Antti Väänänen

Saavutettavuus on turvattava. Keskittäminen voi tehostaa toimintaa, mutta heikentää saavutettavuutta.

Mielenterveyspalveluihin pitää panostaa, mutta vaikeampaa löytää se mistä se raha otettaisiin.

Molemmat ovat tärkeitä.

Ratkaisu ei ole näin yksioikoinen.

Pääasia että palvelut ovat laadukkaita ja toimintavarmuus on taattu. Toimintavarmuuden takaamiseksi julkistakin palvelua tulisi olla.

Ensin pitäisi varmistaa, että se on riittävää ja toimivaa, ennen kuin voidaan tällaista liikkua tehdä. Toiminnan turvallisuus tulee olla lähtökohta, ei vain kustannusten hillintä.

Rekrytoinnin ulkomailta tulee olla eettisesti kestävää. Suomen kielen koulutukseen ja osaamiseen tulee panostaa.

Vielä on liian aikaista sanoa lopullista, sisäänajovaihe on kesken. Valuvika sen sijaan on pääkaupunkiseudun erilainen ratkaisu.

Turhaa byrokratiaa tulisi vähentää. Potilaiden hoitoa karsinta ei saa heikentää. Esimerkiksi lääkkeiden erityiskorvattavuuden ja muiden lääkärinlausuntojen kriittinen tarkastelu olisi tehtävä. Pitäisikö lausunnon vaatijan (Kela, Traficom, työnantaja jne.) vastata lausuntokuluista täysimääräisesti, että myös siellä päässä mietittäisiin mitä lausuntoja vaaditaan ja oikeasti tarvitaan.

Vaatisi tasausmekanismin ja vaatisi myös lisää byrokratiaa.

Panostettava elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen, jotta voisimme välttyä veronkorotuksilta. Julkisia palveluita ei voida leikata määräänsä enempää.

Koulutuksen ahkeruuden ja lahjakkuuden tulisi näkyä tuloissa, mutta se ei voi tarkoittaa yhteiskunnan eriarvoistumista ja sitä kautta turvattomuuden lisääntymistä. Reiluus ja kaikkien mukana pitäminen yhteiskunnassa tulee olla lähtökohta.

Kaikkien tulee pysyä mukana yhteiskunnassa. Nykyinen kehitys maailmalla ja Suomessakin on huolestuttavaa.

Kannustinloukkuihin tulee etsiä ratkaisuja. Suurimmalle osalle sosiaaliturvan varassa olijoille tilanne ei kuitenkaan ole oma valinta. Sosiaaliturvan piiristä pois pääsy voi olla vaikeaa monesta syystä ja näihin tulisi etsiä oikeita ratkaisuja, ei vain turvan heikentämistä kuin nyt on vallalla tehdä. Turvaverkko tulee olla olemassa myös yhteiskunnan puolelta.

Huoltovarmuus erityisesti tässä maailman tilanteessa on erityisen tärkeää.

Monimuotoisuus on rikkautta ja elinvoimaisuutta. Haasteisiin meidän on etsittävä hyviä ratkaisuja. Vastakkainasettelun lisääminen vain pahentaa haasteita. Suomen tavat, kulttuuri ja säännöt on tärkeää saada kotouttamisen aikana opetettua.

Kristilliset arvot kuuluvat meidän yhteiskuntaan. Nykykeskustelussa on kuitenkin joskus vaikea tunnistaa kristillisiin arvoihin vetoajan puheissa sitä kristillisyyttä, mitä itse sillä koen.

Olemme hyvää vauhtia menossa taaksepäin suvaitsevuudessa. Lähimmäisenrakkaus, toisten kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen tulisi olla arvossaan.

Tärkeitä arvoja sinänsä. Kuitenkin pitää olla myös hyvää vuorovaikutusta ja älykästä omaa ajattelua. Opetusta miten asioihin voi vaikuttaa toisia kunnioittaen.

Itse näen tämän meidän kilpailutekijänä ja mahdollisuutena.

Emme voi käpertyä kuoreemme, meidän tulee tehdä rakentavaa yhteistyötä. Suomen etu on kuitenkin pidettävä.

Ympäristön edun edelle laittaminen voi vaatia enemmän ponnisteluja, mutta ei ole este talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle.

Ei kiitos diktaattoreille, niitä on jo liikaa maailmassa.

Nykyisten alueiden asutuksen ja työllisyyden säilyttäminen on osa Suomen turvallisuutta ja huoltovarmuutta.

Nykyisten alueiden asutuksen ja työllisyyden säilyttäminen on osa Suomen turvallisuutta ja huoltovarmuutta.