Inna Kallioinen

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on paljon asukkaita ja asukasmäärän ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessakin. Kamppailemme tällä alueella siis täysin toisenlaisten ongelmien kanssa, kuin muuttotappioista kärsivillä syrjäseuduilla. Kun asukasluku ja palveluiden käyttäjien määrä alueellamme kasvaa, myös sote-palveluiden tarve kasvaa. Terveysaseman palveluiden keskittämisellä nykyistä suurempiin yksikköihin ei saataisi aikaan tehokkuutta, mutta siten heikennettäisiin palveluiden saavutettavuutta. Matkat kodeista terveysasemalle olisivat pidempiä. Vaikka välimatkat alueellamme sinänsä ovat suhteellisen lyhyitä, monilla ei ole käytössä omaa autoa, ja julkisilla kulkuneuvoilla lyhytkin matka voi olla ajallisesti pitkä ja erityisesti liikuntarajoitteisille vaikea kulkea.

Budjetoinnissa pitää ottaa huomioon ennen kaikkea palveluiden tarve. Mielenterveyspalveluihin panostaminen ja avun hakeminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kannattaa, jos ja kun siten voidaan estää mielentervysongelmien pahenemista ja esimerkiksi niistä johtuvien sairauspoissaolojen pitkittymistä. Mielenterveysongelmiin pitäisi saada apua nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Suomessa on kehitettävää mielenterveyspalveluihin pääsemisessä ja ainakin osittain kyse on nähdäkseni ollut aliresurssoinnista.

Pelastuspalvelut ovat tärkeä osa kokonaisturvallisuutta, kuten myös sote-palvelut. Pelastuspalveluita ei voida mielestäni automaattisesti asettaa etusijalle sote-palveluihin nähden leikkauksia pohdittaessa. Hyvinvointialue joutuu suunnittelemaan toimintaansa valtiolta saatavan rahoituksen varaan, ja sen mahdollisuudet vaikuttaa tulopuoleen ovat vähäiset. Jos leikkauksia joudutaan tekemään, on mietittävä, miten kaikki lakisääteiset tehtävät saadaan turvattua. Tarvittaessa hyvinvointialueen on haettava lisärahoitusta valtiolta, jos rahoitus ei riitä lakisääteisiin palveluihin.

Vakaviin sairauksiin ja tapaturmiin on saatava apua ja sairaaloiden on oltava hyvin resurssoidut. Koulutetuista maahanmuuttajista voidaan saada työvoimaa moniin sote-alan töihin, kunhan huolehditaan riittävän kielitaidon oppimisesta.

Olisi hyvä, jos pystyttäisiin itse tuottamaan enemmän lastensuojelupalveluita ja välttämään sitä, että näillä tehdään bisnestä.

Kotona asuminen tai yhteiöllinen asuminen on varmasti monen vanhuksen omissakin toiveissa mahdollisimman pitkään. Kun vanhusten määrä Suomessa kasvaa, tulevaisuudessa on yhä enemmän pohdittava keinoja tukea vanhuksen asumista kotona ja kehitettävä yhteisöllisen asumisen vaihtoehtoja. Siinä vaiheessa kun omat voimat eivät enää riitä omassa kodissa asumiseen ja apua arjen askareihin tarvitsee enemmän, on kuitenkin oltava tarjolla ympärivuorokautista hoivaa.

Suomen on oltava houkutteleva maa ulkomaalaiselle hoitohenkilökunnalle, joka haluaa tulla Suomeen tekemään töitä. Suomessa huoltosuhde heikkenee ja ilman maahanmuuttoa muutos on vieläkin radikaalimpi. Meillä ei ole omasta takaa riittävästi hoitoalalle töihin hakeutuvia. Ulkomailta Suomeen muuttavien hoitajien on kuitenkin riittävällä tavalla opittava suomen tai ruotsin kieli, jotta työtä pystyy tekemään ja potilaiden kanssa kommunikoimaan.

Hyvinvointialueet ovat ehtineet toimia vasta lyhyen ajan- Tässä vaiheessa olisi mielestäni liian äkkipikaista lähteä pohtimaan hyvinvointialueiden vähentämistä. Huomio tulee nyt keskittää havaittujen ongelmakohtien ratkaisemiseen - siihen, miten saamme nykyisistä hyvinvointialueistamme parhaiten toimivia. Päätöksenteon pitää pysyä riittävän lähellä ihmisiä. Myös Uudellamaalla on perusteltua olla useampia hyvinvointialueita, koska täällä maantieteellisesti pienelle alueelle on keskittynyt niin paljon väestöä. Täälläkin on tärkeää turvata ihmisten aidot vaikutusmahdollisuudet sote-asioihin. Jos myöhemmin tulevaisuudessa joidenkin kahden hyvinvointialueen yhdistäminen näyttäytyy tarkoituksenmukaiselta, tulee asiaa tietenkin silloin tutkia.

