Katariina Henttonen

Kännyköiden käyttöä voidaan rajoittaa oppitunneilla, jotta oppimiseen keskittyminen ei kärsi. Opettajilla tulee olla selkeät välineet puuttua häiritsevään puhelimen käyttöön, mutta myös vapaus päättää, miten mobiililaitteita hyödynnetään opetuksessa. Samalla on tärkeää säilyttää kohtuus – kieltojen sijaan kyse on tasapainosta, jossa teknologia palvelee oppimista eikä häiritse sitä.

Varhaiskasvatuksen opettajista on jo valmiiksi huutava pula, mikä kuormittaa työntekijöitä entisestään ja heikentää arjen sujuvuutta päiväkodeissa. Samalla palkka on edelleen liian matala, vaikka he tekevät yhteiskunnalle korvaamattoman tärkeää työtä – pitävät huolta lapsista, tukevat heidän kasvuaan ja luovat pohjan oppimiselle.

Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus saada juuri hänen tarvitsemansa yksilöllinen tuki ja laadukas opetus ilman resurssipulaa tai kompromisseja. Kun koulutukseen investoidaan, panostamme samalla koko yhteiskunnan tulevaisuuteen, tasa-arvoon ja osaamiseen. Tästä syystä näen, että koulutukseen suunnatut verovarat ovat paitsi perusteltuja, myös yksi viisaimmista sijoituksista, joita voimme tehdä.

Kulttuuri tekee kunnasta elinvoimaisen, paikan jossa ihmiset viihtyvät, kohtaavat ja inspiroituvat. Kun kulttuuripalveluita romutetaan, menetämme paljon enemmän kuin tapahtumia tai tiloja – menetämme yhteisöllisyyttä, luovuutta ja elämänlaatua. Hallituksen mittavat leikkaukset ovat jo kurittaneet kulttuuria rajusti, eikä kunnissa saa toistaa samaa virhettä.

Kirjastot ovat kuntalaisten arvostama peruspalvelu, joka tuo kulttuurin ja tiedon helposti jokaisen ulottuville. Sieltä voi lainata kirjojen lisäksi lehtiä, elokuvia, pelejä ja monia muita hyödyllisiä asioita. Ne ovat kaikkien saavutettavissa, riippumatta varallisuudesta tai elämäntilanteesta.

Verot ovat välttämättömiä, mutta Kouvolan kuntavero on jo ennestään yksi Suomen korkeimmista. Siksi on tärkeää pohtia, miten kunnan menot voidaan rahoittaa kestävästi ilman jatkuvaa veronkorotusta.

Vihreä siirtymä on tulevaisuuden ala. Ilmastonmuutos on todellinen haaste, ja siihen on löydettävä kestäviä ratkaisuja – ei vain globaalilla tasolla, vaan myös paikallisesti. Investoimalla uusiutuvaan energiaan, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan, sekä vähäpäästöisiin tuotantoratkaisuihin, Kouvola voi ottaa merkittävän askeleen kohti tulevaisuutta. Tämä ei ole pelkästään taloudellisesti järkevää, vaan myös vastuullinen teko niin ympäristön, asukkaiden kuin tulevien sukupolvien kannalta.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei ole tarkoituksenmukaista, että alueet jakautuvat hyviin ja huonoihin. Kun ihmiset elävät erillään, myös mahdollisuudet eriytyvät – syntyy alueita, joissa hyvinvointi kasautuu, ja toisia, joissa ongelmat syvenevät. Tämä ei ole se yhteiskunta, jota halutaan rakentaa. Hyvinvointi syntyy yhteisöllisyydestä, monipuolisesta asumisesta ja siitä, että jokaisella on mahdollisuus kohdata erilaisia ihmisiä arjessaan.

Kouvola on muuttotappiokunta, joten uusien asukkaiden houkutteleminen on elintärkeää kaupungin elinvoimalle. Väestönkasvu tuo mukanaan työllisyyttä, palveluiden kysyntää ja verotuloja, jotka vahvistavat koko yhteisöä. Erilaiset taustat, kokemukset ja osaaminen rikastuttavat yhteisöä ja luovat uusia mahdollisuuksia niin elinkeinoelämälle, kulttuurille kuin koko kaupungin kehitykselle. Jokainen uusi asukas tuo mukanaan potentiaalia rakentaa Kouvolasta entistä vireämpää, monipuolisempaa ja elinvoimaisempaa kaupunkia.

