Susanna Sielo

Palveluiden keskittäminen voi parantaa hoidon laatua ja tehokkuutta, jos se mahdollistaa paremman resurssien käytön ja nopeamman hoitoon pääsyn. Lähiterveysasemat ovat kuitenkin tärkeitä saavutettavuuden kannalta. Paras ratkaisu riippuu alueen tarpeista ja siitä, miten palvelut järjestetään käytännössä. Palveluita voidaan tuoda lähelle myös digitaalisia tai liikkuvia palveluita hyödyntämällä.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi, ja tämä näkyy suoraan työkyvyssä ja sairauspoissaoloissa. Mielenterveyden häiriöistä on tullut selvästi suurin syy suomalaisten pitkille sairauspoissaoloille. Viime vuonna yli 100 000 suomalaista sai Kelan maksamaa sairauspäivärahaa mielenterveysongelmien vuoksi, ja määrä on yli kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen. Hoitoon pääsyn nopeuttaminen voi vähentää sekä inhimillistä kärsimystä että pitkän aikavälin kustannuksia. Panostus ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin voi vähentää raskaampien ja kalliimpien psykiatristen palveluiden tarvetta sekä vähentää sairauspoissaoloja, mikä tekee investoinnista paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti järkevän.

Pelastustoimi on elintärkeä osa yhteiskunnan turvallisuusverkkoa, ja sen resurssit on turvattava. Kasvavat turvallisuusuhat korostavat tarvetta varmistaa, että pelastustoimi toimii tehokkaasti ja nopeasti. Pelastustoimen budjetti on euromääräisesti pieni verrattuna sote-palveluihin, eikä se siksi ole yhtä merkittävä leikkauskohde.

Perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin panostaminen on järkevää, koska se vähentää sairaalahoitoa vaativia tapauksia. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen voivat pienentää pitkän aikavälin kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Hyvät peruspalvelut takaavat, että ihmiset saavat hoitoa ajoissa, ennen kuin tilanne pahenee ja vaatii raskasta erikoissairaanhoitoa. Samalla on kuitenkin muistettava, että sairaalat hoitavat kaikista kriittisimpiä potilaita, mikä edellyttää riittävästi henkilöstöä ja kalliita laitteita. Näitä resursseja ei voi siirtää muualle ilman, että potilasturvallisuus kärsii. Tärkeintä on löytää tasapaino: vahva perusterveydenhuolto voi keventää sairaaloiden kuormitusta, mutta erikoissairaanhoidon resurssit on samalla turvattava.

Hyvinvointialueen on turvattava laadukkaat lastensuojelupalvelut, tuotettiin ne itse tai hankittiin ulkopuolelta. Palveluiden keskittäminen suurille yrityksille voi vähentää kilpailua, nostaa hintoja ja heikentää saatavuutta. Markkinatalouden tulisi parantaa laatua ja laskea kustannuksia, mutta lastensuojelun kaltaisilla pienillä markkinoilla keskittyminen voi johtaa oligopoliin, jossa muutama suuri toimija hallitsee alaa ja uusien on vaikea päästä markkinoille. Tämä on jo nähty terveys- ja eläinlääkäripalveluissa. Hyvinvointialueen on vahvistettava omaa tuotantoaan ja tuettava pienempiä toimijoita sekä panostettava ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotta lastensuojelun tarve vähenee.

Hyvinvointialueet vähentävät ympärivuorokautisen hoivan peittävyyttä, mikä jättää tuhannet vanhukset ilman hoivapaikkaa, vaikka heidän kuntonsa sitä edellyttäisi. Samalla kotihoidon saatavuus on heikentynyt. Yhteisöllinen asuminen voi olla vaihtoehto kevyempää tukea tarvitseville, mutta ei esimerkiksi vaikeaa muistisairautta sairastaville. Jos hoivapaikkoja vähennetään ilman kotihoidon ja ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistamista, seurauksena on suurempi hoivavaje ja kasvava vastuu omaisilla. Kustannuksia voidaan hillitä vain panostamalla ennaltaehkäisyyn ja toimintakyvyn ylläpitoon. Pelkkä hoivapaikkojen vähentäminen ei ole kestävä ratkaisu, ellei samalla vahvisteta kotihoitoa ja varmisteta, että ympärivuorokautiseen hoivaan pääsevät ne, jotka sitä todella tarvitsevat.

