Salla Kuva

Olisi alakouluun varsin terve linjaus. Se auttaisi lapsia keskittymään paremmin ja lisäämään vuorovaikutusta toisten oppilaiden kanssa välitunneilla. Vuorovaikutuksen lisääntyminen auttaisi osaltaan lisäämään liikunnallisen aktiivisuuden määrää välitunneilla. Jos koulut päättävät rajoittaa kännykän käyttöä myös välitunneilla järjestyssäännöissään, on tästä aiheutuviin tarpeisiin varauduttava. Oppilaille on varmistettava mahdollisuus ottaa yhteyttä huoltajiin tai hoitaa kiireellisiä henkilökohtaisia asioitaan. En kuitenkaan ottaisi tätä yläkoulussa käyttöön välituntien osalta, koska sen ikäisten on tärkeää oppia vapauden ja vastuun merkityksestä. Siellä kielto voisi herättää myös huomattavasti suurempaa vastustusta kuin alakoulussa ja keinoja kiertää kieltoa ilmaantuisi melko varmasti.

Helsinki tarvitsee lisää varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Henkilöstön saatavuuden parantamiseksi tulee jatkaa palkkakehitysohjelmaa. Samalla tulee myös huolehtia siitä, että alan ammattilaiset saadaan pidettyä alalla. Palkkakysymyksen lisäksi Helsingin tulee huolehtia varhaiskasvatuksen henkilöstön työoloista ja esimerkiksi kunnollisista työvaatteista. Kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa huomioidaan sekä palkkaus että työympäristön viihtyvyys, auttaa houkuttelemaan ja pitämään varhaiskasvatuksen ammattilaiset Helsingissä.

Siitä olen samaa mieltä, että erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia täytyy ehdottomasti olla riittävä määrä. Verojen korottaminen ei kuitenkaan saisi olla tähän ratkaisu, vaan se pitäisi hakea jotain toista kautta. On tärkeää etsiä säästöjä ja tehokkuutta muualta kunnan toiminnasta, priorisoida resursseja ja hyödyntää esimerkiksi yksityisiä palveluntuottajia tai innovatiivisia ratkaisuja. Näin voimme turvata laadukkaan opetuksen ja yksilöllisen tuen toteutumisen ilman, että verorasitus kuntalaisille kasvaa.

Kulttuuri tuo ihmisiä yhteen. Näinä aikoina kulttuurin merkitys on vain kasvanut. Teattereilla ja orkesterilla on merkittävä paikka osana eläväistä kaupunkia. Taloustilanteen ollessa heikko on ymmärrettävästi säästötoimenpiteitä kohdistettava laaja-alaisesti kaikille sektoreille. En kuitenkaan edellä mainituista syistä lähtisi ensimmäisenä leikkaamaan teattereiden ja orkesterien tuesta.

Lukutaito on tärkeä kansalaistaito, jota jokainen tarvitsee päivittäin informaatioyhteiskunnassamme. Kirjastoilla on keskeinen rooli monipuolisen lukutaidon kannalta. Yksi niiden tärkeistä tehtävistä on myös toimia innostajina lukemiseen ja tiedon hankintaan. Kirjastojen ansiosta myös kaikilla on mahdollisuus lukuharrastukseen ja ilmaiseen tiedon hankintaan. On myös hyvä huomioida, että kirjastojen rahoitus on jo valmiiksi varsin pientä, joten sieltä leikkaaminen ei toisi merkittäviä säästöjä. Jos säästöjä tehtäisiin, tulisi se silloin kohdistaa siihen, että joitain kirjastoja muutettaisiin osittain itsepalveluna toimiviksi. Täyttä itsepalvelua en kuitenkaan kannata missään kirjastossa, koska esimerkiksi lapsiperheille ja ikäihmisille henkilöstön läsnäolo voi olla tärkeää.

