David Caceres Del Castillo

En kannata täydellistä kännykkäkieltoa myös välitunneilla. On tärkeää turvata oppimisrauha rajoittamalla puhelinten häiritsevää käyttöä oppitunneilla. Koulut ovat oppimisen ja kasvun paikkoja, mutta myös sosiaalinen ympäristö, jossa oppilailla tulisi olla mahdollisuus käyttää kännyköitä vastuullisesti esimerkiksi yhteydenpitoon ja tiedonhakuun. Keskeistä on opettaa lapsille ja nuorille digihygieniaa ja vastuullista teknologian käyttöä, ei pelkästään kieltää laitteita.

Samaa mieltä – mutta palkankorotukset eivät ole ainoa ratkaisu. Varhaiskasvatuksen työntekijäpula on vakava ongelma, ja kilpailukykyinen palkka on yksi keino houkutella ja pitää osaavia ammattilaisia. Samalla on lopetettava epävarmat työsuhteet ja väärinkäytökset, kuten liian lyhyet sopimukset ja lakisääteisten etuuksien, kuten lomapalkan, laiminlyönti. On tärkeää parantaa työoloja, johtamista ja työssä viihtymistä, jotta varhaiskasvatus pysyy houkuttelevana alana. Lisäksi kuntien tulee laatia selkeä saatavuussuunnitelma henkilöstön turvaamiseksi ja kehittää vakituisten varahenkilöiden järjestelmä.

Samaa mieltä – mutta veronkorotusten sijaan on etsittävä kestäviä rahoitusratkaisuja. Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien lisääminen on välttämätöntä, jotta jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen ja koulut pysyvät turvallisina ja tasa-arvoisina oppimisympäristöinä. On tärkeää varmistaa opettajien ja avustajien riittävyys esimerkiksi opettajarekisterin avulla sekä tukea uusia opettajia mentoroinnilla. Ryhmäkokoja on pienennettävä, jotta oppilaat saavat enemmän yksilöllistä opetusta. Sen sijaan, että rahoitus haetaan ensisijaisesti veronkorotuksilla, kaupunkien tulisi tehostaa resurssien käyttöä ja priorisoida koulutukseen kohdistuvat investoinnit.

Eri mieltä – kulttuuri on tärkeä osa hyvinvointia ja elinvoimaista kuntaa. Vaikka kunnan taloustilanne olisi heikko, kulttuurin tukeminen on investointi hyvinvointiin ja vetovoimaan. Teatterit, orkesterit ja muut kulttuuripalvelut eivät ole pelkkiä menoeriä, vaan ne vahvistavat yhteisöllisyyttä, ehkäisevät syrjäytymistä ja tukevat paikallista taloutta. Sen sijaan, että leikataan kulttuurista, on etsittävä kestävempiä tapoja tasapainottaa taloutta ilman, että kunnan elinvoimaa ja asukkaiden hyvinvointia heikennetään.

Samaa mieltä – lähikirjastojen rahoitus on turvattava. Kirjastot ovat yksi kunnan tärkeimmistä peruspalveluista, ja niiden merkitys ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkään kirjojen lainaamiseen. Ne edistävät lukutaitoa, kulttuuria, digitaitoja ja yhteisöllisyyttä sekä tarjoavat tilan oppimiselle ja kansalaistoiminnalle. Säästöjä ei pidä kohdistaa lähikirjastoihin, vaan etsiä vaihtoehtoisia tapoja tehostaa kunnan taloutta ilman, että peruspalveluita heikennetään.

Eri mieltä – veroprosentin ei tule pysyä ennallaan hinnalla millä hyvänsä. Palveluista ja koulutuksesta leikkaaminen voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja, jotka tulevat kalliimmaksi kuin maltillinen veronkorotus. Pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu verovaroin rahoitettuihin palveluihin, jotka edistävät tasa-arvoa ja talouskasvua. Verojen korotusta ei tule nähdä ensisijaisena ratkaisuna, mutta sitä ei pidä kategorisesti sulkea pois, jos se on välttämätöntä kuntalaisten hyvinvoinnin ja palveluiden turvaamiseksi. Samalla on panostettava kuntien kasvu- ja elinkeinopolitiikkaan, jotta taloutta voidaan vahvistaa ilman jatkuvia veronkorotuksia.

