Petri Nieminen

On kannatettavaa, että puhelimen oppimista häiritsevä käyttö oppitunneilla pyritään estämään. Käyttöä myös välitunneilla olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä rajoittaa, jotta tekeminen välitunneilla ohjautuisi ruutuajan sijaan esim. liikkumiseen ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. Mitä nuoremmista oppilaista on kyse, sitä oleellisempaa edellä mainittu on.

Ammattitaitoisia varhaiskasvatuksen työntekijöitä tarvitaan ja on selvää, että tärkeästä työstä tulee saada riittävä palkka. Geneeriseen kysymykseen yksittäisen työntekijäryhmän osalta on kuitenkin haastava vastata ilman tarkempaa analyysia sen vaikutuksista alijäämäisen Kuopion kaupungin talouteen. Pelkkä palkka ei myöskään ole ratkaisevaa vetovoiman kannalta, vaan myös työnteon olosuhteet tulee olla työntekijöiden näkökulmasta omaa hyvinvointia tukevia.

Lasten oppimistulokset ovat heikentyneet. Opetuksen ja oppimisen tuen riittävä resursointi on erittäin tärkeää - vaikka maltillisen kuntaveron korotuksen avulla niin tarvittaessa.

Kulttuuritoiminta tuottaa ihmisille iloa ja elämyksiä, ja sen toimintaedellytyksistä tulee pitää kiinni kaikkina aikoina.

Kirjastot ovat tärkeitä sivistyksen edistäjiä ja keskeisiä alueellisia elinvoimatekijöitä, joista ei lähtökohtaisesti tulisi tinkiä.

Kuopion kaupungin talouden tasapainottamisessa hyvä lähtökohta on pyrkiä pitämään veroprosentti ennallaan. Veronkorotus tulisi olla vaihtoehtona vasta tarkan toimintojen "perkaamisen" ja säästömahdollisuuksien analysoinnin jälkeen; lopputuloksena voi myös olla, että maltillinen veronkorotuskin on tarpeen. Kuopion kuntaveroprosentti on 8,1 % vuonna 2025, mikä on aika lailla linjassa monien muiden yliopistokaupunkien kanssa (esim. Jyväskylä, Oulu). Keskimääräinen kuntaveroprosentti Manner-Suomessa vuonna 2025 on 7,54 %; matalin veroprosentti 4,7 (Kauniainen) ja korkein 10,9 (Pomarkku). Pohjois-Savon kuntien veroprosentin painotettu keskiarvo on 8,51.

Tulevaisuuden työpaikkoja tarvitaan, mutta toimintojen sijoituspaikat tulee olla hyvin harkittuja. Yhä vahvempi ympäristövastuullisuus ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sitä, mitä maailma globaalisti tarvitsee. Mekään emme tule kansakuntana menestymään, jos lukkiudumme vanhoihin rakenteisiin ja keskitymme kestämättömien toimintatapojen puolustamiseen. Vihreän siirtymän edustama energiamurros on pohjimmiltaan talous- ja teollisuuspolitiikkaa, eikä ainoastaan ympäristö- tai ilmastopolitiikkaa.

Kaavoituspolitiikalla tulee pyrkiä ehkäisemään segregaatiota.

Kuopio on kansainvälinen yliopistokaupunki, joka tarvitsee osaajia. Moni ala kärsii työvoimapulasta. Koska maassamme syntyvyys on matala ja nuoret ikäluokat pieniä, työmarkkinoilta poistuvan työvoiman korvaajia pitää löytää muualta. Mikäli nykyisen kaltainen järjestelmä halutaan säilyttää, tarvitaan lisää nettomaksajia väestön ikääntyessä. Työperäinen maahanmuutto on osa ratkaisua. Monilla (etenkin vientivetoisilla) aloilla voi monimuotoisista työyhteisöistä ja kansainvälisistä suhteista olla etua. Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen joukko, eikä maahanmuuttoon liittyviltä haasteilta tule sulkea silmiään (esim. segregaation lisääntymisen mahdollisuus).

