Teppo Herttuainen

Välitunnilla liikutaan ja ollaan kavereiden kanssa. Lisäksi kehitetään sosiaalisia taitoja. Laadukkaasta opetuksesta ja koulutuksesta on huolehdittava. Koulujen ja oppilaitosten on oltava rauhallisia ja turvallisia paikkoja oppia sekä työskennellä. Oppilaiden kouluvalmiutta on vahvistettava, esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaitoja opettamalla varhaiskasvatuksessa ja kaikilla koulutustasoilla. Kouluihin on turvattava oppimisrauha rajoittamalla puhelinten häiritsevää käyttöä oppitunneilla, vahvistamalla opettajien pedagogista vapautta päättää sopivista oppimistavoista ja pitämällä ryhmäkoot riittävän pieninä.

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkkakysymys ratkaistaan työmarkkinajärjestöjen välisissä neuvotteluissa. Meidän on huolehdittava, että kunnat ovat houkuttelevia työnantajia ja, että varhaiskasvatuksessa työskentelee osaavaa henkilökuntaa. Työelämää on kehitettävä sopimalla ja huolehtimalla työntekijöiden oikeuksista. Työntekijöiden hyvinvoinnista, motivaatiosta ja tuottavuudesta huolehdittava hyvällä johtamisella ja työsuhde-eduilla.

Lapset tarvitsevat koulussa tukea ja lapset ovat tulevaisuus. Kunnan on järjestettävä tarpeelliset palvelut kuntalaisille. Laadukkaan koulutuksen taustalla ovat ammattitaitoiset ja hyvinvoivat opettajat ja muu henkilökunta. Suomessa on oltava maailman parhaat opettajat ja opetushenkilöstön riittävyydestä sekä osaamisesta tulee huolehtia kaikilla koulutusasteilla. Tulevan opettajapulan taltuttamiseksi ja ennakointia helpottamaan on perustettava opettajarekisteri, jonka avulla eri alojen opettajien määrää ja koulutustarvetta voidaan ennakoida. Tuetaan vastavalmistuneiden opettajien työhön siirtymistä mentoroinnilla.

Kunnissa on huolehdittava kulttuurin elinvoimasta ja toimintamahdollisuuksista, vaikka maan hallitus kohdistaa merkittäviä leikkauksia kulttuurin rahoitukseen. Kulttuurin valtionrahoituksen näkymä on heikkenevä (-17,4 miljoonaa euroa 2024, lisäleikkauksia odotettavissa vuodelle 2025). Valtion rahoituksen vähentyessä kuntien ja kaupunkien painoarvo kulttuurin rahoittajina kasvaa. Kulttuuri on kunnille edullinen tapa lisätä veto- ja pitovoimaansa. Kulttuuriosallistuminen lisää hyvinvointia ja sillä voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus moniin suuriin (ja kalliisiin) yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten yksinäisyyteen, segregaatioon ja mielenterveyden ongelmiin.

Kaikenikäiset tarvitsevat kirjastoja. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa esimerkiksi kirjoja. Kirjastopalvelut ovat kaikkien perusoikeus. Kirjasto on keskeinen julkinen palvelu. On tärkeää, että se on jatkossakin kaikkien kansalaisten vapaasti käytettävissä. Lähikirjastot ovat sivistyksen, lukutaidon, kansalaistoiminnan ja digitaitojen edistämisen kivijalkoja. Kirjasto edistää mm. väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemista ja monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Nykyisin kirjastot toimivat myös muiden tavaroiden (esim. urheiluvälineet) lainaamoina.

Pidetään veroprosentti ennallaan. Koulutuksesta, palveluista ja etuuksista leikkaamisella on haitallisia ja vakavia seurauksia. Kyse on arvovalinnoista. Ihmisten osallisuus, sosiaalinen turvallisuus ja luottamuksen vahvistaminen tulevaan ovat vakaan yhteiskunnan ja myös vakaan taloudellisen kehityksen perusedellytyksiä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio rakentuu periaatteelle, jossa yhteisillä verovaroilla turvataan palvelut ja maksutaakka jaetaan kantokyvyn mukaan. Universaalit palvelut vahvistavat tutkitusti myös taloudellista kasvu ja hyvinvointia. Samalla pitää myös panostaa kuntien omaan kasvu- ja elinkeinopolitiikkaan talouden vahvistamiseksi.