Samaa mieltä – vihreän siirtymän investoinnit ovat tärkeitä. Uusiutuvan energian ja vähäpäästöisen teollisuuden investoinnit tuovat työpaikkoja, kiinteistöverotuloja ja vahvistavat kunnan elinvoimaa. Ne ovat myös keskeinen osa kestävää kehitystä ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. On kuitenkin varmistettava, että hankkeet toteutetaan ympäristövastuullisesti ja kuntalaisten ääntä kuunnellen. Ympäristövaikutusten arviointi on tärkeää, jotta luontoarvot säilyvät ja elinympäristö pysyy terveellisenä ja turvallisena.

Samaa mieltä – asuinalueiden eriytymistä on ehkäistävä aktiivisesti. Jokaisen kaupunginosan ja lähiön tulee olla hyvä ja turvallinen paikka elää kaikille. Segregaation ehkäisy on tärkeää sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että kuntien tasapainoisen kehityksen kannalta. Tähän voidaan vaikuttaa kaavoituksella, monipuolisilla asumisratkaisuilla, toimivilla joukkoliikenneyhteyksillä ja palveluiden saatavuudella. On myös varmistettava, että järjestöt voivat toimia eri alueilla yhdenvertaisesti ja että kaikilla on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan riippumatta varallisuudesta tai taustasta.

Samaa mieltä – ulkomainen muuttovoitto on tärkeää kunnan elinvoimalle. Työperäinen maahanmuutto on keskeinen ratkaisu työvoima- ja osaajapulaan sekä kunnan taloudellisen huoltosuhteen vahvistamiseen. Ulkomailta muuttavat työntekijät ja heidän perheensä tuovat uusia taitoja, yrittäjyyttä ja lisäävät kunnan vetovoimaa. Samalla on varmistettava, että työehdot ovat reiluja ja kotoutumispalvelut tukevat sujuvaa asettumista Suomeen. Kuntien tulee kehittää kotoutumisen alkuvaiheen palveluita ja edistää sitä, että kaikki maahanmuuttajat voivat rakentaa tulevaisuuttaan Suomessa.

Eri mieltä – rakentaminen ja luontoalueiden säilyttäminen on sovitettava yhteen. Kasvavassa kunnassa tarvitaan sekä kohtuuhintaista asumista että vihreitä virkistysalueita. Luontoalueet ovat tärkeitä sekä ihmisten hyvinvoinnille että luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Asuntorakentamista voidaan toteuttaa kestävällä tavalla, jossa huomioidaan sekä luontoarvot että asuntotarpeet. Kaavoituksessa on tärkeää löytää tasapaino, joka tukee sekä elinympäristön viihtyisyyttä että kaupungin kasvua.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Samaa mieltä – veronkorotus on parempi vaihtoehto kuin leikkaukset hyvinvointipalveluihin. Julkista taloutta tulee hoitaa kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Hyvinvointivaltion ytimessä olevista palveluista ei tule leikata, sillä ne ovat keskeisiä ihmisten hyvinvoinnille ja yhteiskunnan vakaudelle. Paras tapa vahvistaa taloutta on vauhdittaa talouskasvua ja työllisyyttä, mutta jos valinta on tehtävä, on reilumpaa korottaa veroja kuin heikentää peruspalveluita ja sosiaaliturvaa. Samalla on etsittävä muita keinoja, kuten hallinnon tehostamista, yritystukien karsimista ja verovälttelyn torjuntaa.

Eri mieltä – liian suuret tuloerot heikentävät yhteiskunnan vakautta. Kohtuulliset tuloerot voivat kannustaa ahkeruuteen ja lahjakkuuden hyödyntämiseen, mutta liian suuret tuloerot lisäävät eriarvoisuutta, heikentävät yhteiskunnan vakautta ja kasvattavat hyvinvointieroja. Oikeudenmukainen tulonjako, riittävä toimeentulo ja yhdenvertaiset mahdollisuudet ovat avainasemassa, jotta jokainen voi menestyä omista lähtökohdistaan riippumatta. Yhteiskunnan on tuettava ihmisiä elämän nivelvaiheissa ja varmistettava, ettei varallisuus- ja tuloerojen kasvu murenna sosiaalista kestävyyttä ja sukupolvien välistä tasa-arvoa.