Hoitajapula on vakava ongelma Suomessa, ja tarvitsemme sekä kotimaisia että ulkomaisia ammattitaitoisia hoitajia turvaamaan palvelut. Hyvinvointialueilta eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana merkittävä osa hoitohenkilöstöstä, mikä pahentaa tilannetta. Ulkomaisen työvoiman rekrytointia on sujuvoitettava, mutta samalla varmistettava riittävä kielitaito ja perehdytys suomalaiseen työympäristöön. Tärkeintä on, että ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon ajoissa – mistä pätevä hoitaja tulee, ei ole ratkaisevaa. Hoitajapulan ratkaiseminen edellyttää rekrytoinnin lisäksi työolojen ja palkkauksen parantamista, jotta ala säilyy houkuttelevana. Alan koulutuspaikkoja on lisättävä, ja ulkomaisten tutkintojen tunnustamista nopeutettava, jotta ulkomailla koulutetut hoitajat pääsevät työhön nopeammin.

Hyvinvointialueita on liikaa, mutta niiden vähentäminen nyt ei ole järkevää. Alueet aloittivat vasta 2023, ja hallintorakenteet ovat yhä kesken – alueiden vähentäminen lisäisi hallinnollista sekavuutta, aiheuttaisi lisäkustannuksia ja häiriöitä sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen. Pidemmällä aikavälillä alueita tulisi vähentää, sillä pienemmät yksiköt ovat taloudellisesti haavoittuvampia, kun taas suuremmat voivat tasata menoja ja varautua paremmin haasteisiin. Hallinnon keventäminen voi tuoda säästöjä, mutta siirtymävaihe olisi kallis, jos muutos tehdään hätiköiden. Ensin on varmistettava, että nykyiset hyvinvointialueet saavat työrauhan, jotta palvelut vakiintuvat ja niiden toimivuus voidaan arvioida kunnolla ennen uusia rakenteellisia muutoksia.

Hyvinvointialueille määriteltyjä lakisääteisiä tehtäviä tulee pohtia kriittisesti. Palveluiden tarpeellisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota hoidon terveystaloudelliseen vaikuttavuuteen ja siitä saatavaan hyvinvointiin. On tärkeää, että resurssit kohdennetaan tehokkaasti, mutta samalla on varmistettava, ettei palveluiden karsiminen johda suurempiin kustannuksiin pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden pitäisi ehdottomasti saada verotusoikeus, sillä se vahvistaisi alueiden itsehallintoa ja kannustaisi vastuulliseen palvelujen järjestämiseen. Nykyisin hyvinvointialueet rahoitetaan pääosin valtion varoista, mikä rajoittaa niiden taloudellista päätösvaltaa. Verotusoikeus lisäisi kannustimia järjestää palvelut kustannustehokkaasti, kun alueet vastaisivat suoraan rahoituksestaan. Lisäksi se vahvistaisi demokratiaa lisäämällä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia paikalliseen päätöksentekoon. Näin verotusoikeus mahdollistaisi myös palveluiden paremman mukauttamisen alueellisiin tarpeisiin.