Lähiluonto on arvokas, ja sen merkitys hyvinvoinnille on kiistaton – se tarjoaa tilan palautumiselle, liikunnalle ja yhdessäololle. Luontokato näkyy jo Suomessa, ja sen torjuminen on välttämätöntä. Samalla on tärkeää ymmärtää, että ratkaisut eivät ole aina yksiselitteisiä. Ihmisten kodit ja elinympäristöt ovat osa arkea ja elämää, ja niillä on suuri merkitys jokaiselle meistä. On tärkeää löytää tasapaino luonnon suojelun ja ihmisten tarpeiden välillä niin, että sekä ympäristö että elämisen perusedellytykset voidaan turvata. Luonto ja kodit voivat kulkea rinnakkain, kun ratkaisuja tehdään harkiten ja vastuullisesti.

On tärkeää ymmärtää, mistä veroista puhutaan esimerkiksi pääomaverotus ja palkkatyön verotus ovat kaksi aivan eri asiaa. Siksi keskustelussa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten verojärjestelmä kohtelee eri tulonlähteitä. Esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkojen veroedusta luopuminen toisi merkittäviä verotuloja ilman, että se vaarantaisi talouskasvua. Reilu verotus ei tarkoita raskaampaa taakkaa tavalliselle palkansaajalle, vaan sitä, että verovastuuta jaetaan oikeudenmukaisemmin.

Tuloerot menestyksen mittarina on illuusio, joka oikeuttaa eriarvoisuutta ja ylläpitää valta-asetelmia. Tosiasiassa varallisuus kasaantuu niille, joilla sitä jo on, koska talousjärjestelmä on rakennettu suosimaan pääomaa eikä työntekijöitä. Samaan aikaan pääomatulojen kevyempi verotus palkkatyöhön verrattuna syventää kuilua entisestään, antaen varakkaimmille yhä enemmän etumatkaa.

Kun valta kasautuu suurimmille yrityksille, päätöksenteko etääntyy ihmisistä ja päätyy harvojen käsiin. Tämä heikentää läpinäkyvyyttä, sillä muutoksista päätetään suljettujen ovien takana ilman laajempaa demokraattista valvontaa. Kun kilpailua ei ole, isot yritykset voivat sanella hinnat ja markkinoiden ehdot omaksi edukseen, eikä kuluttajilla tai pienemmillä toimijoilla ole vaihtoehtoja. Valtaa on hajautettava ja päätöksenteon avoimuutta vahvistettava.

Monet vastavalmistuneet korkeakoulutetut, sote-alan ammattilaiset ja osa-aikaiset palvelualan työntekijät ovat tahtomattaan työttöminä, koska töitä ei yksinkertaisesti ole – tai osa-aikatyötä ei muuteta täysipäiväiseksi. Silti heitä rangaistaan, aivan kuin työttömyys olisi heidän oma valintansa. On epäoikeudenmukaista syyllistää ihmisiä tilanteesta, johon he eivät voi vaikuttaa. Toki järjestelmää voi joku väärinkäyttää, mutta suurin osa sosiaalietuuksien saajista tarvitsee niitä selvitäkseen arjesta. Turvaverkot ovat olemassa tukemaan, eivät rankaisemaan.

On kyseenalaista, että ensin veronmaksajien rahoilla rakennetaan infrastruktuuri ja sitten se myydään yhtiöille, jotka tekevät sillä voittoa veronmaksajien kustannuksella. Näin yhteinen omaisuus siirtyy harvoille, ja kansalaiset menettävät vaikutusmahdollisuutensa. Valtion omistamissa yhtiöissä päätöksenteko on läpinäkyvämpää, ja kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa. Sen sijaan yksityisissä yrityksissä päätöksenteko keskittyy vain harvoille omistajille, joille tärkeintä on voitto, ei yhteinen etu.

Kansainvälisyys ei ole vain mahdollisuus – se on elinvoimaisen ja avoimen yhteiskunnan perusta. Erilaiset taustat, kokemukset ja osaaminen rikastuttavat yhteisöä, tuovat uusia näkökulmia ja luovat tilaa innovaatioille niin elinkeinoelämässä, kulttuurissa kuin yhteiskunnankin kehityksessä.

