Tuomas Vanhanen

Tarkastelen hyvinvointialueen palveluita kokonaisuutena. Asia on kuitenkin Vantaalla ja Keravalla erityyppien kuin monella muulla hyvinvointialueella, koska täällä alue muodostuu vain kahden kaupungin asukkaista. Pidän välttämättömänä, että palveluita on tarjolla sekä Vantaalla että Keravalla ja sen lisäksi Vantaan sisällä palveluita on tarjolla eri puolilla Vantaata. Lähipalveluiden merkitystä ei täälläkään sovi unohtaa vaikka kyse on maantiellisesti tiiviisti alueesta. Mitä useammin käytettävästä palvelusta on kyse, sitä lähempänä sen on oltava asukkaita. Esim. päivittäin käytettävän koulun ja päiväkodin pitäisi olla kävely/pyöräilyetäisyyden päässä, mutta kerran elämässä tehtävän leikkauksen osalta sijainti ei ole niin ratkaisevaa vaan hoidon korkea laatu.

Lasten ja nuorten mielenterveyden ja hyvinvoinnin koettu heikentyminen näkyvät merkittävästi palvelujen kysynnässä. Palvelut on saatava kuntoon. Esim. nuorten psykososiaalisen tuen tiimiin pääsi Vantaalla ja Keravalla v. 2023 tavoiteajassa 32 % (14 vrk:ssa palvelun saaneiden osuus), kun tavoitetaso on 100 %. Parannettavaa on runsaasti. Hyvinvointialueen talousarvion mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluja yhtenäistetään saatavuuden ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi vuonna 2025. Terapiat etulinjaan -mallin käyttöä tehostetaan edelleen terveysasemien vastaanottotyössä ja hoidon tarpeen arvioinnissa. Toimintamalli lisää tutkimustietoon perustuvien, vaikuttavien ja kustannustehokkaiden hoitomuotojen käyttöä.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on muitakin investointitarpeita, mutta ilman muuta pelastustoimen valmiusasemat ja sen kalustohankinnat on toteutettava niin, että lain vähimmäistaso vihdoin toteutuisi. On aivan kestämätön tilanne, että tiheästi asuttu alue on jo pitkään ollut tilanteessa, jossa Etelä-Suomen aluehallintovirasto on joutunut antamaan korjausmääräyksiä. Kärkiyksiöt pitää saada nyt toteutumaan, jotta vasteajat saadaan kuntoon.

Painopistettä on siirrettävä peruspalveluihin ja kansanterveystyöhön. Tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimia, jotka pureutuvat juurisyihin, eivät pelkästään oireisiin. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus valita omalääkäri / perhelääkäri. Omalääkärinä voisi tarjota myös yksityinen lääkäri-hoitaja -klinikka lähipalveluna. Ammatinharjoittamallin käyttöönottoa on syytä edistää. Teknologiaa ja tekoälyä on hyödynnettävä aktiivisesti siellä missä se on järkevää. Esim. lääkäreiden työajan tehostamisessa ja laadussa. Imatran malli lastensuojelussa todistaa ennaltaehkäisyn toimivan. Kun hyvinvointineuvolat avasivat ovensa kaikille perheille ja kun perhetyöntekijät siirtyivät byrokratian takahuoneista keittämään puuroa tavallisiin koteihin, lastensuojelun sijoitukset kodin ulkopuolelle vähenivät.

Lastensuojelun sijaishuollon markkina ei toimi kunnolla Suomessa. Osalla hyvinvointialueilla lähes kaikki on ostopalvelua. Hinnat ovat nousseet korkeiksi. Vantaalla ja Keravalla ostopalvelut painottuvat erityisesti lastensuojelun laitospalveluissa. Tavoitteena molemmissa on oman tuotannon tehostaminen ja vahvistaminen. Kustannustehokkuus huomioiden. Lastensuojelun haasteita ei voida korjata vain lastensuojelua lisäämällä. Tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimia, jotka pureutuvat juurisyihin, eivät pelkästään oireisiin. Imatran malli lastensuojelussa on tästä elävä esimerkki: Kun hyvinvointineuvolat avasivat ovensa kaikille perheille ja kun perhetyöntekijät siirtyivät byrokratian takahuoneista keittämään puuroa tavallisiin koteihin, sijoitukset kodin ulkopuolelle kääntyivät laskuun.

