Matias Lagerkrantz

Itse olen sitä mieltä, että koulupäivä pitäisi olla omistettu oppimiseen, liikkumiseen sekä kasvokkain tapahtuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sillä tavalla lapset oppivat normaaleja elämään kuuluvia asioita sekä sosiaalisia taitoja. Kännykällä ehtii pelata ja somettaa vapaa-ajallakin. Kännyköiden tultua kouluihin, on myös koulukiusaaminen saanut vakavampia muotoja. Työelämässäkin törmää siihen, että kännykkä voi joskus viedä huomion työnteolta - samoin lienee oppimisen ja normaalien ihmissuhteiden luomisen kanssa. Mielestäni tämä on sellainen asia, josta tulisi keskustella vanhempien kanssa ja yhdessä miettiä toimiva ratkaisu. Voisiko se olla, että kännykkä laitetaan koulupäivän aluksi lokeroon ja päivän päätteeksi sen saa sieltä kotiin vietäväksi? Koulumatkoilla sitä saattaa tarvita.

Melko mustavalkoisesti esitetty kysymys, mutta kyllä, mielestäni ammattitaitoisia ja osaavia ihmisiä tulee houkutella paremmalla palkalla. Ei vain varhaiskasvatukseen vaan myös muihin tehtäviin. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan tarjoaisi parempaa palkkaa heti työsuhteen alussa, vaan palkan pitäisi pohjautua muun muassa työssä suoriutumiseen ja sitoutumiseen. Täytyy myös muistaa, että kunnat eivät keskenään ole vertailukelpoisia palkkojen, etujen tai asumiskustannusten vuoksi, joten hyvä kysymys pohdittavaksi! Kuntamme tarvitsee nimenomaan osaavaa henkilöstöä - ei aivan ketä tahansa kuitenkaan. Hyvin työnsä tekevä henkilöstö on myös kunnan käyntikortti. Osalle palkka kuitenkin voi olla toissijainen asia, jos miettii työssä viihtymistä ja puitteita. Niidenkin tulee siis olla kunnossa.

Tässä kysymyksessä oli nyt kaksi asiaa, joten sanoisin koulunkäyntiavustajille kyllä, veroprosentin nostolle ei. En kannata mitään, mikä nostaa veroprosenttia entisestään. Uskoisin, että koulunkäyntiavustajia pystytään palkkaamaan joustavasti todelliseen tarpeeseen erilaisin ratkaisuin ilman tarvetta nostaa veroja. Ei ole iso rasti lähteä hakemaan tähän keinoja.

Kulttuuri on yksi tekijä, joka voi vetää uusia asukkaita tai tuoda paikkakunnalle kävijöitä, jotka tuovat euroja yritystenkin kassaan. Myös kunnan nykyiset asukkaat varmasti pitävät mielekkäänä, jos kulttuuriin panostetaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kulttuurille on yleensä vaikea laittaa hintalappua. Toisekseen teatterit ja orkesterit ovat omalla tavallaan vain tietyn ryhmän mielenkiinnon kohteita, kuten myös vapaa-ajan ja liikunnan eri toiminnot. Jos olisi tiukka paikka ja valita täytyisi juuri Urjalan kohdalla, niin panostaisin liikunnan ja kulttuurin rahoja monipuoliseen tarjontaan edullisesti ylläpidettäviä toimintamuotoja. En siis teattereihin ja orkestereihin.

Lähikirjastojen tarve ja merkitys vähenee vuosi vuodelta, kun digitalisoituminen etenee. Ainakin itse Urjalan kirjastoa käyttäessäni olen huomannut sellaisen seikan, että hyllystä löytyy usein kirjan vanhentunut painos. Aivan pakostakin joutuu joskus lukemaan kirjan sähköisessä muodossa vaikka paperinen kirja käsissä tuntuu mukavammalta lukea. Kirjat ovat itselleni todella tärkeitä, mutta tulevaisuutta ajatellen tulisi pitää avoin mieli erilaisille kustannustehokkaille ratkaisuille. Päätösten pitäisi myös pohjautua muun muassa todennettuihin kävijämääriin sekä tarkastella aineiston ajantasaisuuttakin. Omatoimikirjasto ja jokin paikallisesti toimiva yhdistys tai useampikin samoissa tiloissa voisi olla yksi ratkaisu, jolla pystyisi ratkaisemaan esimerkiksi ilkivaltaan liittyviä ongelmia.