Tällä hetkellä asiakasmaksut ovat tärkeä tulonlähde terveydenhuollon rahoittamisessa, eikä niitä ole juurikaan varaa laskea, ellei muita tulonlähteitä löydy. Ajattelen myös, että pienehkö, kohtuullinen maksu on paikallaan, jotta palveluja varataan ja käytetään oikean tarpeen mukaan. Asiakasmaksu ei saisi kuitenkaan olla este pienituloisille hakeutua hoitoon silloin, kun tarve vaatii. Tästä syystä sopivaa asiakasmaksun määrää voisi mitata, ja kaikista heikommilta osilta maksun voisi poistaa harkinnanvaraisesti.

Huumeiden käyttöhuoneet vähentävät huumekuolemia, tartuntatauteja ja parantavat käyttäjien ja ympäristön turvallisuutta. Valvotussa tilassa voidaan puuttua yliannostuksiin nopeasti ja tarjota puhtaita välineitä. Käyttöhuoneet tarjoavat myös yhteyden terveys- ja sosiaalipalveluihin, tavoittaen syrjäytyneitä käyttäjiä, jotka eivät muuten hakeutuisi hoitoon. Lisäksi ne voivat parantaa ympäristön viihtyvyyttä vähentämällä julkista huumeiden käyttöä. Vaikka käyttöhuoneet vaativat lakimuutoksia ja herättävät huolta, kansainväliset kokemukset osoittavat, ettei niiden käyttö lisää huumeiden käyttöä tai rikollisuutta. Tavoitteenani on vähentää huumeiden käyttöä, kuolemia ja terveyshaittoja Suomessa – käyttöhuoneet tukevat tätä tarjoamalla keinoja haittojen ehkäisyyn ja hoitoon ohjaukseen.

Sekä hyvinvointialueella että HUS:ssa taloudellinen tilanne on tiukka, mutta Länsi-Uudellamaalla on jo tehty merkittäviä toimia talouden sopeuttamiseksi ja käyty läpi menoja huolellisesti. Tehokkaampia ja kestävämpiä toimintatapoja etsitään jatkuvasti, ja samaa työtä on tehtävä myös HUS:ssa. Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden leikkaukset voivat lisätä raskaampien palveluiden tarvetta, mikä lopulta kasvattaa kokonaiskustannuksia.

Palvelusetelit voivat olla toimiva tapa täydentää julkista palvelutuotantoa ja tuoda joustavuutta palvelutarpeen vaihteluun. Kun oma kapasiteetti kasvaa, on kuitenkin luonnollista vähentää kustannuksia yksityisten palveluiden käytössä, mikäli julkinen palvelu pystyy vastaamaan tarpeeseen.

Kuukautiset voivat olla nuorelle suuri menoerä, erityisesti kun ei välttämättä ole palkkatuloja. Kannatan maksuttomien kuukautistuotteiden tarjoamista pienituloisille nuorille. Tuki voisi olla esimerkiksi tietty määräraha tai tuotepaketti, joka mahdollistaisi kuukautispikkuhousujen tai kuukupin hankkimisen. Kertakäyttöiset siteet ja tamponit eivät ole ekologisesti kestävä ratkaisu, joten olisi hyvä edistää vaihtoehtoisia, kestävämpiä tuotteita.

Sotepalvelut ovat yhteiskunnan kriittisimpiä palveluita. Monissa palveluissa jonot ovat pitkät, työvoimapula on vakava, ja henkilöstön jaksaminen on koetuksella. Palvelut toimivat vain, jos osaajia on riittävästi. Talouden tasapainottamisessa on keskityttävä julkisten varojen järkevään käyttöön ja palveluiden vaikuttavuuden parantamiseen. Ennen veronkorotuksia on arvioitava, voidaanko palveluita järjestää paremmin ja rakenteita yksinkertaistaa. Verotus on yksi keino muiden joukossa, mutta kokonaisveroasteessa ei ole merkittävästi nostovaraa. Työn ja yrittämisen verotusta ei tule kiristää, sillä se heikentää kasvun kannustimia. Jos kriittisten sotepalveluiden turvaaminen sitä vaatii, verotusta voidaan harkita yhtenä työkaluna ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi.

