Mari Holopainen

On tärkeää puuttua siihen, että digilaitteet vievät liikaa aikaa ihmisten elämästä ja häiritsevät keskittymistä. Seuraan asiaa myös omien lasteni kautta ala- ja yläasteella. Olen edistänyt Helsingin kantaa tässä asiassa, ja jatkossa lainsäädäntö tulee rajoittamaan kännyköiden käyttöä oppitunneilla entistä vahvemmin. Helsingissä peruskoulut ovat jo kieltäneet puhelimet oppituntien aikana, ja ala-asteilla kännykät pysyvät yleensä repuissa myös välitunneilla. Mielestäni myös yläasteilla olisi hyvä rauhoittaa välitunnit digilaitteista ja sosiaalisesta mediasta, jotta nuoret saisivat tauon ruuduilta ja voisivat keskittyä enemmän vuorovaikutukseen ja liikkumiseen. On kuitenkin huomioitava, että koulujen viestintä, kuten Wilma, edellyttää tällä hetkellä yläasteikäisiltä digilaitteiden käyttöä.

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkkoja on nostettava, jotta pätevät ammattilaiset pysyvät alalla. Helsingissä olemme saaneet läpi ja toteuttaneet palkkaohjelman, joka on mahdollistanut palkankorotuksia – vaikkakaan ei riittävässä määrin. On tärkeää, että myös varhaiskasvatuksessa työntekijöistä kilpaillaan palkalla ja mielekkäällä työympäristöllä, kuten muillakin aloilla. Helsingin on edelleen varmistettava pätevän henkilöstön saatavuus kohdentamalla palkankorotuksia varhaiskasvatuksen työntekijöille sekä muille aloille, joilla palkkataso on jäänyt selvästi jälkeen. Lisäksi alalla työskenteleviä on kuultava paremmin työn kehittämisessä.

Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrää kouluissa on lisättävä, jotta kaikki oppilaat saavat tarvitsemansa tuen. Tämä ei mittakaavaltaan tarkoita välttämättä kuntaveron korotusta. Helsingin taloustilanne on vakaa. Panostus tukeen edistää tasa-arvoa ja parantaa yleistä oppimisympäristöä kaikille oppilaille, sekä sujuvoittaa arkea kouluissa. Tuki vähentää pudokkaiden määrää. Monilla oppilailla on neuropsykologisia haasteita, jolloin oikea-aikainen tuki ehkäisee syrjäytymistä. Luokkakokojen rajaaminen on myös mielestäni tarpeellinen keino lisätä tukea ja huomiota jokaiselle oppilaalle.

Kulttuuri kuuluu kaikille, ja sen merkitys hyvinvoinnille ja yhteisöllisyydelle on kiistaton. Kaupunginteatterin ja -orkesterin lisäksi on tärkeää tukea myös vapaata taidekenttää, joka tarjoaa monipuolista sisältöä eri yleisöille. Lastenteatterit ovat keskeinen osa Helsingin kulttuuritarjontaa ja tukevat lasten luovuutta ja sivistystä. Helsingissä olemme halunneet kantaa vastuumme, vaikka maan hallitus päätti leikata kulttuurista. Lisäsimme tukea kulttuurille. Myös viime kaudella päätimme toisin hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa johdin kulttuurin, liikunnan ja nuorten palveluiden neuvotteluryhmää. Silloin päätimme investoida kulttuuriin lisää. Kulttuuri rikastuttaa yhteiskuntaa. Luovat alat ovat merkittävä työllistäjä, ja niiden rooli elinkeinopolitiikassa tulisi ymmärtää paremmin.

Kirjastot eivät ole vain kirjojen lainauspaikkoja, vaan ne toimivat myös kohtaamispaikkoina, joissa lapset, nuoret ja aikuiset viettävät aikaa, opiskelevat ja osallistuvat erilaisiin aktiviteetteihin – esimerkiksi Oodissa pelataan shakkia ja järjestetään työpajoja. Yhä useampi tarvitsee avointa tilaa töitä tai opiskelua varten. Henkilökunnan läsnäolo on tärkeää niin asiakaspalvelun kuin turvallisuudenkin kannalta. Kirjastojen työntekijät tarjoavat arvokasta asiantuntemusta sekä tukea kirjaston käyttäjille. Lähikirjastojen perustaminen myös Helsingin uusiin kaupunginosiin on tärkeää. Aloitteestani Kalasatamaan avattiin kirjasto. Lähikirjastot toimivat kaupunginosien sydäminä. Helsingin kirjastoissa on mahtava käydä, ja niihin ovat kaikki ja kaikenikäiset tervetulleita.

