Li Andersson

Suomen on tehtävä kaikkensa, mukaan lukien tuettava Ukrainaa aseellisesti, jotta Venäjä lopettaa hyökkäyksensä ja Ukrainaan saadaan rauha. Ilman aseellista tukea mahdollistaisimme Venäjän valloituspyrkimykset. Ilman edellytyksiä pysäyttää hyökkäystä ja puolustaa omaa maataan, Ukraina joutuisi antautumaan Venäjän hyökkäykselle ja vaatimuksille. Siksi tuen jatkuminen on välttämätöntä. Aseellisen avun lisäksi Venäjältä pakotteiden takia takavarikoitua omaisuutta ja varoja pitäisi pystyä käyttämään Ukrainan auttamiseksi esimerkiksi jälleenrakennuksessa. Suomen on myös edistettävä Ukrainan valtionvelkojen mitätöimistä.

Pidän tärkeänä, että Euroopan unioni toimii yhtenäisesti suhteessa Venäjään. Tältä osin myös mahdollinen kanssakäyminen Venäjän johdon kanssa tapahtuisi koordinoidusti ja jäsenmaiden neuvostossa sopimien linjojen mukaisesti. Putinin hallinto pyrkii nimenomaan hajottamaan EU:n yhteistä rintamaa ja kahdenvälisten suhteiden ylläpito olisi varmasti Putinin intresseissä. Tässä mielessä on huolestuttavaa, että EU-maiden johtajien keskuudessa on niitäkin, jotka pelaavat tältä osin Putinin pussiin. En näe, että tällä hetkellä Suomen presidentin kahdenkeskisellä yhteydenpidolla Putinin kanssa olisi paljoa saavutettavaa. Jos kuitenkin tulee mahdollisuus sodan lopettamiseen tai neuvotteluiden käynnistämiseen, ja Suomen presidentillä voisi olla tässä jonkinlainen rooli, on siihen tartuttava.

Suomi on nyt jäsen Yhdysvaltojen johtamassa Natossa, kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus odottaa eduskuntakäsittelyä ja meillä on tiiviit diplomaattiset ja kaupalliset suhteet. Toivon, että suhteet myös säilyvät hyvinä. Suomen ulkopolitiikkaa tehdään aina Suomen omista lähtökohdista käsin. USA:n osalta erittäin suuri kysymys on, mitä tapahtuu maan seuraavien presidentinvaalien jälkeen. Vaalien jälkeen USA:n suhtautuminen muuhun maailmaan voi muuttua merkittävästi, mikä vaikuttaisi paitsi Suomen ja EU:n USA-suhteisiin, myös koko maailmanjärjestelmään. Suomen ulkopoliittisen johdon ja myös esimerkiksi yritysten olisikin syytä alkaa jo miettiä erilaisia skenaarioita ja niiden edellyttämiä toimenpiteitä. Suomen on vahvistettava Euroopan ja ennen kaikkea Pohjoismaiden roolia Natossa.

Turvallisuuden kannalta kaikkein suurin uhka on edelleen ilmastokriisi. Suomen pitää ottaa ilmastokriisin torjuminen ja sen seurauksiin varautuminen keskeiseksi osaksi kaikkea ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa. Tämä on se aihepiiri, jossa Suomi voi rakentaa itselleen vahvaa roolia kansainvälisesti, ja jonka kautta voimme rakentaa kumppanuuksia monien eri maiden kanssa. Ilmaston lämpenemisen seurauksista kärsivät eniten globaalin etelän maat, jotka ovat myötävaikuttaneet päästöihin paljon teollisuusmaita vähemmän. Vauraiden teollistuneiden maiden on sitouduttava ilmastokriisin ratkaisuun. Tämä on yksi paikka murtaa se välinpitämättömyys ja kaksinaismoralismi, jolla vauraat länsimaat liian usein ovat suhtautuneet globaaliin etelään.

Suomella tulisi olla aktiivisemmat poliittiset, kulttuuriset ja taloudelliset suhteet Afrikan maihin. Viime hallituksen Suomen ensimmäinen Afrikka-strategia antaa hyvää pohjaa suhteiden kehittämiselle. Lähtökohtana on oltava vastavuoroisuus ja eri toimijoiden monipuolinen yhteistyö ja yhteydenpito Afrikan valtioiden, järjestöjen ja yhteiskuntien kanssa. Toivoisin, että Suomi ja Afrikan maat voisivat tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä myös esimerkiksi YK:ssa ja globaalien kysymysten ratkaisemisessa. Suomen ja Tansanian yhteisaloitteesta käynnistynyt niin sanottu Helsinki-prosessi, jossa pyrittiin edistämään globalisaation oikeudenmukaista hallintaa erilaisten maiden yhteistyön keinoin, on esimerkki sen kaltaisesta toiminnasta, jota haluan presidenttinä edistää.

