Sabrina Harri

Katsotaan ensin, millaisia tuloksia saadaan uudesta laista, joka kieltää kännykät oppitunneilla. Periaatteessa välitunnit ovat oppilaiden omaa vapaa-aikaa, ja sitä tulisi kunnioittaa. Vanhemmat päättävät itse, hankkivatko lapselleen älypuhelimen.

Varhaiskasvatukseen on panostettava, ja lapsemme ansaitsevat osaavia ammattilaisia. Työntekijöiden houkuttelemiseksi on tarkasteltava palkkauksen lisäksi myös työoloja ja muita kannustimia.

On kaikkien etu, että tuemme koulussa vaikeuksia kohtaavia lapsia – näin ehkäisemme syrjäytymistä, huumeiden käyttöä ja muita yhteiskunnallisia ongelmia. Lapset ovat viattomia ja edustavat tulevaisuuttamme. Tukea tarvitsevat niin haastavissa kotioloissa elävät lapset, erityisherkät kuin myös lahjakkaimmat ja älykkäimmät oppilaat. Ennakoiva ongelmanratkaisu on suomalaisten vahvuus, mutta Vihdissä kuntaveron korotus ei ole tähän ainoa eikä paras ratkaisu.

Kulttuuri ja sivistys eivät ole luksustuotteita, vaan yhteinen kollektiivinen kulttuuripääomamme, jota on varjeltava. Kulttuuriharrastuksiin on päästävä matalalla kynnyksellä; esimerkiksi Vihdistä ei pitäisi joutua matkustamaan Espooseen, ja hinnoittelun ei tulisi estää suurinta osaa kansasta osallistumasta. Kulttuuri takaa henkisen hyvinvoinnin, tuo elinvoimaa ja kiinnostavuutta alueelle sekä luo tuloja, kuten onnistuneista kulttuurifestivaaleista.

Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttaa, sivistää ja kehittää itseään sekä perhettään, kunhan vain on motivoitunut asioimaan kirjastoissa. Kirjastot tarjoavat rauhallisia ja turvallisia opiskelu- ja lukutiloja, joita kaikilla ei muuten ole käytettävissään.

Kuntaveron ei tulisi nousta entisestään. Kuntalaisten rahoista on oltava tarkkana, eikä niitä saa tuhlata. Väärin kohdistettu säästäminen, kuten peruspalveluiden leikkaaminen, voi kostautua suuremmilla kustannuksilla myöhemmin. Kun leikkaamme peruspalveluista, vaarannamme asukkaidemme terveyden ja hyvinvoinnin, mikä voi johtaa lisääntyneisiin sosiaalisiin ongelmiin ja kustannuksiin. Kunnalla on muitakin keinoja vakaan talouden saavuttamiseksi kuin verojen korotukset, ja meidän on varmistettava, että peruspalvelut pysyvät laadukkaina ja saatavilla kaikille kuntalaisille.

Elinvoimainen ja vetovoimainen kunta, joka tekee positiivista tulosta, kykenee tarjoamaan ja kehittämään laadukkaita palveluita. Kaikissa päätöksissä tulisi asettaa luonnon monimuotoisuus ja kestävyys etusijalle. Vihreän siirtymän investointeja on kehitettävä luontoa ja maisemaa kunnioittaen, sillä ne vahvistavat kunnan taloutta ja houkuttelevat uusia asukkaita. On kuitenkin selvää, ettei Vihtiin sopisi tuulivoimala, sillä se pilaisi arvokkaan maiseman, olisi meluisa ja aiheuttaisi lintukuolemia. Lisäksi voimala estäisi Vihtiä kehittymästä kulttuurimatkailun kohteena, mikä kaventaisi sen taloudellisia mahdollisuuksia.

Ei gettoja Vihtiin! On tärkeää, että Vihdissä toimitaan niin, että asuinalueet eivät eriydy toisistaan asukkaiden varallisuuden tai etnisen taustan mukaan.

