Thomas Kämper

Palveluiden keskittäminen isompaan yksikköön voi tuoda mukanaan monia etuja, mutta samalla on tärkeää ottaa huomioon myös mahdolliset haittapuolet. Suuremmissa yksiköissä voidaan hyödyntää laajempaa asiantuntijatiimiä ja erikoistumista, mikä voi parantaa hoidon laatua ja tehokkuutta. Lopullinen päätös riippuu monista tekijöistä, kuten kuntalaisten tarpeista, alueen geografiasta ja taloudellisista resursseista. On tärkeää kuulla kuntalaisten näkemyksiä ja arvioida keskittämisen vaikutuksia perusteellisesti ennen päätöksentekoa.

Mielenterveyspalveluihin panostaminen on äärimmäisen tärkeää, ja lisäämällä resursseja näihin palveluihin voidaan saavuttaa monia positiivisia vaikutuksia. Panostaminen mielenterveyspalveluihin voi pitkällä aikavälillä tuottaa merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle. Hyvä mielenterveys vähentää sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyttä ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. On totta, että budjettivarat ovat rajalliset ja niiden jakamisessa joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä. Kuitenkin mielenterveyspalveluihin investoiminen on pitkällä aikavälillä kannattavaa ja vaikuttavaa, ja se voi tuoda monia hyötyjä niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin.

Pelastus-, sosiaali- ja terveystoimi tulee turvata hyvinvointialueella. Ei vastakkainasetteluja tulisi eikä saa tehdä näissä. Pelastustoimi on pidettävä omana, erillisenä toimialana hyvinvointialueellani ja sille on osoitettava oma rahoitus, mutta hyvinvointialueella tulee säilyä jatkossakin myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu. Pelastoimintavalmius on säilytettävä häiriintymättä. Kun resurssit ovat rajalliset, on tärkeää keskittyä ensisijaisesti lakisääteisiin ja välttämättömiin peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja pelastustoimeen. Mikäli tukitoimet eivät ole lakisääteisiä tai suoraan välttämättömiä, niiden karsiminen voi olla perusteltua. Varojen suuntaaminen sinne, missä niillä on suurin vaikutus hyvinvointialueen asukkaiden peruspalveluihin.

On tärkeää tehdä huolellinen arviointi resurssien siirtämisen vaikutuksista ja varmistaa, että kaikki terveydenhuollon osa-alueet toimivat saumattomasti yhdessä. Kuntalaisten tarpeet ja näkemykset tulee ottaa huomioon päätöksenteossa, jotta voidaan varmistaa, että palvelut vastaavat parhaiten heidän tarpeitaan. Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen vahvistaminen siirtämällä resursseja sairaaloista tuo mukanaan monia etuja. Lisäämällä resursseja perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin voidaan panostaa enemmän ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen. Tämä estää monien terveys- ja sosiaaliongelmien pahenemisen ja vähentää niiden vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Kun perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut toimivat tehokkaasti, sairaaloiden kuormitus vähenee.

Kokonaisuutena palveluiden siirtäminen julkiselle sektorille voi tuoda mukanaan monia etuja, mutta se vaatii huolellista suunnittelua ja resursointia. On tärkeää kuulla kuntalaisten näkemyksiä ja arvioida eri vaihtoehtojen vaikutuksia perusteellisesti ennen päätöksentekoa. Siirtämällä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi voidaan varmistaa palveluiden tasalaatuisuus ja yhdenvertaisuus ja tarjotaan parempi laadunvalvonta ja läpinäkyvyys. Ne ovat saatavilla kaikille kuntalaisille riippumatta heidän taloudellisesta tilanteestaan. Palveluiden siirtäminen yrityksiltä julkiselle puolelle voi vaatia huolellista suunnittelua ja hallintoa, jotta siirtymävaihe sujuu mahdollisimman saumattomasti ja lapset eivät kärsi palvelukatkoksista.