"Luontoalue" on epämääräinen termi, kuten myös sille rakentamisen vaikutus asuntojen hintojen kohtuullisuuteen. Arvokkaat luontokohteet tulee jo lainsäädännön turvaamana säilyttää, ja Kuopio voisi tässä aihepiirissä tehdä enemmän kuin lainsäädännön vaatiman minimin. Kaupungin väkiluvun kasvaessa jouduttaneen kaavoittamaan myös aiemmin rakentamattomille alueille, mutta tätä tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä välttämään nykyistä kaupunkirakennetta tiivistämällä ja rakentamalla kaupunkialueella korkeampia taloja.

Hyvinvointivaltiomme tarjoaa asukkailleen laajan, julkisin verovaroin rahoitetun palvelutarjonnan. Palvelujakin täytyy kuitenkin rahoituspohjan niin vaatiessa pystyä tarvittaessa karsimaan.

Työn vaativuuden ja palkkauksen tulee kohdata. Jos ahkeruudesta ja lahjakkuudesta ei palkita, se ei ole omiaan lisäämään työmotivaatiota ja ihmisten kouluttautumista. Kuitenkin pitäisi ensin määritellä, mitä tässä yhteydessä "suurella" erolla tarkoitetaan: tiettyyn rajaan asti tuloerot ovat hyväksyttäviä, mutta liika on liikaa. Mielestäni ei esim. ole oikeudenmukaista, jos toimitusjohtajan palkka on luokaltaan 500–1000-kertainen suorittavaan portaaseen nähden.

Julkisen vallan tulisi pyrkiä ohjaamaan markkinoita ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpään suuntaan. On selvää, että sääntelyä, kuten esim. päästökaupan ja ympäristöverojen kaltaisia järjestelmiä, tarvitaan. Kansainvälisten markkinoiden toimintaan voidaan vaikuttaa Suomesta käsin varsin vähäisissä määrin.

Ei köyhänä olo helppoa ole, eikä sosiaaliturvan varassa eläminen useinkaan ole ihmisen oma valinta. Sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen nykyistä yksinkertaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi on tarpeen. Byrokratia- ja kannustinloukut pois; yrittämisen, opiskelun ja työnteon tulisi kannattaa aina. Kansalaispalkka vähentäisi köyhyyttä ja torjuisi syrjäytymistä. Ajan saatossa rakentunut sosiaaliturvajärjestelmämme on sirpaloitunut sekä eri tukien, että palveluiden osalta, eikä vastaa nykyajan tarpeisiin. Sosiaaliturvan tulisi mahdollistaa – ei kyykyttää.

Valtiolla ja kunnilla voi olla strategisia intressejä, joiden vuoksi on syytä olla joissain yhtiöissä vahvana omistajana. Omistajuus myös erilaisia erityisrooleja omaavissa yhtiöissä saattaa olla valtiolle tai kunnille tärkeää. Etenkin yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömät palvelut (esim. jätehuolto, vesihuolto) tulee pitää julkisissa käsissä.

Väestön monimuotoistuminen lisää erilaisten arvoryhmien määrää yhteiskunnassamme. Erilaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset voivat oppia toisiltaan uusia asenteita ja näkökulmia, joka rikastuttaa suomalaista yhteiskuntaa. Toisaalta liian erilaisia arvoja, toimintatapoja ja -malleja omaavien ihmisten yhteistoiminta voi olla haasteellista, jolloin arvojen todellinen tai koettu sirpaloituminen samalla myös eriyttää ihmisryhmiä toisistaan.

Kysymyksenasettelu on vaikea, sillä siinä ei tarkemmin avata, että mitä kristillisillä arvoilla tarkoitetaan. Yleisesti ottaen politiikkaa ja uskontoa ei tulisi sotkea keskenään. Laadukkaan poliittisen päätöksenteon mahdollistavia arvopohjia voi olla erilaisia, ja uskonnollinen vakaumus on jokaisen henkilökohtainen asia. Toki kristinuskossa vahvasti läsnä oleva lähimmäisenrakkaus, eli toisten ihmisten huomioon ottaminen ja kunnioittaminen, on keskeistä yhteisten asioiden hoitamisessa. Omaan arvopohjaani kuuluvat myös esim. avoimuus, rehellisyys, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.

