Aino Laine

Etenkin alakoululaisilla puhelimet varastavat herkästi huomion liikkumiselta ja leikkimiseltä. Pidän hyvänä, että koulun käytännöt tukevat vanhempia ruutuajan hallinnassa ja lasten aktivoinnissa pois ruutujen ääreltä.

Laadukas varhaiskasvatus palvelee kuntalaisia ja tukee lapsiperheiden hyvinvointia. Pula hoitajista ja opettajista sekä henkilöstön runsas vaihtuvuus ovat kuormitustekijöitä niin lapsille, perheille kuin työntekijöillekin. Espoon on tärkeä olla houkutteleva työnantaja. Palkan tulee olla kilpailukykyinen, mutta samaan aikaan on aktiivisesti parannettava työhyvinvointia ja johtamista.

Erityisopettajista on Suomessa maanlaajuisesti pulaa ja ensisijaista on pitää huolta, että kouluihin saadaan palkattua tällä hetkellä puuttuvat erityisopettajat. Tärkeää on myös, että erityisopettajia koulutetaan riittävästi. Kunnan pitää tukea opettajia jatkokouluttautumisessa erityispedagogiikkaan ja myös muiden opettajien erityispedagogiikan osaamista on järkevää vahvistaa. Toisaalta pelkkä erityisopettajien lisääminen ei ratkaise kaikkia koulujen haasteita. Riittävän pienet luokkakoot, rauhalliset oppimisympäristöt ja kaksivuotinen esikoulu ovat esimerkkejä keinoista, joilla tuetaan oppimista ja ehkäistään erityisopetuksen tarvetta.

Kulttuuri on tärkeä asukkaiden hyvinvointia tukeva tekijä ja monipuolinen kulttuuritarjonta on arvokasta. Toisaalta tiukassa taloustilanteessa on tärkeää pystyä tarkastelemaan kaikkia tukia ja toimintoja. Minulle on tärkeää, että Espoossa on jatkossakin monipuolinen kulttuuritarjonta ja panostaisin erityisesti kaikkien saavutettavissa oleviin, matalan kynnyksen kulttuuritapahtumiin.

Kirjastot ovat keskeinen palvelu ja Espoossa on hienoja kirjastoja, joissa perinteisen kirjojen lainaamisen lisäksi tarjotaan myös monenlaista muuta toimintaa. Kirjastot tukevat niin lasten oppimista, aikuisten hyvinvointia kuin yhteisöllisyyttäkin. On tärkeää, että kirjastojen toimintaa kehitetään ja myös kustannuksia arvioidaan jatkossakin, jotta pystymme tuottamaan kuntalaisten arvostamat palvelut tehokkaasti.

Espoon veroprosentti kuuluu Suomen alhaisimpiin, joten esimerkiksi koulutukseen liittyvissä panostuksissa veroprosentin maltillista nostoa tulee voida pohtia vaihtoehtona. Tärkeää on kuitenkin ensisijaisesti varmistaa, että palvelut tuotetaan tehokkaasti ja talous pyritään pitämään tasapainossa.

Vihreän siirtymän investoinnit voivat olla hyödyllisiä, mutta Espoon kaltaisessa tiheästi asutussa, kasvavassa kaupungissa on vaikea löytää tilaa runsaasti pinta-alaa vaativille ratkaisuille. Aurinkovoimaa on kuitenkin mahdollista tuottaa myös integroituna kaupunkirakenteeseen, kuten kerrostalojen katoilla ja teiden varsilla. Näitä mahdollisuuksia myös Espoossa kannattaa selvittää. Espoossa kaukolämpö tuotetaan jo hiilivapaasti, mutta tuotantotavoissa (kaasu, pelletit yms) on edelleen parannettavaa. Pienydinvoiman käyttöä selvitetään ja tätä selvitystyötä on tärkeä jatkaa.

Segregaation ehkäisy ja jo olemassa olevan eriytymisen purkaminen on tärkeä tavoite. Tutkimusten perusteella erilainen huono-osaisuus (koulutuksen puute, pienituloisuus, työttömyys) on kasautunut kaupunkiseuduilla aiempaa vahvemmin samoille alueille. Tämä voi näkyä mm. alueellisina hyvinvointi- ja terveyseroina, koulujen oppimistuloksissa ja kouluvalinnoissa sekä koetussa turvallisuudessa. Nykyistä kehityssuuntaa pitää pyrkiä kääntämään kohti vähemmän eriytyneitä asuinalueita.

Espoo on jo nykyisellään voimakkaasti kasvava kaupunki ja kasvusta suuri osa tulee maahanmuutosta. Ei siis tarvita lisäpyrkimyksiä, vaan panostuksia siihen, että pystymme vastaamaan nykyisen kasvavan ja monimuotoistuvan väestön tarpeisiin.

Lähiluonto on keskeinen hyvinvointia lisäävä tekijä Espoossa, eikä siitä voida tinkiä. Kannatan pikemminkin olemassa olevien rakennettujen alueiden tiivistämistä ja raideliikenteen varrelle rakentamista kuin luontoalueiden jyräämistä.

