Lari Lohikoski

Puhelin vaikuttaa pahimmillaan kuin huume, ja nuoret niin kuin aikuisestkin varmasti toisinaan tarvitsisivat tukea puhelinriippuvuutensa katkaisemiseksi. Puhelin passivoi ja voi haitata aidompaa sosiaalista vuorovaikutusta. En silti usko tässä asiassa kategorisiin kieltoihin. Puhelimen käyttö välitunneilla on asia, josta koulujen on parasta linjata itse, ehkä oppilaiden kanssa yhdessä asiasta päättäen.

Varhaiskasvatus kuuluu niihin asioihin, joiden on syytä Helsingissä toimia. Elinkustannukset kaupungissa ovat muuta maata korkeammat, joten tarvittaessa osaavia tekijöitä on koulutettava vaikka sitten muuta maata korkeammilla palkoilla.

Koulujen riittämätön resursointi johtaa aiempaa heikompiin oppimistuloksiin. Koulut kärsivät monenlaisista ongelmista, jotka haittaavat koulutyötä ja koulussa viihtymistä. Ilman laadukkaita kouluja meillä ei ole myöskään laadukasta Helsingissä kuntavero on tällä hetkellä Suomen matalimpia. Koulujen ongelmiin on puututtava tarvittaessa resursseja lisäämällä, vaikka se edellyttäisi kuntaveron korottamista.

Suomalainen yhteiskunta perustuu suomalaiselle kulttuurille. Laadukas ja monipuolinen kulttuurielämä on menestyvän metropolin tunnuspiirre. Monipuolinen kulttuurielämä ei voi toimia vain kaupallisin perustein, monenlaisia kulttuuritoimijoita tulee jatkossakin tukea.

Kirjastoverkkoa ei saa karsia, eikä kirjastojen palvelutasoa laskea. Kirjastojen palvelumallia voi toki kehittää, jos sillä saavutetaan säästöjä ilman että itse palvelu siitä kärsisi.

Hallituksen ankeuttava politiikka uhkaa kurjistaa myös Helsinkiä. Helsinki on kuitenkin riittävän suuri toimija torjuakseen tätä kurjistamista. Helsingin kuntavero on Suomen toiseksi alhaisin. Jos helsinkiläisen elämänlaadun sekä laadukkaiden ja hyvin saavutettavien palveluiden säilyttäminen edellyttää kuntaveron korottamista, ei ole mitään asiallista syytä sille, miksi sitä ei voisi tarvittaessa maltillisesti korottaa.

Helsinki ei ehkä ole luontevin paikka tuulivoimapuistoille tai aurinkovoimakentille, mutta Helsingin on syytä jatkossakin olla mukana energiamuutoksen megatrendissä ja näyttää mallia vihreän siirtymän toteuttamisessa.

Helsingin asuntopolitiikan tavoitteisiin on kuulunut segregaation ehkäiseminen. Helsingissä on myös tunnettuja huonoja esimerkkejä väestörakenteeltaan liian yksipuoliseksi muodostuneiden alueiden ongelmista. Segregaation torjumisen politiikkaa on syytä jatkossakin jatkaa, ja aiempia epäonistumisia tulee pyrkiä korjaamaan esimerkiksi tulevien korjaus- ja täydennysrakentamisprojektien kautta.

Helsingin haasteena ei ole väestön väheneminen, vaan pikemminkin väestönkasvusta seuraava asumisen hinnan uhkaava nousu, ja kaupungin kasvun aiheuttama paine luontoalueiden kaavoittamiselle asuntorakentamiseen. Myös ulkomailta muutetaan Helsinkiin jatkuvasti.

Monipuolinen ja runsas luonto kuuluu Helsingin olemukseen ihan siinä missä Tuomiokirkko tai Suomenlinna. Luontoa on kuitenkin menetetty yhä monissa viime vuosienkin rakennushankkeissa, ja yhä on painetta luontoalueiden kaventamiselle entisestään. Pidän ehdottoman tärkeänä, että uusi rakentaminen kohdistuu ensisijaisesti ennalta rakennetuille alueille, ja luonnon uhraaminen rakennusmaaksi on mahdollisimman vähäistä. Kaavoituksen yhteydessä usein käytetyt luonnon arvoa arvioivat mittarit eivät mittaa luonnon koettua arvoa ja merkitystä asukkaille. "Vähämerkityksiseksi" arvioitu luonto saattaa olla alueen olemuksen ja asukkaiden kannalta korvaamattoman arvokas. Asukkaiden todellista vaikutusvaltaa alueensa asioihin tulee lisätä.

