arvoja, en näe niitä hyvänä pohjana päätöksenteolle. Jos kysymys olisi uskonnon sijaan esitetty arvojen kautta, muodossa ”Kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden ilmapiiri, heikoimman asemaan asettuminen sekä oman edun tavoittelun torjuminen on hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle”, olisin vastannut olevani väittämän kanssa täysin samaa mieltä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat syrjintää ja ennakkoluuloja monilla elämänalueilla. Tämä voi vaikuttaa hyvinvointiin, itsetuntoon ja mielenterveyteen. Kunnat voivat tehdä paljon syrjinnän ehkäisemiseksi, sekä yhdenvertaisuuden edistämiseksi, jotta jokainen kaupungin asukas voi elää kaupungissa turvallisesti omana itsenään - myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvana.

Lapsilta tulee edellyttää asiallista ja muita kunnioittavaa käytöstä, mutta se ei tarkoita, että tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen olisivat tärkeimmät arvot, joita koulussa tulisi oppia. Itselle nousee hetkessä mieleen useita huomattavasti tärkeämpi arvoja, kuten empatia, toisten kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus sekä luonnon ja sen moninaisuuden arvostaminen.

On tärkeää, että turvaamme elinkelpoisen planeetan tuleville sukupolville. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavalla vauhdilla, ja näen sen olevan luontokadon rinnalla meidän kaikkein suurimpia kestävyyshaasteitamme. Samalla sekä ilmastonmuutos että luontokato ovat asioita, joihin pystymme merkittävästi kaupunkitasolla vaikuttamaan. Turulla ilmastosuunnitelman tavoitteena on jo nyt, että kaupunki on hiilineutraali vuoteen 2029 mennessä. Suomen tavoitevuosi samaiselle on 2035. Näissä tavoitteissa on syytä pysyä, eikä lähteä hidastelemaan päätettyjen toimien toimeenpanossa.

Kansainvälisessä maailmassa ei kukaan pärjää vain omaa etuaan ajamalla. Esimerkiksi meidän suurimpia kestävyyshaasteitamme, luontokatoa ja ilmastonmuutosta, ei ole mahdollista torjua ilman laajaa, maiden rajat ylittävää yhteistyötä.

Asenteita täytyy muuttaa, jotta ymmärretään etteivät ympäristö ja työpaikat kilpaile toistensa kanssa, vaan että ympäristön ja luontoarvot voi nähdä vetovoimatekijöinä, kilpailuvalttina, jota hyödyntää houkutellessa asukkaita, matkailijoita ja yrityksiä Turkuun. Ympäristöä tuhoamalla voidaan jossain tapauksissa tilapäisesti luoda työpaikkoja, mutta pitkällä tähtäimellä siitä kärsii niin ympäristö, talous kuin työllisyyskin. Työpaikkojen määrän ja taloudellisen hyvinvoinnin lisääminen tulisi tehdä ympäristö huomioon ottaen ja kestävää kehitystä korostaen, esimerkiksi panostamalla kiertotalouteen, cleantechiin sekä kestävään matkailuun. On meidän vastuullamme varmistaa, että Turussa toimitaan ympäristöä kunnioittaen ja että Turku säilyy elinvoimaisena lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen.

Hyvä johtaja ei toimi sääntöjen rajamailla, vaan toimii esikuvana ja saa asioita aikaan esimerkiksi neuvottelemalla, yhteistyöllä ja innovointiin kannustamalla.

Kysymyksen asettelu on erikoinen. Ei ole mikään pakko pitää koko Suomi asutettuna. Sen sijaan on hyvä varmistaa, että eri puolilta maata löytyy kohtuullinen palveluverkosto, joka mahdollistaa asumisen myös pienillä paikkakunnilla.

Vaikea sanoa, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta tosiasia se on.