Päivi Meros

Koko päivän kestävä kännykkäkielto ei mielestäni ole tarpeen. Huoltajan ja oppilaan välinen yhteydenpito on sallittava välituntien aikaan kysymättä sitä varten lupaa keneltäkään.

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkat eivät vastaa työn vaativuutta, joten palkankorotukset ovat perusteltuja.

Pelkästään puhein ei pahoinvointia paranneta, vaan siihen tarvitaan rahaa. Rahasta puhuttaessa on muistettava, että nuorisoon sijoitettu lantti ei hukkaannu. Se on huolenpitoa huomisesta.

Taiteen, kulttuurin, liikunnan ja urheilun eheyttävä vaikutus kohottaa itsetuntoa, lisää rohkeutta tarttua arjen hallintaan liittyviin tehtäviin. Jokainen kansalainen löytää varmasti itselleen soveltuvan harrastusmuodon taiteesta, kulttuurista, urheilusta tai luonnossa liikkumisesta. Tarvitaan vain, että valtio ja kunta sitoutuvat ylläpitämään laajoja kulttuurin ja urheilun tukijärjestelmiä. Näin turvataan jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus taide- liikuntaharrastuksiin sekä taide- urheilu- ja kulttuurikokemuksiin. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kykyjensä mukaan panostaa sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. Se takaa rikkaamman vanhuuden ikäihmisille, demokraattisen kasvun eväät nuorisollemme ja keski-ikäisille mahdollisuuden nollata ajatuksensa erilaisista paineista.

Kirjasto, hyvinvointiyhteiskuntamme instanssi, meidän yhteinen omaisuutemme, joka ei lajittele meitä maksukyvyn, koulutuksen, ihonvärin, uskonnon tai sukupuolen mukaan, välillä luokitellaan ylimääräiseksi kustannukseksi, jonka vain kirjastomaksu voi pelastaa. Mielestäni ollaan vikatiellä. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi meidän on panostettava henkiseen hyvinvointiin. Kirjastoa, perinteisen kirjalainaamisen lisäksi, voidaan kutsua kulttuurin monitoimitaloksi. Kirjastojen säilyminen ja varustaminen nykypäivää vastaavaksi on kansalaisvelvollisuutemme. Se takaa demokraattisen kasvun eväät nuorisollemme ja aikuisille monipuolisen, ilmaisen ympäristön tietojensa ja taitojensa päivittämiseen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kaikkien palveluiden kulurakennetta tulisi voida arvioida kriittisesti.

Veronkorotuksia on pyrittävä välttämään, vaikka taloudellinen tilanne olisi vaikea. On etsittävä mahdollisuuden mukaan muita keinoja, sellaisia, jotka lisäävät investointeja ja siten parantavat työllisyyttä. Koska verojen korottaminen kohdistuu kipeimmin pieni- ja keskituloisiin, leikkaa se siksi alueen kulutusta ja elinvoimaa tuntuvasti.

Tavoitteena on turvata sellainen elinkeinoelämän kilpailukyky, joka kehittää alueiden taloutta ja työllisyyttä. Lisäksi vihreiden investointien päämääränä on hillitä ilmastonmuutosta päästöjä vähentämällä. Nämä päämäärät edellyttävät uudenlaisia ajattelutapoja ja toimintamalleja. On etsittävä ratkaisuja uusien teknisten innovaatioiden avulla ja pyrkiä kehittämään tulevaisuuden vähäpäästöistä energian tuotantoa siten, ettei se rasita kalleudellaan yritystemme liiketoimintaa, eikä häiritse asukkaita.

Eri väestöryhmille tarkoitettuja asuntoja tulee hajauttaa kaupungin alueelle tasaisesti. Näin eriytyneitä asuinalueita ei pääse syntymään. Uudisrakentamisessa vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja tulee suunnitella sekaisin samoille alueille ja lisäksi vanhojen omistusasuntoalueiden väliin, jos mahdollista, tulee rakentaa vuokra-asuntoja.

