Johannes Rossi

Olen samaa mieltä siitä, että valtion tulisi tukea yksityisautoilua harvaan asutuilla alueilla, joissa julkinen liikenne ei ole käytännöllinen tai kustannustehokas vaihtoehto. Tällaisten alueiden asukkaille yksityisautoilu on usein ainoa tapa liikkua ja ylläpitää yhteyksiä muihin alueisiin. Tuen tätä näkökulmaa erityisesti sen vuoksi, että yksityisautoilun tukeminen voi olla taloudellisesti järkevämpää ja tehokkaampaa kuin julkisen liikenteen tarjoaminen harvaan asutuilla alueilla.

Olen osittain samaa mieltä polttomoottoriautojen käytön rajoittamisesta kaupunkien keskustoissa ympäristön kannalta tulevaisuudessa, mutta on tärkeää huomioida myös se, että käytössä olevan polttomoottoriauton ajaminen loppuun voi olla ympäristöystävällisempää kuin vanhan auton romuttaminen ja uuden sähköauton hankkiminen. Uuden auton valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä, joten autojen elinkaaren loppuun ajaminen voi olla järkevämpää, jos se tehdään ympäristönäkökohdat huomioiden.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella autoilu on monelle ihmiselle käytännössä välttämättömyys, koska julkinen liikenne ei usein ole riittävän kattavaa tai joustavaa. Siksi autoon liittyvien kustannusten, kuten polttoaineen hinnan tai mahdollisten verojen, nousu voi koetella erityisesti maaseudulla ja pienemmissä kunnissa asuvia, joilla ei ole vaihtoehtoisia liikkumismuotoja.

Vaikka nastarenkaiden käytöllä on ympäristön kannalta haittapuolia, kuten tienpinnan kuluminen ja pölyämisen lisääntyminen, niiden hyödyllisyys liikenneturvallisuuden kannalta erityisesti alueilla, joissa talvet ovat haastavat, on tärkeä tekijä.

Ongelmat voidaan ratkaista paremmin pitämällä luokat maltillisen kokoisina ja tarjoamalla lisätukea, kuten erityisopettajien ja avustajien apua. Inkluusio voi toimia hyvin, kun opetus ja tuki räätälöidään yksilöllisesti ja huomioidaan oppilaan tarpeet ilman, että heidät eristetään muiden oppilaiden joukosta.

Uskon, että kouluruokaan käytettävän rahan määrä on tärkeää, mutta samalla meidän tulee keskittyä löytämään hyviä ja terveellisiä, mutta myös kustannustehokkaita ratkaisuja. Verorahat ovat rajalliset, ja meidän on huolehdittava siitä, että kouluruokailu on sekä laadukasta että taloudellisesti kestävää.

Meidän tulisi myös tarkastella vaihtoehtoisia tapoja, kuten vapaaehtoistyön hyödyntämistä (esim koulumummot ja -vaarit).

Ainakin peli kuuluu omaan lautapelikokoelmaani enkä ole suunnitellut hävittävän sitä. Kuitenkin ymmärrän, että varhaiskasvatuksessa on tärkeää miettiä tarkkaan, mitä pelejä käytetään, ja jätän pedagogien arvioitavaksi, mitkä pelit tukevat parhaiten lasten kehitystä ja arvoja. Jos pelin käyttö päiväkodeissa ja esikouluissa herättää huolta, on hyvä, että asiantuntevat opettajat tekevät tarvittavat päätökset. Itse en kuitenkaan koe kyseistä peliä rasistisena.

En usko, että painotetun opetuksen vähentäminen on paras ratkaisu koulushoppailun ja koulujen eriytymisen estämiseksi. Painotettu opetus voi tarjota erityistukea ja mahdollisuuksia eri lahjakkuuksille, ja se voi motivoida oppilaita ja parantaa oppimistuloksia. Sen sijaan olisi tärkeämpää kehittää koulujen resursseja ja opetusjärjestelmiä niin, että kaikilla oppilailla on tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä. Lisäksi koulujen välistä eriytymistä voi torjua muun muassa lisäämällä yhteistyötä koulujen välillä ja tarjoamalla kaikille oppilaille tarvittavaa tukea.

Laadukasta ja hyvää ruokaa voi valmistaa myös ilman lihaa. Tällaisen ruoan tarjoaminen tuo ympäristöhyötyjen lisäksi oppilaille laajemman vaihtelun ruokavalioon ja makuelämyksiin, kun se on oikein toteutettu.

Mielestäni koko Suomen tulisi tukea väestönkasvua syntyvyyden kautta, mutta koska kuntakohtaisesta vauvarahasta on ymmärtääkseni melko vähän näyttöä, uskon, että voimme tukea kasvua paremmin muilla keinoin.

Periaatteessa ja valtakunnallisen tasa-arvon näkökulmasta en kannata TE-palveluiden siirtoa kunnille. Kuitenkin, koska siirto on jo toteutettu, uskon, että voimme kunnallispolitiikan avulla kehittää Lappeenrannassa entistä toimivampia ja tehokkaampia työvoimapalveluja, jotka tukevat paikallista elinvoimaa ja työllisyyttä.

Venäjän hyökkäyssodan seuraukset ovat erityisesti koskettaneet Itä-Suomea, ja sen tukeminen on paitsi elinvoiman säilyttämisen, myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta tärkeää. On elintärkeää varmistaa, että Itä-Suomi saa riittävän tuen, jotta se voi jatkaa kasvuaan ja pysyä tärkeänä osana koko maan kehitystä ja puolustusta.