Veroprosentin alentamiseen täytyy etsiä aktiivisemmin ratkaisuja. Useimmiten ratkaisuja löytyy, kun niitä haetaan yhdessä henkilöstön kanssa eikä vain ulkopuolisen talouskonsultin tai kunnanvaltuutetun toimesta. Tämä on sellainen asia, joka vaikuttaa kunnan elin- ja vetovoimaan. Jos kunnan talous olisi läpinäkyvämpää henkilöstölle ja kuntalaisille, uskoisin sieltä löytyvän keinot verojen alentamiseen. Siihen ei kukaan pysty eikä sellaista pysty lupaamaan - jos lupaa, niin älä mene halpaan! Yhdessä näitä asioita tehdään.

Tottahan toki investointeja täytyy houkutella. Etenkin nyt kun sähköstä on pulaa ja mm. datakeskuksia ei saada avattua, niin en näkisi pahana tällaisiakin vaihtoehtoja. Ahkerana marjastajana sekä luonnossa liikkujana tiedän kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi tuulivoimapuistojen rakennusvaiheessa tiet voivat mennä pitkäksikin aikaa huonoon kuntoon ja maisemat tulevat muuttumaan. Jos tällaiseen lähdetään, sijainnit ja rakennettavat tiet tulisi määritellä siten, ettei arvokas ja joskus jopa ainutlaatuinen luonto tärvelly. Kun valmista, laajemmalle alueelle sijoitetut voimalat tuovat mukanaan pitkän lenkkeilytieverkoston - se voisi olla hyvä juttu. Etenkin, kun esimerkiksi Forssantiellä ei uskalla talvella koiraa ulkoiluttaa tienreunassa kävellen ylinopeutta ajavien autojen ja loskan vuoksi.

Urjala koostuu paljolti kylistä ja "meistä metsässä asuvista". Sanoisin, että kylien yhteisöllisyyttä tulee tukea ja kannustaa ajattelemaan meitä kaikkia urjalalaisina. En usko, että varallisuuden ja etnisen taustan suhteen asuinalueita meillä muodostuu kovinkaan vahvasti. Enemmänkin me kuntalaiset olemme eriarvoisia sen suhteen, saako kotiin toimivan netin, vesihuollon yms. Nämä ovat sellaisia asioita, joita kunnan pitäisi omalta osaltaan edistää, vaikka ei niitä kustantaisi.

En näe tässä ratkaisussa monestakaan syystä järkeä sellaisenaan. Toki, tarvitsemme kuntaan uusia työssäkäyviä asukkaita - oli asukkaan synnyinmaa tai muu tausta lähes mikä tahansa. Myös lähialueen isommilla kaupungeilla on hankaluuksia työmarkkinoiden suhteen. Väestön vähenemiseen on muita kunnan tulevaisuuden kannalta toimivampia ratkaisuja. Kohtuuhintaisen asumisen mahdollistaminen muun muassa tyhjiksi jääneet talot kartoittamalla, kannustamalla rakentamaan ihan vaikka tällaisessa markkinatilanteessa ilmaisille tonteille uusia taloja ja ennakoimalla ajoissa junapysäkin tulon mahdollisuutena kehittää Aseman aluetta. Urjalasta käydään paljon muualla töissä. Täällä pitää vaan pystyä asumaan ja viihtymään. Sehän se tärkeintä on. Tilaa ainakin on!

