Pia Hiltunen

Käsittelemme juuri sivistysvaliokunnassa kyseistä hallituksen esitystä. Laki tulee velvoittamaan kouluja kirjaamaan järjestyssääntöihin kännyköiden käytöstä koulupäivien aikana. Näin ollen huolehditaan siitä, että kännykkää käytetään vain koulun säännöissä sovitulla tavalla ja siitä, että opettajalla on selkeämpi oikeus kerätä kännykät tarvittaessa ”säilöön” oppitunnin ajaksi. Välitunneista koulut voivat myös sopia järjestyssäännöissään ja monella yläasteella onkin käytössä jo sekä ulkovälitunti ja yksi kännykkävälkkä. Alakouluissa puhelimet eivät kuulu koulupäivään edes välituntien osalta. Vieraillessani Oulun kouluissa, hyvä esimerkki oli koulu, jossa oli järjestetty liikuntaa tarpeeksi välitunneille ja henkilöstön mukaan kuntosali/juoksumatot/trampoliini voittivat kännykän selailun.

Toistaiseksi Oulussa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä ei ole Etelä-Suomen kaltaista pulaa. On kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että henkilöstö täyttää pätevyysvaatimukset ja lapset saavat laadukasta varhaiskasvatusta turvallisessa ympäristössä. Mikäli henkilöstöpulaa ilmenee, kaupungin tulee miettiä vaihtoehtoja ammattilaisten houkuttelemiseksi. Kaupungin tulee myös pitää hyvää työnantajaimagoa yllä ja kehittää, jotta työntekijöitä riittää tulevaisuudessakin.

Kysymyksen asettelu laittaa vastakkain henkilöstön ja veronkorotukset, vaikka tilanne ei ole niin yksinkertainen. En itse kannata veronkorotuksia, mutta haluan, että lapset saavat kouluissa tarvitsemansa tuen oikea-aikaisesti ja henkilöstöä on riittävästi. Tähän yksi ratkaisu liittyy eduskunnassa hyväksyttyyn oppimisentuen uudistukseen, johon on varattu 100 miljoonaa euroa valtakunnallisesti. Se tarkoittaa juuri sitä, että kunnat saavat rahoitusta valtiolta oppimisentuen parempaan järjestämiseen ja henkilöstön riittävyydestä huolehtimiseen. Laki tulee voimaan syksyllä 2025. Oulun tulee huolehtia myös siitä, ettei ryhmäkokoja kasvateta.

Jos taloustilanne on heikko, täytyy tarkastella jokainen hallinnonala ja eri sektorit, joita kunta tukee. Oulun taloudellinen tilanne on kohtuullinen, joten en näe tarvetta kulttuurileikkauksille. Päin vastoin, Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026 ja siihen panostetaan. Toivon, että kulttuuripääkaupunkivuosi onnistuu ja saisimme jatkossakin nauttia laadukkaasta kulttuurista. Kulttuuri edistää hyvinvointia ja on myös merkittävä elinkeino. Siksi on tärkeää pitää huolta kulttuurin mahdollisuuksista.

Lukutaito on kansalaistaito, jota tulee tukea. Kirjastojen käyttöaste on korkea ja ne ylläpitävät sivistystä. Oulussa pääkirjaston remontti valmistuu pian ja muuttuu entistä modernimmaksi ja jokaista ikäryhmää entistä paremmin palvelevaksi. Myös alueelliset kirjastot ovat tärkeitä, jotta ihmisten lähipalvelut säilyvät.

Oulun kaupungin budjetista n. 235 miljoonaa euroa, eli n. 30% menee vapaaehtoisiin kunnan palveluihin ja loput lakisääteisten tehtävien hoitoon. Kun taloustilannetta tarkastellaan, mielestäni olisi syytä käydä läpi näiden ei lakisääteisten palveluiden sisältö ja pohtia olisiko siellä jotain vaihtoehtoja mittavien koulutusleikkausten tilalle tai veronkorotuksille. Kaupungin keskeisimmät lakisääteiset tehtävät ovat huolehtia koulutuksesta, elinvoimasta, työllisyydestä ja meidän kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisestä.

Oulun kaupunkistrategian keskeinen tavoite on edistää yritysmyönteisyyttä ja saada investointeja paikkakunnalle. Työtä tulee ehdottomasti jatkaa. Yritykset luovat työpaikkoja ja veroeuroja, siksi kaupungin on huolehdittava niiden toimintaedellytyksistä.

On koko kaupungin etu, ettei segregaatiota pääse tapahtumaan. Jokainen asuinalue on pidettävä heterogeenisena niin, että alueella on sekä vuokra- että omistusasumista ja erikokoisia koteja. Kyse on turvallisuudesta, viihtyvyydestä, palveluiden toimivuudesta ja ihmisten toimivasta arjesta.