Päätösvalta tuulivoiman sijoittamisesta täytyy olla kunnalla ja kuntalaisten ääntä on kuunneltava. Uusiutuvan energian investoinnit tuovat kuntaan merkittäviä kiinteistöverotuottoja ja rakennusaikana myös töitä.

Kaikki alueet ja ihmiset ovat tasa-arvoisia. Jokaisen asuinalueen, kaupunginosan ja lähiön on oltava hyvä ja turvallinen paikka elää. Alueiden eriytymisen ehkäisy on yksi sisäisen turvallisuuden kannalta keskeinen asia. Eriytymisen ehkäisy auttaa kunnan tasapainoista kehitystä. Lähiöitä on kehitettävä, on turvattava kohtuuhintainen asuminen laajasti ympäri kuntaa ja huolehdittava siitä, etteivät asumismuodot jollain alueella yksipuolistu, oli kyse sitten omistus- tai vuokra-asumisesta tai muista asumisen ratkaisuista. Asuinalueiden eriytymistä̈ ja eriarvoistumista ehkäistävä kaavoituksen, liikenneyhteyksien ja palveluiden avulla.

Työperäisen maahanmuuton lisääminen on tärkeä keino työvoima- ja osaajapulaan vastaamisessa ja työvoiman saaminen ulkomailta voi olla yksi mahdollisuus kunnan elinvoiman ja vetovoiman kehittämiseksi. Se on myös keino vahvistaa maamme taloudellista huoltosuhdetta. Ulkomaisen työvoiman työehdoista ja kotoutumisesta on huolehdittava. Tämä koskee koko perhettä. Kunnissa on kehitettävä työperäisen maahanmuuton ja kotoutumisen palveluita ja lisättävä kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden vaikuttavuutta sekä varmistettava, että muut palvelut tukevat Suomeen asettumista ja kotoutumista.

Kasvavaan kuntaan mahtuu sekä luontoalueita että uusia asuntoja. Luontoarvot on huomioitava kaikessa taloudellisessa ja sosiaalisessa toiminnassa. Luontoalueet ovat tärkeitä ihmisten virkistäytymispaikkoja ja samalla ne tarjoavat luonnon monimuotoisuutta ja lajien säilymistä myös kunnissa. Asuntorakentaminen voidaan yleensä sovittaa sopusoinnussa luonnon kanssa. Kaavoituksessa on tärkeää yhteensovittaa kunnan asuntorakentamisen tarpeet ja luontoalueet. Molemmat ovat kunnille tärkeitä.

Julkiset palvelut kuuluvat meille kaikille tasapuolisesti. Julkista taloutta tulee hoitaa kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Paras keino julkisen talouden vahvistamiseen on vauhdittaa talouskasvua ja vahvistaa työllisyyttä. Hyvinvointivaltion ytimessä olevista palveluista ei tule leikata. Sen sijaan etsitään ratkaisuja julkisen hallinnon tehostamisesta ja yritystukien karsimisesta. Verotuottoja voidaan lisätä tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia. Orpon-Purran hallituksen työllisyyspolitiikka on epäonnistunut ja Suomen työllisyyskehitys on koko EU:n heikointa. Koska hallitus on laiminlyönyt työllisyyspolitiikan ja Suomen talouskasvu on heikkoa, se vaikeuttaa entisestään julkisten talouden hoitamista.

Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat kaikkein vakaimpia yhteiskuntia. Ihmisten välisiä tuloeroja on syytä kaventaa oikeudenmukaisella tulonjaolla ja riittävällä toimeentulolla. Sosiaalisen kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että yhteiskunnassa ei synny kasvavia varallisuus- ja tuloeroja, jotka johtavat lopulta hyvinvointierojen kasvuun. Eriarvoisuuden vähentämiseksi jokaisella ihmisellä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet onnistua. Kaikille kuuluvien universaalien palvelujen lisäksi tarvitaan kohdennettua tukea ja toimia niille, jotka eivät pääse muuten mukaan. Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi on kiinnitettävä huomiota elämän nivelvaiheisiin. Yhteiskunnan vakautta on tuettava oikeudenmukaisella tulonjaolla ja ihmisten riittävällä toimeentulolla.

