Mari Holopainen

Valtio mahdollistaa autoilun myös harvaan asutuilla alueilla, joissa julkinen liikenne ei ole varteenotettava vaihtoehto. Yksityisautoilua tuetaan jo merkittävillä tie- ja liikenneinfrastruktuuri-investoinneilla, eikä erillisiä tukia tarvita.

Liikenteen päästöjä tulee vähentää. Ruuhkamaksuilla voitaisiin ohjata liikennettä tehokkaammin. Latausinfraa tulee lisätä. Polttomoottoriajoneuvot tulevat korvautumaan, mutta eivät seuraavalla valtuustokaudella, joten täyskielto esimerkiksi Helsingin keskustassa ei ole vielä ajankohtainen. Joukkoliikenteen kehittäminen on tärkein keino sujuvoittaa liikennettä – myös autoilulle.

Ihmisten pitää päästä liikkumaan kohtuuhintaisesti ja päästöjä on vähennettävä nopeasti. Liikenteen päästöjen vähentämiseksi ensisijaista on parantaa vähäpäästöisen liikenteen houkuttelevuutta ja lisätä julkisen liikenteen, pyöräilyn ja kävelyn osuutta. Siellä, missä nämä vaihtoehdot ovat hyvin käytettävissä on kuitenkin kohtuullista tukea muutosta myös yksityisautoilun kustannuksia nostavilla toimilla, esimerkiksi ruuhkamaksuilla ja pysäköinnin markkinaehtoisuudella.

Kitkarenkaiden yleistyminen on hyvä tavoite. Ennemmin kannattaisi tarjota kannusteita niiden käytön lisäämiseen. Nastarenkaiden käytön vähentäminen on perusteltua ilmanlaadun ja kaupunkilaisten terveyden kannalta. Kieltoja on kuitenkin toteutettava harkiten ja kohdennetusti, jotta ne ovat myös valvottavissa. Katupöly on merkittävä ongelma erityisesti keväisin, ja sen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin lapsiin ja hengityssairaisiin. Ajonopeuksien laskeminen vaikuttaa sekä meluun että liikenneturvallisuuteen. Autoilu ei ole keskustassa ensisijainen liikkumismuoto, ja joukkoliikenteen ja pyöräilyn kehittäminen on tehokkaampi tapa hallita liikennevirtoja ja ilmanlaatua.

Riittävän tuen tarjoaminen on ratkaisevan tärkeää. Opettajien ja vanhempien näkemyksiä tulisi kartoittaa nykyistä paremmin, jotta tuen tarpeisiin voidaan vastata tehokkaammin. Inkluusion tavoitteena on tarjota kaikille oppilaille yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia. Samalla on tärkeää varmistaa, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat saavat riittävän tuen – oli se sitten pienemmissä opetusryhmissä, erityisluokilla tai vahvistettuna tukena yleisopetuksessa. Keskeistä on, että ratkaisut tehdään lapsen edun mukaisesti ja resursseja kohdennetaan niin, että sekä erityistä tukea tarvitsevat että muut oppilaat voivat oppia parhaalla mahdollisella tavalla.

Kouluruoka on merkittävä osa oppilaiden arkea ja he antavat siitä runsaasti palautetta. On olennaista, että kasvavat lapset saavat maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa, joka tukee heidän hyvinvointiaan ja oppimiskykyään. Kuulen myös suoraan omilta lapsiltani, kuinka tärkeää kouluruokailu on, ja miten onnellisiksi lapset tulevat, kun tarjolla on suosikkiruokia, kuten esimerkiksi tortilloja tai pinaattilettuja.

Koulunuorisotyön lisääminen on yksi tehokkaimmista keinoista tukea oppilaiden hyvinvointia ja ennaltaehkäistä ongelmia, kuten kiusaamista, yksinäisyyttä ja koulupudokkuutta. Olemme investoineet siihen, ja nuorisotyöntekijät ovat tärkeä lisä koulun arkeen. He vahvistavat yhteisöllisyyttä, tarjoavat oppilaille matalan kynnyksen tukea ja voivat auttaa ratkaisemaan ristiriitatilanteita ennen kuin ne kärjistyvät. Koulunuorisotyö tukee oppilaiden osallisuutta ja kouluviihtyvyyttä yhteistyössä opettajien ja muun henkilökunnan kanssa.

Kuntapäättäjien tehtävänä ei ole ensijaisesti puuttua yksityiskohtaisiin opetussisältöjen päätöksiin.

Helsingissä oppilaat käyvät pääsääntöisesti lähikoulua, joten alueiden eriarvoistumiseen puuttuminen on tärkeintä. Jokaisen kaupunginosan on oltava viihtyisä ja vetovoimainen. Painotettua opetusta lisäämällä voidaan myös kohdennetusti parantaa koulujen vetovoimaa erityisesti niillä alueilla, joissa lähikoulu ei ole aina ensisijainen valinta.

