Tämä olisi moraalisesti oikein, eikä sille pitäisi olla mitään todellisia oikeudellisia esteitä. Oikeudellinen pohja pitää kuitenkin löytää. Mitä nopeammin tähän päästään, sen parempi.

Vaikka pakotteita on valitettavasti pystytty kiertämään eivätkä ne ole toimineet esimerkiksi pankkien osalta täydellisesti, pakotteet ovat kuitenkin aiheuttaneet jo nyt merkittävää haittaa Venäjän taloudelle. Mitä pidempään sota jatkuu, sitä vaikeammaksi Venäjän taloudellinen tilanne muuttuu. Vaikutus on tuskallisen hidas ja pakotteita pitäisi syventää vielä nykyisestäkin esimerkiksi takavarikoimalla Venäjän omaisuutta ja käyttämällä sitä Ukrainan hyväksi, mutta täysin epäonnistuneina ei pakotteita voi nytkään pitää.

Yhteinen velka voi olla perusteltua isoissa poikkeustilanteissa, kuten juurikin Ukrainan tukemisessa tai pandemian kaltaisessa tilanteessa. Ukrainassa käytävä taistelu on kriittinen koko Euroopan kannalta, ja Ukrainaa pitää tukea tarvittavassa määrin. EU:ssa on jo nyt yhteisiä rahastoja, joiden käyttöä voisi tehostaa ja suunnata välttämättömiin tarpeisiin. Yhteistä velkaa ei pitäisi ottaa ilman entisten rahastojen tarkastelua.

Euroopan historian hirveimmät tapahtumat johtuivat äärioikeiston valtaannoususta. Valitettavasti viime vuosina on näkynyt samanlaista jälleen samanlaisia sanakäänteitä poliitikkojen puheissa: oikeusvaltiota ja demokratiaa halutaan heikentää, heikoimpia ja maahanmuuttajia halveksitaan. Tämä on vaarallinen kehityssuunta.

EU voisi osallistua sen kustantamiseen merkittävästikin. Suomi kuitenkin ensisijaisesti vastaa omasta rajastaan.

Sotiaallisen puolustuksen näkökulmasta NATO on Euroopan tärkein turvallisuustoimija. Nato on tällä hetkellä Suomellekin tärkein turvallisuuden tae, mutta se ei voi olla ainoa. Natossa mukana olevilla maillakin on jokaisella velvollisuus puolustaa omaa aluettaan, joten Suomellakin on omat velvollisuutensa. Natoon liittyminen oli tärkeä apu Suomelle, mutta ei suojaa kaikelta. Myös EU:n omaa turvallisuuspolitiikkaa täytyy vahvistaa, erityisesti hankintojen osalta. Turvallisuus on kuitenkin laajempi asia kuin vain sotilaalista toimintaa. EU:n rooli on merkittävä politiikan ja diplomatian tasolla rauhan välityksessä, ympäristönsuojelussa ja kehityskysymyksissä.

Todellista vaikutusta on ennakkoon vaikea arvioida, mutta valitettavasti hänen ailahtelevat puheensa viittaavat tähän suuntaan.

Suomen maanpuolustuksen täytyy perustua aina siihen, että varaudutaan kaikkiin vähänkään realistisiin uhkiin. Sota ei ehkä ole kovin todennäköinen, mutta toisaalta ei valitettavasti myöskään täysin epätodennäköinen. Siksi siihen pitää varautua. Asiantuntijoiden vahvistama ikävä, mutta erittäin todennäköinen skenaario on: jos Venäjä etenee Ukrainassa, sen valloitushalu ei pysähdy siihen. Venäjä saattaa yrittää muutaman vuoden päästä edetä muihin heikkoihin naapurimaihinsa. Ei ole myöskään täysin poissuljettua, etteikö hyökkäys voisi kohdistua NATO- tai EU-maahan. Siksi Venäjälle on tehtävä selväksi, ettei sen toimia Ukrainassa voida hyväksyä millään tasolla, ja tuettava Ukrainaa riittävästi nykytilanteessa.