On kiistaton fakta, että meillä kaikilla on erilaiset kyvykkyydet ja lähtökohdat, mikä vaikuttaa taloudelliseen menestykseemme. Ponnistelusta, yrittämisestä ja riskien ottamisesta tulee palkita, sillä se tukee toimeliaisuutta, oikeudenmukaisuuden kokemusta sekä verotulojen kasvua. Tuloerojen taustalla on myös sattumaa ja tekijöitä, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. Liian suuret tuloerot voivat estää talouskasvua, heikentää yhteiskuntarauhaa ja luoda epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Meidän tulisi estää rikollisuuden kannattavuus ja luoda kannusteita rehelliselle työnteolle ja yrittäjyydelle. Tämä koskee myös sosiaaliturvaa, jossa työn vastaanottamisen pitäisi olla kannattavampaa kuin tukien saaminen. Työn ja yrittämisen verotuksen tulisi olla maltillista, jotta työnteko aina kannattaa.

Markkinatalous on tehokas talouskasvun moottori, joka on lisännyt materiaalista hyvinvointia. Sen vahvuuksiin kuuluu vapaa kilpailu, joka kannustaa kehittämään parempia tuotteita ja palveluita, sekä mekanismit, jotka ohjaavat resurssit tehokkaasti. Sen heikkoutena on kyvyttömyys hinnoitella ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristön kuormitusta. Tarvitaan rakenteita, jotka hyödyntävät markkinamekanismia mutta ohjaavat taloutta kestävämpään suuntaan. Esimerkiksi päästökauppa ja saastuttaja maksaa -periaate sisällyttävät ympäristöhaitat kustannuksiin ja kannustavat kestävään teknologiaan. Markkinat eivät aina toimi oikeudenmukaisesti tai inhimillisesti, erityisesti terveydenhuollossa. Valtion rooli on varmistaa markkinoiden toimivuus ja estää monopolien, kartellien ja kilpailun vääristymät.

Vastoinkäymiset ovat osa elämää, ja myös lähtökohdat, kuten perhetausta, vaikuttavat elämänkulkuun. Yhteiskunnan on tarjottava riittävä tukiverkko vaikeissa tilanteissa. Sosiaaliturvan tulee turvata perustoimeentulo sitä tarvitseville, mutta sen ei tulisi olla pitkäaikainen ratkaisu työkykyisille. Ellei pysyvä sairaus tai vamma estä työntekoa, jokaisen tulisi kantaa kortensa kekoon kykyjensä mukaan. Nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä on kannustinloukkuja, joissa työn vastaanottaminen ei aina ole taloudellisesti houkuttelevaa. En kuitenkaan näe sosiaaliturvalla elämistä laajamittaisena ilmiönä. Järjestelmässä on kehitettävää, erityisesti tukimuotojen päällekkäisyyksissä ja hakuprosessien monimutkaisuudessa. Lisäksi se ei huomioi kaikkia väliinputoajia.

Valtion ja kuntien omistuksen yrityksissä tulisi perustua aina todennettavissa olevaan strategiseen intressiin, kuten huoltovarmuuden tai kriittisten palveluiden turvaamiseen. Esimerkkinä tällaisesta omistuksesta ovat kuntien energiayhtiöt. Kunnilla ja alueilla on omistamilleen inhouse-yhtiöille muodostunut usein liian suuri rooli, mikä rajoittaa markkinoiden syntyä ja reilun kilpailun toimintaa. Erityisesti sellaisilla aloilla, joilla kilpailu toimii, julkinen omistus voi haitata kilpailua ja johtaa tilanteisiin, joissa saman palvelun saa markkinoilta edullisemmin tai laadukkaammin. Tässä tapauksessa julkinen toimija on pakotettu ostamaan palvelun omalta yhtiöltään, mikä ei ole kustannustehokasta.

