Karri Vanttaja

Riittävät peruspalvelut (esim. terveysaseman palvelut) tulee taata Kanta-Hämeessä jokaisella seutukunnalla. Pienempien yksiköiden yhdistäminen toisiinsa tai isompiin yksiköihin on tilannekohtaisesti perusteltua. Fyysisiä toimipisteitä täydentävät myös digitaaliset ja liikkuvat palvelut.

Mielenterveyspalvelut ovat valtakunnallisesti riittämättömiä ja niitä tulee edelleen kehittää. Kehitystä hidastaa myös työntekijäpula. Myös mielenterveyspalveluissa voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän digipalveluita ja nettiterapiaa, joista on saatu myös hyvää tutkimusnäyttöä vaikuttavuudesta. Mielenterveyspalveluihin pääsyyn panostaminen säästäisi myös kustannuksia, kun ongelmat voitaisiin saada hallintaan ennen niiden kasaantumista.

Pelastustoimen osuus koko hyvinvointialueen valtionrahoituksesta on vain 2,2 %, joten kyse on hyvin pienestä toimialasta verrattuna SOTE-palveluihin. Kanta-Hämeessä toimi jo ennen hyvinvointialuetta alueellinen pelastuslaitos, joten toiminta on jo pitkään ollut alueellisesti optimoitua.

Mielestäni perustason palveluiden rahoitusta tulisi lisätä suhteessa erikoissairaanhoitoon. Säästöjä erikoissairaanhoidosta tulisi etsiä tehostamalla toimintaa ja palveluvalikoimaa tarkastelemalla.

Hyvinvointialue on vähentänyt jo lastensuojelun ostopalveluita ja saanut näistä säästöjä. Hyvää kehitystä tulee jatkaa ja lastensuojelun omaa palveluntuotantoa tulee edelleen kehittää.

Tarvitaan myös kevyempiä hoivapalveluita, kuntoutusta akuuttien sairastumisen jälkeen sekä kotona selviytymisen tukitoimia (esim. perhehoitoa ja kuntouttavaa päivätoimintaa). Näillä keinoilla voidaan vähentää ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Hoitopaikka täytyy kuitenkin järjestää aina sitä tarvitsevalle, jos kevyemmät palvelut eivät ole riittäviä.

SOTE-alan työntekijäpulan vuoksi tarvitaan tulevaisuudessa myös työperäistä maahanmuuttoa. Tämä tulee kuitenkin tapahtua kestävästi ja lähtömaan olosuhteet huomioiden. Työntekijöiden houkuttelu ei saa pahentaa työntekijäpulaa lähtömaassa.

Hyvinvointialueille tulee antaa työrauha, sillä ne aloittavat toimintansa vasta 2 vuotta sitten. Suhtaudun kriittisesti siihen, että tilanne parantuisi alueita tässä vaiheessa yhdistämällä. Edessä olisi jälleen raskaita muutoksia, jotka veisivät resursseja palveluiden kehittämiseltä ja asiakastyöltä.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulee tarjota riittävät palvelut kaikille. SOTE-palveluiden sisällä tarvitaan julkista priorisointia vaikuttavuuteen perustuen, johon lainsäätäjät ovat olleet toistaiseksi haluttomia. Lähtökohtaisesti ei pidä rajata palveluita pois julkiselta, vaan valita vaikuttavia ja kustannustehokkaita hoitomenetelmiä. Uusia kalliimpia hoitaja tulee tarkastella myös kriittisesti.

Kannatan hyvinvointialueiden verotusoikeutta, jotta niillä olisi oikeasti mahdollisuus vaikuttaa tuloihinsa. Muutos ei kuitenkaan saisi nostaa kokonaisveroastetta.

Kaikkia hyvinvointialueen palveluita ja palvelupisteitä tulee tarkastella alueellisena kokonaisuutena. Palvelupisteiden palveluvalikoima voi vaihdella, joten terveydenhuollon palveluiden tarjonta eri toimipisteissä voi myös vaihdella. Lisäksi jatkossa tarjotaan enemmän liikkuvia palveluita, joita voidaan hyödyntää.

Koulupsykologien saatavuus on alueellamme parantunut, mutta edelleen tarvitaan aktiivista työtä tilanteen kohentamiseksi.

En halua asettaa asiakasmaksuja ja palvelujen keskittämistä vastakkain. Asiakasmaksujen enimmäismääristä säädetään hallituksen toimesta asetuksella, joka on yhteydessä myös hyvinvointialueen rahoitukseen.