Viimeisen neljän vuoden aikana asukkaiden ja kaupungin välille on syntynyt lukuisia rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyviä konflikteja, joissa asukkaat ovat kokeneet tulevansa jyrätyksi, ja joissa kaupungin kasvun koetaan uhkaavan luontoalueita ja eri alueiden omaleimaisuutta. Nämä ovat merkki siitä, että Helsingin nykyinen kasvuvauhti ei ole ongelmaton. Kaupunki kasvaa varmasti jatkossakin, mutta kasvu tulee hoitaa aiempa viisaammin. Kasvua ei myöskään tule pitää itsetarkoituksellisena tavoitteena. On Helsinginkin etu, että Suomessa on myös muita elinvoimaisia kasvukeskuksia.

On ihan hyvä, että kaupunkiin rakennetaan monenlaista arkkitehtuuria, eikä ole mitään syytä vieroksua myöskään "uusvanhoja tyylejä". Tärkeintä on, että näkyvä arkkitehtuuri on kaunista ja käyttökelpoista, ei yksinomaan takoudellisen kustannustehokkuden sanelemaa.

Nastarenkaiden käyttö aiheuttaa teiden kulumista ja ilmanlaadun heikkenemistä. Nastarenkaiden käyttörajoitusaluetta voi hyvin laajentaa nykyisestä.

Polttomoottoriautojen merkittävämpi rajoittaminen ei liene ajankohtaista vielä tulevalla vaalikaudella. Pidemmällä tähtäimellä (kuten esimerkiksi ehdotettu vuoteen 2035 mennessä) voimaan tulevia rajoituksia varmastikin on syytä tehdä, autokanta on joka tapauksessa koko ajan sähköistymässä kovaa vauhtia. Esimerkiksi Norjassa tällä hetkellä lähes kaikki uudet autot ovat sähköisiä. Suomi tulee hieman perässä.

Nyt huumeiden käyttöhuoneina toimivat yleiset wc:t ja rappukäytävät. Huumeiden käyttöhuoneiden käyttöönotolla rajoitettaisiin huumeiden käytön sivullisille aiheuttamaa häiriötä ja turvattomuutta, ja samalla pystyttäisiin paremmin huolehtimaan huumeiden käyttäjien terveydestä ja muista tarpeista.

On tärkeää, että julkinen terveydenhuolto säilyy kaikkien saavutettavana taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Terveydestä huolehtiminen ei saa olla tuloista ja varallisuudesta kiinni.

HUS:n erikoissairaanhoidosta on jo säästetty liiankin paljon. Sekä peruspalveluiden että erikoissairaanhoidon tasosta on huolehdittava riittävällä resursoinnilla.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Suomalaisen yhteiskunnan perusideaan kuuluu tarjota tasokasta koulutusta, hyvinvointia ja laadukkaita julkisia palveluita kaikille kansalaisille tuloista ja varallisuudesta riippumatta. Kuntavero Helsingissä on jo nyt maan alhaisimpia. Jos laadukkaita ja hyvin saatavilla olevia palveluita ei voida tarjota ilman veronkorotuksia, on syytä korottaa maltillisesti veroa.

Suuret ja kasvavat tuloerot rapauttavat yhteiskunnassa vallitsevaa keskinäistä luottamusta. Ahkeruudesta ja riskinotosta on syytä palkita, mutta kestävän yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että tulo- ja varallisuuserot eivät repeä kohtuuttoman suuriksi. Erityisesti kaikista rikkaimpien ihmisten tulot ja varallisuus ovat niin moninkertaisesti keskimääräistä suurempia, etteivät tuloerot enää heijastele ahkeruutta tai lahjakkuutta, vaan ovat pikemminkin osoitus reilun yhteiskunnan takaamaan pyrkivän politiikan epäonnistumisesta. Yhdysvaltojen demokratian rapautuminen on karmea esimerkki siitä, mihin vaurauden äärimmäisen kasautumisen mahdollistava politiikka pahimmillaan voi johtaa.

Avoimen markkinatalouden toimivuus edellyttää sitä, että markkinoiden toimivuudesta myös huolehditaan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi monopolien muodostumista pyritään estämään, ja että huolehditaan siitä että yritykset toimivat yhteisten pelisääntöjen ja kestävien periaatteiden mukaisesti lakeja noudattaen. Yhteiskunnan tehtävänä on asettaa nämä pelisäännöt, ja huolehtia niiden noudattamisesta. Erityisesti Euroopan unionissa tehdään jo nyt erittäin hyvää ja tarpeellista työtä eri toimialojen regulaation suhteen.