Välineellistetty maahanmuutto on heikoimmassa asemassa olevien hyväksikäyttöä, ja sitä pitää vastustaa, vaikka kannattaisi maahanmuuttoa muutoin. Ratkaisujen löytäminen on käytännössä hyvin hankalaa, jos rajavaltiot eivät pysty tästä sopimaan. Diplomatiaa siis tarvitaan. Ratkaisujen on löydyttävä nimenomaan EU-tasolla, koska mikään maa ei yksin pysty toimimaan etenkään Venäjän häikäilemätöntä politiikkaa vastaan. Suomenkin pitäisi hakea tämänhetkisissä haasteissaan ratkaisua nimenomaan EU:n yhteisistä päätöksistä.

Niin Ukraina kuin Moldova ja Balkanin maatkin pitäisi liittää nykyistä tiiviimmin osaksi muun Euroopan talouskokonaisuutta, kunhan niiden poliittiset järjestelmät saadaan EU:n perusvaatimusten mukaiseksi. Ukrainalla on ollut tässä haasteita jo ennen nykyistä sotaakin. Pidän vaarallisena ennakkotapauksena, jos säännöistä poiketaan liikaa, vaikka kaikki sympatiani ovat Ukrainan puolella. Nopeutetun EU-jäsenyyden sijaan Ukrainan kanssa pitäisi solmia erityissopimuksia, jotka tuovat sen mahdollisimman nopeasti mahdolisimman lähelle EU:ta. Virallisen jäsenyyden aika on silloin, kun jäsenyyden ehdot täyttyvät.

EU ei valitettavasti tällä hetkellä ole riittävän yhtenäinen eikä riittävän vahva ollakseen kaikilta osin uskottava vastavoima. EU-maiden yhteistyön tiivistäminen ja päätöksenteon sujuvoittaminen etenkin puolustukseen liittyvissä asioissa on siis välttämätöntä.

Luontokato on tieteellinen tosiasia, jonka pysäyttämisellä alkaa todella kova kiire. Mitä aiemmin toimimme, sen tehokkaampaa luontokadon torjunta on myös kustannusnäkökulmasta. EU ei päätä jäsenmaiden metsäpolitiikasta, mutta asettaa raamit metsiäkin koskevalle luonnonsuojelulle. Hyvä, että EU:lla on yhteistä sääntelyä, jolla turvataan metsien kestävä käyttö ja arvokkaiden luontoalueiden säilyminen. EU voi kieltää sellaisten tuotteiden tuonnin ja myynnin, jotka on saatu aikaan aiheuttamalla metsäkatoa. Suomen metsissä on ollut paljon hiiltä sitoutuneena puihin ja maaperään. Viime vuosina metsämme ovat muuttuneet hiilen nettopäästölähteiksi eli ne päästävät enemmän hiiltä kuin sitovat. Syynä ovat liikahakkuut, joiden seurauksena hiiltä menetetään kaadetuissa puissa ja avohakkuualueilla.

Polttomoottoriautoilla ei ole pidemmän päälle tulevaisuutta. Eurooppalaisen autoteollisuuden pitää pystyä mukautumaan tähän. Vuosi 2035 on oikein sopiva takaraja siirtymäajalle. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire ja sen suurin yksittäinen aiheuttaja on fossiiliset polttoaineet.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire ja sen suurin yksittäinen aiheuttaja on fossiiliset polttoaineet. Mitä nopeammin EU:ssä päästään niistä eroon, sen parempi. Tulevaisuus on joka tapauksessa muissa energiamuodoissa ja energian säästämisessä.

EU:n ilmastopolitiikka ei suosi eikä sorsi ketään, vaan perustuu lähtökohtaisesti parhaaseen saatavilla olevaan tutkimukseen. EU:n lähtökohta on tarkastella ilmiöitä koko Euroopan tai maailman tasolla. EU:n vahvuutena on, että se pystyy riittävän isona toimijana vaikuttamaan näihin yhteisillä päätöksillä. Luonnonsuojelu ja ilmastokriisin pysäyttäminen on tärkeimpiä tällaisista aloista. Monissa asioissa EU:ssa päätetään suuret suuntaviivat ja tavoitteet, mutta maat voivat itse päättää, miten ne tarkalleen ottaen aikovat tavoitteisiin päästä. Epäreiluuden tunne voi syntyä siitä, jos jokin maa ei noudatakaan sääntöjä yhtä tarkasti kuin Suomi. Reiluutta voidaan ja pitää lisätä vaatimalla parempaa valvontaa ja ankarampia sanktioita säädösten noudattamatta jättämisestä koko EU:n alueelle.

