Silja Keränen

Kainuussa välimatkat ovat sen verran pitkiä, että ei meillä kovin paljoa pysty eikä kannata terveysasemien palveluita keskittää.

Jonkin verran lisää rahaa tarvitaan mielenterveyspalveluihin. Mutta samaan aikaan joiden palveluiden järjestämistä pitää muuttaa. Esimerkiksi kouluterveydenhuollossa psykologipalvelut järjestetään pitkälti ostopalveluina. Se aiheuttaa vaihtelua hoitoon, ei takaa pitkiä hoitonkontakteja psykologin ja nuoren välille, ja tulee vieläpä todella kalliiksi. Ostopalveluihin siirtyminen ajaa myös kokeneet ja osaavat psykologit pois viroistaan, jolloin tilanne vain pahenee entisestään. Tämä kierre pitää saada käännettyä, jotta nuorten mielenterveyspalvelut koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa saadaan järjestettyä järkevästi. Niin nuorten kannalta, kuin ammattilaistenkin - sekä talouden.

En oikein näe, miten pelastuspalveluiden puolelta pystyttäisiin säästämään.

Tosiasia on, että ei meillä ole oikein missään liikaa rahaa tai ylimäärin henkilöstöä. Palvelutarve on sen verran suuri Kainuussa. Mutta ihan joka tapauksessa perusterveydenhuoltoon pitää pystyä panostamaan nykyistä enemmän. Omalääkärimalli on tässä yksi hyvä kehityssuunta, samalla toki on syytä varmistaa hoidon jatkuvuus myös muilta osin lääkäreiden suhteen. Myös esim. hoitajien, fysioterapeuttien ja sosiaalityöntekijöiden osalta hoidon jatkuvuus on tärkeää.

Lastensuojelulaitokset ovat pitkälti yksityisiä toimijoita - ja vieläpä isoja yrityksiä. Aiemmin kuntakohtaisissa laitoksissa lasten määrä vaihteli niin suuresti, että se ei ollut lainkaan kustannustehokasta. Tästä syystä palveluita on ruvettu keskittämään, ja näköjään myös hankkimaan ostopalveluina. Vaikka ratkaisu on osin käytännön sanelema, suhtaudun itse todella varauksellisesti voittojentavoitteluun yhteiskunnan kaikista haavoittuvimmassa ryhmässä. Lastensuojelulaitoksissa asuvat lapset ovat heitä, joilla ei välttämättä ole ketään katsomassa perään tai varmistamassa, että kohtelu on asiallista. Heidän elämänsä on ollut turvatonta, eikä sitä sellaista tilannetta tulisi hoitaa yrityksen, joka tavoittelee voittoja. (Pienet perhekodit tms. ovat asia erikseen.)

Väestön vanheneminen on Suomessa - ja Kainuussakin - nopeaa ja yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa. Se tarkoittaa sitä, että vanhusten hoivaan tarvitaan lisäresurssointia ylipäätänsä. Tarvitaan lisää kotihoitoa ja yhteisöllistä asumista. Mutta tarvitaan lisää myös ympärivuorokautista hoivaa. Toisaalta - uutisista on saatu lukea, että paikkoja ympärivuorokautisessa hoivassa on tyhjillään. Pitää selvittää perin pohjin, mistä tämä johtuu. Palvelukotimaista asumista (jossa on omat asunnot, mutta myös yhteistä tilaa sekä palveluita) olisi syytä lisätä. Nykyään puhutaan yhteisöllisestä asumisesta, mutta moni ikäihminen on sinne päästessään jo kovin huonossa kunnossa. Lisäksi erilaisia tilavaatimuksia tulisi tarkastella kriittisesti, kotihoidon kiire saada kuriin ja perusterveydenhuolto kuntoon.

Kainuussa työmarkkinoilta poistuu joka vuosi todella paljon enemmän ihmisiä kuin mitä sinne nuorten ikäluokasta vuosittain tulee. Me tarvitaan väistämättä maahanmuuttoa, myös sote-alalle. Kv-osaajat eivät kuitenkaan saa polkea sote-alan työntekijöiden työehtoja ja ylläpitää palkkakuoppaa, jossa hoitohenkilökunta parhaillaan on. Suomessa on monia sote-alalle kouluttautuneita ihmisiä, jotka eivät ole alalla töissä, koska työolot ovat huonot, palkkataso huono ja työtä ei ehdi tehdä hyvin (ns. eettinen stressi). Ei toki kaikkialla ole näin, mutta siellä missä on, nämä epäkohdat pitää korjata. Ulkomaisten osaajien palkkaamisella ei pidä jättää näitä asioita ratkaisematta. Lisäksi kv-osaajien osalta on varmistettava riittävä kielitaito, jotta he pystyvät hoitamaan työnsä laadukkaasti.

Jos hyvinvointialueiden määrää vähennetään, on todennäköistä, että Kainuu ei sitten enää olisi oma hyvinvointialueensa. Ja se olisi meille monesta näkökulmasta katastrofaalinen tulevaisuudenkuva. Toki, jos hyvinvointialueiden määrän karsiminen tehdään Etelä-Suomessa ja se on alueellisesti todettu olevan järkevä ratkaisu, sitten asia on toki ok.