Helsingin veroprosentin on pysyttävä ennallaan, sillä veronkorotukset heikentäisivät kaupungin kilpailukykyä ja asukkaiden ostovoimaa. Kaupungin taloutta tulee hoitaa vastuullisesti ja tehokkaasti, priorisoimalla menoja ja etsimällä säästöjä ilman, että kuntalaisten verotaakka kasvaa. Helsingissä on mahdollista panostaa tärkeisiin palveluihin ja investointeihin uudistamalla toimintatapoja, hyödyntämällä digitalisaatiota ja tehostamalla julkisten varojen käyttöä. Näin varmistamme kaupungin elinvoiman ja hyvinvoinnin ilman tarpeettomia veronkorotuksia.

Vihreän siirtymän investoinnit ovat tärkeitä ja niihin tulisi panostaa. Kysymys ei kuitenkaan juurikaan koske Helsinkiä muuten kuin tehtaiden osalta.

Alueiden eriytyminen ei ole kenenkään etu. Helsingissä on puututtava päättäväisesti alueelliseen eriytymiseen. Toistaiseksi paras keino tähän on huolehtia siitä, että kaikilla alueilla olisi tasapainoisesti sekä vuokra- että omistusasuntoja. Samoin koulujen eriytyminen eli koulusegregaatio vaatii ripeitä toimia. Erot eri alueiden koulujen välillä ovat Helsingissäkin paikoittain suuria. Tarveperustainen rahoitus on hyvä keino, mutta ei yksinään riittävä. Tämän lisäksi tulisi muun muassa lisätä painotettua opetusta eri alueiden kouluihin, nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta, panostaa kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön sekä parantaa opettajien työoloja aktiivisesti.

Helsinki tarvitsee lisää työvoimaa ja kansainvälisiä osaajia. Tämä on tärkeässä roolissa, kun haluamme kasvattaa Helsingin ja koko Suomen osaamistasoa sekä kykyä kilpailla kansainvälisesti. Samalla on kuitenkin huolehdittava maahanmuuttajien kunnollisesta kotouttamisesta, jotta heillä on mahdollisuus oppia suomen kieltä ja löytää itselleen työpaikka.

Lähiluonto on arvokasta ja sitä pitää suojella. Sillä on myös tärkeä rooli helsinkiläisten hyvinvoinnin edistäjänä. Kaavoitus- ja rakentamispäätöksissä tulee ottaa huomioon lähiluonto ja pyrkiä tilan kannalta mahdollisimman tehokkaaseen rakentamiseen.

Helsinki on niin upea ja vetovoimainen kaupunki, että tänne haluaa tulla ihmisiä muualta. Se tuo tänne vetovoimaa ja tulevaisuuden sukupolvia. Helsingin kasvaessa on kuitenkin samalla huolehdittava siitä, että se tapahtuu vastuullisesti, kestävästi ja laadukkaasti. On tärkeää, että suunnittelu ja rakentaminen tehdään huolellisesti kokonaiskuvaa silmällä pitäen. On koko Helsingin etu, että Helsinki kasvaa tasapainoisesti eri alueet huomioiden.

Pidän uusvanhasta arkkitehtuurista suuresti ja on tärkeää, että uudet asuintalot sulautuvat kauniisti ympäristöönsä. Harjakatot eivät kuitenkaan ole ainoa uusvanha vaihtoehto.

Kannatan ehdottomasti kitkarenkaiden käytön lisäämistä, koska se vähentää melua ja ilmansaasteita. Nastarenkaiden käytön kieltäminen ydinkeskustassa olisi kuitenkin käytännössä haastava toteuttaa. Tämä käytännössä vaatisi jonkunlaisten rengasvaihtopisteiden rakentamista ydinkeskustan rajoille. Olennaista on myös pohtia, mistä tällaisen valvomiseen saataisiin resurssit. Ei myöskään kuulosta kovin realistiselta, että kukaan hankkisi sekä kitka- että nastarenkaat autoonsa ja vaihtaisi niitä välissä. On myös huomioitava, että osalla ihmisistä voi olla perustellut syyt sille, miksi he käyttävät nastarenkaita eikä kitkarenkaita.

Kaupungin tulee panostaa joukkoliikenteen helppouteen ja sujuvuuteen niin, että sitä kannattaa käyttää ensisijaisena liikkumismuotona. Kaupungin ei kuitenkaan tule rajoittaa ihmisten oman auton käyttöä. Lähitulevaisuudessa tulee kuitenkin tehdä siirtymää kohti sähköistä autoilua.