No, Urjala on keskellä luontoa. Uutta rakentamista tulisi keskittää jo nyt rakennetuille alueille. Etenkin junapysäkin tullessa, lähialueen asunnoille tulee varmasti olemaan kysyntää, kun julkisilla pääsee kulkemaan töihin isompiin kaupunkeihin kelillä kuin kelillä. En kannata kuitenkaan ainutlaatuisten luontomaisemien tai ekosysteemien tuhoamista ainoastaan sen vuoksi, että ei muka löytyisi tilaa rakentaa rakentamiselle soveltuvaan paikkaan. Ei ole ongelma meillä Urjalassa varmastikaan, yhdessä katsoen ja sopien.

Kunnan perustehtävä on toimia paikkana, tarjota puitteet peruspalveluineen ja olla koti meille. Tasapuolisesti. Kertoo paljon kunnan aiemmasta ja pidempään jatkuneesta taloudenhoidosta ja valinnoista, kun nyt ollaan tässä tilanteessa. Ei kuitenkaan kannata katsoa liikaa menneeseen, vaan miettiä yhdessä asukkaiden ja henkilöstön kanssa oikeasti toimivia ratkaisuja. Lähteä ketterästi kokeilemaan uusia kustannustehokkaita ratkaisuja. Osallistaa henkilöstö ja asukkaat. Jotkut sanovat, ettei kannata kokeilla uusia juttuja, vaan täytyisi tehdä pitkän ajan strategioita ja ylläpitää vanhoja rakenteita. Näin ei säästöjä tule syntymään. Pienistä puroista tulee lopulta iso virta. Meidän pienet puromme olemme me ja henkilöstömme.

Suuren kokoluokan hankkeet ovat kovin kilpailtuja, niistä saatava hyöty realisoituu pitkän ajan kuluttua alkuinvestointien jälkeen ja toimintaan liittyy monenlaisia epävarmuustekijöitä. En siis näkisi, että Urjalan resursseilla tähän lähdettäisiin panostamaan erityisemmin, mutta tarpeen mukaan oppia voidaan ottaa muilta kunnilta, jotka ovat näissä hankkeissa onnistuneet. Yrityksiä ja investointeja yleisesti ottaen tulisi houkutella. Aurinkoenergiahankkeissa, kuten muissakin uusiutuvan energian hankkeissa luontoa tulee tuhoutumaan. Se, haluammeko väkisin houkutella tänne aurinkoenergiaa vai kauniita maisemia ja jotakin muuta yritystoimintaa.. no, se on arvovalinta. Ehkä myös järkivalintakin.

Pelkkä väkimäärä ei ole tässä ratkaiseva tekijä, vaan kuntalaisten tulotaso ja työllisyys. Jos väkimäärä laskee, työllisyys ei parane eikä uusia yrityksiä saada houkuteltua, niin kuntaliitos tulee olemaan väistämättä edessä jonain päivänä. Jotkut ratkaisut voivat tukea sekä kunnan omaa työllisyyttä, yrittäjyyttä ja verojen saantia että samalla mahdollista sujuvasti tapahtuvaa liitosta toiseen kuntaan. Jos kuntaliitos tapahtuisi, olisimmeko me täällä tehneet asiat niin, että palvelumme säilyvät? Kustannustehokkaasti ja järkevästi toteutetut tarpeeseen perustuvat palvelut on helpompi säilyttää. Aihe on sellainen, että siitä pitäisi avoimesti pystyä keskustelemaan ja miettimään ratkaisuja.

Jos ajatellaan henkilöliikenteen seisaketta, niin en pidä sitä nyt aivan täytenä kohtalonkysymyksenä. Meillä täällä suurimmalla osalla on auto käytössä joko itsellä tai tutuillamme. Seisake toki mahdollistaisi Aseman ja samalla Urjalan "keskustan" alueiden kehittämisen, kun työssäkäynti ja muu kulkeminen mahdollistuisi raiteita pitkin. Monia mahdollisuuksia.

Tämä on sellainen asia, jota tulisi kartoittaa. En tarkoita siis lisärahan kartoittamista, vaan ikääntyneen väestön palvelutarpeita ja siten, miten ne toteutuvat. Rikkooko hyvinvointialue jossain velvollisuuksiaan ja kuinka siihen kuntana suhtaudumme? Kunta toki voi täydentää palveluita ja osin sillä tavalla niitä korvatakin. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla itseisarvo tai viesti hyvinvointialueelle, että me hoidamme heille kuuluvat toiminnot. Ikäihmiset kaipaavat tulla kuulluksi ja tarvitsevat palveluita. Parhaan mukaan niitä tulisi pystyä toteuttamaan resurssit huomioiden.