Olen aiemmin vastustanut ydinvoimaa, mutta faktojen valossa näyttää ilmeiseltä, että tarvitsemme sekä tuulivoimaa että ydinvoimaa pystyäksemme riittävän nopeasti torjumaan ilmastokriisiä. Ja katkaisemaan energiariippuvuutemme Lähi-Itään ja Venäjään. Ydinvoimalla voidaan tuottaa erittäin vähäpäästöistä energiaa, mutta ei millä hankkeilla tahansa. Uusia suurten ydinvoimaloiden hakemuksia tuskin on tulossa lähivuosina. Sen sijaan pienten modulaaristen ydinreaktoreiden (SMR) kehitys etenee. Niillä voitaisiin vähentää kaukolämmön hiilidioksidipäästöjä, ja niiden turvallisuuskysymykset ovat suuria yksinkertaisempia. Lainsäädäntöä pitää uudistaa ja kehittää pienreaktoreillekin luvitusprosessi. Pitää myös tietenkin edelleen kehittää muita vähäpäästöisiä energiantuotto- ja säästötapoja.

Omavarainen, kestävä ruoantuotanto on tärkeää ja tarvitsee tukemista. Nykyisin EU:n maataloustuilla kuitenkin ylläpidetään myös ympäristön ja eläinten kannalta kestämättömiä tuotantotapoja ja kohtuutonta byrokratiaa. Tukien osuutta pitäisi asteittain vähentää ja suunnata tuet niin, että edistetään eettisesti ja ekologisesti kestävää maataloutta. Tuottajahintojen ja tukien pitää taata myös tuottajille reilu toimeentulo. Ruoantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksia ei pidä ulkoistaa EU:n ulkopuolelle, koskien mm. sitä, miten lannoitteita ja rehua muualla tuotetaan. EU-budjetista pitää myös rahoittaa enemmän esimerkiksi uutta luovia innovaatioita, ja vähemmän nykytilaa sementoivia tukia. Jos maataloustuet suunnattaisiin maatalouden kestävään uudistamiseen, ne olisivat perusteltuja.

Käytännössä tilanne on sellainen, että EU:n kasvu- ja vakaussopimus pitäisi neuvotella uudestaan. Koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä tilanne on muuttunut pysyvästi, eivätkä myöskään isot jäsenmaat pysy sopimuksen tavoitteissa. Sinänsä velkaantuminen on asia johon pitää suhtautua vakavasti. On Suomen oma etu, että velkaantuminen ei kasva nykyistä vauhtia. Iso kysymys on kuinka velkaantuminen taitetaan ilman, että syödään tuleva kasvu. Holtiton menojen leikkaaminen kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen kustannuksella saattaa pahimmassa tapauksessa ajaa alas myös talouden. Uudistaminen, hallittu ja harkittu leikkaaminen yhdessä kasvavan talouden myötä olisi paras tie.

Euroopan riippuvuus venäläisestä energiasta on ollut aivan liian suurta. Samoin olemme tulleet monin tavoin riippuvaiseksi kiinalaisista tuotteista ja kaupasta. EU:n pitää toimia niin, ettei riippuvuus ei kohoa liian suureksi ja että pystymme tarvittaessa korvaamaan kriittiset tuontihyödykkeet muualta kuin kiinasta tuoduilla. Kiina voisi olla tärkeä kumppani joissain tarkasti rajatuissa asioissa, kuten esimerkiksi puhtaan teknologian kehittämisessä. Kiina on kuitenkin diktatuuri ja sellaisena turvallisuusuhka, joka täytyy pitää kohteliaalla etäisyydellä ja josta emme saa olla riippuvaisia. Jos tämä johtaa joiden tavaroiden hintojen nousuun, se on halpa hinta itsenäisyytemme säilyttämisestä.