Suomen maahanmuuttopolitiikasta ei päätetä kuntatasolla. Suomen väestö ikääntyy räjähdysmäisesti. Vaikka syntyvyyden nostamiseksi käytettäisiin erilaisia kannustimia, tilanne ei ole muuttumassa merkittävästi. On viisasta suunnitella ennakkoon, miten Vihti voisi houkutella veronmaksajia ja tarvittavia osaajia eri aloilta. Kyliä ja taajamia on kehitettävä eikä antaa näivettyä väestön ikääntyessä. On kuitenkin taloudellisesti ja strategisesti järkevämpää keskittyä houkuttelemaan asukkaita Vihtiin ensisijaisesti Suomen sisältä.

Vihdistä ei saa tulla pääkaupunkiseudun lähiömäistä kuntaa. Jos luontoalueet pilataan nopealla ja rumalla rakentamisella, Vihdillä ei enää ole sitä luonnon kauneutta, monimuotoisuutta, rauhaa ja maaseudun lumoa, jota ihmiset todella kaipaavat ja etsivät. Rakentamisen laatuun ja kestävään maisema-arkkitehtuuriin on panostettava, jotta voimme luoda ympäristöjä, jotka kunnioittavat luontoa ja parantavat elinympäristön laatua.

On tärkeää välttää kuntaveron korotusta ja käyttää verovarat tehokkaasti. Kuntalaisten rahoja ei saa tuhlata, mutta myöskään väärin kohdistetut säästöt, kuten peruspalveluiden leikkaukset, eivät ole kestävä ratkaisu – ne voivat johtaa lopulta suurempiin kustannuksiin. Kyse on priorisoinnista: on palveluita, joista ei yksinkertaisesti kannata leikata. Pelkkä säästäminen ei riitä, vaan kunnan on myös osattava investoida viisaasti ja kehittää uusia tulonlähteitä, jotta talous kestää pitkällä aikavälillä.

On tärkeää, että ihmisiä kannustetaan ahkeruuteen ja osaamiseen: ihmisten motivaatiota kehittää itseään ei saa leikata kuten nurmikkoa. Kuitenkin liian suuret tuloerot voivat heikentää yhteiskunnan vakautta. Ne lisäävät köyhyyttä, rikollisuutta ja eriarvoisuutta, mikä voi johtaa myös poliittiseen epävakauteen. Suomen vahvuus on ollut mahdollisuuksien tasa-arvo – jokaisella tulee olla mahdollisuus menestyä riippumatta taustastaan. Pidetään huolta siitä, että kannustavuus ja oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä.

Valtion on tärkeää pitää huolta markkinoiden reiluudesta ja kansallisista eduista. Esimerkiksi Fortumin sähköverkkojen myynti ulkopuolisille sijoittajille oli vakava virhe – sähkön siirtoverkko on osa yhteiskunnan perusinfrastruktuuria, ja sen omistuksesta merkittävä osa tulisi säilyttää kotimaisissa käsissä jo huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Suomen valtion on pysyttävä vahvana ja tarvittaessa säädeltävä monopoleja sekä suuryritysten toimintaa erityisesti silloin, kun ne hyödyntävät Suomen luonnonvaroja. Lisäksi esimerkiksi ulkomaisten verkkokauppojen, kuten Temun, tulisi maksaa veroja Suomessa, jotta kotimaiset yrittäjät voivat kilpailla tasavertaisilla ehdoilla. Markkinatalous toimii parhaiten, kun säännöt ovat reilut kaikille.

Onko oikein, että esimerkiksi yksin asuva isä, joka menettää lapsensa auto-onnettomuudessa ja masentuu vakavasti, ajautuu yhteiskunnan reunalle vain siksi, että sosiaaliturvan saaminen on tehty tarpeettoman vaikeaksi? Ketä se palvelisi? Sosiaaliturvan tulee olla helposti saatavilla heille, jotka sitä aidosti tarvitsevat, ja sen on autettava ihmisiä nousemaan takaisin jaloilleen. Suomessa pitäisi olla mahdollista pudota työelämästä ilman stigmaa, ja tuen ei tulisi olla häpeä, vaan turvaverkko, joka mahdollistaa uuden alun. Meidän on ehdottomasti kehitettävä järjestelmää niin, että se tukee apua tarvitsevia oikea-aikaisesti. Samalla hyväksikäyttäjät on tunnistettava ja poistettava tuen piiristä, sillä he vievät resursseja niiltä, jotka tarvitsevat apua eniten.