Huumausainekuolemat ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan ja kasvu näkyy erityisesti alle 25-vuotiaiden ryhmässä. On olemassa näyttöä siitä, että käyttöhuoneet tavoittavat sellaisia huumeita ongelmallisesti käyttäviä, jotka käyttävät huumeita kaduilla ja muissa julkisissa tiloissa. Käyttöhuoneita tulisi kokeilla pilottina sellaisilla alueilla, joissa huumeiden käyttöä tapahtuu paljon. Niiden avulla voitaisiin vähentää kuolleisuutta ja sairastavuutta tarjoamalla turvallisempi ja hygieenisempi ympäristö sekä ohjata huumeiden käyttäjiä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin. Helsingissä on jo käytännössä käyttöhuoneita, vihreät vessat. Miksi ei tehtäisi tähän kaikkien kannalta turvallisempi ympäristö. On muistettava, että päihderiippuvuus on sairaus siinä missä muutkin.

Helsingissä terveyskeskuspalveluiden maksuttomuus on ollut ja on tärkeä periaate, joka edistää hoitoon hakeutumista ajoissa ja siten ehkäisee ongelmien kasaantumista. Lisäksi maksuttomuus on tärkeä yhdenvertaisuutta tuova tekijä. Kaikkien on mahdollista saada hoitoa taloustilanteestaan riippumatta. Ajoissa hoitoon hakeutuminen on paitsi ihmisten terveyden kannalta tärkeää, mutta se tuo myös säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluihin, kun ongelmat eivät ehdi kasaantua. Jos kuitenkin eteen tulee tilanne, jossa maksujen käyttöönotto on välttämätöntä, tulee niistä tehdä hinnaltaan kohtuullisia. Niitä ei myöskään tulisi ulottaa esimerkiksi alaikäisiin tai työttömiin.

Kriittisintä on turvata peruspalvelut. Hyvin toimiva ja ennaltaehkäisevä perusterveydenhuolto säästää pitkällä aikavälillä erikoissairaanhoidosta. On kuitenkin tärkeää, että erikoissairaanhoidosta ei lähdetä liikaa säästämään. Asiaa tulee tarkastella niin, että erikoissairaanhoito on tarkoituksenmukaista ja kohdentuu sitä tarvitseville potilaille. Tässä tulee tehdä huolellinen tarkastelu siinä, mistä voidaan enää ottaa pois.

Idea itsessään on kannatettava, mutta ikärajan voisi 25 vuoden sijasta rajata hieman alemmas. Esimerkiksi 21 ikävuoteen rajaaminen olisi linjassa maksuttoman ehkäisyn tarjoamisen kanssa, jonka ikäraja on 21 vuotta. Moni 25-vuotias on jo työelämässä ja pystyy itse kustantamaan omat kuukautistuotteensa. Kohdentamalle ne alle 21-vuotiaille saadaan varmistettua, että alaikäiset ja mahdollisesti juuri työelämään siirtyneet tai opintojensa alkuvaiheessa olevat nuoret aikuiset saavat tarvitsemansa kuukautistuotteet.

Palveluiden takaamiseksi meidän tulee etsiä ratkaisuja muualta kuin veronkorotuksista. On tärkeää pohtia keinoja toiminnan tehostamiseksi ja priorisoimiseksi. Taloutta tulee ylläpitää vastuullisesti. Veronkorotukset ovat aina pois helsinkiläisten ostovoimasta ja tämä puolestaan pois on kaupungin kasvusta. Kasvava kaupunki ei saa muodostua verotaakaksi sen asukkaille.

Suomessa on mahdollista ponnistaa erilaisista taustoista monenlaisiin paikkoihin, vaikka huipulle. Valtaosalla ihmisistä on mahdollisuus vaikuttaa omaan polkuunsa ja asemaansa yhteiskunnassa koulutusjärjestelmämme mahdollistamana. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että kaikilla ei tätä samaa mahdollisuutta ole esimerkiksi terveydentilansa takia. Tästä syystä olen väittämän kanssa jokseenkin samaa mieltä. Siksi Suomessa täytyy panostaa laadukkaaseen koulutukseen ja sen saatavuuteen jokaisessa koulussa. Myös peruspalvelut ja tukimahdollisuudet on turvattava ja kohdennettava niitä tarvitseville. Sosioekonominen tausta ei saa määrittää sitä, millaisia mahdollisuuksia yksilöllä on. Jokaiselle on siis tarjottava mahdollisuudet tavoitella omia unelmiaan ja ahkeruudesta kuuluu palkita.