Sukupuolen moninaisuus tulee tunnistaa ja huomioida yhteiskunnassa. Jokaisen ihmisen kokemus sukupuolesta on yksilöllinen, eli sukupuoli-identiteettinsä jokainen voi määritellä itse. Biologisessa mielessä sukupuolia on kaksi; miehellä sukupuolikromosomit XY ja naisella XX.

Eivät kysymyksenasettelun mukaiset asiat nyt kaikista tärkeimpiä arvoja ole, vaikka niitäkin saatetaan lapsen elämässä tarvita. Esimerkiksi luovuus vaatii myös vapautta. Myös edellä mainitsemani avoimuus, rehellisyys, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä arvoja. Kasvatuksessa rajat ovat rakkautta.

Epädemokraattisista maista tulevasta fossiilienergiasta tulee päästä eroon. Suomen tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta, mikä edellyttää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Vesistöjä rehevöittävien ja saastuttavien päästöjen osalta vaikutukset näkyvät omissa lähivesissämme, joten myös niitä kannattaa vähentää muista maista riippumatta.

Poliitikon tulisi ajaa parhaita mahdollisia ratkaisuja koko Suomen ja täällä tulevaisuudessa asuvien sukupolvien kannalta. Monet maailman haasteista ovat globaaleja, joten kansainvälinen yhteistyö linkittyy asiaan keskeisesti. Tärkeää on hahmottaa isoja kokonaisuuksia pienten eturyhmien intressien ajamisen sijaan.

Yleisesti ottaen luonnonvaroja tulee hyödyntää kestävällä tavalla ja teolliset hankkeet suhteuttaa ympäristön kantokykyyn. Teollisissa hankkeissa ympäristövaikutukset tulee aina ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa ja tarvittaessa luopua hankkeesta, jos ympäristöriskit ja -vaikutukset ovat liian suuret. Hyvä suunnittelu, pitkän aikavälin ympäristövaikutusten arviointi sekä hankkeiden kannattavuuteen vaikuttavien tekijöiden kattava huomioon ottaminen on tärkeää. Talouskasvun ja työpaikkojen lisääminen ympäristön kustannuksella voi myös vähentää työpaikkoja muilta aloilta (esim. matkailusta). Meillä on vastuu elinkelpoisen ympäristön jättämisestä tuleville sukupolville.

Politiikassa joutuu väkisinkin tekemään kompromisseja ja hakemaan konsensusta, jolloin yhteistyökyky sekä hyvät keskustelu-, kuuntelu- ja neuvottelutaidot ovat tarpeellisia ominaisuuksia. Toki myös kyky tehdä päätöksiä on keskeinen hyvän johtajan ominaisuus.

Suomessa jokainen voi itsenäisesti valita asuinpaikkansa, mutta samantasoisia yhteiskunnan palveluita ei ole mahdollista tarjota kaikkialle. Etenkin monissa pienissä kunnissa tapahtuva väestökato haastaa kuntien suoriutumista lakisääteisistä tehtävistään. Tällöin kuntaliitokset ovat yksi ratkaisumahdollisuus muiden joukossa. Itäisen Suomen elinvoimaisena pitäminen on myös turvallisuuspoliittinen kysymys.

Kaupungistuminen on globaali trendi. Ihmisten tulee voida itse päättää, missä he haluavat asua, ja moni haluaa asua kaupungissa. Hyvän elinympäristön tarjoavat kaupungit vetävät osaajia, joiden perässä työpaikat seuraavat. Tarvitaan riittävän suuri työssäkäyntialueen koko, jotta työmarkkinat toimivat; etenkin korkean osaamisen aloilla, joissa työvoima on erikoistunutta. Esim. luovan alan yritykset hyötyvät kaupungeissa toistensa läheisyydestä. Vuorovaikutus lisää tiedon siirtymistä ja luo uusia sattumanvaraisia mahdollisuuksia ja innovaatioita. Vuorovaikutus lisääntyy, kun sijaitaan fyysisesti lähellä.