Sinikka Torkkola

Etenkin perusterveydenhuollon palveluiden tulee olla lähellä ja helposti saavutettavissa. Paljon palveluita käyttävät ihmiset ovat usein ikäihmisiä, joille kulkeminen voi olla hankalaa ja kallistakin. Pitkä matka sosiaali- ja terveysasemalle voi viivästyttää hoitoon hakeutumista. mikä voi heikentää hoitotuloksia.

Eri tauteja tai hoitoja ei tule asettaa vastakkain ja siksi vastaan ei samaa eikä eri mieltä. Mielenterveyden hoito on kyllä ollut heikompaa kuin somaattisten sairauksien hoito. Silti ei ole perusteltua heikentää muiden sairauksien hoitoa, jotta mielenterveyttä voitaisiin hoitaa paremmin. Resurssien on oltava riittävät kaikissa taudeissa.

Kuten edellisessäkin kysymyksessä, ei myöskään pelastustoimea ja sosiaali- ja terveyspalveluita tule asettaa vastakkain vaan toiminnoille on taattava riittävät resurssit ja siksi vastaan ei samaa eikä eri mieltä.

Perusterveydenhuoltoa on syytä vahvistaa. Erikoissairaanhoitoa ei kuitenkaan pidä heikentää vaan erikoissairaanhoidon palveluja pitää tarjotaperusterveydenhuollossa tarjoamalla yleisimpien pitkäaikaissairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, astman ja allergian erikoislääkärien palveluja. Perusterveydenhuollossa pitäisi olla myös gynekologeja, jotta naiset saisivat nykyistä yhdenvertaisemmin hoitoa gynekologisissa terveysongelmissa. Esimerkiksi naisten yleisimmän syövän munasarjasyövä varhainen toteaminen edellyttää säännöllistä ultraäänitutkimusta, joka tehdään gynekologin vastaanotolla. Nykyisin säännölliseen gynekologiseen tarkastukseen pääsee vain yksityislääkärillä, mikä ei ole kaikille naisille taloudellisesti mahdollista.

Pirkanmaan hyvinvointialueen on syytä vahvistaa omia lastensuojelupalveluitaan kahdestakin syystä: Ulkopuolisten tuottajien palvelujen ostaminen edellyttää lastensuojelun osaamista, joka ei ilman kokemusta palveluiden tuottamisesta ole riittävän vahvaa. Toiseksi on kysymys taloudesta: Omassa toiminnassa lastensuojelutyö voitaneen tuottaa edullisemmin ja ennen muuta kokemus toiminnasta vahvistaa tietoa palveluiden kustannuksista, mikä puolestaa vahvistaa kykyä kilpailuttaa ulkopuolelta ostettavia palveluja.

Kustannukset eivät saa olla mikään peruste vanhustenhuollon palveluiden järjestämiselle. Kotihoitoa ja yhteisöllistä asumista toki tarvitaan, mutta palvelun valinnan tulee perustua ikäihmisen palvelutarpeeseen eikä euroihin. Se, että kotihoito tai yhteisöllinen asuminen, saattaa vähentää kuluja, on toki hyvä asia, mutta hoitotarjonnan perusta se ei voi olla. Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista. Meillä on, jos niin haluamme, kyllä varaa tarjota ikäihmisille hoidon tarvetta vastaavaa hoitoa ja ottaa huomioon jokaisen vanhuksen yksilöllisetkin tarpeet.

Koska Suomessa ei ole riittävästi lääkäreitä ja hoitajia, ulkomaalaisille työntekijöille on hyvä tarjota työtä. Olennaista on, että työntekijöille maksetaan samaa palkkaa, heidät perehdytetään hyvin ja heillä on riittävä kielitaito. Toiminnan pitää olla myös eettisesti kestävää. Yksittäisten työntekijöiden sijaan pitäisi rekrytoida kokonaisia perheitä, mikä olisi sekä lasten että vanhempien etu, mutta myös työnantajan etu, sillä perheensä kanssa elävä jaksaa paremmin työssään kuin perheestään erotettu isä tai äiti.

Tulevaisuudessa voisi olla tarpeen tarkastella hyvinvointialueiden määrää, mutta nyt olennaista on varmistaa asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja riittävyys koko Suomessa. Hyvinvointialueet ovat hyvin erikokoisia, ja osa niistä on hyvinkin pieniä, joten suuremmat alueet olisivat mahdollisesti toimivampia. Alun perin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen suunnitelmissa alueet olivat väestömäärältään nykyistä suurempia. Nyt pienimmät hyvinvointialueet ovat suurten kaupunkien kokoisia. Tällä hetkellä hallinnollisiin ratkaisuihin ei tule tuhlata resursseja. Mahdolliset aluemuutokset tulee tehdä hyvässä yhteistyössä alueiden kanssa.