Sosiaaliturva ei takaa mitenkään leveää elintasoa, vaan kapean perusturvan. Suurempana haasteena toisinaan ovat kannustinloukut, esimerkiksi osa-aikatyön yhdistäminen sosiaaliturvaan on vaikeaa, eikä välttämättä vielä nosta tulotasoa. Vihreät ovat pitkään ehdottaneet siirtymistä nykyistä sosiaaliturvaa yksinkertaisempaan perustuloon, joka ratkaisisi kannustinloukkujen ongelmaa ja tekisi työnteosta aina kannattavaa.

On luontaisten monopolien kaltaisia toimialoja, kuten vesi- ja sähköyhtiöt, joissa kuntien ja valtion on luontevaa olla omistajana, sillä näiden yksityistäminen saattaisi johtaa hintojen nousuun. On turha ja vaarallista lähteä purkamaan tällaisten yritysten julkista omistusta vain ideologisista syistä, kansalaisten kannalta julkinen omistaja on luotettavampi ja luultavasti myös edullisempi.

On myönteinen asia, että Suomi on muuttunut avarakatseisemmaksi ja monimuotoisemmaksi. Samaan aikaan on toki syytä pitää entistä enemmän huolta myös suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin säilymisestä, ja tämä edellyttää myös kuntien ja valtion panosta.

Mitä ovat "perinteiset kristilliset arvot"? Jos sillä tarkoitetaan esimerkiksi Jeesuksen periaatetta, jossa viimeiset ja heikoimmat asetetaan etusijalle, nämä arvot ovat ehdottomasti hyviä poliittiselle päätöksenteolla. Tässä kysymyksessä tällä viitattaneen "kristillisillä arvoilla" patsastelevien konservatiivien näkemyksiin, jotka eivät juuri piittaa sellaisista kristillistä arvoista, kuten lähimmäisenrakkaus, anteeksianto, kohtuus tai totunnaisten tapojen kyseenalaistaminen.

Jokaisella tulee olla oikeus elää juuri itsensä näköistä elämää.

Tärkeintä on, että lapset oppivat suhtautumaan kriittisesti ja arvioiden kaikkeen siihen, mitä vanhemmat ja muut itseään auktoriteetteina pitävät yrittävät heille tuputtaa. Pahimmat asiat maailmassa toteutuvat juuri tottelevaisiksi ja auktoriteettiuskoiseksi opetettujen, arkojen ja arvostelukyvyttömien ihmisten myötävaikutuksella.

Tämän vuosisadan suurin haaste on tehdä kaikkemme ilmastonmuutosten pahimpien vaikutusten torjumiseksi. Jokaisen moraalinen velvollsiuus on antaa tähän oma panoksensa. Suomen ja Helsingin tulee tehdä oma osuutensa, ja näyttää siten muille esimerkkiä siitä, miten ekologisesti kestävä yhteiskunta on kestävä ja toimiva myös kaikilla muilla tavoin.

Poliitikkojen tehtävänä on toimia Suomen ja suomalaisten parhaaksi, mutta tätä ei voi tehdä muiden kustannuksella. Olemme tällä rajallisella planeetalla riippuvaisia niin toisistamme kuin koko ekosysteemistä.

Elämä, työ ja talous tällä planeetalla on mahdollista ainostaan, jos planeetan ekosysteemi mahdollistaa elämän. Ympäristön kustannuksella toimiva talous tuhoaa itse omat toimintaedellytyksensä.

Yhteiskunnan kestävä menestys perustuu aitoon, toimivaan demokratiaan ja luotettavaan oikeusvaltioon. Näemme niin Venäjältä kuin Yhdysalloista millaiseen jamaan "vahvan johtajan" valtaanpääsy voi maan ajaa.

On Helsinginkin kannalta hyvä, että Suomessa on Helsingin lisäksi muitakin elinvoimaisia kasvukeskuksia, mutta koko maan asutettuna pitäminen ei ole itsetarkoituksellisen tärkeää.

Suomen menestys ja hyvinvointi tehdään tänä päivänä pitkälti kaupungeissa. Kaupungit myös tarjoavat ihmisille paljon enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia, kuin pienemmät yhteisöt.