Kyllä, liharuoan osuutta koulujen ja päiväkotien ruokailussa tulisi vähentää. Tämä on tärkeää sekä ympäristön että terveyden kannalta. Kasvisruoan lisääminen vähentää ruoantuotannon ilmastovaikutuksia ja edistää lasten terveellisiä ruokailutottumuksia jo varhain. On kuitenkin olennaista, että kasvisruokaan panostetaan. Sen on oltava proteiinipitoista, monipuolista ja maittavaa, jotta se tarjoaa tarvittavat ravintoaineet ja maistuu lapsille.

Vauvarahan sijaan Helsingin tulisi panostaa siihen, että varhaiskasvatuspaikan saa läheltä kotia ja että henkilökunta viihtyy ja jaksaa työssään. Tutut ja turvalliset aikuiset ovat tärkeitä pienille lapsille. En usko, että vauvaraha on oikea keino houkutella asukkaita, erityisesti Helsingissä, jonka väkiluku on kasvanut nopeasti. Tärkeämpää olisi investoida lapsiin ja nuoriin, esimerkiksi tarjoamalla lisää tukea perheille, sekä kehittämällä koulujen ja harrastusmahdollisuuksien saavutettavuutta ja monipuolisuutta. Olemme valtuustossa nostaneet varhaiskasvatuksen palkkoja, ja edelleen sen suhteen riittää tehtävää. Näiden asioiden eteen olen tehnyt töitä. Kahden lapsen äitinä olen nähnyt, kuinka paljon lapsiystävällisen kulttuurin ja vanhempien vertaistuen lisäämisessä olisi tekemistä.

Tämä jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Työllisyyspalveluiden siirron onnistumista kuntien vastuulle tulee arvioida tarkasti. Työttömyys on tällä hetkellä ennätyskorkeaa, ja on tärkeää tarjota riittävästi tukea ja mahdollisuuksia palata työelämään. Aikuiskoulutustuen korvaaminen uusilla koulutusmahdollisuuksilla on yksi esimerkki siitä, mitä uusia ratkaisuja tulisi tarjota, myös suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä. Pienyrittäjien konkurssit lisääntyvät ja jaksaminen on koetuksella, joten on entistä tärkeämpää tarjota väyliä uudelleen kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Työttömäksi joutuneiden aikaa ja arkea tulee arvostaa.

Itä-Suomen tukeminen on koko maan etu.

Tuulivoiman kiinteistöverotuottojen tasaaminen heikentäisi kuntien kannustimia edistää ilmastoystävällistä energiantuotantoa. Kuntien erilaisia lähtökohtia tulee tasata ensisijaisesti valtionosuusjärjestelmän kautta.

Helsingissä on ollut varsin vakaa ja hyvä taloudellinen tilanne. Vaikka tähän ei pidä tuudittautua, ei tulevaisuus näytä synkältä. Veronkorotukseen on tarvittaessa mahdollisuus. Menojen leikkaukset eivät ole kasvavassa kaupungissa kannatettavia, ja ne osuisivat muun muassa koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Pääkaupunki pärjää itsenäisenä myös tulevaisuudessa.

Ihmisillä on jo nyt vaikeuksia selviytyä kohonneista kustannuksista. Asumisen kustannukset ovat jo nousseet merkittävästi korkojen ja hintojen nousun myötä.

Tärkeämpää olisi huolehtia vanhojen asuntojen korjaamisesta sen sijaan, että niitä purettaisiin. Purkamiselle ei pitäisi tarvita romutuspalkkiota, vaan resurssit tulisi kohdistaa korjaamiseen ja kunnostamiseen, jotta asunnot voidaan säilyttää ja niiden käyttöikä pitenee.

Moni Helsingin kaupunginosa on mainettaan parempi, mutta asukkaiden esiin nostamiin ongelmiin on puututtava ajoissa. Asuinalueet tulee rakentaa siten, että niissä on erilaisia asumisen muotoja kuten omistusasuntoja, vuokra-asuntoja, seniori- ja opiskelija-asuntoja. Sekään ei riitä, vaan tarvitaan erityisen hyvin resursoidut koulut ja yhdenvertainen koulutusjärjestelmä, kulttuuria, liikuntainvestointeja, luontoa ja turvallinen elinympäristö. Viihtyisyyttä ja kauneutta tarvitaan myös. Jokaisen kaupunginosan tulisi olla omaleimainen ja hyvä paikka elää postinumerosta riippumatta.

Ympäristö ja työpaikkojen syntyminen eivät ole vastakkaisia tavoitteita. Kunnianhimoisia ympäristötavoitteita tarvitaan. Ilmastopäätöksissä aikailu johtaa heikompaan lopputulokseen myös taloudellisesti. Ilmastotoimet, kiertotalous, kestävyysmurroksen edistäminen ja uudet teknologiat sen sijaan luovat uusia työpaikkoja Suomelle. Ilmastonmuutos on suurin etenevä kriisi. Fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. On muutettava lineaarinen kulutus- ja tuotantotapamme kohti kiertotaloutta ja suljettuja kiertoja. Luonnon monimuotoisuuden katoamista on estettävä, myös Helsingissä.

