Irene Hallamäki

Kännykän näpelöinnistä koulupäivän aikana ei ole oikein mitään hyötyä. Koululaisten olisikin parempi kehittää sosiaalisia ja liikunnallisia taitojaan taukojen aikana; puhelinta ehtii tuijottaa yksin kotonakin. Kännykät ovat myös huolestuttavasti tekovälineinä koulukiusaamisessa, kun pahantahtoista kuva- ja videomateriaalia uhrista levitetään kaveripiirissä.

Meillä on erikoisen hyvä tilanne varhaiskasvatuksen ammattilaisten saatavuuden suhteen, onhan Jyväskylän yliopisto maan ainoa paikka opiskella pääaineena varhaiskasvatustiedettä.

Soteuudistuksen jälkeen koulutuksesta on tullut kuntien merkittävin vastuualue. Laadukas peruskoulutus tarvitsee henkilökuntaa, eikä tässä kannata pihistellä. Jos erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia tarvitaan lisää koulujen hyvän arjen turvaamiseen, hyväksyn veronkorotuksen.

Teattereissa ja orkestereissa on ihan oikeita ihmisiä kokopäivätyössä. Jos niiden tukea leikataan, heijastuu se heti ohjelmistoon. Sitten saammekin nauttia enää monologeista ja kamariorkesterin esityksistä. Toinen vaihtoehto on nostaa lippujen hintaa, mikä voisi johtaa katsomojen tyhjenemiseen. Ei, kulttuurintuottajia ei saa laittaa taloustilanteen korjaajiksi.

Ilmaiset kirjastomme ovat suosituimpia kunnallisia palveluja, jotka ovat tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla. Kirjastojen säästöpaineet aiheuttavat nyt outoja tilanteita: esimerkiksi lainakirjoja ei enää muoviteta, mikä tietenkin lyhentää kirjojen kiertoaikaa kulumisen takia. Kirjastoauto kiertää pysäkeillään enää joka toinen viikko, kesäaikaan ei ollenkaan. Omatoimikirjastoilla (eli kirjastokortilla pääsee sisään tiettyinä tunteina ilman kirjastonhoitajaa) on saatu vähennettyä henkilöstöä, mutta tiedonhakuun apua tarvitsevan on varminta suunnata pääkirjastoon. Tällaiset harmittavat ratkaisut auttavat pitämään kirjastoverkkoa edes jotenkin pystyssä, eikä lisäleikkauksiin pidä mennä.

Tälle vuodelle veroprosenttia korotettiin 8,0:sta 8,1 prosenttiin (soteuudistuksen jälkeen kuntavero siis pieneni vuoden 2023 alusta huomattavasti, kun siitä yli puolet siirtyi valtionverotukseen). Tuo pieni korotus mm. pelasti täpärästi jälleen vuoden ajaksi Kuohun ja Oravasaaren koulut. Isompi korotus (7,36:sta 8:aan) oli tehty vuotta aiemmin. Maagisesti viime vuoden tilinpäätös jäi Jyväskylässä lopulta useita miljoonia plussan puolelle. Pidän toteutunutta pientä veronkorotusta onnistuneena, mutta joka kerran siitä päätettäessä on valtuuston oltava hyvin informoitu eikä takataskusta pidä kaivaa kikkakolmosia, joilla taloudellinen tilanne hetkellisesti "kohenee".

Kyllä vain, tämä on nykyaikaa. Vihreän siirtymän investoinneista käydään toki kuntien kesken myös kovaa kisaa, joten Jyväskylän mainekin on tärkeä yritysten valitessa paikkakuntaa.

Ankeista betonilähiöistä on otettu opikseen, ja Jyväskylässäkin onnistutaan jo asuinalueiden monimuotoisessa suunnittelussa. Rauhalliset pihakadut, pien- ja kerrostalojen ja eri asumismuotojen vuorottelu ovat eduksi kaupunginosille. Monimuotoisuus luo naapurikontakteja ja myös visuaalista kiinnostavuutta alueelle, esimerkkeinä Palokunnanmäki, Viitaniemi ja Kortepohja. Myös julkisen liikenteen ulottaminen kaikille asuinalueille on tärkeää, jotta niillä ei jäädä yksityisautoilun varaan.

Jyväskylän väestönkasvu muodostuu jo nyt ulkomailta muuttajista.

Vihreät ovat kaupunkirakennelautakunnassa ja kaupunginvaltuustossa sinnikkäästi puolustaneet lähiluontoa asutuksen ameebamaista laajenemista vastaan. Uudisrakentaminen tulee sijoittaa alueille, joilla ei ole suojeltavia luontokohteita. Sopivia rakennuspaikkoja ovat täten esimerkiksi viljelykäytöstä poistuvat pellot ja muut jo ihmisen toiminnasta muuttuneet alueet. Myös täydennysrakennus olemassa oleville asutusalueille - ja etenkin joukkoliikenteen rungon lähelle - on suositeltavaa. Muistutan myös, että infran rakentaminen korpeen tulee kalliimmaksi kuin valmiin reitistön ja putkiston hyödyntäminen.

Valtion taholta sosiaalietuudet on jo leikelty entistä pienemmiksi. Samoin moniin julkisiin palveluihin pääsyä on heikennetty (esimerkiksi hoitoonpääsy). Tähän pudotuspeliin ei pidä kuntatasolla liittyä.