Suomen ja monien muiden Euroopan maiden monimuotoistuminen on väistämätöntä. Alhainen syntyvyys, kasvava hoivatarve ja pienenevä työväestö edellyttävät työperäistä maahanmuuttoa. Lisäksi suuret kriisit, kuten ilmastonmuutos ja sodat, lisäävät pakolaisia kaikkialla Euroopassa. Suomalaisen kulttuurin, perinteiden ja arvojen vaaliminen on tärkeää, mutta kulttuurin monipuolistuminen ei ole meiltä pois – päinvastoin, se voi rikastuttaa yhteiskuntaa ja tuoda uusia näkökulmia. Kulttuurierot voivat herättää epävarmuutta, mutta uteliaisuudella ja avoimuudella voimme oppia toisiltamme ja lisätä ymmärrystä. Monikulttuurisuus voi tuoda myös iloa ja uusia tapoja elämäämme.

Perinteiset kristilliset arvot tai uskonto eivät ohjaa omia päätöksiäni. Pidän kuitenkin esimerkiksi kultaisesta säännöstä, joka ohjaa vastavuoroisuuteen ja toisten ihmisten hyvään kohteluun. Mielestäni on kuitenkin tärkeää pitää politiikka ja uskonto erillään.

Euroopan perusoikeusviraston (FRA) kyselytutkimuksen mukaan sateenkaari-ihmiset kokevat syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kyselytutkimuksessa 13 % sateenkaari-ihmisistä ilmoitti kokeneensa sosiaali- ja terveyspalveluissa syrjintää viimeisen vuoden aikana. Eniten syrjintää raportoivat intersukupuoliset vastaajat, heistä 40 % oli kokenut syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Myös transihmisillä oli muita enemmän syrjintäkokemuksia, syrjintäkokemuksia oli 23 %:lla heistä. Tämä osoittaa sen, että hyvinvointialueilla on perusteltu syy parantaa yhdenvertaista kohtelua.

Lasten tulisi oppia empaattisuutta, kriittistä ajattelua, omien rajojen tunnistamista ja toisten huomioon ottamista. Koulussa on tärkeää kuunnella opettajaa, jotta oppiminen ja koulurauha toteutuvat. Sokea auktoriteetin kunnioittaminen, myös kotona, voi kuitenkin olla vaarallista, jos lapsi ei osaa erottaa oikeaa väärästä ja joutuu esimerkiksi perheväkivallan uhriksi. Yhteiskunta tarvitsee itsenäisesti ajattelevia, vastuullisia ihmisiä, jotka osaavat toimia yhteistyössä muiden kanssa.

Jos kaikki ajattelisivat, ettei omia päästöjä tarvitse vähentää, koska muutkaan eivät tee niin, ilmastonmuutoksen hillitseminen ei etenisi missään. Suomen ilmasto on lämmennyt maailman keskiarvoa nopeammin, ja vaikutukset näkyvät jo nyt lumimäärissä, tulvariskeissä ja kuivuuskausissa. Sen hillitsemiseksi tarvitaan päästövähennyksiä, hiilinielujen kasvattamista ja sopeutumistoimia. Ilmastotoimien ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä myös talouden investoinneille: ne edistävät teknologisia innovaatioita ja luovat vientimahdollisuuksia. Vaikka Suomen päästöt ovat absoluuttisesti pienet muihin maihin verrattuna, voimme kehittää ratkaisuja, joilla on globaalia merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ilmastotoimissa ei voi odottaa – jokaisen maan on kannettava oma osuutensa.