Tuulivoima on välttämätön osa ilmastokriisin ratkaisua ja Suomen energiaitsenäisyyttä. Tuulivoiman suunnittelu tulee tehdä huolellisesti. Luontovaikutukset on arvioitava tarkasti ja arvokkaat luontoalueet tulee rajata pois. Etäisyydet asutukseen tulee huomioida meluvaikutusten poistamiseksi. Kunta vastaa alueensa kaavoituksesta. Tuulivoimaa ei saa rakentaa liian lähelle asumista eikä maisemallisesti herkille alueille.

Kunnat eivät ole oikea taho kaatolupien myöntämiseen. Häiriöitä aiheuttavat sudet on poistettava, mutta susien ja muiden suurpetojen suojelu ja elinvoimaisuus turvataan parhaiten tehokkailla vahinkojen ehkäisytoimenpiteillä, kuten petoaidoilla, ei kaatoluvilla. Ratkaisut rinnakkaiselon mahdollistamiseksi tulee löytää yhteistyössä.

Kyllä, Helsinkiin muutetaan useasta maasta ja tänne tulijat vahvistavat elinvoimaa monella tavalla. Suomen väestö ikääntyy ja tarvitsemme tulijoita syntyvyyden nousun lisäksi. Uudet helsinkiläiset tuovat uusia näkökulmia, osaamista ja kulttuuria, jotka rikastuttavat yhteisöä. Helsinkiin muuttamisessa on kuitenkin haasteita, esimerkiksi kielen oppiminen ja esteet työelämässä, kuten rekrytoinnissa ilmenevä rasismi. Elinvoimaa olisi vielä enemmän, jos eri taustoista tulevat ihmiset saavat entistä paremmin tukea sopeutumisessa ja pääsevät helpommin osaksi yhteiskuntaa.

Helsinki on epäonnistunut kotouttamisessa monien mittareiden mukaan. Työttömyys on korkeampaa, ja myös erityisasiantuntijoilla on haasteita löytää koulutusta vastaavaa työtä. Tämä tarkoittaa, että menetämme paljon mahdollisuuksia, jotka voisivat hyödyttää niin yksilöitä kuin koko yhteiskuntaa. Kielikoulutusta ja muita kotouttamistoimenpiteitä on tehostettava, jotta kaikki tulijat voivat paremmin löytää töitä ja päästä mukaan yhteiskuntaan.

Helsinki on kansainvälinen kaupunki, ja englanninkielellä tulee voida asioida myös keskeisissä kuntapalveluissa. Olen tehnyt valtuustoaloitteen asiointikielen tarjoamisesta englanniksi. Samalla on nähtävissä suuri kysyntä suomi-englanti -luokille, joita tulisi tarjota kouluissa eri puolilla Helsinkiä. Myös muiden kielten osalta kaksikielisten luokkien ja kielikylpyopetuksen tarjontaa tulisi lisätä. Tätä olen edistänyt myös työssäni kaupunginvaltuutettuna. On tärkeää huolehtia, ettei suomen kieli rapaudu, ja suomen kielen kielikoulutusta on vahvistettava systemaattisemmin. Ne, jotka ovat Suomessa vain hetken käymässä, tarvitsevat mahdollisuuden asioida englanniksi, mutta pidempään maassa olevat tarvitsevat erityistä tukea kotimaisten kielten oppimisessa.

Pyöräteihin kannattaa ehdottomasti investoida, sillä ne tarjoavat terveellisen ja ilmaston kannalta kestävän liikkumismuodon. Helsinki on jo tehnyt hyviä panostuksia pyöräverkostoon, mutta on tärkeää, että infrastruktuuria kehitetään. Infraprojektit tulisi suunnitella kestävästi ja ympäröivää luontoa kunnioittaen. Helsingissä on edelleen paljon mahdollisuuksia edistää pyöräilyä ja houkutella ihmisiä käyttämään pyöriä liikkumiseen, vaikka se ei toki ole kaikissa tilanteissa sopivin vaihtoehto.

Helsingin pitää huolehtia siitä, että terveyskeskukset toimivat. Tämän lisäksi voidaan täydentää palveluita yksityisillä palveluntarjoajilla, mutta ei voida toimia niin, että oma palvelu rapautuu ja heikkenee, ja sitä yritetään paikata jatkuvasti terveysfirmojen palveluilla.

Olen aina ollut tottunut tarkkailemaan ympäristöäni liikkuessani myöhään illalla yksin. En koe, että tämä tarve olisi viime vuosina lisääntynyt. On tärkeää, että kaupunkia suunnitellaan eri ikä- ja käyttäjäryhmien ja sukupuolten turvallisuuden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi valaistuksen parantamista pimeillä kaduilla, mutta ennen kaikkea on tärkeää puuttua turvattomuuden juurisyihin ajoissa.