Kumpaakin tarvitaan ja niille on oma paikkansa. Molemmissa on parannettavaa. Minusta jokaisella on oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen ja laadukkaisiin vanhuspalveluihin. Ihmisten huoli vanhushoivan tilanteesta on todellinen ja perusteltu. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään ikääntymistään. Tuoreen tutkimuksen mukaan (professori Marja Jylhä ym. Yhteiskuntapolitiikka 1/2025) osoittaa, että luottamus ikääntyneiden palveluihin heikkoa. Vain 40 % ikäihmisistä luottaa kotihoitoon, 20 % ympärivuorokautisen hoidon saamiseen tarvittaessa. Taustalla mm. palveluiden saatavuuden heikentyminen ja säästöt. Olen erittäin huolissani siitä, että maan hallitus saattaa tehdä vielä lisääkin leikkauksia vanhuspalveluihin.

Suomeen tarvitaan kaikkinensa lisää työperäistä maahanmuuttoa, koska väestörakenteemme on ikääntyvä. Maahanmuuton on painotuttava aiempaa vahvemmin työ- ja opiskeluperäiseen maahanmuuttoon. On huolehdittava tulijoiden hyvästä kototutumisesta ja sopeutumisesta suomalaiseen kulttuuriin. Suomen kielen ja kulttuurin opintoja olisi syytä tarjota jo lähtömaassa, jotta sote-alalle asiakastyöhön ei saavuttaisi kielitaidottomina. Juuri tällä hetkellä on käynnissä erikoinen yhtälö, kun maan hallituksen edellyttämien nopeiden säästöjen vuoksi hyvinvointialueet ovat irtisanoneet jopa hoitohenkilöstöä ja vähentäneet ostopalveluiden hankkimista pk-yrityksiltä. Ensisijaisesti olisi nyt saatava nykyiset jo sote-alalla olevat työntekijät pysymään alalla. Eikä suinkaan laajasti irtisanoa heitä.

Pari vuotta toimineille hyvinvointialueille on annettava työrauha saada toiminta ja talous kuntoon. Uudenmaan erillisratkaisu, jossa on neljä hyvinvointialuetta ja Helsinki sekä HUS vastaamassa erikoissairaanhoidosta ei ehkä ole optimaalisin, mutta sen pohjalta nyt toimitaan. Erikoissairaanhoidon näkökulmasta pienempi määrä riittäisi, mutta toisaalta sosiaalipalveluissa luontevia olisivat pienemmät yksiköt. Jotta sote-palveluiden järjestämisvastuu saatiin yhdelle toimijalle, on eri tarpeita pitänyt sovittaa yhteen. Aluejaon uudistaminen johtaisi uusiin ICT-yhteensovituksiin, uuteen palkkojen harmonisointiin ja muihin muutoskustannuksiin sekä organisaatiokulttuureiden yhteensovitukseen. Hallintojärjestelmän sijaan huomio on kohdistettava nyt vaikuttavampien palveluiden kehittämiseen.

Hyvinvointialueiden lainsäädäntöä ja tiukkaa normiohjausta voitaisiin väljentää. Annetaan alueiden itsensä hakea toimivia työkaluja palveluiden parantamiseksi ja samalla tuottavuuden nostamiseksi. Nyt maan hallitus on väljentänyt velvoitteita (mm. hoitajamitoitus ja hoitotakuu) ja toisaalta kiristänyt asiakasmaksuja, mutta samanaikaisesti kerännyt valtion kirstuun näihin liittyvät rahat, jolloin hyvinvointialueen talousahdinko ei helpota. Suomessa on keskusteltava siitä, mitä palveluita julkinen sote järjestää. Tarvitaan systemaattinen tapa kartoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta sekä priorisoida niitä veronmaksajien rahoittamiin palveluihin ja ihmisten itsensä hankkimiin palveluihin. Luokittelua tulee tehdä asiantuntijatyönä.

Jos Suomeen tulisi valtion ja kuntien lisäksi myös hyvinvointialueille verotusoikeus, johtaisi tämä hyvin todennäköisesti kokonaisverotuksen kiristymiseen, kohdistuen todennäköisesti vieläpä työntekemiseen ja yrittäjyyteen. Tämä olisi ongelmallinen kehityskulku. Hyvinvointialueiden verotus edellyttäisi kaiken lisäksi erittäin voimakasta verotulojen tasausta eri hyvinvointialueiden välillä. Muutoin väestöpohjan erilaisuudesta johtuen veroerot eri alueiden välillä kasvaisivat tavattoman suureksi. Valtiolta tuleva rahoitus on haasteistaan huolimatta mielekkäämpi tapa hoitaa hyvinvointialueiden rahoitusta kuin että alueilla ryhdyttäisiin verottamaan ihmisiä uudella verolla.