Eduskunnan tulee lisätä hyvinvointialueiden rahoitusta, jotta kaikkiin tärkeimpiin palveluihin on varaa. Tämä on valitettava fakta. Hyvinvointialueet tekevät tärkeää työtä ja ovat hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita - tuottavat sellaisia palveluita, jotka ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta itsessään on saavutus ja tavoite, jota ei tule tarkoituksellisesti lähteä heikentämään tärkeimmistä palveluista karsimalla. Valtakunnantason politiikassa katse tulisi suunnata siihen, millä keinoilla Suomen työllisyys ja vienti saadaan kasvuun ja taloustilanne käännettyä kohti parempaa.

Hyvinvointialueiden verotusoikeus saattaisi johtaa kokonaisveroasteen nousemiseen, mitä en pidä tavoiteltavana suuntana. Sote-uudistuksen tavoitteena oli tasata terveyseroja Suomessa eli käytännössä se, että kun väestö syrjäseuduilla on iäkkäämpää, niin huolenpitoon osallistuisivat myös veronmaksajat niiltä alueilta, joissa väestö on nuorempaa ja käy töissä. Mikäli hyvinvointialueille annettaisiin verotusoikeus, vesittäisi se sote-uudistuksen tarkoitusta tässä mielessä. On kuitenkin välttämätöntä löytää ratkaisuja hyvinvointialueiden taloushaasteisiin eli siihen, miten valtiolta saatavat rahat saadaan tulevaisuudessa riittämään.

Asiakasmaksut ovat ikään kuin pieni omavastuuosuus käytetystä palvelusta. On perusteltua, että palvelun käyttäjä myös maksaa osan käyttämästään palvelusta. Terveyskeskusmaksusta ei mielestäni pitäisi kategorisesti luopua. Jos asiakasmaksut poistettaisiin, vastuu jakautuisi pelkästään tasaisesti veronmaksajille ja myös he, jotka eivät palveluita käytä, joutuisivat maksamaan enemmän. On kuitenkin tärkeää, että vähävaraisilla on mahdollista saada haettua asiakasmaksuihin huojennuksia ja että asiakasmaksuissa on vuosikatot, jotka estävät kohtuuttoman suuret maksut heille, jotka tarvitsevat paljon sote-palveluita.

Päihdepolitiikan tavoitteina tulee pitää huumeiden käytön vähentäminen ja huumeista aiheutuvien haittojen vähentäminen. En kannata huumeiden käyttöhuoneita, mutta huumekuolemien vähentämiseen on aktiivisesti etsittävä muita keinoja (esim. huumeriippuvaisten terveysneuvonta, nopeampi päihdekuntoutukseen pääsy, tehokkaampi korvaushoito, huumausainerikostorjuntaan panostaminen). Huumeiden käyttöhuoneet edellyttäisivät monia lakimuutoksia ja käyttöhuoneiden sallimiseen liittyisi turvallisuushaasteita. Käyttöhuoneilla tuskin pystyttäisiin ratkaisemaan huumeista johtuvia ongelmia, koska Suomessa huumeiden käyttö on osin erilaista kuin monissa muissa maissa, mikä vaikeuttaa vertailua. Käyttöhuoneista aiheutuisi myös kovat kustannukset yhteiskunnalle, ja tämä raha olisi pois jostain muualta.

HUSin rahoitukseen on tulevaisuudessa etsittävä ratkaisuja, miten HUS saisi rahoituksensa vakaasti niin, ettei se olisi pois hyvinvointialueiden perusterveydenhuollosta.

Sinänsä tämä on kaunis tavoite ja voisi olla pieni ele sukupuolten välisen taloudellisen tasa-arvon edistämiseen ja nuorten tukemiseen elämänvaiheessa, jossa tulot ovat monilla vielä pienet. En kuitenkaan näe, että hyvinvointialueen nykyisessä taloustilanteessa tähän olisi realistisia mahdolllisuuksia. Kuukautistuotteista aiheutuva kustannus on myös kohtalaisen pieni suhteessa kaikkiin muihin tavallisiin arjen välttämättömiin kustannuksiin. Kuukautistuotteiden maksuttomuutta kevyempi apu voisi olla se, jos näiden tuotteiden verotusta pystyttäisiin keventämään. Se ei kuitenkaan ole hyvinvointialueen päätäntävallassa oleva asia.

Palkkakysymykset eivät ole poliitikkojen päätäntävallassa, enkä siksi tässä yhteydessä ota asiaan kantaa. Päättäjien on kuitenkin huolehdittava lastensuojelun riittävistä resursseista.