Kysymyksenasettelu on tässäkin hieman provosoiva ja tunteita herättävä. Verotus on jo nykyisellään liian liian korkea ja palveluita sekä sosiaalietuuksia leikataan. Lähtisin etsimään säästöjä aivan ensimmäisenä sieltä hallintohimmeleistä (tämä ilmeisimmin valtiotason kysymys kuntavaalikoneessa) ja niiden rakenteista, joissa usein työskennellään kovalla palkalla. Se, mihin julkisiin palveluihin ja menoihin rahaa laitetaan, on aina arvovalinta. Hankalassa asemassa olevillekin kuuluu palvelut ja toimeentulo, jotta hekin voivat parhaan kykynsä mukaan selviytyä arjesta sekä pyrkiä järjestämään omaa toimeentuloansa.

Kyllä, mielestäni työteliäisyydestä ja hyvin suoriutumisesta tuleekin palkita. Se, millä tavalla esimerkiksi julkisilla varoilla tämä toteutetaan, olisi hyvä ottaa tarkasteluun. Yksityiset yritykset tekevät omat linjauksensa ja ratkaisunsa oman kannattavuutensa ja innovatiivisuutensa rajoissa. Väittäisin, että etenkin julkisella puolella isot palkkaerot eivät ole selitettävissä lahjakkuuden ja ahkeruuden perusteella, vaan vanhalla tottumuksella ja huonolla henkilöstöjohtamisella.

Tämä on hyvin moniulotteinen kysymys, joka pitää sisällään rajoituksia, tukia, palveluiden tarjoamista, työehtosopimuksia, lainsäädäntöä ja niin edelleen. Joissain määrin valtion tulee puuttua, mutta sopivissa rajoissa. Se, missä se raja menee, tulisi olla sellainen, että siitä ei aiheutuisi eri osapuolille liian suurta vahinkoa.

Sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole helppoa. Se varmastikaan ei myöskään ole kenenkään unelma. Se on tilanne, johon erinäisistä syistä ajaudutaan ja jos ei ole tukea sieltä ylös pääsemiseksi, niin sinne jäädään pitkiksi ajoiksi. Tähän pätee se, että kun ongelmat kasaantuvat ja riittävää tukea ei saa oikea-aikaisesti, niin lasku lankeaa valtiolle, hyvinvointialueelle tai kunnalle. Meille jokaiselle veronmaksajalle. Siksi olisikin tärkeä siirtää huomio "sosiaaliturvalla elävistä" tukea tarvitseviin ja tarjota tukea matalalla kynnyksellä ja asiakaslähtöisesti. Monesti kuullut ja nähnyt, kuinka virastomaiset ja vanhanaikaiset toimintatavat lannistavat ihmiset siten, että eivät enää jaksa pyytää apua. Olisiko aika muutokselle?

Omistusta tulisi olla sopivissa määrin. Etenkin kriittisten toimintojen, kuten sähköyhtiöiden, osalta en näkisi omistusta ja omistajaohjausta pahana.

Kulttuuri ja erilaisuus ovat molemmat rikkauksia. On hyvä asia, että erilaisista taustoista tulevat ihmiset pystyvät elämään yhdessä ja oppimaan toisiltaan. Tämäkin on paljon tunteita puoleen ja toiseen herättävä kysymys, mutta keskustelemalla usein löytyy se kultainen keskitie. Minun näkökulmastani meillä on hieno suomalainen kulttuuri, jossa olen itse saanut kasvaa. Siitä on myös pidettävä kiinni, mutta ei rasismin ja vastakkainasettelun voimin. Kun pyrkii näkemään hyvää toisessa ja yrittää ymmärtää erilaisuutta, tulee toimeenkin ihan eri tavalla.