Liiallinen riippuvuus mistään yksittäisestä maasta, yrityksestä tai muusta toimijasta ei ole koskaan suotavaa. Pidän EU:n linjaa riippuvuuksien ja riskien vähentämisestä ja niin sanotun strategisen omavaraisuuden lisäämisestä järkevänä. Suomen on tärkeää tunnistaa omat haavoittuvuutensa ja varautua ennakkoon kriisitilanteisiin esimerkiksi edistämällä suomalaisia ja eurooppalaisia kriittisten raaka-aineiden tuotanto- ja kierrätysvalmiuksia.

Jos ajattelee, että kysymyksen säännöt tarkoittavat keskeisiä ihmisoikeuksia, kansainvälistä kauppaa ja investointeja, sodankäynnin pelisääntöjä ja monenkeskisiä sopimusjärjestelmiä ja kansainvälistä oikeutta, on sitoutuminen niihin heikentynyt. Ehkä osuvin esimerkki on Yhdysvallat, jolla on ollut johtava asema toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen luomisessa. USA on kuitenkin itse sivuuttanut kansainvälisen järjestelmän silloin, kun on katsonut tämän palvelevan intressejään. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa globaalit voimasuhteet, pelisäännöt ja instituutiot saattavat olla muuttumassa nopeammin ja perusteellisemmin kuin pitkään aikaan. Toivon, ettei seuraus tästä ole paluu voimapolitiikkaan, jossa pienemmät valtiot ja kansat jäävät helposti suurempien jalkoihin.

Presidentin tehtävä on näkyvä ja keskeinen ja siksi presidentti käyttää valtaa joka kerta kun hän kommentoi yhteiskunnallisia ilmiöitä tai nostaa tiettyjä kysymyksiä esille. Aikana, jolloin maassamme tehdään poikkeuksellisen jakavaa politiikkaa, voi presidentillä olla tärkeä rooli marginaalissa elävien ihmisten ja ryhmien äänten esillenostajana. Presidentin pitää myös ottaa vahva rooli rasismin vastaisessa työssä.

Eduskunnan aseman tulee olla vahva, kun on kyse ulkopolitiikan johtajuudesta. Ennen kaikkea tahdon vahvistaa parlamentaarista yhteisymmärrystä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Eduskunnan tiedonsaantioikeuksia tulee vahvistaa.

Suomen on myös kriisitilanteissa noudatettava kansainvälisiä sitoumuksia sekä perustuslakia. Turvapaikkahakua on mahdollista keskittää tietyille rajanylityspisteille, mutta samalla Suomen on turvattava tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa sekä huolehtia siitä, että palautuskieltoa noudatetaan. EU on viime vuosina pyrkinyt uudistamaan yhteistä turvapaikkajärjestelmäänsä. Samaan aikaan on luotu uusia mekanismeja poikkeustilanteisiin varautumiseen. Turvapaikkamenettelyn, vastaanottojärjestelmien ja yhdenmukaisen oikeusturvan varmistaminen sekä jäsenvaltioiden välinen oikeudenmukainen vastuunjako ovat tärkeitä tavoitteita, mutta menettelyjen nopeuttaminen, palautusten tehostaminen ja yhä kiristyvä rajapolitiikka eivät saa johtaa ihmisoikeusloukkauksiin.

On tärkeää, että tässä maailman tilanteessa, jossa monenkeskistä yhteistyötä, kansainvälisiä sopimuksia, normeja ja periaatteita haastetaan yhä enemmän, Suomi itse noudattaa kansainvälisiä velvoitteitaan. Jalkaväkimiinat kieltävä sopimus on yksi maailman kattavimmista ja allekirjoitetuimmista humanitaarisista aseidenriisuntaan liittyvistä sopimuksista. Sen tarkoitus on suojella siviilejä konflikteissa ja konfliktien jälkeen. Jalkaväkimiinojen kiellossa ovat mukana kaikki EU-maat. Suomen ei ole syytä liittyä Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen joukkoon irtautumalla yksipuolisesti sopimuksesta. Puolustusvoimat eivät myöskään pidä jalkaväkimiinojen palauttamista tarkoituksenmukaisena, sillä niiden suorituskykyä on korvattu vuosien ajan useilla muilla keinoilla.

Asevelvollisuutta on pidemmällä aikavälillä syytä kehittää siihen suuntaan, että se kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti. Palvelukseen olisi hyvä valita sukupuolen sijaan motivaation ja osaamisen perusteella. Uudistus ei lisäisi koulutettavien määrää, mutta parantaisi reserviläisarmeijamme suorituskykyä ja lisäisi kansalaisten valinnanvapautta. Samalla siviilipalveluksen kestoa on lyhennettävä ja aseistakieltäytyjien rankaisemisesta luovuttava.

