Raisa Välimäki-Kuronen

Lähiterveysasemien säilyttäminen on tärkeää pienemmille kunnille, jotta myös näiden kuntien elinvoimaisuus pysyy. Lisäksi keskittäminen isoihin yksiköihin kuormittaa näitä terveysasemia ja henkilöstöä entisestään. Lähipalveluiden heikentyminen vaikeuttaa erityisesti ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten pääsyä hoitoon. Tämä voi lisätä terveyseroja ja viivästyttää hoitoon hakeutumista.

Kasvavat mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista haasteista Suomessa. Näihin panostaminen ennaltaehkäisisi monia kriisejä perheissä, nuorten keskuudessa ja ikäihmisillä. Mielenterveys on hyvinvointimme perusta, ja sen hoitaminen ajoissa säästää pitkällä tähtäimellä myös yhteiskunnan varoja.

Pelastustoimen on toimittava luotettavasti ja tehokkaasti kaikissa tilanteissa. Liialliset säästöt tällä sektorilla voivat vaarantaa ihmishenkiä.

Jos työntekijöitä olisi riittävästi, tämä voisi olla hyvä ratkaisu, sillä perusterveydenhuollon palveluiden vahvistaminen voisi ennaltaehkäistä raskaampien palveluiden tarvetta. Tällä hetkellä kuitenkin myös erikoissairaanhoito kärsii resurssipulasta, eikä sen rahoitusta voi leikata ilman seurauksia potilasturvallisuudelle.

Lastensuojelun tulee perustua lasten ja nuorten hyvinvointiin, ei voitontavoitteluun. He ovat tulevaisuutemme, ja heidän tukemisensa tulisi olla ensisijainen tavoite. Hyvinvointialueiden on otettava suurempi vastuu, ja valtion olisi turvattava tähän riittävä rahoitus.

Ikäihmisten toimintakykyyn tulee panostaa, jotta kotihoito on riittävää. Liian moni perhe kamppailee sen kanssa, että kotihoidossa oleva ikäihminen ei enää pärjää, mutta ei pääse hoitopaikkaan. Kotihoito ja yhteisöllinen asuminen voivat olla hyviä ratkaisuja, mutta niiden toimiminen on varmistettava. Tarvitsemme myös selkeät kriteerit sille, milloin kotihoito riittää ja milloin tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, mutta nykytilanne näyttää siltä, että hoitoalalla on jo irtisanottu kantasuomalaisia työntekijöitä. On tärkeää varmistaa, ettei alalle hakeudu vain matalapalkkaisempia maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, vaan että alalle saadaan osaavia tekijöitä tasapuolisesti.

Hyvinvointialueiden määrän vähentäminen johtaisi suurempiin alueisiin, mikä heikentäisi pienempien kuntien mahdollisuuksia järjestää palveluja paikkakunnillaan. Uudelleenorganisointi olisi kallista, resurssien haaskaamista ja hidastaisi palveluiden kehittämistä.

Jos tehtäviä karsitaan, palvelut joko katoavat kokonaan tai siirtyvät muiden vastuulle, esim. yksityisille tuottajille. Käytännössä tämä voi johtaa siihen, että ongelmat siirtyvät vain eteenpäin ja lopulta ne voivat tulla vielä kalliimmiksi, jos esimerkiksi ennaltaehkäisevä työ vähenee ja ongelmat ehtivät kasvaa suuremmiksi.

Niin kutsuttu maakuntavero voisi tarjota alueille itsenäisemmän rahoituksen ja mahdollisuuden kohdentaa verotulot suoraan hyvinvointiin. Kuitenkin riskeinä ovat verotaakan kasvu, byrokratian lisääntyminen ja alueellinen eriarvoisuus, jossa varakkaammat alueet saavat suurempia verotuloja.

En kannata terveyskeskusmaksun kokonaan poistamista, mutta näitä on korotettu nyt jo melko paljon. Olisi hyvä tarkastella tulevaisuudessa olisiko mahdollista terveyskeskusmaksuja alentaa. Kuitenkin huomioiden, ettei palveluiden laatu huonone.

Keskittäminen heikentäisi pienten kuntien palveluja ja vetovoimaa. Tämä voisi myös johtaa asumisen keskittymiseen Keski-Uudellamaalla näihin kuntiin. Keskittäminen on erityisen haasteellista autottomille, liikuntarajoitteisille ja ikäihmisille. Keskittäminen ruuhkauttaisi myös Järvenpään ja Hyvinkään terveyspalveluja entisestään, eikä keskittäminen tue ilmastopolitiikkaa. Lisäksi suurissa terveysasemissa hoitohenkilökunnalla on jo nyt liian vähän tilaa, mikä on suuri haaste jo nyt.

Alueiden ei tule rahoittaa HUS:a vaan valtion tulisi arvioida HUS:n rahoituksen tarve. Toimiva ja tehokas perusterveydenhuolto vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta ja tätä kautta saataisiin sinne myös säästöä.

Palvelusetelit ovat kallis ratkaisu hyvinvointialueille, ja rahat menevät suoraan yksityisille terveysjäteille pääasiassa. On tärkeää pyrkiä tuottamaan palvelut itse tehokkaasti. Kuitenkin, jos tämä ei ole mahdollista, palveluseteleitä voidaan käyttää tarvittaessa.

Kiljavan sairaalan luopuminen tulee perustella selkeällä hyödyllä niin kuntoutusta tarvitseville asiakkaille kuin taloudellisesti. Päätöksenteossa on tärkeää varmistaa, että palvelut säilyvät laadukkaina.

