Pia Hiltunen

On huolehdittava koko alueen asukkaiden palveluista. Joitakin palveluja on hyvä ja välttämätön kuitenkin keskittää.

Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Rahaa ei ole lisää säästösyistä, mutta matalankynnyksen vaikuttavia palveluja tulisi kehittää. Moni nuori hyötyy alkuun jutteluavusta digipalveluidenkin kautta. Piitäisi puuttua myös hyvinvoinnin edistämiseen ja perusasioista huolehtimiseen niin kodeissa kuin oppilaitoksissakin. Riittävä uni, palautuminen, terveellinen ruoka, sosiaaliset suhteet, liikunta ja harrastukset ovat hyvinvoinnin kulmakiviä. Olisi tärkeää, että jokaisella olisi edes joku ihminen, kenen kanssa jutella. Myös somen liikakäyttö heikentää mielenterveyttä. Kotien on hyvä ottaa myös vastuuta asiasta. Tarvitsemme jokaisen nuoren hyvinvoivana osaksi yhteiskuntaa ja siksi tilannekuvan on oltava yhteinen ja haasteeseen puututtava asianmukaisesti nuorten eduksi.

Pelastustoimi on aivan yhtä tärkeä kuin sotekin. On huolehdittava kokonaisuudesta ja palveluiden toimivuudesta, eikä laittaa näitä vastakkain.

Henkilöstöä tarvitaan kyllä molemmissa. En näe näitä toisilleen vastakkaisina toimina.

Lastensuojelun ulkoistaminen ei takaa parempaa palvelua eikä inhimillisempää toimintaa asiakkaille. Yleisesti ottaen, yksityisen sektorin tarkoitus on tuottaa palveluilla voittoa ja lastensuojelun ei pitäisi olla tällainen palvelu vaan nimensä mukaisesti lasten suojelu.

Tämä on arvovalinta. Ikäihmisistä on huolehdittava ja taattava arvokas vanhuus. Erilaisia asumismuotoja tarvitaan ja palveluita pitää olla saatavilla tilanteesta riippuen.

Ensisijaisesti hyvinvointialueen pitää huolehtia nykyisen henkilökunnan työhyvinvoinnista ja siitä, että työssä jaksetaan ja halutaan pysyä. Sen jälkeen, mikäli työntekijöitä ei saada riittävästi, voidaan houkutella työntekijöitä myös ulkomailta. Silloin on huolehdittava kielitaidosta ja kotouttamisesta kunnolla. Etelä-Suomessa ongelma on akuutti ja asiaa on ratkaistu ulkomaisen työvoiman keinoin.

Mitä kauemmas päätökset viedään arjesta, sitä vähemmän huomioidaan alueellista näkökulmaa ja alueiden erityispiirteitä. Hallinnon keskittyessä entisestään, todennäköisesti myös palvelut heikkenisivät.

En osaa sanoa mitä palveluja tulisi karsia. Ennemmin ajattelen niin, että rahoituksen riittävyydestä tulisi huolehtia. Julkinen terveydenhoito on koetuksella ikääntyvän väestön vuoksi ja hallituksen kovien leikkausten takia.

Verotusoikeutta on selvitetty ja sitä ei nähdä järkevänä eikä toimivana. Lisäksi se eriyttäisi julkisten palveluiden toimivuuden ja saatavuuden eri alueilla.

En kannata veronkorotuksia. Julkisissa palveluissa pitää huolehtia tehokkuudesta ja laadusta. Sosiaalietuudet on tarkoitettu väliaikaiseksi avuksi, mikäli apua tarvitaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa jokainen pitää pitää mukana, se lisää myös keskinäistä luottamusta ja vahvistaa sisäistä turvallisuuttamme.

Kyllä ahkeruudesta pitää voida palkita.

Valtion pitää pitää omistuksessaan tietyt toiminnot turvatakseen ihmisille kohtuuhintaiset palvelut.

Se ei ole helppoa, enkä usko, että ihmiset haluaisivat joutua käyttämään sosiaaliturvaa liian pienen palkan jatkeena, kuten moni pienipalkkaisella alalla työskentelevä joutuu. Sosiaalietuudet on tarkoitettu väliaikaiseen tilanteeseen avuksi ja kannusteeksi siirtyä takaisin työelämään.

Tietyt toiminnot on turvattava valtio-omisteisesti, jotta kuntalaiset saavat kohtuuhintaiset ja toimivat palvelut. Kyse on myös huoltovarmuudesta, kuten esim. vesihuollon osalta.

Työperäinen maahanmuutto on toivottavaa. Pitää huolehtia kokoutumisesta, kielen oppimisesta ja maamme tavoille oppimisesta.

Minusta kristilliset arvot ovat osa hyvää arvopohjaa. Toisten, itsensä ja ympäristönsä kunnioittaminen kuuluvat muun muassa kristilliseen elämänkatsomukseen. Kultainen sääntö eli ”kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”, löytyy myös lähes kaikista uskonnoista ja mielestäni se on hyvä ohje elämään. Kuitenkin, kun tehdään päätöksiä, niiden tulee mielestäni perustua vahvasti tutkimustietoon.

Mielestäni asia huomioidaan jo melko hyvin Suomessa.

Kyllä lapselle pitää asettaa rajat ja huolehtia vanhempana kasvatuksesta. Tottakai on monta muutakin tärkeää opetettavaa asiaa, mutta hyvä lähtökohta on muistaa että rajat ovat rakkautta.

On arvioitu, että todennäköisesti Suomi ei tule pääsemään hiilineutraaliustavoitteeseen 2035 nykyisillä ilmastotoimillaan. Kyse on mielestäni kuitenkin siitä, että tavoitetta kohti edetään järkevästi niin, ettei se vaikeuta liikkumista ja nosta samalla ihmisten arjen kustannuksia. Suurimmat toimet tapahtuvat teollisuuden puolella, jotta tavoitetta kohti edetään. Olisi myös tärkeää seurata muiden maiden toimia, sillä ei se maailmaa pelasta jos vain Suomi tekee aktiivisia ilmastotoimia.

Tottakai poliitikkojen on laitettava oma maa etusijalle.

Näitä ei kannata asettaa vastakkain. Tarvitsemme kasvua ja työpaikkoja, joten uudet yritykset ovat erittäin tervetulleita. Yritykset ovat tänä päivänä hyvin vastuullisia ja kantavat yhteiskuntavastuuta myös ympäristön osalta Suomessa aktiivisesti. Hyvä esimerkki on Oulun satamaan tuleva vetytehdas. Tämän kaltaiset toimijat tuovat työpaikkoja alueelle ja edistävät ilmastotavoitteita ja tulevaisuuden kehitystä.

Tarvitsemme vahvaa johtajuutta, mutta myös yhteistyökykyä sekä sovittujen sääntöjen ja lakien noudattamista.

Kyse on huoltovarmuudesta ja turvallisuudestamme.

Ihmiset ja palvelut ovat keskittyneet kaupungistumisen myötä. Se on luonnollista. Toki täytyy silti huolehtia myös harvaan asutuista alueista.