Asiakasmaksuja ei ole oikein ole edellytyksiä lähteä keventämään, saati poistamaan. Hyvinvointialueen talous pitää saada vakautumaan ja ihmisten tarvitsemat sote-palvelut turvattua. Maksujen alentaminen johtaisi siihen, että jostain palveluista pitäisi säästää vielä suunniteltuakin enemmän. Jo nyt palveluiden tuottavuutta on parannettava tuntuvasti seuraavan vaalikauden aikana, jotta rahoitus saadaan riittämään ja aiemmin kertyneet alijäämät katettua edes jollakin aikataululla.

Laki ei tällaista mahdollista ja vaikka mahdollistaisi, niin huumeongelma ei sillä ratkea, että käyttöä helpotetaan. Vantaa on Suomen turvattomin kaupunki poliisin tilastojen mukaan. Poliisin läsnäolon on oltava näkyvää, kuuluvaa ja ennen kaikkea tuntuvaa. Jalkautuvat poliisit, jotka tuntevat alueensa ja sen asukkaat, ovat avainasemassa. Valvontaakin tarvitaan lisää. Pienet rikokset, kuten näpistykset, pyörävarkaudet, eivät ole vähäpätöisiä, vaan merkki kasvavasta turvattomuudesta. Puhumattakaan huumekaupasta, joka on kitkettävä juuriltaan. New Yorkin 1990-luvun malli toimi: ilkivaltaan puututtiin, ympäristö pidettiin kunnossa ja poliisi oli läsnä ihmisten arjessa. Suomessa sama pätee: siistit, hyvin hoidetut ja valoisat tilat lisäävät turvallisuutta. Eivät huumeiden käyttöhuoneet.

Painopistettä on siirrettävä peruspalveluihin ja kansanterveystyöhön. Tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimia, jotka pureutuvat juurisyihin, eivät pelkästään oireisiin. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus valita omalääkäri / perhelääkäri. Omalääkärinä voisi tarjota myös yksityinen lääkäri-hoitaja -klinikka lähipalveluna. Ammatinharjoittamallin käyttöönottoa on syytä edistää. Teknologiaa ja tekoälyä on hyödynnettävä aktiivisesti siellä missä se on järkevää. Esim. lääkäreiden työajan tehostamisessa ja laadussa. Imatran malli lastensuojelussa todistaa ennaltaehkäisyn toimivan. Kun hyvinvointineuvolat avasivat ovensa kaikille perheille ja kun perhetyöntekijät siirtyivät byrokratian takahuoneista keittämään puuroa tavallisiin koteihin, lastensuojelun sijoitukset kodin ulkopuolelle vähenivät.

Vantaalla on maksuton ehkäisy kaikille alle 20-vuotiaille. Lisäksi 20˗24-vuotiaille on maksuton pitkäaikainen ehkäisy. Maksuton ehkäisy on olennainen osa nuorten seksuaalikasvatusta ja -palveluita. Maksuton ehkäisy on tutkitustikin tehokasta ja vähentää aborttien määrää. En kuitenkaan näe edellytyksiä laajentaa maksuttomuutta kuukautistuotteisiin. Sitä kuitenkin pidän hyvänä, että eduskunta päätti alentaa kuukautissuojien, lasten vaippojen ja inkontinenssisuojien verotusta. Niiden arvonlisävero putosi 24 prosentista 14:ään vuoden 2025 alusta. Keskusta on jo pidempään ajanut tällaista veronalennusta tavoitteenaan.

Hyvinvointialueiden ei ole mielekästä lähteä kisaamaan samoilla valtion veroeuroilla työvoimasta nousevin ylimääräisin palkankorotuksin vaan lähtökohtaisesti pidättäytyä työmarkkinaosapuolten sopimissa korotustasoissa. Tilanteet kuitenkin elävät. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen on varmistettava, ettei henkilöstöpula uhkaa jopa potilas- ja asiakasturvallisuutta sairaaloissa ja palvelutaloissa tai johda sanktioihin esimerkiksi lastensuojelussa. Tämän vuoksi hyvinvointialueen voi joissain tilanteissa ja ajankohtina olla järkevää maksaa sitoutumislisää ja vihjepalkkioita vihjeistä, jotka johtava pidempikestoisiin työsuhteisiin. Pyrkimyksenä on tietysti hyvä henkilöstötilanne ilman erillisiä rekrytointilisiä.