Vaalikoneiden klassikko! Vastaan samoin kuin aina ennenkin. Ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa on eroja, se on ihan totta. Mutta yhteiskunnan tehtävä ei ole palkita geeni- ja perhearpajaisten voittajia vaan tukea niitä, jotka ovat jääneet ns. mopen osille.

Kuntapäättäjä ei mahda mitään valtion toiminnalle... Mitä tässä oikeasti kysytään?

Erilaisten etuuksien saajia valvotaan niin monelta eri taholta, että ihmettelen, jos sosiaaliturvan varassa eläminen olisi helppoa tänä päivänä. Päinvastoin joihinkin etuuksiin oikeutetut henkilöt eivät tiedä, että voisivat hakea tukea (tai eivät jaksa taistella oikeuksistaan).

Lukeeko tuolla rivien välissä "yksityistäminen"? Yhdyskunnassa on toimintoja, joita ei pidä luovuttaa pois kunnan omistuksesta, kuten ns. luonnolliset monopolit (vesijohtoinfra jne.). Toisaalta on toimintoja, joissa kunta kilpailee suht. vapaasti yritysten kanssa (esim. sähköntuotanto). Kunnan yritystoiminta voi olla säännöllistä tuottoa antava lypsylehmä, josta ei kannata luopua. Sellaisen toiminnan myynti voi olla hetkellisesti hyvä idea ja paikata tasetta, mutta takaisin sitä onkin huonompi saada. Kun jokin toiminta on yksityistetty, kuntalaisilla ei ole enää mitään sanomista palvelun laatuun eikä hintaan.

Maailman muuttuminen monikulttuurisemmaksi on meidän aikanamme jo arkipäivää. Suomikaan ei ole enää "monokulttuuri". Tässä tulee kuitenkin muistaa, että toivotamme meille saapuvat muuttajat myös tervetulleiksi ja autamme heitä kotoutumaan. Esimerkiksi Ruotsissa ja osissa Keski-Eurooppaa tämä homma ei ole mennyt ihan parhaalla tavalla, kun monet maahanmuuttajaryhmät ovat syrjäytyneet ja purkavat pahoinvointia ympärilleen.

Kristilliset arvot käsitän tässä erilaisina lähimmäisenrakkauden toteutumina, en Vanhan testamentin elämänohjeilla päähän hakkaamisena. Länsimaiset yhteiskunnat ovat rakentuneet kristinuskon opetuksille satojen vuosien ajan. Ennen niitä palvottiin keisareita ja luonnonilmiöitä. Ehdottomasti kristilliset arvot mieluummin. Sitä paitsi muutkin maailmanuskonnot nojaavat aina johonkin etiikkaan, joka pohjimmiltaan tuottaa samat arvot kuin kristinusko.

Sukupuolen moninaisuutta rajoittavia lakeja ja käytänteitä on purettu vuosi vuodelta. Edelleen esimerkiksi perheoikeuden puolella on korjattavaa (kuka voi olla lapsen juridinen vanhempi jne.). Sukupuoli ja sen ilmaiseminen on kuitenkin yksityisasia, jota yhteiskunnan ei pidä mennä säätelemään.

Lapsi oppii tarkkailemalla läheisiään ja ympäristöään. Jos kasvattajat itse kunnioittavat auktoriteetteja, yhteiskunnan normeja ja toisia ihmisiä, ei lapsistakaan tule terroristihirviöitä. Jos sen sijaan tottelevaisuutta juurrutetaan kurilla ja epäjohdonmukaisuudella, tulokset ovat arvaamattomia. "Rakkautta ja rajoja" oli aikanaan yleinen kasvatusmantra. Onko se unohtunut vanhemmilta, joille puhelin on kiinnostavampi asia kuin oma perhe?

Kaikki sivistyneet maat ymmärtävät, että päästösäästötalkoissa on kaikkien oltava mukana. On säälittävää inistä, että näin pienen maan valinnoilla ei olisi merkitystä. Kaikella on.

Poliitikot ajavat kapeakatseisesti eturyhmiensä asiaa. Vihreänä näen eturyhmäni olevan niissä, joilla ei ole ääntä eikä äänivaltaa. Suomella ja suomalaisilla ei ole mitään etuoikeutta kahmia hyötyä itselleen tulevaisuuden ja planeetan kustannuksella.

Todellakin! Talouskasvulla on rajansa, jos se perustuu luonnonvarojen riistoon. Nykyään ja tulevaisuudessa työpaikkoja syntyy aivan uusille, vähemmän ekosysteemiä kuormittaville ja immateriaalisille sektoreille. Tätä kehitystä ja siirtymää ns. savupiipputeollisuudesta tulee kannustaa.

En arvosta henkilönpalvontaa, vielä vähemmän kaikenlaista kähmintää ja rötöstelyä. Onneksi vaihdamme päättäjiä 4 - 6 vuoden välein.

Myös taajamat ja harvempaan asutut alueet ovat tärkeitä mm. elintarviketuotannon ja huoltovarmuuden vuoksi.

Kaupungeissa päästään tiettyihin mittakaavaetuihin (esimerkiksi erilaiset jakelujärjestelmät), mutta suurissa kaupungeissa myös sosiaaliset ongelmat (vaikkapa jengiytyminen) suurenevat.