Kristilliset arvot korostavat rakkautta, armoa, anteeksiantoa, oikeudenmukaisuutta, nöyryyttä ja auttamista lähimmäisiä kohtaan. En pidä näitä lainkaan huonona ohjenuorana poliittiselle päätöksenteolle tai elämälle muutenkaan. Kristittynä itse uskon siihen, että suvaitsevaisuus ja erilaisuuden arvostaminen ovat myöskin tärkeitä arvoja. Se, että politiikassa pyritään joitakin ihmisryhmiä sulkemaan pois uskonnon - oli se kristinusko tai muu - perustein, sitä en katso hyvällä. Olen ihan yllättynyt Urjalassa siitä, kuinka paljon täällä on piilossa olevaa ja näemmä nyt vaalien alla ihan avointakin homofobiaa. Yleensä asioista keskusteleminen auttaa avartamaan näkökantoja. Jokaisen lähipiirissä on erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Aina sitä ei tule ajatelleeksi tai tietäneeksi.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Mielenterveyden ja muun normaalin kehittymisen kannalta tärkeimpiä arvoja, jotka lapsen tulisi oppia, ovat mielestäni seuraavanlaiset. Nämä arvot tukevat lapsen psyykkistä hyvinvointia ja auttavat kehittämään terveitä ihmissuhteita ja sopeutumista elämän haasteisiin. Itsetunto, luottamus, empatia, itsehillintä, vastuunotto, positiivisuus sekä turvallisuuden tunne. Vanhempien arvot ja asenteet näkyvät lapselle päivittäin koko lapsuuden ajan. Siksi tämä on erittäin hyvä kysymys jokaiselle tätä vaalikonetta lukevalle.

Hyvään suuntaan ollaan jo tultu. Päästöjen vähentämisen osalta on hyvä olla realistiset tavoitteet sekä myös sitoa sitä uusiin innovaatioihin. Innovaatioita tulisi myös tukea rahallisesti, jotta niitä saataisiin aikaiseksi ja vietyä tuotantoon. Kun on korvaavaa ja kustannustehokasta tekniikkaa vanhan tilalle, on siirtyminenkin helpompaa ja vähemmän tunteita herättävää.

Ei nyt aivan kaiken edelle. Hyvä tunteita herättävä kysymys toki taas. Poliitikot on valittu huolehtimaan meidän suomalaisten eduista, joten jokseenkin olen samaa mieltä. Täytyy myös ottaa huomioon, että hetkellinen muu etu voi olla pidemmällä aikavälillä meidän suomalaisten etu.

Nämä eivät sulje pois toisiaan. Ristiriita on jo terminä sellainen, että yhdessä ratkaisuja hakemalla voidaan löytää tasapainoinen ratkaisu.

Tässä kun otetaan presidentin toimintaan kantaa, niin kyllä. Hän varmasti joutuu punnitsemaan tätä rajanvetoa useinkin, mutta tähän mennessä Alex on toiminut erittäin hyvin tehtävässään. Samoin teki Sanna Marin pääministerikaudellaan. En voi lähteä arvostelemaan. Kunnioitan ja arvostan. En arvostele.

Ketään ei voi pakottaa asumaan missään. Usein keinotekoisesti luodut ja tuetut ympäristöt eivät ole otollisia luonnolliselle kasvulle ja kehitykselle. Siitä jää jälkeen vain hylättyjä taloja. Toki, elinkeinoelämää ja ideoita jalostamalla varmasti myös itä ja pohjoinen voidaan jatkossakin pitää asuttuna haasteista huolimatta. Moni esimerkiksi muuttaisi ja ehkä jopa rakennuttaisi talon Lappiin, jos etätyön tekemistä ei rajoitettaisi niin kovasti. Samalla kun sinne muuttaa etätyöntekijöitä, alueelle tulee tarvetta palveluille ja siitä lähdetäänkin kehityksen kehää kulkemaan.

Tässä on hyviä ja huonoja puolia. Seutukunnista pitäisi myös pitää huolta ja järjestää niin, ettei pienet kunnat ja kylät kuihdu pois.