Helsingin väkiluku kasvaa. Koulutuksessa, varhaiskasvatuksessa, terveydenhuollossa, ikäihmisten palveluissa, kulttuurissa ja liikuntainvestoinneissa tulee keskittyä leikkausten sijaan lisäresurssointiin. Kaupungin tulopuolen edistäminen on veronkorotuksia parempi vaihtoehto. Se onnistuu Helsingin houkuttelevuuteen, työllisyyteen, yrittäjyyteen, yritysten toimintamahdollisuuksiin ja osaamiseen satsaamalla. Näin voidaan taata tulevaa verokertymää ja sitä kautta hyvinvointia. Helsingillä on erinomaiset mahdollisuudet onnistua.

Helsingin tulee edistää kestävien energiaratkaisujen käyttöönottoa ja toimia suunnannäyttäjänä esimerkiksi kiertotaloudessa. Uusien työpaikkojen luominen kestävyysmurroksen kautta on keskeistä. Tilankäytön kannalta vähäpäästöiset tehtaat sijoittuvat todennäköisesti kaupungin ulkopuolelle, mutta elinkeinorakenteen monipuolistaminen, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä kestävien työpaikkojen houkuttelu ovat tärkeitä. Startupit, pienyrittäjät, mikroyrittäjät ja freelancerit ovat keskeinen osa tätä kokonaisuutta.

Asuinalueiden eriytymisen ehkäisy on kuntapolitiikan keskeisiä tehtäviä. Alueet tulee suunnitella siten, että niillä asuu eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, ja tarjolla on sekä omistusasuntoja että vuokra-asuntoja. Julkisella asuntotuotannolla, kaavoituksella ja palveluilla voidaan ehkäistä eriytymistä sekä mahdollistaa ihmisten kohtaaminen ja rinnakkain asuminen. Jokaisen kaupunginosan tulisi olla omaleimainen ja hyvä paikka elää, riippumatta postinumerosta.

Helsinki tarvitsee lisää työntekijöitä, ja jo nyt ulkomailta muuttavat ovat keskeisessä roolissa monilla aloilla. Suomen väestö ikääntyy, ja vaikka syntyvyyden edistäminen on tärkeää, tarvitsemme myös tulijoita. Helsinkiin muutetaan useasta maasta ja tänne tulijat voivat vahvistaa elinvoimaa monella tavalla. Uudet helsinkiläiset tuovat uusia näkökulmia, osaamista ja kulttuuria, jotka rikastuttavat yhteisöä. Helsinkiin muuttamisessa on kuitenkin haasteita, esimerkiksi kielen oppiminen ja esteet työelämässä, kuten rekrytoinnissa ilmenevä rasismi. Elinvoimaa olisi vielä enemmän, jos eri taustoista tulevat ihmiset saisivat entistä paremmin tukea sopeutumisessa ja pääsisivät nopeammin osaksi yhteiskuntaa. Työntekijöiden oikeuksista ei tule myöskään tinkiä.

Me helsinkiläiset arvostamme lähiluontoamme, ja sen säilyttäminen on tärkeimpiä tehtäviä valtuustossa. Olemme perustaneet Helsinkiin useita luonnonsuojelualueita tällä kaudella. Meri-Rastilan rantametsän suojelu on hyvä esimerkki onnistumisesta. Onnistuimme myös pelastamaan Matokallion metsän. Lähiluonnon suojelua on edelleen vahvistettava. 50-60-lukujen vehreitä kaupunginosia, kuten Herttoniemeä, ei tule rakentaa tiiviiksi. Kaupunginosien omaleimaisuus ja kalliot tulee säilyttää. Uuden yleiskaavan myötä tullaan linjaamaan rakentamisen sijoittumista, ja vanhoille, osin tyhjentyville teollisuusalueille voidaan lisätä asuinrakentamista. Tarvitsemme uusia ratkaisuja asumisen kohtuuhintaistamiseen, kuten lisää edullisia vuokra-asuntoja, ryhmärakentamista ja korvaavan mallin Hitakselle.

Helsinki ja pääkaupunkiseutu kasvavat myös tulevaisuudessa, mutta nykyisin kaupunkisuunnittelussa on painotettu liikaa määrällisiä tavoitteita ja liian vähän asukkaille tärkeää laatua. Arvokasta rakennusperintöä puretaan liikaa. On olennaista varmistaa, että Suomeen kehittyy useita kestävästi kasvavia kaupunkialueita. Tätä kehitystä on nähty esimerkiksi Tampereen seudulla. Kasvu useammassa kaupungissa auttaa hillitsemään asuntojen hintojen nousua tehokkaammin kuin keskittämällä väestönkasvu yhteen sijaintiin. Helsingissä on erityisen tärkeää sovittaa yhteen kasvu ja asuinalueiden omaleimaisuuden säilyttäminen. Kaupungin kehittäminen ei saa johtaa yhdenmukaistamiseen, vaan kaupunginosien identiteetti ja arvokas rakennusperintö on säilytettävä. Näin toimivat muutkin menestyvät kaupungit.

Helsingin on oltava kunnianhimoisempi uuden arkkitehtuurin suhteen. Rakentamisessa on otettava nykyistä paremmin huomioon kaupunkilaisten omat asuinympäristöään koskevat toiveet. Rakennusten esteettisyys ja kävely-ympäristön viihtyisyys koetaan tärkeiksi, ja monien silmää miellyttävät vanha rakennustyyli ja värit. Harjakattoja on lisättävä. Tämä ei tarkoita, että uusvanhoja asuintaloja tulee rakentaa kaikkialle, useille alueille ne kuitenkin sopivat hyvin. Helsingin on investoitava enemmän laadukkaaseen ja kiinnostavaan arkkitehtuuriin. Viime vuosina on valitettavasti nähty ratkaisuja, joissa rima on jäänyt turhan matalalle, eikä kaupungin arkkitehtuuri saavuta sitä laatua ja omaleimaisuutta, joka menneinä vuosisatoina onnistuttiin luomaan – ja jota ihaillaan yhä tänä päivänä.

Kitkarenkaiden yleistyminen on hyvä tavoite. Ennemmin kannattaisi tarjota kannusteita niiden käytön lisäämiseen. Nastarenkaiden käytön vähentäminen ydinkeskustassa on perusteltua ilmanlaadun ja kaupunkilaisten terveyden kannalta. Kieltoja on kuitenkin toteutettava harkiten ja kohdennetusti, jotta ne ovat myös valvottavissa. Katupöly on merkittävä ongelma erityisesti keväisin, ja sen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin lapsiin ja hengityssairaisiin. Ajonopeuksien laskeminen vaikuttaa sekä meluun että liikenneturvallisuuteen. Autoilu ei ole keskustassa ensisijainen liikkumismuoto, ja joukkoliikenteen ja pyöräilyn kehittäminen on tehokas tapa hallita liikennevirtoja ja ilmanlaatua.

Helsingin on vähennettävä liikenteen päästöjä. Ruuhkamaksuilla voitaisiin ohjata liikennettä tehokkaammin. Latausinfraa on lisättävä. Polttomoottoriajoneuvot tulevat korvautumaan, mutta eivät seuraavalla valtuustokaudella, joten täyskielto keskustassa ei ole vielä ajankohtainen. Joukkoliikenteen kehittäminen on tärkein keino sujuvoittaa liikennettä – myös autoilulle.

Keskeistä on panostaa siihen, että huumeiden käyttö vähenee. Huumeiden käyttöhuoneet voivat pelastaa ihmishenkiä ja parantaa yleistä turvallisuutta, jos ne toteutetaan osana laajempaa päihdepolitiikkaa. Tutkimukset osoittavat, että käyttöhuoneet vähentävät huumekuolemia ja ehkäisevät pistoskäytöstä johtuvia vakavia terveysongelmia, kuten tulehduksia ja amputaatioita. Huolta herättää erityisesti nuorten huumeongelman kasvu. Käyttöhuoneet voivat toimia matalan kynnyksen paikkoina, joissa ihmiset pääsevät myös hoidon ja tuen piiriin, mutta samalla on varmistettava, että päihdeongelmiin puututaan ennakoivasti ja ehkäisevästi. Kun käyttöhuoneita ei ole, Helsingissä käytetään huumeita julkisissa tiloissa, kuten kirjastoissa, leikkipuistoissa ja julkisissa vessoissa.

Terveyspalveluita ei tule heikentää, ja hoitoonpääsyn on oltava nopeampaa ja saavutettavaa kaikille. Rahoituksen määrittää valtio, ja Helsingin on aktiivisesti tehtävä edunvalvontaa riittävän rahoituksen varmistamiseksi. Maksuja ei tule missään tilanteessa periä lapsilta, pienituloisilta eikä niiltä, joilla ei olisi varaa palveluihin.

Ei, HUSin erikoissairaanhoidosta ei tule säästää enempää. Sen sijaan valtion rahoitusmallia on tarkistettava niin, että se huomioi pääkaupunkiseudun korkeamman kustannustason sekä HUSin keskeisen roolin vaativassa erikoissairaanhoidossa ja tutkimuksessa. HUS tarjoaa erikoispalveluja, joita ei voida korvata muilla palveluilla, ja sen tutkimus- ja hoitotaso on kansallisesti merkittävä. Peruspalveluiden parantaminen vähentää painetta erikoissairaanhoitoon. Siksi niitä ei pidä asettaa vastakkain. Tarvitsemme rahoitusmallin, joka ohjaa voimavarat niin, että palveluiden saatavuus ja laatu vahvistuvat koko ketjussa.

On fiksua, että kuukautistuotteet ovat helposti saatavilla ja niitä on tarjolla monissa paikoissa, kuten kouluissa, erityisesti nuorille, jotka niitä tarvitsevat.

Helsingin talous on pysynyt vahvana, joten pystymme tarjoamaan riittävät palvelut, eikä leikkauksiin tule ryhtyä kasvavassa kaupungissa. Julkisissa palveluissa tulee keskittyä vaikuttavuus- ja tuottavuusparannuksiin, jotta pystytään takaamaan tarjonta ja palveluiden laatu esimerkiksi koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Veronkorotusten sijaan kannattaa keskittyä tulopohjan vahvistamiseen osaamisen, yrittäjyyden ja työllisyyden avulla.

Useilla aloilla, kuten hoiva-alalla, varhaiskasvatuksessa ja puhtaanapidossa, palkat eivät ole suuria suhteessa työn kuormittavuuteen. Suuret palkkaerot eivät läheskään aina heijasta työn vaativuutta tai tekijän ahkeruutta, vaan sitä, kuinka runsaasti näillä aloilla on työvoiman tarjontaa, esimerkiksi kuinka suuria koulutusmääriä on. Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa. En halua yhteiskuntaa, jossa köyhyys periytyy. Olen itsekin saanut hyötyä hyvinvointivaltion ja koulutuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja pidän tärkeänä, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Onnistumisesta työssä on kuitenkin oikeus hyötyä – tämä korostuu etenkin yrittäjäriskin ottaneilla.

Lainsäädännöllä valtio ohjaa markkinoita ja kilpailua sekä asettaa tavoitteita esimerkiksi päästöjen vähentämiselle, luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja työntekijöiden oikeuksien turvaamiselle. Lainsäädäntö voi toimia myös kannustimena innovaatioille ja uusille liiketoimintamalleille. Se voi viedä epäreilun kilpailuedun esimerkiksi niiltä, jotka maksattavat toimintansa ympäristöhaitat veronmaksajilla. Samalla on tärkeää, että puuttuminen on harkittua ja fiksua. Valtion omistajaohjauspolitiikka on keskeisessä roolissa kriittisten palveluiden turvaamisessa, ja sen avulla voidaan estää monopolien syntyminen, jotka voivat vääristää markkinoiden toimintaa. Hyvin toteutettu ohjaus voi varmistaa, että palvelut ovat kaikkien saatavilla ja kilpailu säilyy, mikä edistää reilua taloutta.

Ei, Suomessa ei ole liian helppoa elää sosiaaliturvan varassa. On tärkeää huomioida, että monien toimeentulo on heikentynyt, ja sosiaaliturva ei aina riitä elämiseen ilman taloudellisia vaikeuksia. Sosiaaliturvajärjestelmän tarkoitus on tukea niitä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa, mutta sen ei ensisijaisesti tulisi olla pysyvä tilanne. Meidän tulee keskittyä tarjoamaan tehokkaita keinoja työllistymiseen ja koulutukseen, jotta kukaan ei kärsisi köyhyydestä ja jokainen pystyisi itsenäistymään taloudellisesti. Sosiaaliturvaa pitää kehittää niin, että se tukee entistä paremmin työelämään pääsemistä ja parempia elinoloja kaikille ottaen huomioon heidätkin, joille sosiaaliturvan tarve on pysyvä esimerkiksi sairauden tai vamman takia.

Kunnat omistavat yhtiöitä yleensä silloin, kun omistamiselle on strateginen peruste tai se liittyy kriittisiin palveluihin. Kuten valtiolla, myös kunnilla tulisi olla selkeä omistajaohjauspolitiikka, joka perustuu kunnallisten yhtiöiden rooliin palveluiden tarjoajina. Osto-osaaminen ei aina ole riittävää, ja tällöin kaupunki saattaa päätyä epäedullisiin sopimuksiin ulkopuolisten yhtiöiden kanssa. Esimerkiksi Roihuvuoren Kirsikkapuiston tilanteessa kaupungin oma toimija, kuten Stara, olisi voinut tuntea alueen ja sen puut paremmin kuin ulkopuolinen taho. Samoin koulujen piha-alueiden jatkuvan kunnossapidon kaltaisissa hankkeissa sopimusten luominen voi olla haastavaa, ja on tärkeää varmistaa, että sopimuksia solmitaan asiantuntevasti ja kaupungin etuja ajatellen.