Hyvinvointialueuudistuksessa yhdistettiin sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto, mikä on toiminnallisesti ja taloudellisestikin hyvä ratkaisu. Erilliset, siiloutuneet palvelut tuottavat turhia rajoja, mikä hidastaa ja mutkistaa palveluiden saatavuutta. Palveluiden puutteet eivät johdu palvelujen määrästä vaan resurssien puutteesta ja toki myös uudistuksesta itsestään. Muutamassa vuodessa ei ole mahdollista rakentaa palvelujärjestelmää, joka olisi täysin sujuva. Pelastustoimi saattaisi olla toiminto, joka voitaisiin muutenkin järjestää. Pidän Suomen Pelastusalan Ammattilaisten SPAL:n pyyntöä selvittää pelastustoimen siirtämistä tä hyvinvointialueilta valtiolle perusteltuna.

Nykyisin hyvinvointialueet ovat aivan liian riippuvaisia valtiosta, erityisesti valtiovarainministeriöstä, mikä on johtanut sosiaali- ja terveyspalveluiden kohtuuttomiin leikkauksiin. Valtiovarainministeriöllä ei ole riittävästi sosiaali- ja terveysasioiden asiantuntemusta, jonka vuoksi muun muassa perusterveydenhuolto ja vanhustenhuolto eivät ole parantunut, kuten on pitänyt. Alueellinen verotus antaisi hyvinvointialueen valtuustolle todellista valtaa päättää alueen sosiaali- ja terveyspalveluista. Toisin kuin usein väitetään, alueverotus ei automaattisesti johtaisi verotuksen kiristymiseen, sillä valtion verotusta voidaan laskea saman verran kuin alueverotusta kerättäisiin.

Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevat ihmiset saisivat sujuvammin, oikea-aikaisemmin ja tarvetta paremmin vastaavaa hoitoa, jos käytössä olisi oma lääkäri – malli. Kokemukset ja tutkimukset vahvistavat järjestelmän toimivuuden. Myös palveluiden käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä järjestelmään, sillä se vahvistaa hoidon jatkuvuutta ja lisää turvallisuutta. Pidän tärkeimpänä, että oma lääkäri tai laajemmin oma lääkäri ja hoitaja -järjestelmä otettaisiin ensin käyttöön ikäihmisten ja pitkäaikaissairaiden palveluissa. Satunnaisesti palveluja käyttävälle malli ei ole niin tarpeen, vaikka toki olisi hyvä jos kaikilla pirkanmaalaisilla olisi oma lääkäri ja hoitaja. Resurssipuutteiden vuoksi katson, että malli tuli ottaa ensin käyttöön heillä, jotka siitä eniten hyötyisivät. .

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalveluita tulee tarjota tarvetta vastaavasti kaikille Pirkanmaalla ja Suomessa asuville, vaikka se tarkoittaisikin rahoituslain rikkomista. On erikoista, että ihmisten hyvinvoinnin yhdestä tärkeimmästä asiasta päättää rahaperusteisesti valtiovarainministeriö eikä sosiaali- ja terveysministeriö, jossa osaaminen sosiaali- ja terveysasioista on. Raha ei tässä asiassa voi eikä saa olla ohjaava tekijä. Tämä ei merkitse tuhlaavaisuutta vaan keskeisimmän yhteisesti sovitun yhteiskunnan velvoitteen hoitamista. Olen iloinen veronmaksa niin kuin moni muukin, kun tiedän, että verorahoilla varmistetaan terveyttä ja hyvinvointia yhdenvertaisesti kaikille.

Huumeiden käyttöhuoneet ovat perusteltuja ensinnäkin siksi, että ne voisivat vähentää huumekuolemia. Huumekuolemien määrä on noussut rajusti: vuonna 2024 Suomessa kuoli huumeisiin, 310 vuonna 2023 kuolemia oli 2050. Erityisesti alle 25-vuotiaiden huumekuolemat ovat lisääntyneet. Toiseksi käyttöhuoneet ovat keino tavoittaa huumeriippuvaisia ihmisiä ja tarjota heille mahdollisuutta päästä hoitoon ja eroon riippuvuudesta. Käyttöhuoneet ovat keino vähentää huumeiden aiheuttamia ongelmia eivätkä ne lisää huumeiden käyttöä. Huumeiden käyttöä aloitetaan toisaalla ja aivan muista syistä kuin huumeiden käytön ongelmia vähentävien toimien vuoksi.