Oulu on muuttovoittoinen niin Suomen sisäisen muuton osalta, kuin ulkomailta muuton osalta. Tarvitsemme monenlaista osaamista ja maahanmuutto on yksi keino. On myös syytä huolehtia kotoutuksesta ja työllistymisestä maahanmuuton yhteydessä. Kielitaito on yksi keskeisin keino sopeutua yhteiskuntaan. Kun toivomme muuttovoittoa ja kasvua, on hyvä huomata miten perhemyönteinen Oulu on ja kuinka myös siihen tulee panostaa.

Oulussa rakentaminen on mielestäni tasapainossa luontoalueiden ja kehittyvien asuinalueiden kesken. On tärkeää, että luontosuhde säilyy ja viheralueita sekä metsät ja luonto on lähellä ihmisten arkea. Tottakai jokainen voi myös omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, miten helposti luontoon pääsee. Joka tapauksessa, tasapaino luontoalueiden ja kohtuuhintaisen asumisen osalta on keskeistä.

En kannata veronkorotuksia. Julkisissa palveluissa pitää huolehtia tehokkuudesta ja laadusta. Sosiaalietuudet on tarkoitettu väliaikaiseksi avuksi, mikäli apua tarvitaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa jokainen pitää pitää mukana, se lisää myös keskinäistä luottamusta ja vahvistaa sisäistä turvallisuuttamme.

Kyllä ahkeruudesta pitää voida palkita.

Valtion pitää pitää omistuksessaan tietyt toiminnot turvatakseen ihmisille kohtuuhintaiset palvelut.

Se ei ole helppoa, enkä usko, että ihmiset haluaisivat joutua käyttämään sosiaaliturvaa liian pienen palkan jatkeena, kuten moni pienipalkkaisella alalla työskentelevä joutuu. Sosiaalietuudet on tarkoitettu väliaikaiseen tilanteeseen avuksi ja kannusteeksi siirtyä takaisin työelämään.

Tietyt toiminnot on turvattava valtio-omisteisesti, jotta kuntalaiset saavat kohtuuhintaiset ja toimivat palvelut. Kyse on myös huoltovarmuudesta, kuten esim. vesihuollon osalta.

Työperäinen maahanmuutto on toivottavaa. Pitää huolehtia kokoutumisesta, kielen oppimisesta ja maamme tavoille oppimisesta.

Minusta kristilliset arvot ovat osa hyvää arvopohjaa. Toisten, itsensä ja ympäristönsä kunnioittaminen kuuluvat muun muassa kristilliseen elämänkatsomukseen. Kultainen sääntö eli ”kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”, löytyy myös lähes kaikista uskonnoista ja mielestäni se on hyvä ohje elämään. Kuitenkin, kun tehdään päätöksiä, niiden tulee mielestäni perustua vahvasti tutkimustietoon.

Mielestäni asia huomioidaan jo melko hyvin Suomessa.

Kyllä lapselle pitää asettaa rajat ja huolehtia vanhempana kasvatuksesta. Tottakai on monta muutakin tärkeää opetettavaa asiaa, mutta hyvä lähtökohta on muistaa että rajat ovat rakkautta.

On arvioitu, että todennäköisesti Suomi ei tule pääsemään hiilineutraaliustavoitteeseen 2035 nykyisillä ilmastotoimillaan. Kyse on mielestäni kuitenkin siitä, että tavoitetta kohti edetään järkevästi niin, ettei se vaikeuta liikkumista ja nosta samalla ihmisten arjen kustannuksia. Suurimmat toimet tapahtuvat teollisuuden puolella, jotta tavoitetta kohti edetään. Olisi myös tärkeää seurata muiden maiden toimia, sillä ei se maailmaa pelasta jos vain Suomi tekee aktiivisia ilmastotoimia.

Tottakai poliitikkojen on laitettava oma maa etusijalle.

Näitä ei kannata asettaa vastakkain. Tarvitsemme kasvua ja työpaikkoja, joten uudet yritykset ovat erittäin tervetulleita. Yritykset ovat tänä päivänä hyvin vastuullisia ja kantavat yhteiskuntavastuuta myös ympäristön osalta Suomessa aktiivisesti. Hyvä esimerkki on Oulun satamaan tuleva vetytehdas. Tämän kaltaiset toimijat tuovat työpaikkoja alueelle ja edistävät ilmastotavoitteita ja tulevaisuuden kehitystä.

Tarvitsemme vahvaa johtajuutta, mutta myös yhteistyökykyä sekä sovittujen sääntöjen ja lakien noudattamista.

Kyse on huoltovarmuudesta ja turvallisuudestamme.

Ihmiset ja palvelut ovat keskittyneet kaupungistumisen myötä. Se on luonnollista. Toki täytyy silti huolehtia myös harvaan asutuista alueista.