Nykyinen syntyvyyden lasku ja pienentyvät ikäryhmät haastavat julkisten palveluiden rahoitusta. On tärkeää turvata laadukkaat palvelut, mutta samalla vältettävä liiallisia veronkorotuksia, jotka voisivat heikentää ihmisten hyvinvointia ja ostovoimaa. Siksi rahoitusta on tarkasteltava monelta eri suunnalta.

Kasvavat tuloerot eriarvoistavat suomalaisia ja heikentävät erityisesti kaikkein köyhempien mahdollisuuksia menestyä elämässään. Erityisesti lapsuudessa saadut lähtökohdat, vaikuttavat merkittävästi elämän myöhempiin mahdollisuuksiin. Menestyminen ei aina ole kiinni vain lahjakkuudesta ja ahkeruudesta, vaan myös siitä, millaisessa ympäristössä ja olosuhteissa me kasvamme ja elämme.

Valtion aktiivinen rooli markkinoiden sääntelyssä voi auttaa vähentämään eriarvoisuutta ja varmistamaan, että talous toimii reilusti kaikille. Esimerkiksi työmarkkinoiden ja verotuksen sääntely voivat parantaa työntekijöiden oikeuksia. Myös kilpailun säilyttäminen ja sosiaaliturvan parantaminen voivat tukea vähävaraisia.

Suomessa on toimiva sosiaaliturvajärjestelmä, jota on viime vuosina jo kiristetty paljon. Meidän tulisi keskittyä syihin, miksi osa ihmisistä päätyy elämään sosiaaliturvan varassa ilman halua parantaa tilannetta, vaikka toimintakykyä olisi. Esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tulisi panostaa. Samalla on tärkeää tukea niitä, jotka ovat joutuneet sosiaaliturvan varaan olosuhteiden, kuten vammautumisen tai tahattoman työttömyyden, vuoksi.

Jos valtion ja kuntien omistamat yritykset liittyvät julkisiin palveluihin (kuten terveydenhuoltoon, liikenteeseen), niiden yksityistäminen voi heikentää palvelujen saatavuutta, erityisesti pienemmissä kunnissa. Kunnat ja valtio saavat myös tuloja omistuksistaan, ja yksityistäminen voi johtaa näiden tulojen vähenemiseen. Jos palvelut siirtyvät yksityisille yrityksille, ne saattavat nostaa hintoja, mikä voi lisätä kustannuksia kansalaisille.

Syntyvyyden lasku tuo Suomelle suuria haasteita tulevaisuudessa, ja työperäinen maahanmuutto on tärkeä osa ratkaisua. Tämä tuo mukanaan erilaisia kulttuureja ja tapoja.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, kuten lähimmäisenrakkaus, kohtuus ja anteeksianto. Kuitenkin osa perinteisiksi mielletyistä arvoista, kuten perinteinen avioliittonäkemys, raamatun haitallinen tulkinta ja aborttioikeuden rajoittaminen, eivät vastaa omia arvojani eivätkä kuulu politiikkaan.

Meidän tulee kohdata ihmiset yksilöinä, ja tämä koskee myös sukupuolen moninaisuutta. Nuorille on tärkeää antaa rauha kasvaa omana itsenään, ja tätä tukemalla voimme edistää yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia.

Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminen eivät ole ainoat tärkeät arvot, jotka lapsille tulisi opettaa. Meidän tulisi opettaa lapsille kunnioittamista ja arvostusta kaikkia ihmisiä kohtaan. Tavoitteena on, että lapsistamme kasvaa itsenäisiä, empaattisia ja tunnollisia aikuisia, joilla on hyvät arvot.

Emme voi suoraan vaikuttaa mitä muut tekevät, mutta voimme vaikuttaa omiin päätöksiimme.

Poliitikoiden tulee edustaa Suomen kansaa ja huomioida ensisijaisesti oman maan asiat päätöksenteossa. On tärkeää, että päätökset pohjautuvat suomalaisten tarpeisiin. Samalla täytyy muistaa yhteistyö ja kansainväliset suhteet, jotta Suomi voi menestyä maailmalla. Emme voi pärjätä täysin yksin.

Suomalaiset arvostavat luontoa, ja luontoläheisyys on osa identiteettiämme, joten sitä on tärkeää vaalia. Ympäristön suojeleminen on osa meidän ainutlaatuisen luonnon suojelemista. Samalla on tärkeää löytää kultainen keskitie, jossa talouskasvu ja ympäristönsuojelu voivat kulkea käsi kädessä. Tilanteet tulee arvioida tarkasti.

Hyvä johtaja on luotettava, ja tämä edellyttää sääntöjen noudattamista. Jos johtaja menee sääntöjen rajamailla, hänestä voi tulla ennalta-arvaamaton, mikä heikentää luottamusta. Tarvitsemme johtajan, johon voimme luottaa ja tukeutua erityisesti vaikeina hetkinä.

Kuntien elinvoimaisuus on tärkeää koko Suomessa. On tärkeää, että pienemmät kunnat eivät jää isompien jalkoihin, sillä erilaiset asumisalueet ovat elintärkeitä koko Suomen kehitykselle.

Kaupungistumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä puolina ovat talouden kasvu, lisääntyvät työpaikat ja paremmat palvelut, jotka ovat lähempänä ihmisiä. Kaupungit houkuttelevat myös yrityksiä. Haasteita kaupungistumisessa ovat kuitenkin asumisen kallistuminen, maaseudun väheneminen ja ympäristövaikutukset. On tärkeää, että Suomessa on tasapaino kaupunkien ja maaseudun välillä.