On huomioitava, että kaikilla ei ole mahdollisuutta hoivavastuuseen esimerkiksi työn, oman terveydentilan tai pitkän välimatkan vuoksi. Hoivavastuun lisääminen perheille ei saa tarkoittaa, että yhteiskunta vetäytyy vastuustaan, vaan vanhuspalveluiden on toimittava luotettavasti. Paras ratkaisu on perheen ja julkisten palveluiden yhteistyö, jossa läheiset voivat osallistua voimavarojensa mukaan, mutta ikääntyneiden hoiva ja turvallisuus eivät ole yksinomaan perheen varassa. Kestävä ratkaisu vaatii huolellista tasapainoa yksilön vastuun ja yhteiskunnan turvaverkon välillä. Yhdenvertaisuus ja hyvinvointivaltion perusajatus perustuvat siihen, että kaikilla on pääsy välttämättömiin palveluihin varallisuudesta riippumatta.

Suomalaiset tulee työllistää ensin. Ammattitaidossa eikä kielitaidossa ei saa tinkiä. Riittävästi koulutetut tekevät työtään paremmin, joten ei tule tinkiä ammattitaidoista. Hoitajien riittävä suomen kielen taito on välttämätöntä potilasturvallisuuden, hoidon laadun ja sujuvan työskentelyn kannalta. Potilaiden on voitava luottaa siihen, että heitä ymmärretään oikein ja että he itse ymmärtävät saamansa hoito-ohjeet. Puutteellinen kielitaito voi johtaa väärinkäsityksiin, viivästyttää hoitoa ja heikentää potilasturvallisuutta. Hyvinvointialueen on varmistettava, että rekrytoitavat hoitajat hallitsevat työssään tarvittavan kielen tason.

Suuri alue voi olla haastava hallita, ja paikallisten tarpeiden huomioiminen voi vaikeutua. Asukkaiden osallistuminen ja vaikuttaminen palveluiden kehittämiseen voi olla hankalampaa. Alueiden yhdistäminen on suuri hallinnollinen muutos, joka voi kohdata vastustusta ja aiheuttaa väliaikaisia häiriöitä palveluissa. Muutos voi myös aiheuttaa epävarmuutta henkilöstön keskuudessa. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla palveluiden saatavuus voi heikentyä, jos palveluita keskitetään liikaa.

Hyvinvointialueiden resurssit ovat rajalliset, ja talouden kestävyys vaatii priorisointia. Tehtävien karsiminen mahdollistaisi sen, että kaikkein tärkeimmät palvelut – kuten kiireellinen hoito, vanhustenhuolto ja perusterveydenhuolto – voidaan turvata laadukkaina ja kattavina. Ilman selkeää rajojen asettamista riskinä on, että hyvinvointialueet ylikuormittuvat, jolloin peruspalveluiden laatu heikkenee. Eduskunnan tulisi arvioida kriittisesti, mitkä tehtävät ovat välttämättömiä ja mitkä voidaan karsia tai järjestää toisin.

Miksi ei alun pitäen säädetty veronkanto-oikeutta, vaan se jätettiin epämääräisen tulevaisuuden varaan, vaikka se on alueellisen itsehallinnon kannalta ydinkysymys, jota ei missään tapauksessa pitäisi altistaa poliittiselle kissänhännän vedolle. Maakunnallinen itsehallinto ilman omaa veronkanto-oikeutta ei ole mikään itsehallinto, vaan kyseessä on valtion keskushallinnon byrokratian etäispääte, jota valtion hallinto ohjailee ministeriöiden kautta. Suoralla vaalilla valittu maakuntavaltuusto ei riitä, vaan todella itsenäinen alue tarvitsee oman rahalähteen eli maakuntaveron. Kyllä maakunnan miehet ja naiset tietävät itse parhaiten miten verovaroja käytetään. Siihen ei tarvita sosiaali-ja terveysministeriön eikä liioin valtionvarainministeriön virkamiesten peukalon jälkiä.

Terveyskeskusmaksusta luopuminen Vantaa-Keravan hyvinvointialueella helpottaisi erityisesti pienituloisten ja paljon terveyspalveluja tarvitsevien tilannetta. Maksu voi olla esteenä hoitoon hakeutumiselle, mikä pitkällä aikavälillä lisää kalliimpien erikoissairaanhoidon palveluiden tarvetta. Maksuttomuus edistäisi terveyden tasa-arvoa ja varmistaisi, että kaikki saavat tarvitsemansa hoidon ajoissa. Hyvinvointialueen talouden näkökulmasta ennaltaehkäisevien ja matalan kynnyksen palveluiden parantaminen voi myös vähentää kokonaiskustannuksia.

