Soile Eriksson

Tärkeintä on, että palveluita saa, kun on tarve ja että palvelut ovat saavutettavissa. On tarkkaan harkittava, mitä palveluita voidaan keskittää, mitä on syytä toteuttaa lähipalveluina ja mitkä palvelut voidaan tuoda liikkuvana palveluna ihmisen luo.

Jos mielenterveyspalveluihin ei satsata, näkyy se kalliimpina kuluina muualla. Kaikkien järkevintä olisi panostaa mielenterveyttä ja hyvinvointia ylläpitäviin palveluihin ja ongelmia ennaltaehkäiseviin toimintoihin. Tämä olisi taloudellisesti ja inhimillisesti kannattavinta.

Näitä ei voi laittaa vastakkain. Sekä pelastuspalveluissa että sote-palveluissa on ihmishengen kannalta elintärkeitä palveluja, joista ei voida leikata.

Mitä paremmin ongelmia saadaan ennaltaehkäistyä ja myös hoidettua perusterveydenhuollon puolella, sitä enemmän se säästää erikoissairaanhoidosta. Tämä on myös yksi sote-uudistuksen tavoitteista. On kuitenkin huomioitava se, että erikoissairaanhoitoa aina tarvitaan, vaikka ennaltaehkäisy ja perusterveydenhuolto toimisivat hyvin.

Lastensuojelun parissa olevat lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Hyvinvointialueen tulee varmistua siitä, että kaikki heille palvelua tuottavat toimivat laadukkaasti. Parhaiten laadunvalvontaa ja mahdollisia korjauksia laatuun pystytään tekemään hyvinvointialueen itse tuottamiin palveluihin. Tämän lisäksi lastensuojelun palveluita on taloudellisesti järkevää järjestää itse sen sijaan, että niitä ostetaan voittoa tavoittelevilta firmoilta (varsinkin sijoitusyksiköiden palvelut). Tavoitteena tulee olla suurempi osuus itse tuotettua palvelua. On kuitenkin epärealistista, että kaikki toiminta voisi olla itse tuotettua ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Kotihoitoa ja yhteisöllistä asumista tulisi suosia ensisijaisina tukimuotoina niin pitkään kuin henkilön toimintakyvyn kannalta se on perusteltua. Mikäli henkilö tarvitsee nimenomaan ympärivuorokautista hoivaa, on sitä tarjottava. Kustannukset eivät saa olla syy tarvittavan tuen ulkopuolelle jäämiseen.

Suomeen tullaan tarvitsemaan ulkomaista työvoimaa huoltosuhteen muutoksen vuoksi. On kuitenkin ensisijaisesti huolehdittava, että jo Suomessa olevat alan ammattilaiset saataisiin pidettyä alalla.

Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vasta reilu kaksi vuotta ja toiminta on juuri vakiintumassa. Tässä kohdassa ei ole järkevää muuttaa hyvinvointialueiden määrää. Jos muutoksia tehtäisiin nyt, olisi tuhlattu varoja turhaan ja asetettaisiin hyvinvointialueet jälleen uuden muutoksen eteen. Hyvinvointialueiden yhdistäminen lisäisi ihmisten eriarvoisuutta, koska todennäköisesti palveluverkkoa karsittaisiin pienemmissä taajamissa.

Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vasta reilu kaksi vuotta ja toiminta on juuri vakiintumassa. Jos niiden tehtäviin nyt tehtäisiin muutoksia, olisi tuhlattu varoja turhaan ja asetettaisiin hyvinvointialueet jälleen uuden muutoksen äärelle.

Tätä mahdollisuutta kannattaisi edelleen selvitellä, mutta oleellisempaa olisi nykyisessä tilanteessa löytää ratkaisuja, joilla valtio voisi helpottaa hyvinvointialueiden tilanteita. Tällainen ratkaisu voisi olla esimerkiksi alijäämän kattamisvelvollisuuden siirtäminen.

Terveyskeskusmaksut voivat vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Näin ei saisi olla, vaan tärkeintä olisi päästä hoidon piiriin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oli syy mikä tahansa. Maksuttomuuden vaikutuksia (etuja ja mahdollisia haittoja) tulee selvittää.

Käyttöhuoneista on hyviä kokemuksia muualta maailmasta. Niiden avulla on mahdollista tavoittaa huumehoidon ulkopuolella olevia ihmisiä. Valvotut käyttöhuoneet lisäävät myös julkisten paikkojen turvallisuutta ja viihtyvyyttä.