Samaa mieltä – valtion tulee varmistaa, että markkinat toimivat reilusti kaikille. Markkinatalouden tulee palvella kaikkia, ei vain harvoja, ja siksi on tärkeää löytää tasapaino vapaiden markkinoiden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä. Julkisen vallan tehtävänä on ehkäistä markkinoiden ylilyöntejä, kuten monopolien ja kartellien syntymistä, sekä varmistaa reilu kilpailu ja työntekijöiden oikeudet. Valtion sääntelyä tarvitaan myös ympäristönsuojelussa ja työmarkkinoilla, jotta talous voi kasvaa kestävästi ilman, että se lisää eriarvoisuutta tai kuormittaa liikaa luonnonvaroja.

Eri mieltä – sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole liian helppoa Suomessa. Sosiaaliturvajärjestelmän tarkoitus on tukea ihmisiä työllistymisessä, osaamisen kehittämisessä ja itsenäisessä pärjäämisessä, ei kannustaa pitkäaikaiseen riippuvuuteen etuuksista. Nykyiset leikkaukset, kuten työttömyysturvan ja asumistuen heikennykset, ovat lisänneet köyhyyttä ja tehneet toimeentulosta entistä vaikeampaa monille pienituloisille. Jotta sosiaaliturva toimisi oikein, sen on oltava riittävä ja joustava, mutta samalla sen tulee mahdollistaa työllistymisen kannustaminen ilman, että ihmisiä sysätään taloudelliseen ahdinkoon. Nykyiset hallituksen toimet eivät tue tätä tavoitetta, vaan heikentävät entisestään heikoimmassa asemassa olevien tilannetta.

Eri mieltä – valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa ei tule vähentää kriittisillä aloilla. Julkinen omistus on tärkeää erityisesti kriittisessä infrastruktuurissa, kuten vesihuollossa ja energiantuotannossa, jotta voidaan varmistaa palveluiden saatavuus, kohtuulliset hinnat ja pitkäjänteinen taloudellinen hyöty kunnille ja valtiolle. Aiemmat yksityistämiset ovat usein johtaneet hintojen nousuun ja voittojen siirtymiseen ulkomaille. Valtion ja kuntien yritysomistusta ei tule vähentää ideologisista syistä, vaan päätökset on tehtävä taloudellisen ja yhteiskunnallisen kokonaisedun perusteella. Lisäksi on varmistettava, että julkiset hankinnat ovat reiluja ja mahdollistavat myös pienten yritysten osallistumisen kilpailutuksiin.

Samaa mieltä – monikulttuurisuus ja monimuotoisuus voivat olla Suomelle vahvuuksia. Suomi on avoin yhteiskunta, jossa ihmisten moninaisuutta voidaan hyödyntää voimavarana. On tärkeää, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti, ja kaikenlainen syrjintä on tuomittavaa. Monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden myötä on varmistettava, että yhteiskunnassa vallitsee jaettu käsitys perusarvoista. Kotoutumispalveluiden kehittäminen ja tukitoimien parantaminen ovat avainasemassa, jotta kaikki voivat rakentaa tulevaisuuttaan Suomessa ja osallistua yhteiskunnan toimintaan täysivaltaisesti.

Eri mieltä – poliittisen päätöksenteon tulee perustua sosialidemokraattisiin arvoihin. Sosialidemokratian perusarvot ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus, ja päätöksenteon tulee perustua näihin arvoihin, ei yksittäisiin uskonnollisiin näkemyksiin. Kaikkia uskonnollisia näkemyksiä, jotka edistävät rauhaa ja tasa-arvoa, kunnioitetaan, mutta politiikan tulee pysyä uskonnollisesti neutraalina ja palvella koko yhteiskuntaa moninaisuudessaan.

Olen samaa mieltä. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen on tärkeää yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien kannalta. Jokaisella tulee olla oikeus olla oma itsensä, ja yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat mahdollisuudet riippumatta sukupuoli-identiteetistä. Tämä edellyttää lainsäädännön kehittämistä, koulutusta ja tasa-arvotyötä esimerkiksi kasvatuksessa, opetuksessa ja julkisissa palveluissa. Sukupuolen moninaisuuden tunnustaminen vahvistaa sekä yksilöiden hyvinvointia että yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta.