Pienenä taloutena Suomi hyötyy merkittävästi euron tuomasta vakaudesta ja yhteisvaluutan avaamista markkinoista. Oma valuutta on riski, joka hyvinä aikoina saattaa vaikuttaa hyvältä idealta, mutta huonoina aikoina jättää täysin yksin. Ruotsi on saanut kyllä jonkin verran etua siitä, ettei lähtenyt mukaan euroon, mutta pidemmällä aikavälillä euro on todennäköisesti Suomelle parempi vaihtoehto.

Finanssipoliittiset säännöt on hyvä olla ja ne on luotukin hyvästä syystä. Mutta niiden pitäisi olla sellaisia, että kaikki voivat sitoutua niihin. Nykyisiin sääntöihin liittyyy moraalikatoa, koska myös suuret jäsenmaat rikkovat niitä.

EU-rahaa tulee tietenkin pyrkiä hyödyntämään aina, kun se on mahdollista. Mutta käsitykseni mukaan Suomi ei ole ollut tässä mitenkään erityisen huono.

Käytännössä tuollainen päätöksenteon ulkopuolelle sulkeminen on vaikea toteuttaa. Mutta sellaiset maat, joissa ei tueta oikeusvaltiota ja demokratiaa, pitää painostaa toimimaan EU:n perusarvojen mukaisesti ja tarvittaessa esimerkiksi jäädyttää niiltä tukia. Usein nämä valtiot ovat samoja, joissa Venäjään suhtaudutaan myönteisesti.

Unkari on onnistunut halvaannuttamaan EU päätöksenteon moneen kertaan ja toimimaan EU:n perusarvoja vastaan. Se on pidemmän päälle kestämätöntä. Erityisesti turvallisuuspolitiikassa pitäisi voida olla määrävähemmistösäädöksiä, jotta se on johdonmukaista ja stabiilia. Pitää varmistaa, ettei yksi tai kaksi poikkiteloin asettunutta valtiota voi sabotoida koko EU:n päätöksentekoa. Yksimielisyys sinänsä tekee päätöksestä vahvan ja saa kaikki sitoutumaan päätöksen toteuttamiseen, joten silläkin voi olla EU:n joissain päätöksentekoprosesseissa paikkansa.

Pullonkorkkiuudistus on esimerkki sääntelystä, joka on Euroopan mittakaavassa todella tarpeellinen. Pullonkorkit ovat EU-tasolla yksi yleisimmistä muoviroskista esimerkiksi rannoilla ja niitä ajautuu Suomenkin rannoille. Ratkaisu on yksinkertainen ja toimiva. Se tuntuu meistä hassulta jonkin aikaa, ja sen jälkeen emme edes huomaa sitä. Vaikka korkkeja joutuu täälläkin hukkaan, pullojen kierrätys on muuten toiminut meillä esimerkillisesti. Siksi juuri suomalaisista korkkiuudistus on tuntunut hassulta. Pian me kuitenkin totumme siihen, ja sen jälkeen emme edes huomaa sitä. Tarpeen EU:n laajuinen sääntely kyllä on, sillä monessa muussa maassa kierrätys ei ole ollut ollenkaan niin hyvällä tolalla kuin Suomessa.

Haluan keskittyä siihen, että EU-maiden yhteistyötä syvennetään joka tapauksessa, riippumatta siitä tähdätäänkö varsinaiseen liittovaltioon. Voi olla, että se synnyttää aikanaan luontevasti liittovaltion. Maailman muuttuessa yhä enemmän Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseksi kilpailuksi pitää myös Euroopan olla vahva. EU-maiden väliset erot lähes kaikessa ovat melko suuria, eikä ole selvää kenen ehdoilla ja säännöillä liittovaltiota pitäisi alkaa rakentaa. Erilaiset yhtenäisyyttä hajottavat populistiset liikkeet ovat lisäksi nyt niin vahvoja, että ne hankaloittavat yhteistyön syventämistä.

Me suomalaiset maksamme Suomeen veroja keskimäärin 10 000 euroa. EU:lle maksamme siis tästä prosentin, ja olemme saaneet paljon. Euroopan turvallisusutilanne on epävakain sitten toisen maailmansodan. EU-jäsenyys on Suomelle myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Olemme jäsenyytemme myötä sitoutuneet olemaan osa Eurooppalaista arvoyhteisöä. Kaiken kaikkiaan EU on tuonut Suomelle enemmän hyvää kuin huonoa.