Pientalorakentaminen vaatii merkittävästi enemmän pinta-alaa ja siten vie tilaa lähiluonnolta. Mielestäni ensisijaista on suosia korkeaa ja tiivistä rakentamista hyvien raideliikenneyhteyksien varrella, jotta pystymme vastaamaan väestönkasvuun ja silti säilyttämään Espoolaisille tärkeää lähiluontoa mahdollisimman paljon. Tällöin myös liikkuminen ohjautuu joukkoliikennepainotteisemmaksi.

Poliittisilla päätöksillä tulee ohjata kohti lisääntyvää joukkoliikenteen käyttöä, jotta väestömäärän kasvaessa emme joutuisi raivaamaan enempää tilaa autoille, teille ja parkkipaikoille. Pysäköintimaksut ovat yksi keino vähentää autoilua.

Moni metrosta etäämmällä asuva on kokenut julkisten yhteyksien heikentyneen metron myötä. Poikittaisen liikenteen sujuvuutta tulee kehittää (mm. runkolinjat, lyhyet vuorovälit), jotta syöttöliikenne metroasemille olisi mahdollisimman nopeaa ja vaivatonta käyttäjälle. Lisäksi pyöräily tulee huomioida osana syöttöliikennettä.

Menoja pitää pystyä tarkastelemaan kriittisesti, jotta kaupungin toiminta on tehokasta ja tuottavaa. En kuitenkaan hyväksy leikkauksia esimerkiksi koulutukseen tilanteessa, jossa veroprosentti on Suomen alhaisimpia. Lisäksi Espoon omistamien rahastojen tuottoja tulisi käyttää peruspalvelujen rahoitukseen rahastopääoman kerryttämisen sijaan, mikäli vaihtoehtona on kuntalaisille tärkeistä palveluista leikkaaminen.

Espoossa on jatkuvasti kasvava tarve päivähoitopaikkojen lisäämiselle. Oman toiminnan kehittämisen ja uusien kunnallisten päiväkotien rakentamisen täytyy olla aktiivista ja tavoitteellista. Nykytilanteessa yksityisten palveluntarjoajien osuuden rajaaminen ei ole mielekästä.

Julkisia palveluja ja sosiaalietuuksia leikkaamalla kurjistamme edelleen niiden tilannetta, joiden voimavarat ovat jo valmiiksi lopussa. Hädässä olevia tukemalla, ongelmia ennaltaehkäisemällä ja tehokkaalla hoitamisella mahdollistamme mahdollisimman monen yhteiskuntamme jäsenen hyvinvoinnin, työelämässä pysymisen ja hyvinvointivaltiomme hyvinvoinnin. Ennen veronkorotuksia on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta käytämme rahat hyvin ja tehokkaasti emmekä anna verovarojen valua hukkaan tehottomissa palvelujärjestelmissä.

Ihmisten ahkeruudesta ja lahjakkuudesta riippumatta erilaisista töistä maksetaan hyvin erilaisia korvauksia. Meillä tulee olemaan aina tuloeroja, mutta mielestäni yhteiskuntamme toimii oikein tasatessaan tuloeroja verotuksen keinoin. Tuloiltaan tasa-arvoisempi yhteiskunta on hyvinvoiva yhteiskunta.

Ilman ohjausta ja sääntelyä markkinat eivät toimi reilulla tavalla. Julkisen vallan tulee varmistaa, ettei synny riskiä esimerkiksi monopoleille, jotka voivat johtaa merkittävään hintojen nousuun. Suomessa on havaittavissa selkeää markkinoiden keskittymistä tietyille suurille ulkomaisomisteisille yhtiöille esimerkiksi terveys- ja hoivapalvelujen tuotannossa ja joissain tilanteissa tämä on jo aiheuttanut kustannusten nousua kilpailun ja vaihtoehtoisten tuottajien puuttuessa.

Perusturvan varassa eläminen ei ole helppoa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Etuudet ovat pieniä ja niiden saamiseen liittyy merkittävää byrokratiaa. Toisaalta on tärkeää, että työkykyiset ihmiset aktivoidaan mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään tai esimerkiksi täydentäviin opintoihin, jotta mahdollisimman moni pystyisi ansaitsemaan itse oman elantonsa. Nykyisellään järjestelmä sisältää kannustinloukkuja joita on purettava, jotta kaikki työn tekeminen on kannattavaa.

Valtion ja kuntien on järkevää omistaa osuuksia erityisesti huoltovarmuuteen, kansalliseen turvallisuuten ja kriittiseen infrastruktuuriin liittyvästä yritystoiminnasta. Toisaalta julkisessa omistuksessa olevat yhtiöt, kuten suuret inhouse-yhtiöt voivat tietyissä tilanteissa vääristää kilpailutuksia, mikä pahimmillaan tuottaa lisäkustannuksia veronmaksajille.

Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, jotta voimme vastata muuttuvan ikärakenteen ja laskevan syntyvyyden tuomiin muutoksiin. Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus rikastuttavat Suomea ja voimme saavuttaa sekä osaamisen karttumista että innovaatioita monimuotoisemmassa yhteiskunnassa. Nykyisellään kotoutumisessa ja suomen/ruotsin kielen oppimisessa on kuitenkin selkeitä haasteita, joihin on puututtava. Esimerkiksi kouluissa tasoeroja voidaan tasata lisäämällä maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumista päivähoitoon ja kaksivuotiseen esiopetukseen. Hoivatyössä ja terveydenhuollossa työskentelevien ammattilaisten kielitaidon haasteet tulee ottaa vakavasti ja lisäkoulutusta tarjota aktiivisesti.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, kuten lähimmäisenrakkaus ja heikompiosaisista huolenpito. Näen myös paljon hyvää seurakuntien tekemässä työssä yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin eteen, perhe- ja avustustyössä. Kristilliset arvot voidaan kuitenkin määritellä monin eri tavoin ja niihin nojaten rajoitetaan tälläkin hetkellä maailmalla esimerkiksi naisten oikeutta päättää omasta kehosta, aborttioikeutta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Siksi oman päätöksentekoni perustana ovat uskonnosta riippumattomat arvot, kuten oikeudenmukaisuus, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdatuksi, hyväksytyksi ja tasa-arvoisesti kohdelluksi omana itsenään. Kasvatuksessa ja koulutuksessa on tärkeää kertoa sukupuolen moninaisuudesta, jotta ymmärrämme paremmin omia ja toistemme kokemuksia. Meillä kaikilla tulee olla mahdollisuus elää oman näköistämme elämää ilman pelkoa kiusatuksi tai syrjityksi joutumisesta.

Auktoriteettien kunnioittamisen sijaan pidän tärkeänä, että opetamme lapsillemme toistemme kunnioittamista, lempeyttä, itsenäisyyttä, tunnetaitoja ja vuorovaikuttamista. Sekä omat kokemukset vanhemmuudesta että työ mielenterveystyössä tukee tätä ajatusta ja lisää ymmärrystä siitä, mikä auttaa lasta kasvamaan tasapainoisesti. Vanhemman asettamat johdonmukaiset rajat ja säännöt kasvatuksessa ovat tärkeitä, mutta niitä ei aseteta kurittaen. Tärkeintä on luottavainen ja lämmin suhde lapsen ja vanhemman sekä muiden lapselle tärkeiden aikuisten välillä.

Suomalaisille tärkeää kasvihuonepäästöjen vähentämisen lisäksi on myös Itämeren kuormituksen vähentäminen. Päästövähennyksiin keskittyvä tutkimus ja innovaatiot ovat myös keino luoda talouskasvua ja työpaikkoja. Ympäristön huomioiminen kaikessa päätöksenteossa ja hankkeiden suunnittelussa on nykyaikaa.

Kunta- ja aluepäättäjänä toimintakenttä keskittyy ennen kaikkea meidän suomalaisten palveluiden ja elinympäristön kehittämiseen. Aina ei ole kuitenkaan täysin suoraviivaista, mikä on suomalaisen etu. Esimerkiksi kiireetön terveydenhuolto myös paperittomille (asia, josta vastikään Länsi-Uudellamaalla perussuomalaisten ja kokoomuksen äänillä luovuttiin), on myös suomalaisten etu, koska kiireetön perusterveydenhuolto ennaltaehkäisee vakavampia ja vaikeasti korjattavia terveyshaasteita. Niiden hoitaminen tulee yhteiskunnallemme ja veronmaksajille paljon kiireetöntä perusterveydenhuoltoa kalliimmaksi.

Pyrimme ensisijaisesti ratkaisuihin, joissa talouskasvu ja ympäristöystävällisyys tukevat toisiaan. Suomella on valtavasti koulutettuja ihmisiä ja osaamisen kautta pääomaa, jolla ympäristöasiat käännetään talouskasvun moottoriksi. Tuetaan ympäristöystävällistä kasvua ja ympäristöystävällisyyteen siirtymistä kaikilla aloilla ja tuetaan etenkin niitä aloja, joissa ympäristöasiat tuottavat haasteita, jotta voimme yhdessä pitää huolta ympäristöstämme.

En kaipaa Suomeen johtajaa, joka toimii sääntöjen rajamailla tai venyttää sääntöjä. Vahvuutta ja paineensietokykyä toki tarvitaan erityisesti kriisitilanteissa. Luotan Suomessa instituutioihin, oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja demokratiaan.

Suomi on suuri ja harvaan asuttu maa. Talouden kantokyky ei mahdollista esimerkiksi yhtäläisiä palveluita Suomen jokaiseen kolkkaan. Nykyisellään valtionosuusjärjestelmä on raskas suurille, kasvaville kaupungeille, kuten Espoolle.

Suomen suurkaupungit ovat suomen talouskasvun veturi ja nykyajan innovaatiot syntyvät pitkälti kaupungeissa. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita oma asuinpaikkansa. Kaupungistumisen tulee tapahtua hallitusti ja luontoa kunnioittaen. Maaseudulla on tärkeitä tehtäviä esimerkiksi ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta.