Elisa Leonoff

Kännyköiden käyttöä oppitunneilla voidaan rajoittaa, mutta täyskielto välitunneilla ei ole perusteltua. Tärkeintä on opettaa lapsille ja nuorille vastuullista teknologian käyttöä eikä pelkästään kieltää sitä.

Varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät korvaamattoman tärkeää työtä, mutta ala on palkkakuopassa naisvaltaisuutensa vuoksi. Kyse ei ole pelkästään houkuttelusta, vaan siitä, että varhaiskasvattajille tulee maksaa työn vaativuutta ja merkitystä vastaavaa palkkaa.

Erityisopetus on välttämätöntä jokaiselle sitä tarvitsevalle oppilaalle, ja erityisopettajien sekä koulunkäyntiavustajien määrää on lisättävä, mikäli tarve sitä vaatii. Olen itse saanut erityisopetusta, ja tiedän, kuinka korvaamaton tuki se voi olla oppimispolulla.

Kulttuuri on osa kokonaisturvallisuutta ja yhteiskunnan hyvinvointia. Teatterit ja orkesterit eivät ole pelkkiä menoeriä, vaan ne edistävät sivistystä, yhteisöllisyyttä ja kaupungin elinvoimaa.

Kirjastot tarjoavat maksuttoman pääsyn tietoon, kulttuuriin ja opiskelutiloihin, ja ne ovat erityisen tärkeitä lapsille, opiskelijoille, ikäihmisille ja heille, joilla ei ole omia digilaitteita tai työtilaa kotona

Lahden kaupungin talouden tasapainottamiseksi veronkorotus on välttämätön. Kaupunginvaltuusto päätti 20.5.2024 sopeuttaa kaupungin taloutta 50 miljoonalla eurolla vuosina 2024–2027, mikä sisältää kunnallisveroprosentin korotuksen. Vuonna 2024 Lahden tuloveroprosentti pyöristettiin alaspäin 8,1 prosenttiin. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti Manner-Suomessa vuonna 2024 oli 7,46 prosenttia. Veronkorotus on tarpeen, jotta voidaan turvata laadukkaat palvelut ja varmistaa kaupungin talouden kestävyys pitkällä aikavälillä.

Lahden on ympäristöpääkaupunkina johdettava vihreää siirtymää ja houkuteltava investointeja tuuli- ja aurinkovoimaan sekä vähäpäästöiseen teollisuuteen. Nämä hankkeet vahvistavat kaupungin elinvoimaa, luovat työpaikkoja ja edistävät kestävää kehitystä. Vihreät investoinnit eivät ole vain ympäristötekoja – ne ovat tulevaisuuden talouskasvun perusta.

Segregaatio tarkoittaa asuinalueiden jakautumista varallisuuden tai etnisen taustan perusteella, jolloin syntyy alueita, joissa on keskittynyt paljon joko varakkaita tai pienituloisia asukkaita. Tämä lisää eriarvoisuutta, heikentää palveluiden saatavuutta ja luo vastakkainasettelua kaupunkilaisten välille. Segregaatiota ei saa missään nimessä päästää tapahtumaan, koska se voi johtaa pysyvään eriytymiseen, jossa köyhemmillä alueilla palvelut heikkenevät, työttömyys kasvaa ja mahdollisuudet menestyä vähenevät. Tämä ei ole kestävä tie millekään kaupungille.

Väestön väheneminen heikentää kunnan elinvoimaa, työvoiman saatavuutta ja palveluiden rahoitusta. Työperäinen ja koulutukseen perustuva maahanmuutto on tärkeä ratkaisu työikäisen väestön vähentymiseen.

Asuntotuotanto on tärkeää, mutta luontoalueiden säilyttäminen on yhtä lailla välttämätöntä asukkaiden hyvinvoinnille, ympäristölle ja kaupungin vetovoimalle. Asumisen hintaa voidaan hillitä ensisijaisesti kaavoituksen ja täydennysrakentamisen keinoin ilman, että viheralueita hävitetään.

Julkiset palvelut ja sosiaalietuudet turvaavat ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon, eikä niitä pidä leikata ensimmäisenä talouden tasapainottamiseksi. Verotus on oikeudenmukaisempi tapa rahoittaa yhteisiä palveluita kuin heikentää niiden saatavuutta, mikä pitkällä aikavälillä voi lisätä eriarvoisuutta ja muita yhteiskunnallisia ongelmia.

On oikein, että vastuu, osaaminen ja ahkeruus näkyvät palkassa, mutta liian suuret tuloerot voivat heikentää yhteiskunnan tasa-arvoa ja sosiaalista liikkuvuutta. Palkkatason tulee olla oikeudenmukainen ja perustua työn vaativuuteen, mutta yhteiskunnan on varmistettava, ettei kukaan jää jälkeen.

Valtion tehtävä on varmistaa, että markkinat palvelevat koko yhteiskuntaa, eivätkä johda kohtuuttomiin tuloeroihin tai epäoikeudenmukaiseen kilpailuun.

Suomen sosiaaliturva ei ole "liian helppo" tapa elää, vaan viimeinen turvaverkko niille, jotka sitä tarvitsevat. Sosiaaliturvan tarkoitus on ehkäistä köyhyyttä ja tarjota ihmisille mahdollisuus nousta takaisin työelämään tai koulutukseen, ei passivoida ketään.

Valtion ja kuntien omistuksella turvataan strategisesti tärkeät palvelut, työpaikat ja huoltovarmuus. Julkisen omistuksen on oltava vastuullista, mutta esimerkiksi energia- ja infrastruktuurialoilla valtion ja kuntien omistus takaa vakauden ja pitkän aikavälin edut. Kuntien omistamat yhtiöt, kuten Lahti Energia, ovat tärkeitä sekä palveluiden saatavuuden että taloudellisen vakauden kannalta. Omistusta ei tule vähentää pelkästään ideologisista syistä.

Monikulttuurisuus tuo uusia näkökulmia, osaamista ja elinvoimaa Suomeen. Kaikilla on oikeus tasa-arvoiseen kohteluun riippumatta taustasta, ja monimuotoinen yhteiskunta on vahvempi.

Poliittisen päätöksenteon tulee perustua yhdenvertaisuuteen, ihmisoikeuksiin ja tutkittuun tietoon, ei tiettyyn uskonnolliseen arvopohjaan. Suomi on moniarvoinen yhteiskunta, jossa päätöksenteon on oltava kaikille yhteistä ja uskonnonvapauteen perustuvaa.

Jokaisella on oikeus elää ja tulla kohdatuksi omana itsenään. Sukupuolen moninaisuus ei ole mielipidekysymys, vaan ihmisoikeuskysymys, ja sen huomioiminen edistää yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Esimerkiksi kolmannen juridisen sukupuolen tunnustaminen, jotta kaikki sukupuoli-identiteetit saavat virallisen aseman sekä syrjinnän ja vihapuheen torjuntaa on tehostettava, esimerkiksi kouluttamalla työpaikoilla, kouluissa ja viranomaisissa sukupuolen moninaisuudesta.

Lapset tarvitsevat turvallisia rajoja ja ohjausta, mutta tärkeintä on oppia kriittistä ajattelua, empatiaa ja itsenäistä päätöksentekoa, ei pelkästään tottelevaisuutta. Kasvatuksen tulee tukea lapsen itsetuntoa, vastuullisuutta ja kykyä kyseenalaistaa epäoikeudenmukaisuutta

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, mutta jokaisen maan on kannettava oma vastuunsa. Suomi voi olla edelläkävijä vihreässä siirtymässä, mikä luo uusia työpaikkoja, talouskasvua ja innovaatioita. Lahden kaupungin strategia tukee hiilineutraaliustavoitteita, ja kaupunki on tunnettu ympäristöpääkaupunkina. Vähäpäästöiset ratkaisut parantavat myös ilmanlaatua, terveyttä ja energiatehokkuutta – hyödyttäen kaikkia, riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät.

Poliitikkojen tehtävä on turvata Suomen ja suomalaisten hyvinvointi, mutta se ei tarkoita, että voisimme sulkea silmämme kansainvälisiltä velvoitteilta tai yhteistyön tarpeelta. Nykyisessä maailmantilanteessa – Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa Ukrainassa, Lähi-idän konfliktin kärjistyessä ja geopoliittisten jännitteiden kasvaessa – Suomen turvallisuus ja talous riippuvat vahvasti kansainvälisestä yhteistyöstä. Suomi hyötyy vahvasti esimerkiksi NATO-jäsenyydestä, EU-yhteistyöstä ja globaaleista talousmarkkinoista. Eristäytyminen ei turvaa Suomea – vahvat kansainväliset liittolaisuudet ja yhteistyö ovat paras tapa puolustaa Suomen ja suomalaisten etuja.

Pitkällä aikavälillä kestävää talouskasvua ja työpaikkoja ei voida rakentaa ympäristön kustannuksella. Ilmastokriisi ja luontokato ovat suurimpia globaaleja uhkia, ja niiden torjuminen luo myös uusia innovaatioita, vihreitä työpaikkoja ja taloudellisia mahdollisuuksia.

Oikeusvaltiossa johtajuus ei voi perustua sääntöjen kiertämiseen tai ohittamiseen. Vahva johtaja on hyväksi vain silloin, kun hän kunnioittaa demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Historia osoittaa, että vallan keskittyminen ilman demokraattista kontrollia voi johtaa vakaviin seurauksiin.

Koko Suomen asuttuna pitäminen ei ole vain aluepoliittinen kysymys, vaan keskeinen osa kokonaisturvallisuutta. Harvaan asutuilla alueilla on strategisesti tärkeitä luonnonvaroja, infrastruktuuria ja huoltovarmuutta tukevia toimintoja, kuten maa- ja metsätalous sekä energiantuotanto. Nykyisessä maailmantilanteessa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta ei voi rakentaa vain kasvukeskuksiin. Koko maan elinvoiman turvaaminen vahvistaa kotimaista ruoantuotantoa, logistisia yhteyksiä ja alueellista varautumista mahdollisiin häiriötilanteisiin.

Kaupungistuminen tuo taloudellista kasvua, työpaikkoja ja parempia palveluita, mutta sen on tapahduttava hallitusti ja koko maan elinvoimaisuus huomioiden. Kaupungistumisen hyödyt on jaettava tasapuolisesti, eikä sen tule johtaa alueiden eriarvoistumiseen tai palveluiden keskittämiseen vain suurimpiin kaupunkeihin.