Painopistettä tulisi saada perusterveydenhuoltoon. Mitä oikea-aikaisemmin perusterveydenhuollossa pystytään ihmisten tarpeet hoitamaan, sitä enemmän se säästää kuluja erikoissairaanhoidosta. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä tulee edelleen kehittää.

Tällä voidaan vähentää kuukautisköyhyyttä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla on monia ammattikuntia, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Tätä pitäisi saada korjattua työehtosopimuksissa. Palkka on tärkeä houkutin. Sen lisäksi sosiaalityöntekijöitä voidaan saada hyvinvointialueelle töihin muillakin keinoilla kuin palkkaa nostamalla esimerkiksi työskentelyolosuhteisiin vaikuttamalla, työn kuormittavuutta alentamalla ja urakehitystä tukemalla jne. Palkkakilpailu alueiden kesken ei ole ensisijaisesti toivottavaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuus on elintärkeää. Tulee inhimillisesti ja taloudellisesti kalliimmaksi, mikäli ko. palveluista ja niiden saatavuudesta ei huolehdita.

Suuret tuloerot eivät johdu lahjakkuudesta tai ahkeruudesta. Tuloerojen kasvattaminen ei ole yhteiskunnan etu, vaan ne lisäävät turvattomuutta. Kaikkein vakaimpia ovat ne yhteiskunnat, joissa on pienimmät tuloerot.

Kilpailun toimivuus edellyttää mm. markkinavoimien keskittymisen estämistä ja markkinoiden toiminnan seuraamista sekä tarvittaessa siihen puuttumista.

Elämäntilanteet voivat vaihdella ja tukea on tarvittaessa saatava. Sosiaaliturvan tulee kuitenkin tukea ihmisen omaa aktiivisuutta, itsensä kehittämistä, kouluttautumista, kuntoutumista ja työllistymistä. Työikäisen ja työkykyisen ihmisen toimeentulon ei tulisi olla pitkäaikaisesti tai pysyvästi etuuden varassa ilman tämän tarvitsemaa tukea ja ohjausta palveluihin.

Julkista omistusta tarvitaan muun muassa huoltovarmuuden takaamiseksi. Lisäksi Julkisen sektorin palvelutuotannon riittävä taso ylläpitää myös tervettä hintakilpailua, joka tuottaa veronmaksajille parempaa vastinetta.

Ihmisten moninaisuus on arvo sinänsä. Suomen tulee olla avoin yhteiskunta. Tarvitsemme kuitenkin yhteiskuntana työstöä tässä asiassa.

Poliittisen päätöksenteon tulee perustua poliittisten liikkeiden arvoille eikä yksittäisen uskonnon arvoille. Sinänsä kuitenkin kristilliset arvot osuvat omaan arvopohjaan, mutta tiukka/vanhoillinen tulkinta ei.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Lapset tarvitsevat aikuisten asettamia rajoja. Monissa tilanteissa lapsilta pitää edellyttää tottelemista. Kaikkein tärkeimpänä arvona pidän kuitenkin sitä, että lapselle opetetaan kaikkien ihmisten kunnioittamista ja sitä, että ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti.

Meidän on huolehdittava omasta osuudestamme ja myös pidettävä esillä Suomen ulkopuolella sitä, että samanlainen vastuu on ihan jokaisella maalla.

Suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen ja siitä huolehtiminen on keskiössä. Lisäksi on kuitenkin huolehdittava kansainvälisistä velvoitteistamme. On myös yhteiskuntamme etu, että olemme aktiivisesti osa kansainvälistä yhteisöä.

Nämä eivät ole vastakkaisia asioita. Ilmastonmuutos vaikeuttaa köyhyyden vähentämistä ja kestävää talouskasvua. Investoinnit vihreään siirtymään voivat tukea talouskasvua.

Demokratia ja demokraattinen päätöksenteko on kaiken lähtökohta. Yhteistyökyky on tärkeää. Vaikeita päätöksiä joudutaan varmasti välillä tekemään valtion johdon ohjaamina, mutta niille pitää olla vankat perusteet.

Tämä on on niin talouspoliittinen, sosiaalipoliittinen kuin turvallisuuspoliittinenkin kysymys. Suomea tulee kuitenkin kehittää kokonaisuutena.

Kaupungeilla on suuri merkitys koko yhteiskunnan kannalta taloudellisesti. Kuitenkin meidän tulee huolehtia siitä, että Suomi pysyy jo turvallisuussyistäkin riittävän laajasti asuttuna. Kaupungistuminen tuo tullessaan myös lieveilmiöitä, joita on pystyttävä tehokkaammin ennaltaehkäisemään ja korjaamaan.