Suvi Pulkkinen

Kännykällä vietetty aika on pois kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja liikunnasta. Valtaosa koulukiusaamisesta tapahtuu somessa. Perusopetuksen lisäksi lukiossa ja amiksessa kannattaisi tiukentaa otetta puhelimien käyttöön. Kännykkäkiellot eivät tietenkään tarkoita sitä, etteikö puhelimia voisi hyödyntää opetuksessa, jos opettaja niin parhaaksi katsoo.

Varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät arvokasta ja vaativaa työtä, joka luo perustan lastemme hyvinvoinnille ja oppimiselle. Helsingissä on vakava työntekijäpula, ja korkeat asumiskustannukset vaikeuttavat uusien ammattilaisten saamista. Palkankorotukset ovat välttämättömiä alan arvostuksen ja vetovoiman lisäämiseksi. Lisäksi on panostettava hyvään johtamiseen, työoloihin ja joustoihin, jotta varhaiskasvatuksen arki olisi sujuvaa sekä henkilöstölle että perheille. Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen ja pysyvän hoitoympäristön – ja se syntyy vain sitoutuneiden ammattilaisten avulla.

Moni lapsi jää tällä hetkellä vaille tarvitsemaansa tukea, mikä vaikuttaa koko ryhmän oppimiseen ja työrauhaan. Opettajille tilanne, jossa opetusryhmät ovat suuria, ja tuen tarvitsevia jatkuvasti enemmän, on kohtuuton. Meidän tulisi tehdä kunnianhimoinen suunnitelma siitä, kuinka perusopetuksen päättäneiden osaamistaso nostetaan takaisin aiemmalle, hyvälle tasolle. Kuntaveroa korottamalla ei Helsinki kuitenkaan kestävästi vaurastu, vaan panostamalla yritysvetoiseen kasvun edellytyksiin.

Musiikista, teatterista ja kaupunkikulttuurista nauttiminen tärkeä osa Helsingin viehätystä ja vetovoimaa verrattuna arkeen kehyskunnissa. Kaupungin tulee yhdessä kulttuuritoimijoiden kanssa tuoda Helsinkiin näkyviä suurtapahtumia isoilla areenoilla, puistokonsertteja, sekä kulttuuria ja luontoa yhdistävää elämysmatkailua.

Lähikirjastot lasten tiloineen, kirjoineen ja lukusaleineen ovat tärkeitä paikkoja monille kaupunkilaisille. Helsinki on varakas kunta ja ajatus siitä, että lähikirjastoista pitäisi voimallisesti hakea säästökohteita, tuntuu vieraalta. Jos kuitenkin talous olisi todella tiukassa, olisin valmis nipistämään esimerkiksi kirjastojen aukioloajoista, jos se vähentäisi säästötarpeita kouluissa ja päiväkodeissa.

Helsingin palveluissa on parantamisen varaa, ja siksi tarvitsemme lisää kunnianhimoa kasvupolitiikkaan! Helsingillä on nimittäin aidosti hyvät mahdollisuudet parantaa verokertymäänsä ilman, että kuntaveroa pitää nostaa, jos yritysten toimintaedellytyksiin ja kasvumahdollisuuksiin satsataan.

Erityisesti korkean arvonlisän tuotantoa tulee houkutella Helsinkiin. Tämä tuo helsinkiläisille työpaikkoja ja kaupungille yhteisöverotuloja.

Helsingin pitää tarjota jokaiselle lapselle laadukas koulutus ja mahdollisuuksia harrastaa riippumatta siitä, mille postinumeroalueelle sattuu syntymään. Eriytymisen ehkäiseminen lisää kaupungin vetovoimaa sekä turvallisuuden tunnetta eri asuinalueilla. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että alueiden omaleimaisuus säilyy.

Tämä kaupunki ei pyörisi päivääkään ilman kansainvälisiä tekijöitä. Helsinki tarvitsee kansainvälisiä osaajia niin teknologia-, tutkimus- ja pelialoille kuin helsinkiläisille tärkeisiin palveluihin ravintoloista teveyskeskuksiin. Helsingin tulee panostaa vielä enemmän siihen, että ulkomaiset osaajat haluavat myös jäädä tänne. Se tarkoittaa panostamista puolisojen työmahdollisuuksiin, englanninkielisiin päiväkoteihin ja koulupolkuihin, sekä ilmapiiriin, joka ei ruoki rasismia ja muukalaisvihaa.

Helsinkiä on rakennettava tiiviimmäksi ja korkeammaksi, jotta voimme säilyttää ihmisille tärkeät luontoalueet ja lisätä kaupungin vehreyttä. Rakentamisessa tulee suosia tiivimpää ja korkeampaa rakentamista esimerkiksi pääväylien ja ratojen varsille, joutomaille ja alikäytöllä oleville teollisuusalueille. Helsinkiin tarvitaan lisää koteja perheille, ja myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen työntekijöillä pitää olla varaa asua Helsingissä, mikä edellyttää riittävää asuntotuotantoa.