Yhteiskunnan perusinfrastruktuuri, kuten vesivoimalaitokset, lentokenttäoperaattorit ja telekommunikaatioverkot, tulisi säilyttää valtion ja kuntien hallinnassa. Suomen valtion on pysyttävä vahvana, ja sen on tärkeää omistaa ja valvoa keskeisiä infrastruktuureja. Jos nämä kriittiset toimijat myydään ulkopuolisille tahoille, emme voi olla varmoja siitä, kuka omistaa ne tulevaisuudessa. Tämä aiheuttaa merkittäviä riskejä kansalliselle turvallisuudelle ja yhteiskunnan toimivuudelle. Esimerkiksi Fortumin sähköverkkojen myynti ulkomaisille sijoittajille oli vakava virhe. Huolestuttavaa on, että nykyisessä hallituksessa on ollut kannatusta vesihuoltolaitosten myynnille ulkopuolisille tahoille. Mielestäni vesihuoltolaitosten myynti tulisi kieltää kokonaan.

Suomi ei ole koskaan ollut yhdenmukainen kansa, ja on turhaa tehdä suurta draamaa siitä, että ihmiset liikkuvat paikasta toiseen. Monimuotoisuus on osa ihmiskunnan historiaa, ja rasististen puheiden vatvomisen sijaan meidän tulisi keskittyä siihen, kuinka voimme yhdessä rakentaa Suomesta vahva menestystarinoiden tekijä. Meillä on hyvät ainekset siihen, ja pienenä kansana epävakaassa maailmassa tarvitsemme voimaannuttavaa asenneilmapiiriä, joka ei syrji, vaan rohkaisee jokaista Suomessa asuvaa osallistumaan yhteiskuntaan ja menestymään.

Suomessa nykyaikaiseen kristinuskoon liittyy monia arvoja, jotka tarjoavat kehyksen yhteiskunnalliselle ajattelulle, kuten eettisyys, inhimillinen ihmiskäsitys, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. On kuitenkin tärkeää, että poliittiset puolueet eivät määrittele uskonnollisia arvoja, vaan että päätöksenteko perustuu laaja-alaiseen keskusteluun, tieteelliseen tietoon ja yhteisiin periaatteisiin, jotka palvelevat kaikkia kansalaisia. Näin varmistamme, että päätökset edistävät kaikkien hyvinvointia ja että eri näkökulmat otetaan huomioon.

On olennaista, että keskitymme erityisesti syrjinnän ja kiusaamisen nollatoleranssiin kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kiusaaminen ja syrjintä aiheuttavat merkittäviä ongelmia koko yhteiskunnassa ja voivat vaikuttaa haitallisesti yksilöiden hyvinvointiin. Meidän on rakennettava sellainen Suomi, jossa kaikilla on mahdollisuus elää ilman pelkoa ja häirintää, riippumatta sukupuolestaan. Tietoisuuden lisääminen ja asenteiden muuttaminen ovat avainasemassa, jotta voimme saavuttaa turvallisen ja hyväksyvän ympäristön kaikille.

Luovuus, analyyttinen ja kriittinen ajattelukyky, rohkeus ja ratkaisukeskeisyys kehittyvät parhaiten turvallisessa ympäristössä, jossa lapsilla on mahdollisuus haastaa auktoriteetteja. On kuitenkin yhtä tärkeää, että lapsille opetetaan selkeät rajat ja rakenteet, jotka auttavat heitä ymmärtämään vastuuta ja itsensä hallintaa. Ilman näitä rajoja lapset voivat kasvaa aikuisiksi, joilla ei ole riittäviä valmiuksia sopeutua yhteiskuntaan. Tasapaino on tärkeätä, jos haluamme kasvattaa vastuullisia ja itsenäisiä kansalaisia.