Suomessa verotus on kauttaaltaan tiukkaa. Julkista taloutta onkin vahvistettava ennen kaikkea talouden kasvua vauhdittamalla sekä luomalla edellytyksiä paremmalle työllisyystilanteelle. Julkisen sektorin uudistusten sekä uusien toimintatapojen avulla (esim. toimivat digipalvelut ja tekoälyn rohkea hyödyntäminen sekä painopisteen siirtäminen hyvinvointia edistävään ennaltaehkäisevään toimintaan) on mahdollista toteuttaa julkiset palvelut laadukkaalla, mutta kustannustehokkaalla tavalla.

Kohtuulliset tulo- ja varallisuuserot ovat hyväksyttävissä. Ahkeruudesta, yritteliäisyydestä ja onnistuneesta riskinotosta pitää voida hyötyä korkeampana elintasona. Samaan aikaan on kuitenkin niin, että Pohjoismaissa ja muissa sellaisissa maissa, joissa tulo- ja varallisuuserot ovat kohtuullisella tasolla, on kansalaisten hyvinvointi kauttaaltaan korkealla tasolla. Kohtuuttoman suuret tulo- ja varallisuuserot eivät tee lopulta ketään onnelliseksi. Pidän Suomea kansainvälisesti tarkastellen verrattain tasa-arvoisena maana.

Suomen ja Euroopan ongelmana on päinvastoin ollut jatkuva sääntelytulva. Maailmalla kentällä on yksi tuomari ja joukkueellinen pelaajia. Euroopassa yksi pelaaja ja joukkueellinen tuomareita. Olemme säädelleet itsemme kilpailukyvyttömäksi. Tarvittaisiin sellaiset norminpurku- ja sääntelyn sujuvoittamisen talkoot, joissa yhtä toteutettua uutta säädöstä kohden poistettaisiin vaikutuksiltaan vähintään kaksi vastaavaa säädöstä. Tämä pätee myös julkisiin palveluihin. Tiukan ja hyvin yksityiskohtaisen normiohjauksen sijaan tulee asettaa mieluummin kunnianhimoisia tavoitteita halutulle lopputulokselle, jota kohti kunnat ja hyvinvointialueet voivat edetä parhaiksi katsomillaan keinoilla. Tavoitteena voisi kilpailukyvyn vahvistamiseksi olla, että Suomessa olisi Euroopan nopein luvitus.

Kuluneella vaalikaudella tehdyt sosiaaliturvaa koskevat muutokset ovat olleet yleisesti ottaen perusteltuja, vaikka kaikkia yksityiskohtia en allekirjoitakaan, kuten lapsiperheisiin kohdistettuja isoja leikkauksia. Vapauden ja vastuun tulisi kulkea käsi kädessä. Yhteiskunnalla ei voi olla tarjolla vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia. Työikäisen ja työkykyisen tulisi osallistua tavalla tai toisella yhteiskuntaan – mahdollisuuksiensa mukaan. Hallitus teki kuitenkin virheen poistaessaan työttömyysturvan suojaosan. Aiempi ajatus, että kaiken työnteon pitää olla kannattavaa, oli parempi. Hallituksen iso ongelma on kasvutoimien laiminlyönti. Luvattiin 100 000 työllistä, mutta työttömyys on kasvanut rajusti. Tarvitaan talouskasvun tuplaamista, jotta ihmisillä olisi töitä.

Julkinen sektori voisi keskittyä strategisesti merkittävään omistamiseen ja vapauttaa puolestaan pääomia kasvurahastojen kautta start up -yritysten ja kasvuyritysten rahoittamiseen. Tällä hetkellä yksi Suomen ongelmista on kasvuyhtiöiden rahoituksen puutteet. Tämä ajaa kasvuyrityksiä hankkimaan rahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta niin runsaasti, että yritykset myydään maailmalle Suomen kansantalouden kannalta verrattain varhaisessa vaiheessa. Silloin omistus ja kehittämistyö siirtyvät ajan mittaan myös maailmalle.

Maahanmuuttoa tarvitaan, mutta epäonnistunut kotoutuminen luo turvattomuutta. Ilman juurtumista uuteen kotimaahan syntyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa ulkopuolisuuden tunne kasvaa. Maahanmuuton tuleekin olla vahvasti työ- ja opiskeluperäistä. Kielen ja kulttuurin oppiminen, koulutus ja työllistyminen ovat avainasemassa. Väestönkasvun on kaupungeissa vastattava kykyä ottaa vastaan. Muuten meillä on pian päiväkoteja ja kouluja, joissa suomea ei juurikaan puhuta kuin huonosti toisena kielenä. Kuten Vantaalla on jo osin käynyt. Olemme jo vaarallisen lähellä Ruotsin tietä. Jos kotoutuminen epäonnistuu, turhautuminen purkautuu väkivaltana, jengiytyminen yleistyy ja äärioikeisto hyötyy vastakkainasettelusta.