Digipalveluiden potentiaalia lähivastaanottojen korvaajana on julkisuudessa yliarvioitu. Osa kontakteista voidaan korvata digipalveluina ja erityisesti hoidon seurantaa ja jatkokäyntejä. Osaan palveluista, joihin ei tarvita fyysistä potilaan tutkimista, voidaan digivastaanottoa soveltaa enemmän (esim. mielenterveyspalvelut).

Omaishoidon tuki harmonisoitiin aluksi Kanta-Hämeessä valtakunnallista tasoa korkeammalle. Hyvinvointialue saa tukea varten rahoitusta valtakunnallisen keskitason mukaisesti. Omaishoidon tukitoimia ja myös rahallista tuen määrää tulee kehittää jatkossa.

Ensisijaista on tarkastella palveluiden ja etuuksien kustannusvaikutuksia ja tehokkuutta sekä ennakoivasti hallita mahdollisesti uhkaavia kustannusten kasvua.

Mielestäni korkeamman koulutuksesta ja vaativammista työtehtävistä voidaan maksaa suurempaa palkkaa. Kuitenkin yhteyskunnan tulee tukea vähävaraisimpia.

Mielestäni markkinataloutta pitää ohjailla sopivasti, mutta ei liikaa. Lainsäädännön pitää estää vakavat rikkomukset ja kannustaa kestävämpään talouteen. Toisaalta myös esimerkiksi valtion tulisi vähentää ilmastolle ja ympäristölle haitallisia yritystukia.

Nykyinen hallitus on tehnyt merkittäviä leikkauksia sosiaaliturvaan nykyisellä hallituskaudella. Näiden leikkauksien vaikutukset ovat vielä osin realisoitumatta.

Julkisen sektorin palveluita voidaan täydentää myös yksityisten yritysten toiminnoilla. Kuitenkin kriittiset palvelut (esim. vesihuolto) tulee säilyttää julkisessa omistuksessa.

Monikulttuurisuus rikastaa suomalaista kulttuuria ja monimuotoisuutta. Kulttuuriryhmien välistä vuorovaikutusta ja ymmärrystä tulee lisätä. Negatiivisten asenteiden taustalla ovat usein epätodelliset ennakkoluulot ja stereotypiat.

Mielestäni poliittinen päätöksenteko ei voi perustua yksittäisen uskontokunnan näkemyksiin tai uskomuksiin. "Kristilliset arvot" eivät myöskään ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Näen kristilliset arvot edustamassa konservatiivisia näkemyksiä esim. vähemmistöjen oikeuksien osalta.

Tietämystä sukupuolten moninaisuudesta tulee lisätä Suomessa tutkittuun tietoon perustuen.

Sokea tottelevaisuuden edellyttäminen lapselta on haitallista ja haitata esimerkiksi itsetunnon kehittymistä. Tämä ei edistä lapsen omien ajattelutaitojen ja päätöksentekokyvyn kehittymistä. Tärkeämpää on opettaa lapselle kriittistä ajattelua ja vastuullisuutta sekä tukea empatiakyvyn kehittymistä.

Tätä voidaan edistää panostamalla vihreän teknologian innovaatioihin, uusiutuvaan energiaan, kiertotalouden vahvistamiseen sekä teollisuuden päästöjen vähentämiseen. Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena. Suomen kannattaa tässä olla edelläkävijä.

Toimimme globaalissa ympäristössä. Jos kaikki maat ajaisivat vain omaa etuaan, niin nykyinen globaali järjestelmämme kaatuisi.

Mielestäni ympäristön etua ja työllisyyttä sekä talouskasvua ei pidä asettaa vastakkain. Tällä argumentilla pelotellaan vihreän siirtymän haitallisuudella. Uudet teknologiat ja toimintatavat luovat uudenlaisia työpaikkoja ja työllisyyttä. Ympäristölle haitallisista toiminnoista täytyy asteittain luopua tai vähentää niiden haitallisuutta.

On tärkeää, että Suomella on vahva johto, mutta se ei voi perustua sääntöjen rikkomiseen tai venyttämiseen. Normaalin päätöksenteon ohittaminen heikentää demokratiaa ja vie hallintoa autoritäärisempään suuntaan.

Kaikkien alueiden kehittäminen on koko Suomen etu esimerkiksi kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden vuoksi. Alueita tulee kehittää niiden omien vahvuuksien ja voimavarojen pohjalta.

Enemmistö suomalaisista asuu jo kaupungeissa. Tiiviimpi asuminen kaupungissa (vs. maaseudulla) on myös ympäristön kannalta edullista. Kaupunkiympäristön suunnittelussa ja kehittämisessä tulee huomioida ihmisten ja lähiluonnon positiivinen suhde.