Helsinkiin tarvitaan koteja ja sujuvampaa liikkumista. Rakentamisen lama, korkojen nousu ja kasvanut työttömyys on kuitenkin aiheuttanut Helsingille hankalan yhtälön, jossa rakennushankkeita ei ole lähtenyt liikkeelle riittävästi tulevien vuosien tarpeisiin. Sen sijaan Helsingissä on viime vuosina ollut paljon liikennetöitä, jotka ovat vaikeuttaneet kaupunkilaisten liikkumista. Helsingin pitää asettaa vahvemmat kannusteet urakoitsijoille saada työt valmiiksi nopeasti. Ajattelen, että hyvä kaupunki kasvaa - näivettyvää kuntaa ei kannata tavoitella!

Minusta kannattaa rakentaa sellaisen näköisiä rakennuksia, joita ihmiset pitävät kauniina - toki kestävyyteen liittyvät näkökohdat huomioiden. Korjausrakentamisesta pitää tehdä nykyistä helpompaa.

Mikäli nastarenkaat kiellettäisiin siirtymäajalla esimerkiksi 10 vuoden kuluttua, voisivat kaikki autonomistajat huomioida kiellon jo vaihtaessaan renkaat uusiin niiden käyttöiän päättyessä. Nastarenkaat kuluttavat voimakkaasti asfaltin pintaa ja lisäävät hengitysilman laatua heikentävää pölyä.

Liikenteen päästöt tulevat olemaan vuonna 2030 noin 60 % Helsingin päästöistä, ja niistä merkittävä osa on polttomoottoriautojen aiheuttamia. En ole absoluuttisten rajoitusten suurin ystävä, mutta esimerkiksi pysäköinnin hinnoilla tai tienkäyttömaksuilla yhdessä julkisen liikenteen investointien kanssa voitaisiin edistää siirtymistä vähäpäästöisempiin liikkumismuotoihin.

Tällä hetkellä huumeitä käytetään ja ruiskuja löytyy niin leikkipuistojen pihoilta kuin julkisista vessoista. Minusta huumeiden käyttöä pitää pystyä ohjaamaan pois näistä pakoista valvottuihin tiloihin, joista saadaan ohjattua ihmisiä myös avun piiriin.

Helsingin kannattaisi harkita sellaisen maksun kehittämistä, joka kannustaisi terveydestä huolehtimiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Jos työnantaja vaatii lääkärintodistusta jo 1-3 päivän poissaolosta työntekijältä tai hänen sairaalta lapseltaan, tulisi käynnistä voida laskuttaa työnantajaa. Lapsilta tai kaikista vähävaraisimmilta maksuja ei tulisi tietenkään periä.

Terveydenhuollon painopistettä kannattaa siirtää perusterveydenhuoltoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Erikoissairaanhoidosta ei kuitenkaan voi nyt säästää enempää. Yhteistoimintaneuvottelut HUS:ssa päättyivät loppuvuodesta, joiden tuloksena vähennetään henkilöstöä 780 henkilön verran.

Minusta voisi olla fiksua, että esimerkiksi oppilaitoksissa ja terveyskeskuksissa olisi automaatteja tai kaappeja, joista kuukautistuotteita saa ilmaiseksi, jotta kenenkään nuoren ei tarvitsisi rajoittaa elämäänsä sen vuoksi, ettei kuukautistuotteisiin ole varaa. Kuitenkin jos pitäisi valita, ennemmin satsaisin esimerkiksi nuorisotyöhön tai lähiopetukseen ammatillisessa koulutuksessa, kuin kiinnittäisin ison määrän ihmisiä kuukautistuotteiden jakopisteille.

Helsingin pitää lisätä kunnianhimoa kasvupolitiikkaan, jotta esimerkiksi panostuksia varhaiskasvatukseen, kouluihin ja nuorten hyvinvointiin voidaan lisätä ilman tarvetta merkittäviin veronkorotuksiin. Tämä edellyttää vahvaa taloutta ja nykyistä parempaa verokertymää, erityisesti yhteisöverotuottoja. Samalla menoja on tarpeen priorisoida, jotta veroja ei jouduta korottamaan Helsingin kilpailukyvyn kustannuksella.

On kaikkien etu, että palkkatyöllä, ahkeruudella ja rohkealla yrittäjyydellä voi Suomessa vaurastua. Silti on ymmärrettävä, että yhteiskunnan tuloeroista merkittävä osa selittyy eri ala- ja uravalinnoilla sekä ihmisten lähtökohdilla. Ei ole perusteltavissa lahjakkuudella tai ahkeruudella, miksi esimerkiksi päiväkotien tai vanhainkotien työntekijät saavat monia muita aloja pienempää palkkaa.