En ole samaa mieltä. Vaikka lasten ja nuorten tukeminen kasvatuksessa on tärkeää, keskeisempää kuin tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen on tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen sekä turvallisten kasvuolosuhteiden takaaminen. Oppimista ja kasvua tukevat toimet, kuten varhaiskasvatuksen ja koulutuksen saavutettavuus, oppimisrauhan turvaaminen ja kiusaamisen ehkäiseminen, ovat tehokkaampia keinoja valmistaa lapsia ja nuoria elämään kuin pelkkä kurinpito. Kasvatuksessa on tärkeää korostaa kriittistä ajattelua, itsenäisyyttä ja empatiaa auktoriteettien sokean kunnioittamisen sijaan.

Olen samaa mieltä. Suomen on vähennettävä omia päästöjään riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät, sillä jokaisen maan on kannettava vastuunsa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Samalla Suomen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisellä tasolla ja EU:ssa, jotta muutkin maat sitoutuvat päästövähennyksiin. Päästöjen vähentäminen ei ole pelkästään välttämätöntä ympäristön kannalta, vaan se on myös mahdollisuus kestävälle talouskasvulle ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiselle. Hiilineutraalit ratkaisut voivat tuoda Suomelle kilpailuetua ja uusia innovaatioita, joten Suomen on oltava edelläkävijä, ei jarruttelija.

En ole samaa mieltä. Suomen ja suomalaisten etu on tärkeä, mutta sitä ei voida edistää irrallaan kansainvälisestä yhteistyöstä ja yhteisistä sopimuksista. Oikeudenmukainen ja reilu yhteiskunta rakentuu osana globaalia yhteisöä, jossa keskinäisriippuvuudet ovat vahvoja. Kestävän tulevaisuuden saavuttaminen edellyttää sääntöperusteista yhteistyötä muiden maiden kanssa, ei yksinään toimimista. Suomen tulee jatkossakin edistää omia intressejään kansainvälisen yhteistyön kautta, koska monet haasteet – kuten ilmastonmuutos, turvallisuus ja talous – ratkeavat parhaiten yhdessä.

En ole täysin samaa mieltä. Ympäristönsuojelu ja talouskasvu eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat tukea toisiaan. Ilmastonmuutoksen torjunta ja luontokadon ehkäisy ovat välttämättömiä kestävän kehityksen kannalta, mutta samalla vihreä siirtymä ja investoinnit puhtaaseen teknologiaan voivat luoda uusia työpaikkoja ja edistää talouskasvua. Talouskasvun on oltava ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää, jotta hyvinvointi ja luonnon monimuotoisuus voidaan turvata pitkällä aikavälillä.

En ole samaa mieltä. Suomen kaltainen demokraattinen yhteiskunta ei tarvitse johtajaa, joka toimii sääntöjen rajamailla, vaan vahvan ja vastuullisen päätöksentekojärjestelmän, jossa päätökset tehdään yhdessä, demokraattisesti ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen. Historia on osoittanut, että yksinvaltaisten vahvojen johtajien valta voi johtaa ongelmiin. Kestävät ja oikeudenmukaiset ratkaisut syntyvät yhteistyön, vastuullisen päätöksenteon ja avoimen keskustelun kautta.

Olen samaa mieltä. Koko Suomen kehittäminen on tärkeää, vaikka siitä syntyisi kustannuksia, koska kaikilla suomalaisilla tulee olla yhtäläiset oikeudet peruspalveluihin ja turvallisuuteen asuinpaikasta riippumatta. Alueiden vahvuudet ja erityispiirteet on huomioitava, ja kuntien perusrahoitus on turvattava, jotta elinvoimaisuus säilyy. Palvelurakenteen, työvoiman toimintaympäristön ja kansalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta alueiden kehittämiseen panostaminen on järkevää ja tukee koko maan tasapainoista kasvua.

Olen samaa mieltä. Kaupungistuminen on globaali trendi, ja sen tuoma taloudellinen ja sosiaalinen kehitys hyödyttää koko Suomea. Kaupungit toimivat talouden vetureina, ja niiden kasvu säteilee positiivisia vaikutuksia myös kehyskuntiin ja maakuntien kasvukeskuksiin. Samalla on tärkeää ehkäistä asuinalueiden eriytymistä, panostaa kohtuuhintaiseen asumiseen ja varmistaa, että jokainen kaupunginosa on hyvä ja turvallinen paikka elää. Kaupungistumisen hyödyt voidaan maksimoida, kun sen haasteet tunnistetaan ja niihin vastataan oikeilla politiikkatoimilla.