Pirkanmaan hyvinvointialueella on tosiaan käynyt niin, että valtaa on annettu liiaksi viranhaltijoille ja aluehallitukselle. Keskeisimmät asiat tulee päättää valtuustossa. Pohtisin myös valiokuntamallin toimivuutta ja suhdetta päätöksentekoon. Valiokunnat kyllä tekevät erinomaista työtä valmistellessaan mietintöjä ja kannanottoja, mutta ne eivät tee päätösesityksiä, kuten lautakunnat. Joten hyväkin mietintö voidaan ohittaa todeten se hyväksi, mutta ottamatta valiokunnan ehdotuksia päätösten pohjaksi..

On tietysti hyvä asia, että omaiset huolehtivat läheisistääm. Sen pitää kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen, sillä kaikilla omaisille ei ole mahdollisuutta ottaa vastuuta läheistensä hoivasta. Syitä siihen on monia, pitkä etäisyydet, työvelvollisuudet ja perheen lasten hoivan tarve. Yhteiskunnan pitäisi tukea vastuunottoa ja mahdollistaa nykyistä monipuolisemmin työstä vapautusta hoivavelvollisuuksien vuoksi.

Menojen leikkaus tai verojen korotus eivät ole joko-tai-ratkaisu. Esimerkiksi Tampereella, jossa kaupungin taloutta on tasapainotettava tulevalla valtuustokaudelle 60 miljoonalla eurolla, keinoja on monia. Verotuloja voi ja pitääkin kasvattaa ennen muuta työllisyyttä parantamalla. Veroprosentin korottaminen ei ole automaattiratkaisu, mutta sitäkin on harkittava, ellei muuten saada kaupunkilaisille välttämättömiä palveluita järjestettyä. Itse ja monet tuntemani ihmiset ovat valmiita maksamaan muutaman kympin kuussa lisää kuntaveroa jos vaihtoehtona on palvelujen leikkaaminen, kuten koulujen aamupäiväkerhojen lopetus, ikäihmisten hyvinvointipalvelut lakkauttaminen, teiden ja jalkakäytävien kunnossapidon tai kaupungin siivouksen vähentäminen.

Ei ole niin, että lahjakkuus ja ahkeruus olisivat syitä, jonka vuoksi ihmiset ovat hyvätuloisia. Hyvätuloiset voivat toki olla ahkeria ja lahjakkaita, mutta monet ahkerat ja lahjakkaat eivät ole hyvätuloisia. On hyvä muistaa, että palkkatasoon vaikuttaa koulutusala eikä alan vaativuus tai koulutuksen pituus. Monissa ammateissa tuloerot selittyvät sukupuolella: miehille on perinteisesti maksettu parempaa palkkaa kuin naisille. Insinöörit saavat keskimääräisesti enemmän palkkaa kuin sairaanhoitajat vaikka koulutustaso ja työn vastuullisuuskin ovat samalla tasolla. Hyvätuloisuuden tai varallisuuden perusta voi olla myös täysin riippumatonta henkilön kyvyistä tai toimista. Usein merkittävä varallisuus on peritty ilman omia ponnisteluja.

Periaatteessa olen samaa mieltä väitteestä. Haitallista kilpailua pitäisi suitsia, en vaan oikein osaa hahmottaa, miten sitä pitäisi tehdä. Vaikea kysymys, joka vaatii enemmän perehtymistä.

Suomessa ei ole helppo elää sosiaaliturvan varassa. Sosiaalietuuksia valvotaan todella paljon. Etuuksia saavan ihmisen tulee tehdä tiliä kaikista toimistaan. Itse asiassa sosiaaliturvan alikäyttö on väärinkäyttöä suurempi ongelma. Esimerkiksi monet ikäihmiset kituuttavat ja jättävät muun muassa tarvitsemiaan lääkkeitä ostamatta, koska eivät osaa tai kehtaa pyytää tukea.

Pidän perusteltuna, että kaupunki tuottaa itse tarvitsemiaan palveluita ja täydentää niitä ostamalla yksityisiltä tuottajilta. Oma tuotanto mahdollistaa riittävän vaikutusvallan tuottamisen tapoihin ja hintaan. Ostaessa palveluille täydennystä, oman tuotannon tuoma alan tietämys vahvistaa kykyä kilpailuttaa ja ostaa palveluja. Keskeistä on, että kaupungilla on hallinnassaan merkittävimmät palvelut, kuten energian tuotanto, vesihuolto, kaupunkiympäristön ylläpito (infra), pysäköinti, jätteenkäsittely, julkinen liikenne ja jätevesipuhdistus. Kaupunginvaltuustoon tulee myös ohjata yhtiöiden toimintaa niin, että yhtiöiden toiminta on sopusoinnussa kaupungin muiden toimintatavoitteiden (strategian) kanssa.