Suomalaisten päättäjien on turvattava Suomen ja suomalaisten hyvinvointi pitkällä aikavälillä. Tämä ei tosin tarkoita sisäänpäin kääntymistä, vaan kauaskatseista kansainvälistä yhteistyötä, joka tukee myös Suomen etua. Suomen turvallisuus ja vakaus edellyttävät yhteistyötä Euroopan maiden kanssa. Ukrainan sodan myötä on käynyt selväksi, että Ukrainan tukeminen on myös Suomen etu, sillä vaakalaudalla on koko Euroopan turvallisuus. Taloudellinen tuki Ukrainalle voi tuntua lyhyellä aikavälillä kuluna, mutta pitkällä aikavälillä se toivottavasti suojaa meitä Venäjän uhkalta. Myös ilmastonmuutoksen hillitseminen ja köyhien maiden auttaminen ehkäisevät Suomeen kohdistuvaa epävakautta. Suomen ei pidä kääntyä sisäänpäin, vaan meidän on tehtävä yhteistyötä meille tärkeiden kumppaneiden kanssa.

Ympäristön ja luonnon hyvinvointi on koko yhteiskuntamme elinehto. En koe, että talouskasvun ja työpaikkojen tulisi olla vastakkain ympäristön edun kanssa. Ilman vahvaa taloutta meillä ei ole varaa nykyisenkaltaiseen hyvinvointiin, mutta talous on asetettava ympäristön ja ilmaston asettamiin raameihin. Vihreä siirtymä, uusintava talous ja kiertotalous ovat keinoja, joilla voidaan luoda kestävää talouskasvua ja uusia työpaikkoja sekä hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa samanaikaisesti. Tiedän kokemuksesta, että yrityksillä on suuri motivaatio hyödyntää vihreän siirtymän mahdollisuuksia taloudellisesti. Päättäjiltä toivotaan jatkuvuutta ja ennakoitavuutta ilmasto- ja ympäristötoimissa, sillä ne vaikuttavat suoraan yritysten liiketoimintaympäristöön ja tulevaisuuden investointeihin.

Suomessa on eduskunta, valtioneuvosto ja virkakunta hyvästä syystä – jotta yksikään instituutio ei voi yksin sanella valtakunnan asioita. Historia ja nykymeno Yhdysvalloissa ja Venäjällä osoittavat, että vahva johtaja, jolla on liikaa valtaa, voi tehdä karmeita päätöksiä. Johtajuus ei voi perustua sääntöjen rikkomiseen, sillä se murentaa demokratiaa ja oikeusvaltiota. Vaikka autoritaarinen johtaja voi saada asioita nopeasti eteenpäin, tällainen toiminta heikentää demokraattisia instituutioita ja kansalaisten luottamusta. Arvostan johtajaa, jolla on vaikeissa tilanteissa kykyä toimia määrätietoisesti ja kansaa yhdistävästi sekä puolustaa tärkeimpiä arvojamme – itsenäisyyttämme ja kansalaisten turvaa.

Suomi muuttuu ja kaupungistuu, ja yhä useampi suomalainen valitsee asuinpaikakseen kaupungin sen sijaan, että asuisi syrjäseudulla. Koko Suomen pitäminen asutettuna ei ole itseisarvo, mutta geopoliittisesti on järkevää, että meillä on asutusta ja toimintoja strategisesti tärkeillä alueilla, kuten maanpuolustuksen, omavaraisuuden, huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden kannalta merkittävillä alueilla.

Kaupungistuminen on globaali megatrendi, joka heijastaa ihmisten halua asua työpaikkojen, palveluiden ja mahdollisuuksien äärellä. Se tuo ilmasto- ja taloushyötyjä: tiivis kaupunkirakenne tukee vähäpäästöistä elämäntapaa, joukkoliikenne toimii tehokkaammin ja energiankäyttö on tehokkaampaa. Kaupungit ovat innovaatioiden ja talouden moottoreita, joissa korkeakoulut ja yritykset luovat osaamiskeskittymiä. Kaupungistumisen haasteet on kuitenkin ratkaistava: asumisen on oltava kohtuuhintaista, alueiden eriytymistä on ehkäistävä, kaupunkien turvallisuutta on parannettava, lähiluontoa suojeltava ja yhteisöllisyyttä vahvistettava.