Helsingissä on paljon työpaikkoja, jotka ovat riippuvaisia ulkomaalaisesta työvoimasta. Lisäksi yliopisto- ja pääkaupunkina Helsinki houkuttelee ulkomailta erityisosaajia ja asiantuntijaväestöä, joiden kotoutuminen kaupunkiin on todella toivottavaa. Täällä ei pärjätä hyvin ilman maahanmuuttoa. Helsingillä on parhaat mahdollisuudet monipuolisen kulttuurinsa ansiosta kotouttaa suomalaiseen yhteyskuntaan turvapaikan saaneita ja työn perässä muuttaneita. Tästä huolimatta myös Helsingin ja sen asukkaiden kantokyky on rajallinen.

Viheralueet ovat Helsingin keuhkoja, niitä on säästettävä myös tuleville sukupolville. Luonnon tuhoaminen on suurinta pahuutta, mitä voimme tehdä tulevaisuuden sukupolvia kohtaan. Tuhottua ei saa takaisin. Kun asuntojen rakentaminen tehdään kestävällä tavalla, eivät ne kilpaile luontoa vastaan. Ympäristö- ja luontoarvot eivät ole ristiriidassa asuntojen rakentamisen kanssa, vaan täydentävät toisiaan. Konkreettinen esimerkki on korkea rakentaminen, joka mahdollistaa tiiviimmän asumisen ilman, että rakennukset vievät tilaa luonnolta.

Ei kasva liian nopeasti, kunhan pidetään mielessä, että tavoittelemme taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kaupunkia.

Olen aina ihastellut Helsingin keskustan, historiallisen kaupunkimiljöön katukuvaa leimaavaa Jugend -arkkitehtuurin kauneutta ja ihmetellyt, miksi tänä päivänä uudisrakentaminen ei panosta rakennusten ulkonäköön. Toivon vanhojen tyypillisten rakennustyylien palauttamista, varsinkin jos kyseessä on uuden asunnon rakentaminen vanhaan ympäristöön. Toki kaikkialle tämä ei sovi tai ole taloudellisestikaan perusteltua.

Odotan kokeilun tulosta.

Nykypäivän liikennepolitiikan päämääränä on hillitä ilmastonmuutosta päästöjä vähentämällä. Sähköauto / hybridiauto on ympäristönäkökulmasta kannatettava ratkaisu. Tällä hetkellä autojen korkea hinta ja osittain vieläkin latausasemaratkaisut jarruttavat laajempaa käyttöönottoa. Akkujen kehittyminen, sekä sähköautoon/ vetyautoon ym. liittyvät innovaatiot tuovat toivottavasti sähköautot tulevaisuudessa useamman käyttäjän saavutettavuuden piiriin. Yksi keino vähentää polttomoottoriautoilua keskustassa on rakentaa kattavat parkkipaikat bussien ja lähijunien keskustaa lähestyvien asemien yhteyteen. Näin oman auton käyttö vähenee Helsingin keskustassa.

Odotan ennen kannanottoa, mihin eduskunta päätyy.

Se, että Helsinki ei peri terveyskeskusmaksua, mahdollistaa pienituloistenkin pääsyn hoidon piiriin.

Hyvinvointialueiden rahaongelmat tulee ratkaista muilla keinoilla, kuin säästämällä erikoissairaanhoidosta.

Varallisuus ei saa olla este riittävälle kuukautissuojille, joten jo tehdyn kokeilun tuloksien perusteella maksuttomien kuukautisvälineiden jakamisesta perusopetuksessa ja toisen asteen oppilaitoksissa on keskusteltava talousarvion puitteissa.

Mielestäni tätä kysymystä ei voi yleistää, vaan joka kerta tapaus on tutkittava omana erillisenä kysymyksenä. Veropolitiikalla voidaan jonkin verran ohjailla ihmisten käyttäytymistä. Jos työnteon taloudellisia kannustimia heikennetään, saattaa se laskea halua työllistyä ja siten evätä talouden kasvun lisäystä.

Olen jokseenkin samaa mieltä, kunhan muistamme, ettei maailma läheskään aina ole reilu paikka – emme kaikki voi vastoinkäymisistä välttyä. Tällöin yhteiskunnan on tuettava näitä ihmisiä ja pyrittävä tarjoamaan heille tarpeellinen tuki riittävän ajoissa. Jos laiminlyömme ennaltaehkäisevät toimenpiteet, niin häiriökäyttäytymiset ja mielenterveysongelmat mitä todennäköisesti lisääntyvät. Kokemuksen mukaan elämän pulmatilanteet voidaan useimmiten ratkaista, jos apua ongelmiin on saatavilla tarpeeksi ajoissa. On luotava matala kynnys avun hakuun ”tule sellaisena kuin olet”.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat paremmin ja kykenevät tekemään työtä moniarvoisen yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. Valtion ei kuitenkaan tule mielestäni lähtökohtaisesti puuttua tarpeettomasti markkinoiden toimintaan, ellei tämä ole jonkin yleisen tavoitteen vuoksi ehdottoman perusteltua (ympäristö, tasa-arvo tms.)