Markkinatalouden tulee toimia kaikkien ihmisten hyväksi reilulla tavalla, jossa lopputulokset ovat oikeudenmukaisia ja jokainen voi luottaa omaan tulevaisuuteensa turvallisin mielin. On tärkeä löytää sopivat tasapaino toimivan markkinatalouden ja sosiaalisen oikeudenmukaiseen sekä ympäristön kuormituksen ja kestävän talouden kanssa. Tässä esimerkiksi yhteinen sopiminen työmarkkinoilla, ympäristömääräykset ja työsuojelu muodostavat toimivan kokonaisuuden, jossa markkinoiden ylilyöntejä voidaan hillitä.

Kannustinloukkuja pitää vähentää niin, että on taloudellisesti järkevää mennä töihin, esimerkiksi ottaa vastaan päivänkin sijaisuuksia (koulussa tms.). Työikäisen ja työkykyisen ihmisen toimeentulon ei tulisi olla pitkäaikaisesti tai pysyvästi etuuden varassa ilman tämän tarvitsemaa tukea ja ohjausta palveluihin. Etuuksien ja palveluiden tulee nivoutua yhteen, tukea toisiaan ja vastata henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja vaihtuviin elämäntilanteisiin. Yhteiskunta rakentuu työn varaan. Orpon hallituksen väline on ollut ihmisten toimeentulon heikentäminen. Esimerkiksi työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistamisen myötä työttömän ei usein enää kannata ottaa vastaan osa-aikaista tai keikkaluonteista työtä. Orpon hallituksen politiikka vie Suomea väärään suuntaan.

Kriittinen infrastruktuuri, kuten esimerkiksi vesihuolto, on pidettävä omissa käsissä.

Suomi on avoin yhteiskunta, jolla on kykyä hyödyntää ihmisten moninaisuutta voimavarana. Jokaisella on oltava oikeus olla oma itsensä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti. Kaikenlainen syrjintä on tuomittavaa. Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus eivät ole itsenäisiä poliittisia tavoitteita, vaan ne syntyvät muiden päätösten seurauksena, jotka tukevat esimerkiksi taloudellisia ja humanitaarisia päämääriä. Kunnissa on kehitettävä kotoutumisen palveluita ja lisättävä kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden vaikuttavuutta sekä varmistettava, että muut palvelut tukevat Suomeen asettumista.

Sosialidemokratian perusarvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Kunnioitamme kaikkia uskonnollisia näkemyksiä ja ajatuksia, jotka tukevat rauhan ja tasa-arvon aatetta. Poliittinen päätöksentekomme perustuu sosialidemokraattisen liikkeen arvoihin.

Sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen (mies & nainen), toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen, vaan sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaisemmat. Yhteiskunnan ja valtion on mahdollistettava kaikille ihmisille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet tästä sukupuolen kokemuksesta riippumatta. Kaikissa palveluissa tulee taata ihmisen oikeus olla oma itsensä. Lainsäädännön on kunnioitettava sukupuoltaan korjaavan ihmisen oikeuksia sekä tunnustettava juridisesti myös muunsukupuoliset. Kasvatuksessa ja opetuksessa tulee tehdä määrätietoista tasa-arvotyötä ja puhua seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Julkisissa palveluissa työskenteleviä ihmisiä on koulutettava kohtaamaan erilaisia ihmisiä yhdenvertaisina yksilöinä.

Lapsia ja nuoria on tuettava varhaiskasvatuksesta aina työelämään saakka. Kasvua ja oppimista tukeva varhaiskasvatus ja esiopetus on oltava kaikkien saatavilla ja niiden tulee muodostaa saumaton jatkumo perusopetukseen. Esimerkiksi koulussa pitää kunnioittaa henkilökuntaa ja kotona vanhempia. Lapsille ja nuorille on opetettava tunne- ja vuorovaikutustaitoja varhaiskasvatuksessa ja kaikilla koulutustasoilla. Kouluihin on turvattava oppimisrauha rajoittamalla puhelinten häiritsevää käyttöä oppitunneilla, vahvistamalla opettajien pedagogista vapautta päättää sopivista oppimistavoista ja pitämällä ryhmäkoot riittävän pieninä. Henkilöstön kohtaamaa häirintää on kyettävä vähentämään. Jokaisessa koulussa ja oppilaitoksessa on oltava kiusaamisen vastainen toimintamalli.