Huumeet ovat laittomia, mutta osaa pidetään "laillisina", koska niitä ei ole erikseen kielletty. Huumeet ovat  erittäin epäterveellisiä, ja puuhastelu niitten kanssa on yleensä hengenvaarallista. Niiden liika-annostus johtaa myrkytykseen ja jopa kuolemaan. Huumeet heikentävät seksuaalista kykyä jne. Odottavan äidin huumeidenkäyttö on vaarallista sikiölle. Suomalaisen on päästävä irti huumeista. Huumeidenkäytön voi lopettaa. Jos se ei onnistu yksin, voi hakea apua tolkun asiantuntijoilta.

HUSin lisärahoitus perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kustannuksella voisi vaarantaa ennaltaehkäisevän hoidon ja varhaisen tuen, mikä pitkällä aikavälillä voi lisätä erikoissairaanhoidon tarvetta. Perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat keskeisiä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämisessä, ja niiden heikentäminen voi johtaa suurempiin kustannuksiin erikoissairaanhoidossa. Rahoituksen tasapainottaminen on tärkeää, mutta painopisteen siirtäminen liiaksi HUSille saattaisi lisätä hoitovelkaa ja eriarvoisuutta palvelujen saatavuudessa.

Resurssit kannattaa kohdentaa tärkeämpiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuten syrjäytymisen ehkäisyyn tai mielenterveyspalveluihin varsinkin jne. Vieläkin kyseenalaisempaa on jos tässä kysymys pitää sisällään nykyään "miehille" tarjottavia kuukautistuotteita kuten kuukautissuojia, tamponeja, sukupuolineutraaleja kuukautistuotteita. Tämä on täysin absurdia! Suomalaiset tosimiehet eivät ole käyttäneet koskaan Suomen historian aikana niitä eivätkä tule koskaan käyttämään tamponia, kuukautissuojia tai mitään muitakaan kuukautistuotteita. Suomessahan ei ole jaettu edes ilmaiseksi muitakaan perushygieniatuotteita, kuten saippuaa, joten tämä kuukautistuote-juttu ei ole perusteltua.

Hyvinvointialueiden on tärkeää varmistaa osaavan työvoiman saatavuus, mutta palkankorotukset yleistä tasoa enemmän eivät ole ainoa ratkaisu. Kilpailukykyinen palkkaus on merkittävä tekijä, mutta työn veto- ja pitovoimaa lisää myös työolojen parantaminen, resurssien riittävyys ja urakehitysmahdollisuudet. Lisäksi liian nopeat palkankorotukset voivat aiheuttaa taloudellisia haasteita ja leikkauspaineita muissa palveluissa. Kestävä ratkaisu vaatii tasapainoa palkkauksen, työhyvinvoinnin ja resurssien hallinnan välillä. Tuloeroja ei voi välttää eikä pidäkään. Tasan ei käy onnen lahjat. Ahkeruuden palkitsemisesta hyötyy koko yhteiskunta. Laiskojen palkitsemisesta kärsii yhteiskunta. Tuloerot eivät saa olla kuitenkaan kohtuuttomia. Samasta työstä sama palkka kaikille.

Tämä kysymys koskee valtion ja kuntien talouden tasapainottamista sekä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Veronkorotukset voivat turvata palveluiden laadun ja ehkäistä heikoimmassa asemassa olevien ahdinkoa, mutta ne voivat myös heikentää talouskasvua ja vähentää työllisyyttä. Toisaalta palveluiden ja sosiaalietuuksien leikkaukset voivat johtaa eriarvoisuuden kasvuun ja lisätä pitkän aikavälin kustannuksia, jos ongelmat kasaantuvat ja aiheuttavat uusia menoeriä, kuten terveysongelmia tai syrjäytymistä. Kestävä ratkaisu vaatii tasapainoa: verotuksen ja menojen tarkastelua niin, että palvelut pysyvät tehokkaina mutta verotus ei kohtuuttomasti rasita kansalaisia ja yrityksiä.