Reserviläisten osallistumisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Olemme Naton jäsenmaina hyväksyneet Naton säännöt. Jos Suomi joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, meidän pitää pystyä luottamaan siihen, että siinä tilanteessa kaikki Naton jäsenmaat auttavat meitä. Vastaavasti meidän on sitouduttava siihen, että Suomi tekee oman osansa auttaakseen muita jäsenmaita.

Suomen ydinräjähteiden tuonnin ja Suomen maaperällä säilyttämisen kieltämistä koskevaa lainsäädäntöä ei tule avata eikä muuttaa Nato-jäsenyyden myötä. Suomeen ei tule missään tilanteissa sijoittaa ydinaseita eikä Suomen maa-alueita, ilmatilaa tai merialueita saa käyttää ydinaseiden kuljetukseen tai läpikulkuun.

Kuten presidentti Niinistö on todennut, Ahvenanmaan asema ei rakennu mielikuvien varaan, vaan sen demilitarisoinnilla ja neutralisoinnilla on selkeä kansainvälisoikeudellinen asema, joka perustuu sekä kansainvälisiin sopimuksiin että eurooppalaiseen tapaoikeuteen. Myös ulkoministeriön selvityksessä päädytään mediatietojen perusteella siihen, että sen purkaminen olisi oikeudellisesti hyvin haastavaa. Näinä aikoina on tärkeää tukea sääntöpohjaista järjestelmää, jossa valtionsopimuksista pidetään kiinni, eikä niistä irtauduta yksipuolisesti. Tarvittaessa Suomi turvaa Ahvenanmaan turvallisuuden Nato-liittolaisten kanssa.

Turvallisuudenkin kannalta on tärkeää että meillä on vahva hyvinvointivaltio. On tärkeää, että verotus turvaa hyvinvointivaltion rahoituksen, tasaa tulo- ja varallisuuseroja ja tukee osaltaan ekologista rakennemuutosta. Veropohjaa voi vahvistaa verovälttelyä suitsimalla. Tiivis veropohja ja mahdollisimman yhtenäinen progressiivinen verotus ovat oikeudenmukaista veropolitiikkaa ohjaavia periaatteita.

Tuloerot eivät mittaa sitä, kuinka ahkeria ihmiset ovat. Onko kolmivuorotyötä vanhustenhuollossa tekevä lähihoitaja vähemmän lahjakas tai ahkera, kuin kovapalkkainen konsultti? Onko matalasti palkattu varhaiskasvatuksen opettaja vähemmän lahjakas tai ahkera kuin toimitusjohtaja? Suomen vaurain kymmenesosa omistaa puolet kotitalouksien nettovarallisuudesta, kun vähävaraisin puolisko kotitalouksista omistaa vain 5,4 prosenttia varallisuudesta. Tutkimuksissa on todettu, että pienten tuloerojen maat ovat usein kaikille yhteiskunnan jäsenille turvallisempia ja parempia paikkoja elää. Siksi politiikalla pitää huolehtia siitä, ettei eriarvoisuus kasva liian suureksi.

Yrittäjyys ja markkinat ovat tärkeä osa luovaa ja muutosvoimaista taloutta. Julkisen vallan on kuitenkin ylläpidettävä yhteisiä pelisääntöjä, jotta markkinat toimisivat luotettavasti, sekä pedattava mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää uusia liikeideoita. Ilman ohjausta ja sääntelyä markkinat eivät toimi reilulla tavalla, ja riski erilaisille kartelleille ja monopoleille kasvaa. Sääntelyä ja verotusta tarvitaan myös siksi, että talouden tuotot ja hyvinvointi jakaantuisivat tasaisesti.

Riittävä perusturva on jokaisen ihmisoikeus. Pienimmät sosiaaliturvaetuudet eivät riitä kattamaan kohtuulliseksi katsottua minimikulutustasoa, joka on arvioitu tarvittavan hyvään elämiseen. Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia Euroopan neuvostolta ihmisarvoiseen elämään riittämättömästä sosiaaliturvan tasosta. Köyhyydessä eläminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Köyhyys ajaa ihmisiä tilanteisiin, joissa on valittava lääkkeiden ja ruoan välillä, tai turvauduttava pikavippeihin, jotka nopeasti aiheuttavat syvenevää velkakierrettä. Lisäksi sosiaaliturvan monimutkaisuus ja byrokratia aiheuttavat väliinputoamista ja sosiaaliturvan alikäyttöä.

Valtiolla ja kunnilla on paljon kansalaisten kannalta tärkeää yritysomistusta, esimerkiksi energiantuotannossa ja vesihuollossa. Näiden säilyttäminen julkisessa omistuksessa on perusteltua jo huoltovarmuudenkin kannalta. Sähköverkkojen yksityistäminen on karu esimerkki siitä, miten käy kun myydään kansalaisten kannalta tärkeää infrastruktuuria voittoa tavoitteleville sijoittajille.