Tarvitsemme toimivasti säännellyt markkinat, joissa valtio voi ohjata kulutusta ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviin ratkaisuihin. Nyt markkinoita vääristävät esimerkiksi lihatuotantoon, kotimaan lentoihin ja huviristeilyihin suunnatut tuet.

Uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa ansaita elantonsa työllä ja kantaa kortensa kekoon tässä yhteiskunnassa. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ei kuitenkaan auta ihmisiä nousemaan köyhyydestä vaan ennemmin passivoi. Meidän pitäisi rohkeammin kehittää välityömarkkinoita, jotka auttaisivat heikommassa asemassa olevia pääsemään työhön kiinni. Työelämän vastaanottavuutta kansainvälisille osaajille pitää vahvistaa.

Kunnat omistavat esimerkiksi pitopalveluita, vartiointiliikkeitä sekä kiinteistönhuoltoa ja taloushallinnon palveluita tarjoavia yrityksiä. Nämä ovat aloja, joissa on toimiva markkina olemassa, eivätkä ne ole osa kunnan perustehtävää.

Helsinki voi olla sekä kansainvälinen että omaleimainen – monimuotoisuus ei uhkaa Helsingin identiteettiä, vaan vahvistaa sen elinvoimaa. Meidän on rakennettava kaupunkia, jossa jokainen voi tuntea olonsa tervetulleeksi ja olla oma itsensä ilman pelkoa rasismista tai syrjinnästä. Kansainvälistyminen ei tarkoita sitä, että Helsinki menettäisi ominaispiirteensä – päinvastoin, se varmistaa kaupungin tulevaisuuden. Ilman monimuotoisuutta yhä useampi koulu jäisi ilman oppilaita, vanhainkodit ilman hoitajia ja yritysten kyky innovoida heikkenisi. Helsinki pysyy Helsinginä, kun se on avoin, vahva ja elinvoimainen.

Jos kristillisillä arvoilla tarkoitetaan lähimmäisen rakkautta tai heikompien auttamista - empatiaa -, niin ne ovat ehdottomasti tärkeitä asioita. Jos kristillisiin arvoisin vedoten taas pyritään heikentemään vähemmistöjen tai naisten oikeuksia, en perusta tällaisesta ajattelusta alkuunkaan. Minusta ihmisarvon jakamattomuus on hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.

Kouluissa ja julkisissa insitituutioissa otetaan jo aika hyvin huomioon sukupuolten moninaisuus ainakin paperilla, mutta asenteet ja ymmärrys muuttuvat hitaammin. Edelleen vähemmistöihin kuuluvat kokevat muita enemmän syrjintää ja epäasiallista kohtelua. Yksi suuri haaste on yhteiskunnallinen ilmapiiri ja ennakkoluulot, joissa nyt on otettu takapakkia niin globaalisti kuin Kokoomuksen johtaman maan hallituksen toimesta.

Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen on ihan tärkeää, mutta minusta kaikkein tärkeintä on oppia olemaan ihminen toiselle ja osata käyttää myös omaa harkintaa.

Toimimalla edelläkävijänä Suomella on parempi uskottavuus myös vaatia kunnianhimoisia toimia EU:ssa ja kansainvälisissä ilmastokokouksissa. Edelläkävijyys vihreässä siirymässä tarjoaa Suomella myös valtavaa kilpailuetua, kun sen edut osataan hyödyntää. Tarvitsemme elinkelpoisen maapallon myös meidän lapsenlapsille.

Minusta päätöksissä tulisi painaa nykyistä enemmän tulevien sukupolvien etu ja oikeus elinkelpoiseen maailmaan ja ihmisoikeuksiin.

Talouskasvua kannattaisi hakea ensisijaisesti sieltä, missä se ei ole ristiriidassa luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa, vaan päinvastoin vauhdittaa vihreää siirtymää. Jos tehdasta ei pystytä pyörittämään ilman, että esimerkiksi likavedet kaadetaan Suomen vesistöihin, ei sen toiminta palvele suomalaisten etua.

En halua Trumpin tai Putinin kaltaista johtajaa Suomeen. Maamme lainsäädännön on oltava sellainen, että myös kriisiilanteessa se tarjoaa työkalut Suomen turvallisuuden varmistamiseen. Suomen on oltava länsimainen sivistysvaltio, ei totalitaristinen harvainvalta.

Moni muuttaa Helsinkiin vireän kaupunkielämän, rakkauden tai työ- ja opiskelumahdollisuuksien perässä, eikä siinä ole mitään pahaa! Ihmiset muuttavat asumaan sinne missä viihtyvät ja voivat hyvin, eikä heitä kannata yrittää väkisin asuttaa toisaalle. Kaupungistuminen on myös ympäristön kannalta positiivinen asia.

Ihmiset muuttavat kaupunkeihin ihmisten, kulttuurin ja urbaanin elämäntavan perässä, mikä on ihanaa! Ihmiset ovat kaupungeissa myös terveempiä ja elämäntavat ekologisempia.