Tuloerot voivat toimia kannustimena yritteliäisyydelle, ahkeruudelle ja innovaatioille, mutta liian suuret erot voivat johtaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja heikentää sosiaalista koheesiota. Taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että maltilliset tuloerot voivat edistää talouskasvua, mutta liian suuret erot voivat lisätä sosiaalisia ongelmia, kuten köyhyyttä ja terveyseroja. On tärkeää löytää tasapaino, jossa lahjakkuus ja ahkeruus palkitaan, mutta samalla turvataan mahdollisuuksien tasa-arvo ja yhteiskunnan vakaus. Tämä voi tarkoittaa progressiivista verotusta, laadukasta koulutusta ja hyvinvointipalveluja, jotka tukevat kaikkien mahdollisuuksia menestyä.

Valtion rooli markkinoilla on tasapainottava: liiallinen puuttuminen voi heikentää talouden dynaamisuutta ja yritysten kilpailukykyä, mutta toisaalta liian vapaat markkinat voivat johtaa epäreiluun talouteen, jossa varallisuus ja valta keskittyvät harvoille. Taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että markkinatalous toimii tehokkaimmin, kun valtio asettaa reilut pelisäännöt, valvoo kilpailua ja ehkäisee markkinahäiriöitä, kuten monopolien syntyä tai työmarkkinoiden polkumyyntiä. Verotus, koulutus ja sääntely voivat edistää markkinoiden oikeudenmukaisuutta ilman, että innovatiivisuus ja kasvu kärsivät. Olennaista on siis löytää tasapaino, jossa markkinat toimivat vapaasti mutta reilusti.

Sosiaaliturvan tehtävä on tarjota turvaverkko heille, jotka ovat tilapäisesti tai pysyvästi vaikeassa asemassa, kuten työttömät, sairaat tai pienituloiset perheet. Järjestelmän on kuitenkin oltava tasapainossa niin, ettei se passivoi työikäisiä ihmisiä tai tee työstä vähemmän kannattavaa kuin tukien varassa elämisestä. Suomessa sosiaaliturva on kansainvälisesti vertailtuna kattava, mutta sen varassa eläminen ei yleensä takaa korkeaa elintasoa. Joissain tapauksissa kannustinloukut voivat kuitenkin tehdä työllistymisestä vaikeampaa, jos tuet leikkautuvat nopeasti ansiotulojen noustessa. Tällaisia ongelmia voidaan korjata esimerkiksi porrastamalla tukien leikkauksia tai lisäämällä kannustimia työn vastaanottamiseen.

Valtion ja kuntien omistama yritystoiminta voi olla perusteltua strategisilla aloilla, kuten infrastruktuurissa, energiantuotannossa ja peruspalveluissa, joissa markkinat eivät toimi tehokkaasti tai joissa yhteiskunnan etu vaatii pitkäjänteistä hallintaa. Kuitenkin laajamittainen julkinen yritysomistus voi vääristää kilpailua, vähentää yksityisen sektorin investointeja ja johtaa tehottomuuteen. Tutkimukset osoittavat, että yksityinen sektori on usein ketterämpi ja innovatiivisempi kuin julkisomisteiset yritykset. Siksi valtion ja kuntien tulisi keskittyä ydintehtäviinsä ja vähentää omistustaan aloilla, joilla markkinat pystyvät tarjoamaan palvelut tehokkaammin ja edullisemmin ilman yhteiskunnallista haittaa.

Kansainvälistyminen on hyvä asia: on kauppasuhteita ja asiantuntijoita voidaan saada käyttöömme. Suomihan on jo monimuotoistunut ja haluaisin nyt kiinnittää huomiota kantaväestöön, että miten perinteitä, suomalaista kulttuuria ja suomalaisia tuetaan ja suojellaan tässä kaikessa. Saako sanoa kohta, että on suomalainen. Suomen monikulttuuristaminen on jatkunut vaatien kaikilta tarkkaa mieltä. On tärkeää, että maahanmuuttajat kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja oppivat suomen kielen. On riski, että tietyt maahanmuuttajaryhmät syrjäytyvät yhteiskunnasta tietoisesti, joten se on tiedostettava. On ollut jo useita esimerkkejä tästä kehityksestä: https://mvlehti.net/2016/01/05/islamin-strategia-hajota-ja-hallitse-kivikautisen-koraanin-mukaan/ http://rumble.com/v13qjmq-religion-of-peace.html