Jokaisen maan, myös Suomen, on tehtävä oma osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Suomen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisesti, jotta kaikki maat sitoutuvat päästövähennyksiin ja pitävät niistä kiinni. Erityisesti Suomen tulee olla aktiivinen EU:n tavoitteiden määrittelyssä. Tämä on sekä välttämätöntä että järkevää myös ihmisen hyvinvoinnin ja kestävän kasvun kannalta. Päästöjen vähentäminen on välttämätöntä, jotta voimme elää hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa luonto on osa ihmisenkin henkistä hyvinvointia. Suomi on aiemmin noussut köyhästä maasta edistykselliseksi hyvinvointivaltioksi. Hiilineutraalit ratkaisut ovat nyt keskiössä, kun luodaan uusia puhtaan teollisuuden tuotteita. Tässä Suomen tulee olla edelläkävijä, ei jarruttelija.

Me rakennamme suomalaista yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi, reilummaksi ja inhimillisemmäksi. Samaan aikaan kuulumme myös aktiivisena osana kansainväliseen yhteisöön. Keskinäisriippuvuuksien maailmassa tavoitteita ei saavuteta yksin, vaan sääntöperusteinen järjestelmä, sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja yhteisesti laadittuihin sopimuksiin, on tie kestävään tulevaisuuteen.

Ilmastonmuutos vaarantaa keskeisten perusarvojemme käytännön toteuttamisen: köyhyyden vähentäminen, tasa-arvon lisääminen ja kestävä talouskasvu vaikeutuvat. Ympäristö ja talouskasvu eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Ilmastokriisi ja luontokadon torjunta avaavat myös ovia uudelle osaamiselle, vihreälle teknologialle ja puhtaalle teollisuudelle. Esimerkiksi investoinnit vihreään siirtymään voivat tukea talouskasvua. Talouskasvun tulee olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää.

Poliittinen johtajuus ja päätöksenteko ovat monimutkaisempia ilmiöitä eikä niitä voida kulminoida vain heikkojen ja vahvojen johtajien päätöksiksi. Olemme nähneet mihin yksinvaltaiset vahvat johtajat pahimmillaan maansa vievät. Tärkeintä on turvata demokraattista päätöksentekokykyä – jakamalla vastuuta ja keskustelemalla päätöksistä yhdessä saadaan aikaan myös tuloksia. Yhteiskunnan on taattava jokaiselle jäsenelleen ääni vaikuttaa maansa asioihin.

Kaikilla suomalaisilla, asuinpaikasta riippumatta, on oltava yhtäläiset oikeudet peruspalveluihin ja turvallisuuteen. Suomea on kehitettävä kokonaisuutena, alueiden vahvuuksien pohjalta. Se tarkoittaa, että eri alueiden erityispiirteet on huomioitava ja esimerkiksi kuntien perusrahoitus on turvattava. Alueiden voimavarat ja elinvoimaisuus vaihtelevat alueiden välillä ja jopa alueiden sisällä. Palvelurakenne, teollisuus ja työvoiman toimintaympäristö sekä kansalaisten sosiaaliset ja terveydelliset voimavarat tulee ottaa huomioon alueisiin vaikuttavissa päätöksissä.

Pienten kuntien kannalta, mikä Imatrakin on, on harmillista, että ihmiset muuttavat isompiin kasvukeskuksiin. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka näkyy myös Suomessa. Kaupunkien kasvusta ja elinvoimaisuudesta hyötyy koko Suomi, sillä kaupungit ovat valtion talouden vetureita. Niiden kasvusta säteilee paljon hyvää kehyskuntiin, seutukaupunkeihin ja kuntiin. Kaupungeilla on siis suuri merkitys koko yhteiskunnan vaurauden ja hyvinvoinnin lisäämisen kannalta. Samoin on kuitenkin tunnistettava maakuntien kasvukeskuskaupunkien merkitys alueellisen kehityksen moottoreina. Kaupungeissa on ehkäistävä asuinalueiden eriytymistä sekä panostettava kohtuuhintaiseen ja monipuoliseen asuntotuotantoon. Jokaisen asuinalueen, kaupunginosan ja lähiön on oltava hyvä ja turvallinen paikka elää.