Itselleni kristilliset arvot ovat hyvä pohja elämälle ja ne vaikuttavat suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa ja syvävirtauksissa. Olen kuitenkin hieman hämmentyneenä seurannut uskonnollisten kysymysten ympärille rakennettua repivää vastakkainasettelua. En halua, että uskonasiat tulevat politiikassa hallitsevaksi vaan nämä ovat enemmänkin henkilökohtaisia kysymyksiä. Ihmisillä on uskonvapaus. Maailmassa on sellaisiakin maita, joissa uskonto ja politiikka kietoutuvat voimallisesti toisiinsa ja ne eivät näyttäydy länsimaiseen demokratiaan verrattuna kovinkaan mielekkäiltä.

Ihmiset ovat erilaisia mutta tasavertaisia ja arvokkaita sellaisina kuin ovat.

Vastuu ja vapaus kulkevat ajattelussani käsi kädessä.

Suomessa on tehty kaukokatseisia ratkaisuja, kun energiajärjestelmäämme on asteittain siirretty kohti hajautettua ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvia ratkaisuja ja myös kaukolämmityksessä ollaan siirtymässä pois fossiilisen energian käytöstä. Keski-Euroopan maat ovat paljon suuremmissa ongelmissa ja riippuvuudessa muista maista kuin Suomi, jossa tuotetaan yhä enemmän uusiutuvaa energiaa. Pidänkin vanhakantaisena ajattelua, jossa ympäristö- ja luontoarvot olisivat vastakkain työllisyyden kanssa. Yritykset, jotka kehittävät ja ottavat rohkeasti käyttöön uusia puhtaita teknologioita, pärjäävät taloudellisesti ja kykenevät luomaan työpaikkoja. Suomella on hyvät mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa, kun huomioimme ympäristö- ja luontoarvojen merkityksen.

Politiikassa asioita joutuu punnitsemaan monesta eri näkökulmasta, joista isänmaan etu on yksi aivan keskeinen ja painava peruste. En kuitenkaan pidä Yhdysvalloista kopioidusta MAGA-kulttuurista, jossa isänmaallisuutta käytetään leimakirveenä ja sille pyritään sanelemaan hyvin kapeat raamit.

Suomeen tarvitaan lisää taloukasvua ja osana sitä myös teollisia työpaikkoja. Pidän vanhakantaisena ajattelua, jossa ympäristö- ja luontoarvot olisivat vastakkain työllisyyden kanssa. Yritykset, jotka kehittävät ja ottavat rohkeasti käyttöön uusia puhtaita teknologioita, menestyvät myös taloudellisesti ja kykenevät näin luomaan työpaikkoja. Suomella on hyvät mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa, jossa tiedostetaan ympäristö- ja luontoarvojen merkitys aiempaa paremmin. Uudet investoinnit kohdistuvat vihreän siirtymän teollisuuteen, joka nimenomaan ratkaisee ilmasto- ja ympäristöhuolia. Luvituksessa on tietysti huolehdittava, että sääntöjä ympäristön vaalimiseksi noudatetaan.

Suomi on demokratia, jossa perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Onneksi emme elä missään diktatuurissa. Yksikään niistä maista, jotka elävät vahvan yksinvaltaisen johtajan hallitsemina, eivät ainakaan minun mielestäni vedä vertoja Suomelle. Suomi on paras maa meille suomalaisille.

On myös turvallisuuskysymys, että Suomessa on asutusta eri puolilla maata. Ihmisillä kuitenkin on oikeus asua haluamallaan paikkakunnalla. Suomalaisia ei pidetä sen enempää Vantaalla kuin muuallakaan maassa asutettuna väkisin, vaan ihmiset itse haluavat asua siellä missä asuvat. Erityisesti peruspalveluiden pitää jatkossakin olla lähipalveluita vaikka digitaalisiakin kanavia pitää rohkeasti ottaa käyttöön rinnalla, mutta ei ainoana vaihtoehtona.

Asteittainen kaupungistuminen on tosiasia. Viime aikoina pääkaupunkiseudun väestökasvu on kuitenkin perustunut keskeisimmältä osaltaan nettomaahanmuuttoon, kun aiempina vuosikymmeninä pääkaupunkiseudun kasvu koostui vahvemmin Suomen sisäisestä muuttovoitosta.