Kristillinen arvopohja korostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuista arvoa ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Tämä voi ohjata poliittisia päätöksiä, jotka edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja heikoimmassa asemassa olevien suojelua. Kristillinen etiikka kannustaa huolehtimaan lähimmäisistä ja kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Tämä voi ohjata poliittisia päätöksiä, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja tukevat heikommassa asemassa olevia. Kristillinen perinne korostaa rauhan ja sovinnon merkitystä. Tämä voi ohjata poliittisia päätöksiä, jotka pyrkivät ratkaisemaan konflikteja rauhanomaisesti ja edistämään yhteisymmärrystä. Kristilliset arvot tarjoavat eettisen kompassin poliittisille päättäjille, auttaen heitä tekemään moraalisesti kestäviä valintoja.

Olen kuullut, että tässä maassa on nk. normiväestöä. Arvostan kaikkia ihmisiä yksilöinä, mutta haluan puolustaa ja suojata nk. normiväestön ihmisoikeuksia. Nykyisin tarvitaan heille syrjimättömyyden suojaa, jotta heidän ei tarvitse osallistua ja suostua mihin tahansa heidän oman arvomaailmansa vastaisesti. Tämä täyttää syrjinnän tunnusmerkistön silloin, kun joku kokee arvomaailmansa mukaisesti itsensä tytöksi tai pojaksi tai heidän huoltajansa näin ajattelee, ja kuitenkaan tätä ei saa lausua arvomaailmansa mukaisesti. Ja mikäli valtaväestö ei voi tätä esitystä iloiten ottaa vastaan ja voi hyväksyä, niin valtaväestöä ollaan heti syyttämässä syrjinnästä. Olen lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kanssa samoilla linjoilla ja ajattelen, että olemme miehiä tai naisia.

Tottelevaisuus ja auktoriteetin kunnioittaminen ovat perinteisesti arvostettuja ominaisuuksia, joita on pidetty tärkeinä lasten kasvatuksessa. Niillä on kiistattomat hyötynsä, mutta on myös tärkeää pohtia, millaisia muita arvoja lapsen tulisi oppia ja miten tasapainotella eri arvojen välillä. On tärkeää, että lapsi oppii tottelemaan ja kunnioittamaan auktoriteettia, mutta samalla hänelle annetaan tilaa itsenäiselle ajattelulle ja päätöksenteolle. Lapsen on tärkeää oppia kyseenalaistamaan auktoriteettia rakentavasti ja ilmaisemaan omia mielipiteitään. Vanhempien ja kasvattajien on tärkeää toimia roolimalleina ja opettaa lapselle, että auktoriteettia kunnioitetaan, mutta samalla on tärkeää puolustaa omia arvojaan ja oikeuksiaan, jotta menestyy elämässä ja toimii vastuullisena kansalaisena.

Politiikka ja ulkomaiset agendat on haastettava tosiasioilla. Aihepiiri on tärkeä, ja sitä tulisi tutkailla suurimpien kansainvälisten päästöntuottajien kautta. Kansainvälinen kokonaisuus täytyy asettaa keskiöön. Pystyykö Suomi suuruudenhulluimmallaan ilmasto-politiikalla pelastamaan ilmaston, joka on globaali ilmiö? Aivopesulla saadaan olemaan erittäin tietoisia omasta "henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestään" ja "hiilidioksidipäästörajoistaan". Määritellään sosiaaliset normit uudelleen niin, että ihmiset pitävät "päästöjä" henkilökohtaisena ylellisyytenä, joka on jaettava "oikeudenmukaisesti" "taloudellisilla toimilla", jotka on pakotettava (!) politiikan ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla ja rampautetaan taloudellisesti niitä, jotka eivät ole mukana ilmasto-ohjelmassa.