Suomen väestö ikääntyy nopeasti verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Tänne pitää voida tulla hakemaan turvaa, töihin, opiskelemaan sekä rakkauden perässä. Meidän pitää tehdä Suomeen muuttamisesta hallinnollisesti helpompaa sekä panostaa kaikille saavutettavaan, laadultaan hyvään ja maksuttomaan suomen ja ruotsin kielen koulutukseen.

Riippuu täysin siitä, miten kukin määrittelee kristilliset arvot. Jos näillä arvoilla tarkoitetaan oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja vapautta, olen samaa mieltä, sillä mielestäni ne muodostavat hyvän arvopohjan päätöksenteolle. Sukupuolten välinen epätasa-arvo ja tiettyjen ihmisryhmien etuoikeuksien vaatiminen, joita kristilliseen arvoihin perustuen joskus ajetaan, eivät ole mielestäni tavoiteltavia asioita. Omat keskeiset arvoni ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja vapaus. Minusta ne ovat hyvä pohja päätöksenteolle.

Keskustelu translaista osoitti, että vielä on tehtävä paljon työtä ymmärryksen lisäämiseksi sukupuolen moninaisuudesta. Lakimuutoksen myötä saatiin korjattua pahimmat ihmisoikeusloukkaukset ja erotettua sukupuolen juridinen korjaaminen lääketieteellisistä toimista. Varsinkin lasten ja nuorten osalta on tärkeää, että keskustelu jatkuu, ja että myös kouluissa selvitetään miten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten asemaa voidaan parantaa. Tutkimusten mukaan he kokevat muita enemmän koulukiusaamista. Sosiaali- ja terveyspalveluja kehittäessä on huomioitavasukupuolen moninaisuus.

Tottelevaisuuden ja kohteliaan käytöksen lisäksi lapsille tulee opettaa itsenäisyyden, kriittisen ajattelun, yhteistyön ja vapauden arvoja. Vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa auktoriteetteja saa ja tulee kyseenalaistaa.

Aikamme tärkein kysymys on, miten onnistumme hillitsemään ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä johtuvaa katastrofaalista ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden katoa. Kaikkien maiden pitää tehdä oma osansa päästöjen vähentämiseksi. Kansainvälisen ilmastopolitiikan kannalta on hyvin tärkeää, että Suomen kaltaiset maat näyttävät esimerkkiä. Jos maailman onnellisin ja hyvinvoivimpiin maihin lukeutuva Suomi ei tee omaa osansa, kuka sitten tekee?

Elämme maailmassa, jossa koko ihmiskunnan ongelmat ja ratkaisut ovat syvästi yhteen kietoutuneita. Minusta on Suomen ja suomalaisten etu, että olemme solidaarisia globaalisti, että panostamme kehitysyhteistyöhön ja kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Meidän on oltava vahva ääni kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja työpaikat eivät ole keskenään ristiriidassa. Kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla teemme Suomesta houkuttelevan vihreän siirtymän investoinneilla torjuen samalla ilmastonmuutosta. Meillä ei ole enää aikaa tai varaa ajattelumalliin, jossa työllisyyden edistäminen ja ympäristöstä huolehtiminen nähdään toisensa pois sulkevina tai vastakkaisina. Reilu siirtymä edellyttää historiallisen suuria investointeja muun muassa uusiutuvaan energiaan. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden kestävään uuteen liiketoimintaan ja ratkaisuihin, joita tulevina vuosina koko maailma tarvitsee.

Oikeusvaltiota ja vapautta on puolustettava myös ja etenkin vaikeina aikoina. Demokratia on kansanvaltaa, jossa päätökset tehdään tasavertaisesti yhdessä, yhteiskunnan jokaisen jäsenen ääntä kunnioittaen. Kannatan demokratian laajentamista, en sen kaventamista keskittämällä valtaa “vahvalle johtajalle”.

Peruspalveluiden on oltava saatavissa kaikkialla. Kaikkien on voitava asua haluamallaan seudulla tai kaupungissa tulotasostaan riippumatta. Emme voi luoda yhteiskuntaa, jossa varakkuus määrittelee asuinalueen ja jossa pienituloiset, joilla ei ole varaa asua kasvukeskuksissa, joutuvat tekemään hyvin pitkiä työmatkoja.

Suomessa on paljon erilaisia voimavaroja ja vahvuuksia niin kaupungeissa kuin maaseutumaisilla seuduilla. Kaupungistumista ei voi pysäyttää, mutta sen kielteiset vaikutukset voi pitää hallittuna. Maaseudulla asumisen on oltava mahdollista myös tulevaisuudessa.