Vähentämällä päästöjä voimme edistää kestävää kehitystä, parantaa elinoloja ja suojella luontoa lapsillemme. Samalla on tärkeää, että Suomi pysyy kilpailukykyisenä ja yhteistyökykyisenä muiden Pohjoismaiden kanssa. Omien päästöjen vähentäminen voi avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja innovaatiota ympäristöystävällisissä teknologioissa, mikä puolestaan tukee talouttamme ja vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä.

Poliitikon tehtävä on ajaa suomalaisten etua perustuen parhaaseen mahdolliseen tietoon, ei ratsastamalla tunteilla tai heittäytymällä populismiin. Päätösten on oltava kestäviä ja kauaskantoisia, ei vain lyhytnäköistä miellyttämistä. Suomen menestys rakentuu järkevälle päätöksenteolle, joka huomioi sekä kansalaisten hyvinvoinnin että kansainvälisen yhteistyön hyödyt.

Kestävää taloutta ja työllisyyttä ei voi rakentaa ympäristön kustannuksella – lyhytnäköiset ratkaisut kostautuvat pitkällä aikavälillä. Toisaalta ympäristö- ja talousnäkökulmat eivät aina ole ristiriidassa, vaan viisas päätöksenteko tukee molempia. Suomi voi hyötyä edelläkävijyydestä vihreässä siirtymässä ja luoda uusia työpaikkoja kestäville aloille. Tavoitteena on oltava tasapaino, jossa ympäristönsuojelu ja taloudellinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Ei ole järkevää haaskata luonnonvarojamme lyhytnäköisten voittojen vuoksi – ne hyödyttävät lopulta vain harvoja, eivät koko yhteiskuntaa.

Demokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat Suomen vahvuuksia, eikä niitä pidä uhrata tehokkuuden nimissä. Hyvä johtaja ei ole se, joka toimii sääntöjen rajamailla, vaan se, joka osaa johtaa viisaasti, oikeudenmukaisesti ja pitkäjänteisesti yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Tässä maailman tilanteessa nähdään, miten mielivaltaiset ”vahvat” johtajat, kuten Putin ja Trump, ajavat omia ja lähipiirinsä etuja ja hajottavat yhteiskuntia. Suomi tarvitsee päättäjiä, jotka kykenevät tekemään vaikeitakin päätöksiä, mutta aina rehellisesti ja avoimesti. Vahvuus ei tarkoita sääntöjen kiertämistä, vaan kykyä luoda yhteistä luottamusta ja toimia kestävän tulevaisuuden puolesta.

Suomen elinvoima ei saa keskittyä vain suuriin kaupunkeihin. Alueellinen tasapaino tuo turvaa, huoltovarmuutta ja monipuolista elinkeinotoimintaa koko maahan. Vaikka haja-asutusalueiden palvelut ovat kalliimpia ja niiden ylläpito haastavaa erityisesti väestön ikääntyessä, on tärkeää tarkastella pitkän aikavälin hyötyjä: elinkeinojen kehittymistä, kotimaista ruoantuotantoa, turvallisuutta ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä. Lisäksi Suomen on varauduttava mahdollisiin kriisitilanteisiin, joissa toimiva infrastruktuuri ja tasainen asutus voivat olla merkittäviä turvallisuustekijöitä.

Kaupungistuminen, kunhan se on hyvin suunniteltua, voi olla hyväksi, kustannustehokasta ja luonnonsuojelua edistävää. Siinä on kuitenkin suuria haasteita. Meidän on Vihdissä pohdittava tarkkaan, minkälaisessa ympäristössä haluamme elää. Vihti erottuu luonnonkauneudestaan, rauhallisuudestaan ja yhteisöllisyydestään. Sen sijaan, että pyrimme kaupungistamaan Nummelaa, olisi viisaampaa kehittää koko Vihtiä, mukaan lukien kylien palveluita ja vetovoimaisuutta. Näin voimme luoda elinvoimaisia asuinympäristöjä, jotka erottuvat edukseen eivätkä näivety väestön ikääntyessä.