Ajatus siitä, että Suomi olisi ollut yksikulttuurinen on outo. Suomessa on aina asunut monia kulttuureja rinnan, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, tataarit ja juutalaiset. Kulttuurien moninaisuus on osa maailman menoa eikä sitä voi estää. Ihmiset ja kansat ovat kautta historian olleet liikkeellä, joten on parempi ottaa vastaan muutos ja toimia muutoksen edellyttämällä tavalla, kuten perehdyttää uudet tulijat täkäläiseen kulttuuriin ja elämän menoon.

Uskonto on henkilökohtainen asia, jota ei pidä sekoittaa politiikan tekoon. Monet kristinuskon arvot ovat toki yhteneväisiä ihmisoikeuksia ja ihmisten yhdenvertaisuutta kunnioittavien arvojen kanssa, silti en sotkisi uskontoa politiikkaan. Tämä ei tarkoita, etteikö uskonto voi olla yksittäiselle ihmiselle erittäinkin merkityksellistä. Surussa ja hädässä monille uskonto on antanut lohdutusta. Tämä ei myöskään tarkoita, etteivätkö uskonnolliset yhteisöt voisi myös tehdä ja niin kuin tekevät arvokasta työtä ihmisten hyväksi.

Sukupuolten moninaisuuden huomioon ottaminen nykyistä enemmän on toimintaa, joka vahvistaa ihmisoikeuksia ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Edelleenkin monet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin identifioituvat ihmiset kokevat syrjintää ja sen poistamiseksi on toimittava kaikin mahdollisin keinoin.

Autoritäärisyys eli yksinvalta ei ole hyväksyttävä toiminta muoto olipa sitten kysymyksessä lasten kasvatus tai valtiojärjestys. Autoritäärisellä kasvatuksella emme kasvata demokraattiseen yhteiskuntaan osallistuvia kansalaisia, jotka pystyvät osallistumaan tulevaisuuden rakentamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Jyräävä kasvatus tuottaa pelokkaita kansalaisia, jotka eivät pysty antamaan parastaan yhteiskunnan eivätkä itsensä hyväksi.

Jokaisen maan tulee kantaa vastuunsa ilmastonmuutoksen torjunnasta. Vetoaminen siihen, että ei tarvitse, koska eivät muutkaan, ei ole pätevää. Sitä voisi verrata tilanteeseen, jolloin vintiö toteaa heittäneensä kiven ikkunaan, koska toinenkin vintiö niin teki.

Pidän kysymystä outona ja siksi vastaan ei saama eikä eri mieltä. Ensinnäkin kysymyksen sisältyy ajatus siitä, että Suomi ja suomalaiset olisivat riippumattomia muista maista ja ihmisistä. Kaikilla päätöksillä, sellaisillakin, joiden ajatellaan koskevan vain suomalaisia tai Suomea, on yhteys muihin maihin ja ihmisiin. Toiseksi, tietysti päätöksen teossa on otettava huomioon suomalaiset ja Suomi maana, mutta ei ilman arviota päätösten laajemmasta vaikutuksesta. Kysymykseen ei siis voi vastata tietämättä, millaisesta päätöksestä on kysymys, sillä joissakin kysymyksissä on enemmän tarpeen ottaa huomioon muut maat ja ihmiset kuin joissakin toisissa.

Tulevaisuutta ei ole jos ympäristö tuhotaan. Siten lyhytnäköinen talous- ja työllisyyspolitiikka ei ole viisasta toimintaa. On hyvä myös muistaa, että nykyisin yhä useampien yritysten perusarvoihin kuuluu vastuu ympäristöstä. Sellaisten yritysten kanssa on kaupunginkin parempi tehdä yhteistyötä.

Yhteiset säännöt, joita olemme sitoutuneet noudattamaan, ovat demokratian perusta. Sääntöjä venyttävä johtaa hilaa valtiota kohti diktatuuria, mikä ei ole hyväksyttävää.

Oikeus valita asuinpaikka on perusoikeus, joka on perustuslaillakin turvattu. Maan pitäminen asuttuna on eduksi taloudelliselle ja kulttuuriselle monimuotoisuudella sekä turvallisuudelle. Harvaan asutuille seuduilla tuotetaan myös merkittävä osa suomalaisten ruuasta, joten harvaan asuttujen seutujen tuomat kustannukset ovat perusteltuja. Rahalle saamme kyllä vastinetta.

Kaupungistuminen on osa kehitystä, jota on vaikea pysäyttää, vaikka niin haluaisikin. Jos kaupungistumista halutaan hillitä, pitäisi maaseudun elinoloja parantaa. Työpaikkojen puute on keskeisin syy, joka on vuosikymmenet muutattanut ihmisiä kaupunkeihin. Tämä on kysymys, josta ei voi olla samaa eikä eri mieltä, koska tilanne on todellinen ja vaikeasti muutettavissa, ellei sitten haluta ryhtyä diktatorisiin toimenpiteisiin.