On tärkeää, että suomalaiset käyvät avointa ja rakentavaa keskustelua siitä, mitä Suomen etu on ja miten sitä tulisi edistää. Poliitikkojen on tehtävä päätöksiä, jotka ovat Suomen ja suomalaisten edun mukaisia, oltava valmiita perustelemaan päätöksiään ja ottamaan vastuuta niistä. Poliitikkojen on toimittava avoimesti ja läpinäkyvästi, joten poliitikkojen ulkomaiset sidonnaisuudet on selvitettävä, koska kansan- ja maanpetturit ovat marionettikäskytettäviä saadakseen vain omat hillotolppansa. Poliitikkojen velvollisuus on palvella Suomen ja suomalaisten etua. On tärkeää löytää tasapaino Suomen edun ja muiden etujen välillä. Tämä edellyttää neuvottelutaitoja, kompromissien tekemistä ja kykyä ymmärtää erilaisia näkökulmia. Poliittisten päätösten on perustuttava tosiasioihin, ei tunteisiin.

Ympäristönsuojelun ja talouskasvun välinen suhde on monimutkainen, ristiriitainen ja herkkä aihe, joka herättää usein voimakkaita mielipiteitä, mutta on myös tärkeää huomata, että ne eivät välttämättä ole toisensa poissulkevia ja on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka edistävät sekä ympäristön että talouden hyvinvointia. Poliitikkojen tulee tehdä päätöksiä, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ja ottavat huomioon sekä ympäristön että talouden pitkän aikavälin vaikutukset. Meillä on velvollisuus jättää tuleville sukupolville elinkelpoinen ympäristö. Ympäristönsuojelu on välttämätöntä, jotta voimme turvata luonnon monimuotoisuuden, puhtaan ilman ja veden sekä muut ekosysteemipalvelut, jotka ovat elintärkeitä ihmisten hyvinvoinnille.

Vahva johtaja voi olla Suomelle hyväksi, jos hän toimii oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti ja kunnioittaa ihmisoikeuksia, mutta käyttäessään valtaansa väärin sortaen vähemmistöjä tai toisinajattelijoita, jakaa kansan kahtia, jos toiminta koetaan epäoikeudenmukaisena tai mielivaltaisena. Vahvan johtajuuden ja oikeusvaltion periaatteiden välillä tasapaino: johtajan on toimittava läpinäkyvästi, vastuullisesti ja oltava valmis perustelemaan päätöksensä. On tärkeää varmistaa, että johtajan valtaa rajoittavat riittävät kontrollimekanismit, kuten riippumaton oikeuslaitos ja vapaa media. Kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten aktiivinen osallistuminen on välttämätöntä. Sääntöjen rajamailla toimiminen heikentää oikeusvaltion periaatteita, luottamusta instituutioihin ja lisää korruption riskiä.

Koko Suomen asuttuna pitäminen on haasteellinen, mutta tärkeä tavoite ja monimutkainen kysymys, jossa punnitaan aluepolitiikan, talouden ja väestökehityksen näkökulmia. Vaikka haja-asutusalueiden asuttuna pitämisestä koituu kustannuksia, sillä on myös merkittäviä hyötyjä. On tärkeää löytää tasapaino kustannusten ja hyötyjen välillä ja kehittää ratkaisuja, jotka tukevat haja-asutusalueiden elinvoimaa. Valtion ja kuntien on tehtävä aktiivista aluepolitiikkaa, jolla tuetaan haja-asutusalueiden elinvoimaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yritystukia, investointeja infrastruktuuriin ja palveluiden kehittämistä. Etätyön ja digitalisaation yleistyminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia haja-asutusalueiden asukkaille, koska on mahdollista tehdä töitä ja saada palveluita etänä.

Suomen kaupungistuminen on monimutkainen ilmiö, jolla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia ja jatkuva prosessi, joka vaatii meiltä kaikilta avointa mieltä ja halua löytää kestäviä ratkaisuja. Vaikka kaupungistumisella on monia etuja, on tärkeää tunnistaa myös sen haasteet ja pyrkiä minimoimaan kielteiset vaikutukset. On tärkeää löytää tasapaino kaupungistumisen hyötyjen ja haasteiden välillä. On panostettava kestävään kaupunkisuunnitteluun, joka ottaa huomioon ympäristön, talouden ja sosiaaliset näkökohdat. On tuettava maaseudun elinvoimaa, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus asua ja työskennellä myös maaseudulla. On tärkeää, että valtio ja kunnat tekevät yhteistyötä kaupungistumisen hallitsemiseksi ja sen kielteisten vaikutusten minimoimiseksi.