Vapaan markkinan toiminnan perusta on kilpailun ja innovaatioiden edistäminen, mikä luo hyvinvointia ja mahdollisuuksia kaikille. Valtion tehtävänä on varmistaa oikeudenmukaiset pelisäännöt ja turvata heikompien asema, mutta liiallinen puuttuminen voi hidastaa kasvua ja vähentää investointeja. Talouden reiluus saavutetaan parhaiten tasapainoisella sääntelyllä, joka tukee yrittäjyyttä ja työntekoa ilman tarpeetonta byrokratiaa. Valtion on kuitenkin säädeltävä esimerkiksi sellaisia markkinoita, jotka toimivat monopoliasemassa.

On tärkeää, että sosiaaliturvalla autetaan aidosti apua tarvitsevia ja mahdollistetaan vaikeista elämäntilanteista selviäminen. Samalla sosiaaliturvan tulisi kannustaa työntekoon ja aktiivisuuteen. Nykyjärjestelmässä on kuitenkin kannustinloukkuja, jotka voivat vaikeuttaa työn vastaanottamista. Näitä ongelmia tulisi korjata esimerkiksi selkeyttämällä sosiaaliturvan ja työnteon yhteensovittamista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus parantaa omaa taloudellista asemaansa työn kautta.

Valtion ja kuntien tehtävä ei ole kilpailla yksityisen sektorin kanssa, vaan luoda edellytykset yritystoiminnan ja talouskasvun kehittymiselle. Omistusta yritystoiminnassa on perusteltua vähentää erityisesti aloilla, joilla yksityinen sektori pystyy tuottamaan palvelut tehokkaasti ja kilpailukykyisesti. Julkiset omistukset ovat kuitenkin perusteltuja tiettyjen palveluiden järjestymiseksi, kuten uimahallien kohdalla. Kuitenkin esimerkiksi strategisesti tärkeät toiminnot, kuten perusinfrastruktuuri, voivat joissain tapauksissa vaatia julkista omistusta, jotta varmistetaan niiden pitkäjänteinen toimivuus. Omistusten vähentämisessä on tärkeää edetä harkiten ja suunnitelmallisesti.

Tarvitsemme Suomeen ja Helsinkiin lisää osaavaa työvoimaa erityisesti työvoimapula-aloille. Kun ihmisiä tulee muualta, tulee mukana myös erilaisia kulttuureja. Samalla Suomi muuttuu monimuotoisemmaksi. Monikulttuurisuus ja moninaisuus tuovat mukanaan uusia ulottuvuuksia. On kuitenkin tärkeää, että nämä elementit ovat yhteensovitettavissa suomalaisen kulttuurin kanssa. Tästä syytä on tärkeää maahanmuuttajien kotouttamiseen on panostettava, jotta he oppivat suomen kieltä ja löytävät työpaikan. Erityisen tärkeää on saada maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset osallistumaan varhaiskasvatukseen. Siellä lapset oppivat kieltä sekä motorisia taitoja ja luovat ystävyyssuhteita muihin lapsiin.

Lähimmäisen rakkaus ja toisten kunnioittaminen ovat hienoja arvoja. Nämä edellä mainitut arvot ovat kuitenkin sellaisia, että ne ovat yleisesti länsimaalaisessa kulttuurissa arvostettuja arvoja, eivät vain kristillisiä. Kristillisillä arvoilla on oma paikkansa länsimaisessa kulttuurihistoriassa. Poliittisen päätöksenteon ei kuitenkaan tule pohjautua kristillisiin arvoihin.