Jos työttömyyttä onnistutaan vähentämään ja saamaan työikäisiä ja -kykyisiä henkilöitä työelämään, voimme välttää sekä veronkorotukset että leikkaukset. Työnteon pitää olla kannustavaa ja jo nyt työn verotus on Suomessa kireää, joten siksi veronkorotuksia pitää pyrkiä välttämään. Joskus leikkaukset voidaan onnistua välttämään tehostamalla toimintaa eli saamalla aikaan samoja tuloksia uusilla keinoilla. Tällä hallituskaudella sosiaalietuuksia on jo leikattu, joten tällä hetkellä niissä ei liene leikkaamisen varaa.

Työnteon ja yrittämisen pitää olla kannattavaa. Jo nyt verotus on kireää ja progressiivista. Hyvätuloisia verotetaan enemmän ja he osallistuvat siten enemmän yhteisten palveluiden kustannuksiin. Heikommista pidetään huolta. Työikäisiä ja -kykyisiä on kannustettava töihin ja hyvä työllisyys on kaikkien yhteinen etu. Siitä on pidettävä huolta, että perheen sosioekonomisesta taustasta riippumatta kaikilla lapsilla on tasavertaiset mahdollisuudet koulussa saada valmiudet opiskella sille alalle, mikä kullekin parhaiten sopii.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että Suomessa pitäisi kannustaa yhä enemmän työikäisiä ja -kykyisiä töihin ja kantamaan vastuuta omasta taloudesta. Nyt tällä hallituskaudella sosiaaliturvaan on kuitenkin tehty heikennyksiä, joiden vaikutuksia pitää arvioida pidemmältä ajalta, ennen kuin tähän väittämään voi ottaa kantaa. Enää tällä hetkellä sosiaaliturvan varassa eläminen ei ehkä näyttäydy "liian helppona", kun moni on joutunut esimerkiksi leikkausten takia muuttamaan pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon.

Keravan kannattaa tulevaisuudessakin pitää kiinni Keravan Energian omistajuudesta. Siten pystymme turvaamaan edullisen sähkönsiirron Keravalla, mikä on kilpailuvaltti erityisesti yritysten Keravalle houkuttelemiseen. Tämä vaikuttaa myös Keravan asukkaiden asuinkustannuksiin.

Maailma kansainvälistyy ja Keravallakin asuu paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Maahanmuuttajia tarvitaan ikääntyvässä Suomessa työvoimaksi. Kotoutumiseen on panostettava. Suomessa kaikkien on noudatettava yhteisiä sääntöjä. Voimme silti kunnioittaa ja arvostaa erilaisia kulttuureita ja elää sopuisasti yhdessä samassa yhteiskunnassa.

Kristillisissä arvoissa on hyviä ja tärkeitä arvoja, esimerkiksi lähimmäisenrakkaus. Poliittisessa päätöksenteossa painavampia arvoja ovat mielestäni kuitenkin muut kuin uskonnolliset arvot: esimerkiksi lakien ja sääntöjen noudattaminen, tasa-arvo, hyvä hallinto ja rauha.

Jo nyt sukupuolen moninaisuus otetaan monissa asioissa huomioon. Varmasti kehitettävääkin aina on.

On monia muitakin tärkeitä arvoja, joita lapsen tulee oppia - esimerkiksi omatoimisuus, sosiaaliset taidot, toisen ihmisen kunnioittaminen ja hyvä käytös. Kuitenkin myös sääntöjen noudattamista on lapsuudessa tärkeää oppia ikätasolle sopivalla tavalla.

Ilmastonmuutos on aikakautemme suurimpia haasteita. Siihen on löydettävä nopeasti ratkaisuja. Suomella on kaikki valmiudet olla edelläkävijöiden joukossa. Suomi voi menestyä kehittämällä innovaatioita päästöjen vähentämiseen myös muualle maailmaan.

Poliitikkojen on asetettava Suomen etu etusijalle ja pyrittävä edistämään rauhaa ja vapautta ja ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Maailma kansainvälistyy, ja yhteistyötä on tehtävä muiden maiden kanssa. Paikallispolitiikassa on tärkeää ottaa huomioon myös se, miten maahanmuuttajat saadaan integroitua osaksi yhteiskuntaa ja kotoutumaan jo ennen kuin heillä on Suomen kansalaisuutta.

Vantaalla ja Keravalla kyllä, koska enää vain vähän metsiä ja luonnontilaisia ympäristöjä jäljellä.

Johtajan on johdettava esimerkillä ja sääntöjen on oltava sellaisia, että myös johtajat kykenevät niitä noudattamaan. Tiukkoja ja vaikeita päätöksiä johtajan on kuitenkin pystyttävä tekemään.

Suomen pitäminen asuttuna on tärkeää kokonaisturvallisuuden kannalta. Osa maamme alueista on kuitenkin harvaanasuttuja.

Suomalaisilla on oltava vapaus valita, haluavatko asua maalla vai kaupungissa. Kaupungistuminen lienee tulevaisuuden kehityssuunta, mutta se ei ole itseisarvoisesti tavoiteltavaa.