Helsinkiin ja muualle Suomeen muutetaan useasta maasta ja tänne tulijat vahvistavat elinvoimaa monella tavalla. Suomen väestö ikääntyy ja tarvitsemme syntyvyyden lisäämisen lisäksi tulijoita. Uudet helsinkiläiset tuovat uusia näkökulmia, osaamista ja kulttuuria, jotka rikastuttavat yhteisöä. Helsinkiin muuttamisessa on kuitenkin haasteita, esimerkiksi kielen oppiminen ja esteet työelämässä, kuten rekrytoinnissa ilmenevä rasismi. Elinvoimaa olisi vielä enemmän, jos eri taustoista tulevat ihmiset saavat entistä paremmin tukea sopeutumisessa ja pääsevät osaksi yhteiskuntaa.

Kristilliset arvot tarkoittavat suomalaisille hyvin eri asioita. Niiden varaan on vaikea rakentaa mitään johdonmukaista arvopolitiikkaa. Kotia, isänmaata tai uskontoa ei voi yksi puolue tai ryhmä määrittää.

Kyllä, sukupuolen moninaisuus tulisi ottaa huomioon Suomessa nykyistä paremmin, jotta kaikilla olisi tasavertaiset oikeudet ja mahdollisuudet elää turvallisesti haluammallaan tavalla.

Mielestäni tärkeintä on, että lapsella on rohkeutta luottaa itseensä ja että hän oppii huomioimaan toiset.

Kyllä, Suomen tulisi vähentää omia päästöjään riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät, sillä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tehdä riittävästi ja Suomen esimerkki voi kannustaa muita maita toimimaan. Suomen tulee vaikuttaa myös EU:ssa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkkaan. Ilmastoratkaisut ovat myös kannattavaa liiketoimintaa, ja niitä edistävään tutkimukseen ja kehittämiseen kannattaa investoida.

Näinä aikoina nähdään piinallisesti, että politiikka, joka keskittyy vain omaan etuun, ei ole kestävää edes yksittäiselle valtiolle. On tärkeää, että politiikassa huomioidaan myös kansainväliset suhteet ja globaalit haasteet, sillä yhteistyö ja vastuullinen toiminta maailmalla ovat osa Suomen pitkäaikaista etua.

Ympäristötavoitteista ei pidä joustaa. Ilmastopäätöksissä aikailu ei tuota parempaa lopputulosta lopulta myöskään taloudellisesti. Useat ilmastotoimet luovat myös uusia työpaikkoja. Ilmastonmuutos on suurin ja akuutein kriisi, joka tulee ratkaista. Fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. On muutettava lineaarinen kulutus- ja tuotantotapa kohti kiertotaloutta ja suljettuja kiertoja, joissa materiaali palaa tuotteista uudelleen raaka-aineeksi. Luonnon monimuotoisuuden katoa on estettävä.

Uskon vahvasti demokratiaan ja osallisuuteen, sillä demokratia takaa kansalaisten oikeuden vaikuttaa päätöksentekoon ja varmistaa, että päätökset ovat läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. Vahva johtajuus ei saa koskaan tarkoittaa sääntöjen rikkomista tai demokratian perusarvojen heikentämistä. Demokraattisessa yhteiskunnassa vallan on oltava tasapainossa ja jaettu eri instituutioiden kesken, jotta varmistetaan avoimuus, vastuullisuus ja ihmisten tasavertainen osallisuus päätöksenteossa. Johtajan tulee kunnioittaa tätä tasapainoa ja toimia sääntöjen puitteissa, jotta kansalaiset voivat luottaa siihen, että valta ei vääristy ja että päätöksenteko on oikeudenmukaista ja läpinäkyvää. Valta on demokratiassa aina vain lainassa.

Väestökato koettelee Suomessa useita kuntia. Osalle kunnista lakisääteisistä tehtävistä suoriutuminen tulee olemaan vaikeaa. Siitä huolimatta Suomi on pidettävä laajasti asuttuna. Useampi harvaanasuttu alue on hyvinkin vetovoimainen.

Kaupungistuminen on väistämätön ja pääosin myönteinen kehityssuunta, mutta sen on tapahduttava kestävästi.