Tutkijoiden mukaan tukien varassa eläminen Suomessa ei ole liian helppoa, vaan se on stressaavaa ja muuta elämää haittaavaa. Tutkijoiden mukaan Suomen sosiaaliturvataso vastaa kansainvälistä tasoja, eikä ole erityisen avokätinen.

Valtion ja kuntien omistus on perusteltua erityisesti Suomen huoltovarmuuden kannalta merkittävien yritysten osalta. Toinen oleellinen näkökulma on omistusten suhteellisen hyvä tuotto, eli tulot omistuksesta. Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa julkista omistusta tulisi arvioida kriittisesti ja tarvittaessa harkita omistusosuuksien vähentämistä.

Erilaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset useinkin luovat niin työpaikoille kuin vapaa-aikaan uusia toimintatapoja, piirteitä ja innovaatioita. Sellaisia, jotka elävöittävät, hyödyntävät ja yhdistävät ihmisiä erilaisissa arjen käytännöissä ja yhteiskunnan rakenteissa. Monikulttuurisuuteen liitetään joidenkin ihmisten toimesta vahvoja negatiivisia lieveilmiöitä, eikä niiltäkään tule sokeasti sulkea silmiään. Haluan kuitenkin korostaa, että rikollisuus ja huono käytös ei ole sallittua kenellekään, eikä se liity mitenkään aitoon monikulttuurisuuteen, jota kannatan.

Suomessa kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Vapaaehtoisuus on tässä toimiva lähtökohta.

On aina toimittava niin, ettei kukaan tunne itseään syrjityksi.

Ihmisillä on erilainen temperamentti, joka tulee esille jo lapsissa. Siksi he tarvitsevat turvallisen aikuisen lähelleen, joka opettaa heitä käsittelemään tunteitaan ja oppimaan ne tiedot, taidot ja arvot, joita yhteiskunta heiltä edellyttää. Läheisten aikuisten, eli niiden jotka kasvattavat lasta, velvollisuus on opettaa hänelle ihmiskunnan hyvinvoinnin edellytykset, kuten suvaitsevaisuus, ihmisarvo, toisten kunnioittaminen, yhteystyö, kriittinen ajattelu ja omien oikeuksien puolustaminen.

Suomen on syytä seurata kansainvälisiä päästösopimuksia ja EU:n päästöpolitiikkaa.

Politiikkojen tulee asettaa Suomen ja suomalaisten etu ja turvallisuus kaiken edelle näinä rauhattomina aikoina.

Jos seuraa Suomen tämän päivän sijoittajia ja rahoittajia, niin huomaa, että heidän mielestä talouskasvu ja työpaikat eivät ole ristiriidassa ympäristön kanssa. Esimerkiksi uusiutuvien energioiden kehittäminen ja rakentaminen on suurta ja kannattavaa liiketoimintaa, joka ei ole ristiriidassa ympäristön kanssa, vaan päinvastoin. Nämä asiat eivät siten ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

En kaipaa vanhaa auktoriteettiin pohjautuvaa johtamistapaa. Mielestäni hyvä johtaja on sellainen, jota ihmiset voivat arvostaa ja kunnioittaa, vaikka eivät olisikaan kaikista asioista samaa mieltä. Vahva johtaja on mielestäni oikeudenmukainen, tasapainoinen, inhimillinen ja hän osaa esittää asiansa selkeästi siten, että viesti tavoittaa kuulijat.

Suomi on niin pieni maa, joten on syytä pitää koko maa asuttuna. Sitä tulee miettiä, miten voidaan kehittää maaseutujen elinvoimaa ja omavaraisuutta.

Kaupunkilaistuminen luo synergiaetuja esimerkiksi yritystoiminnalle, liikenteelle ja kulttuurille.