Mielestäni ne kunnat, jotka houkuttelevat ja investoivat uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoimaan, tulisi palkita tästä panostuksesta. Nämä kunnat tekevät tärkeää työtä ympäristön ja kestävän kehityksen hyväksi, ja on järkevää, että ne saavat hyötyä omista investoinneistaan.

Suomessa on jo korkea verotus, jonka myötä saamme paljon hyvää mitä tulisi varjella. On tosin tärkeää elää varojen mukaan ja kovempi veropaine voisi rajoittaa talouskasvua ja vaikeuttaa yksilöiden taloustilannetta.

Me pärjätään!

Lähtökohtaisesti olisi parempi, jos veroja ei tarvitsisi korottaa. Jos kuitenkin veronkorotuksia joudutaan tekemään, kannatan mieluummin kiinteistöveron nostoa kuin kunnallisveron, koska se kohdistuu enemmän varallisuuteen eikä suoraan työn verotukseen, mikä voisi heikentää työllisyyttä ja ostovoimaa.

En kannata vanhojen asuntojen purkamisesta maksettavaa romutuspalkkiota, koska en ole löytänyt tarpeeksi näyttöä sen hyödyistä. Tällaisen toimenpiteen tukeminen on haastavaa, erityisesti aikana, jolloin verorahojen käyttöä on arvioitava tarkasti ja priorisoitava. On tärkeää miettiä, kuinka käytettävissä olevia resursseja voidaan käyttää tehokkaasti ja kestävästi.

Tällöin alueelle saadaan monenlaisia asukkaita, mikä tukee alueen elinvoimaisuutta ja vähentää eriarvoisuutta. Tämä ei kuitenkaan ole yksin riittävä ratkaisu, vaan se tulisi yhdistää muihin toimenpiteisiin, kuten hyvien julkisten palveluiden tarjoamiseen ja monipuolisen asuntotarjonnan kehittämiseen.

Esimerkiksi teollisuudesta syntyy lähes aina ympäristöhaittoja. Sitä kuitenkin tarvitaan yhteiskuntien ylläpitämiseen, ja Lappeenrannassa on pitkät perinteet teollisuudessa sekä osaamista niin yliopiston kuin pätevän työvoiman osalta.

Lappeenrannan kaupunki, sen omistama Lappeenrannan Energia ja kaupungissa toimiva LUT-yliopisto edistävät aktiivisesti uusiutuvan energian ratkaisuja ja tuulivoimaa. Kannatan tätä, kunhan sijoitukset ovat kustannustehokkaita.

Susien kaatoluvista päättää Metsähallitus, joka kuuluu ympäristöministeriön alaisuuteen. Tämä valtakunnallinen päätöksenteko mahdollistaa susikannan hallinnan ja estää paikallisten päätösten aiheuttamaa hajontaa. Jos kaatoluvat olisivat kunnallisten päätöksentekijöiden käsissä, susikannan säätely voisi vaihdella liikaa alueellisesti, mikä vaikeuttaisi tehokasta ja tasapainoista hallintaa. On kuitenkin tärkeää, että alueelliset tarpeet otetaan huomioon, ja riistaneuvostot voivat antaa alueellisia suosituksia ja arviointeja.

Kun integraatio toimii ja maahanmuutto on sopivalla tasolla, se tuo suuria etuja Lappeenrannalle. Maahanmuuttajat voivat rikastuttaa paikallista yhteiskuntaa monin tavoin, tuoden mukaan osaamista, työvoimaa ja kulttuurista monimuotoisuutta. Esimerkkejä tällaisesta maahanmuutosta voivat olla LUT-yliopistossa opiskelleet ulkomaalaistaustaiset, jotka jäävät Suomeen työskentelemään, tai muutot työn ja perhesyiden, kuten rakkauden, perässä. Kiintiöpakolaisuus tuo puolestaan maahan henkilöitä, jotka voivat sopeutua yhteiskuntaan ja tulla osaksi työvoimaa ja yhteisöä. Tärkeää on, että maahanmuutto on hallittua ja että vastaanottavat yhteisöt pystyvät tarjoamaan tukea, jotta integraatio onnistuu ja kaikille osapuolille saadaan aikaan positiivinen lopputulos.

Lappeenrannan maahanmuuttajien kotouttaminen ja integraatio ei ole ongelmatonta, mutta ei voida sanoa, että se olisi kokonaan epäonnistunut. Kuten monissa muissakin kunnissa, haasteena on usein maahanmuuttajien työllistyminen, kielitaito ja kulttuurinen sopeutuminen. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan toimivaa yhteisöä, suvaitsevaisia yrityksiä, kaupunkia ja kansalaisia.

Englannin kielen käyttö kuntapalveluissa voi tuoda lisäarvoa, erityisesti monikielisissä yhteisöissä ja kansainvälisillä alueilla, kuten Lappeenrannassa. Kun kunnassa asuu paljon ulkomaalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita, englanti voi toimia tärkeänä välineenä, joka helpottaa palveluiden saavutettavuutta ja edistää inklusiivisuutta. Englannin kielen käyttö kouluissa ei poissulje tai haittaa muiden kielten, kuten suomen ja ruotsin, kehitystä. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että useiden kielten oppiminen voi tukea äidinkielen ja muiden kielten kehitystä, eikä se estä oppilaita kehittymään kielitaitoisiksi monilla alueilla.