Kristilliset arvot voivat sisältää monia hyviä ja inhimillisiä asioita, kuten lähimmäisenrakkauden, rehellisyyden ja anteeksiannon. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Suomessa ei tulisi tuudittautua tietyn uskonnon ylläpitämiseen osana yhteiskunnan perusrakenteita. Kun julkiset instituutiot nojautuvat liikaa tiettyyn uskontoon, se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan – erityisesti niitä, jotka eivät jaa samaa uskonnollista vakaumusta. Jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta, mutta valtion tehtävä ei ole tukea tai painottaa yhtä katsomusta muiden yli.

Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on – ilman pelkoa, ilman kyseenalaistamista. Sukupuoli ja oma identiteetti ovat syvällinen osa ihmisyyttä, eikä kenenkään tulisi joutua taistelemaan oikeudestaan tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, ja niiden ytimessä on vapaus elää omana itsenään, arvokkaana ja kunnioitettuna.

Lapsille ja nuorille on tärkeää opettaa kunnioitusta, tunnetaitoja, välittämistä ja empatiaa. Nämä arvot eivät synny itsestään, vaan ne opitaan esimerkin ja opetuksen kautta. Hyvät vuorovaikutustaidot ja toisten huomioon ottaminen vahvistavat yhteisöllisyyttä ja ehkäisevät syrjäytymistä. Siksi kasvatuksessa ja opetuksessa on panostettava siihen, että lapset oppivat tunnistamaan ja ymmärtämään omia ja toisten tunteita sekä toimimaan rakentavasti erilaisissa tilanteissa.

Yhteiskunta on asettanut selkeät tavoitteet hiilineutraaliudelle, ja monet suomalaiset yritykset ovat jo pitkällä omien hiilineutraaliustavoitteidensa saavuttamiseksi. Suomessa on tällä hetkellä todellinen vihreän siirtymän buumi. Samalla on tärkeää huomioida, että suomalaisten kulutus per henkilö kuormittaa ilmastoa enemmän kuin monessa muussa maassa. Kestävän tulevaisuuden kannalta suunnitelmista ja tavoitteista on pidettävä kiinni, eikä päätöksiä saa ohjata lyhytnäköinen politiikka.

Vaaleilla valitut päättäjät saavat suomalaisten luottamuksen, ja sen myötä vastuun turvata yhteiskunnan resurssit ja palvelut. Samalla on muistettava, että Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä – emmekä voi kääntyä sisäänpäin. Meidän on huolehdittava omastamme, mutta myös kannettava vastuumme kansainvälisessä yhteisössä, johon kuulumme.

Työpaikat ja talouskasvu ovat tärkeitä, mutta niitä ei tule luoda ympäristön kustannuksella. Ilmastonmuutos on vakava uhka, eikä ole kestävää tuottaa rahaa tavalla, joka vahingoittaa ympäristöä – menetettyä luontoa tai ilmaston tuhoisia vaikutuksia ei voi korvata rahalla. Meidän on löydettävä ratkaisuja, jotka eivät aseta taloutta ja ympäristöä vastakkain, vaan tukevat kestävää kehitystä. Samalla tämä voi avata kunnille mahdollisuuksia uusille työpaikoille, joissa ilmastoa kunnioitetaan ja tulevaisuutta rakennetaan kestävin keinoin.

Suomessa päätösten ei tulisi nojata liikaa yksittäisiin henkilöihin. Parhaat ratkaisut syntyvät, kun eri näkökulmat tulevat kuulluiksi ja ihmisillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa demokraattisesti.

Elämää on oltava myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja työpaikat eivät saa keskittyä vain ruuhka-Suomeen. Kyseessä on paitsi elinvoiman, myös huoltovamuuden kannalta oleellinen asia.

Kaupungit ovat valtioiden keskuksia, joissa syntyy työpaikkoja, innovaatioita ja investointeja, jotka hyödyttävät koko maata. Ne vetävät puoleensa osaamista ja kehitystä, vahvistaen taloutta ja luoden mahdollisuuksia niin kaupunkien sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. Kestävä ja hallittu kaupungistuminen on avain koko yhteiskunnan menestykseen.