Jokaisella ihmisillä tulee olla mahdollisuus olla oma itsensä myös silloin, kun puhutaan sukupuolesta. Kaikilla tulee olla oikeus määritellä itsensä haluamallaan tavalla eikä ihmisiä tule ulkopuolelta sulkea tiettyihin lokeroihin. Tulee myös muistaa, että on olemassa niin biologinen- kuin sosiaalinen sukupuoli. Yksilön mahdollisuus olla oma itsensä ei ole keneltäkään toiselta pois.

Lapsia tulee kasvattaa kunnioittamaan toisia ihmisiä. Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen eivät kuitenkaan ole tärkeimpiä arvoja. Lasten tulee oppia välittämään niin itsestään kuin muista ihmisistä. Sen mukana tulee toisten kunnioittaminen, johon puolestaan sisältyy ajatus hyvistä käytöstavoista. Lisäksi lapselle tulee opettaa vapauden ja vastuun merkityksestä. Kyseinen väittämä kuulostaa siltä, että lasten tulee oppia pelolla hallintaan. Lapset tulee opettaa kysymään ja kyseenalaistamaan. Myös auktoriteetin omaava henkilö voi toimia tahallisesti tai tahattomasti väärin. Terve itseluottamus, turvallisuuden tunne ja kyky huomioida muut ihmiset saa lapsetkin kunnioittamaan muita ihmisiä. Tärkeintä on, että lapsilla on rajoja ja rakkautta sisältävä ympäristö.

Suomen tulee ottaa oma roolinsa päästöjen vähentämisessä. Ei voida ajatella, että ei minun tarvitse jos ei muutkaan. Jos kaikki maat ajattelisivat niin, ei varmaan yksikään maa tekisi mitään. Ratkaisut päästökysymykseen voi nähdä myös mahdollisuutena uusiin innovaatioihin, tehokkuuteen ja talouden kasvuun. Suomessa tulee myös aktiivisesti pyrkiä luomaan uusia innovaatioita päästöjen vähentämiseksi, joita voi viedä myös maailmalle.

Suomena meidän on pidettävä oman pienen maamme puolia. Lopulta kukaan muu ei sitä puolestamme tee. On kuitenkin muistettava se näkökulma, että välillä muiden maiden auttaminen ja etu on myös Suomen etu. Esimerkiksi Ukrainan tukeminen on myös Suomen ja koko Euroopan turvallisuuden kannalta ehdottoman tärkeää. Myöskään suuria globaaleja kysymyksiä kuten ilmastonmuutosta ei yksikään valtio ratkaisen yksin. Yhteistyötä tarvitaan.

Näiden asioiden asettaminen vastakkain tuntuu keinotekoiselle ja tekee kysymyksestä epärelevantin. Nämä tarvitsevat toisiaan eikä kummankaan tarvitse olla kummastakaan pois, jos tehdään kestäviä valintoja. Jos jompi kumpi täytyy valita, niin silloin valitsisin ympäristön edun, koska ilman hyvinvoivaa ympäristöä on haastavaa olla toimivaa taloutta ja työmarkkinaa.

Tällaisena epävarmana aikana tarvitaan vahvaa johtajaa, mutta sääntöjen rajamailla toimiminen ei kuitenkaan ole missään nimessä hyväksyttävää. On olemassa esimerkkitapauksia ihan nykypäivän Euroopastakin, mitä sääntöjen rajamailla toimiminen voi saada aikaiseksi. Johtajalla tulee olla vahva kansan mandaatti ja samalla tämän tulee toimia yhteisten sääntöjen, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti. Sellainen johtaja on paras mahdollinen Suomelle.

Kaikki saa asua, missä haluaa. Se ei kuitenkaa saa olla itseisarvo eikä sen tule päätyä helsinkiläisten kustannettavaksi. Nytkään koko Suomi ei oikeastaan ole asutettuna.

Suomen kaupungistuminen on hyvä asia, sillä se luo niin uusia työpaikkoja, tukee innovaatioita kuin parantaa talouskasvua. Kaupungistuminen mahdollistaa paremmat palvelut, tehokkaamman joukkoliikenteen ja kestävän kaupunkisuunnittelun. Suomi tarvitsee kaupungistumista ja Helsingin pääkaupunkina tulee toimia johtotähtenä.