En oikein näe, mitä tehtäviä hyvinvointialueilta voisi karsia. Nykyisen lainsäädännön myötä taataan riittävä ja laadukas hoito. Orpon hallitushan pyrkii karsimaan hyvinvointialueiden tehtäviä (ja leikkaa rahoitusta samassa mitassa). He esimerkiksi pidentävät hoitotakuuta kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Se ei ole järkevää, koska kukaan ei parane jonossa odotellessa ja nimenomaan kahden viikon hoitotakuun myötä perusterveydenhuoltoa tulisi resurssoitua nykyistä paremmin. Ja sillä on monia muitakin positiivisia seurauksia.

En ole mikään superinnokas maakuntaveron kannattaja, mutta tässä tilanteessa näen sen tarpeellisena. Hyvinvointialueilla ei tällä hetkellä ole käytännössä minkäänlaista päätösvaltaa ja joustonvaraa taloudessaan. Asiakasmaksut ovat tapissa ja isoin osa rahoituksesta tulee valtiolta ilman neuvotteluvaraa. Maakuntavero tarjoaisi joustonvaran. Se auttaisi siinä, että palveluita voitaisiin ylläpitää ja niiden saatavuus taata paremmin. Se antaisi mahdollisuuden panostaa ennaltaehkäisyyn sekä toiminnan kehittämiseen. Toki vero pitäisi suunnitella siten, että sitä tasattaisiin riittävästi hyvinvointialueiden välillä. Kainuussa on vähän työssäkäyviä suhteessa iäkkäiden määrään ja sairastavuuteen. Verorasitus ei saisi olla kohtuuton meidän kaltaisilla alueilla.

Vastaan tähän kysymykseen etenkin nykytilanteen perusteella. Orpon hallitus leikkaa ihan valtavasti, ja se on todella lyhytnäköistä, epäreilua ja tyhmää. Leikkauspolitiikan myötä talouden lama jatkuu, 17 000 uutta lasta joutuu köyhyyteen, hyvinvointivelka kasvaa ja tulee kalliimmaksi myöhemmin. Valtiontalouden puolella pitäisi tehdä vihreä verouudistus, eli siirtää verotuksen painopistettä haittojen - etenkin ympäristöhaittojen - verottamiseen.

Jonkin verran tuloeroja voi olla ja on syytä olla, koska se kannustaa tekemään työtä ja esimerkiksi toimimaan yrittäjänä. Suuret tuloerot eivät kuitenkaan ole reiluja, eivätkä edes toimivan yhteiskunnan näkökulmasta perusteltuja. Tasa-arvoiset, pohjoismaiset hyvinvointivaltiot (joissa tuloerot ovat verrattain pieniä) ovat turvallisia yhteiskuntia, jotka komeilevat onnellisuusmittausten kärkisijoilla. Tästä on syytä pitää kiinni, eikä tuloerojen pidä antaa kasvaa. On myös tärkeä muistaa, että eri ihmisten lähtökohdat elämään ovat hyvin erilaiset. Monella on ylisukupolvisia haasteita, jotka vaikuttavat merkittävästi ihmisen mahdollisuuksiin päästä suurituloiseksi. Onkin tärkeää, että peruspalvelut ovat kunnossa, sosiaaliturva riittävää ja koulutusmahdollisuudet aidosti tasa-arvoisia.

Valtion tehtävänä on säädellä markkinataloutta siten, että se on ihmisten kannalta reilu ja ympäristön suhteen kestävällä pohjalla. Paljon hyvää molempien saralla on jo olemassa, mutta tätä on edelleen tarpeen kehittää. Esimerkiksi reilussa markkinataloudessa taataan se, että jokaisen toimeentulo on varmasti riittävä ja että työn tekeminen on aina kannattavaa. Nythän Suomessa ei näin ole, ja Orpon hallituksen politiikan myötä tilanne heikkenee entisestään. Lisäksi markkinataloutta tulee säädellä siten, että ympäristön pilaamisella on riittävä hinta. Päästökauppa on erinomainen esimerkki siitä, miten päästöjen hinnoittelu ohjaa niiden vähentämiseen. Vastaavia hintaa ohjaavia mekanismeja tarvitaan muitakin, koska tällä hetkellä elämme maapallon kantokyvyn kannalta kestämättömästi.

Suomessa on todennäköisesti jonkinkokoinen joukko ihmisiä, jotka haluavat elää pelkän sosiaaliturvan varassa ja välttelevät työntekoa. Samaan aikaan on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät saa tai hae heille kuuluvia sosiaaliturvaetuuksia. Sosiaaliturvaviidakko on niin monimutkainen kokonaisuus, että tukien varassa eläminen ei oikeasti ole niihin turvautumaan joutuville helppo ratkaisu. Tukien varassa eläminen on kuormittavaa niiden aiheuttaman epävarmuuden sekä niiden alhaisen tason vuoksi. Sosiaaliturvajärjestelmä ei myöskään tällä hetkellä kannusta riittävästi oma-aloitteisuuteen tai työntekoon. Kannustavuutta ei lisätä leikkaamalla sosiaaliturvaa, vaan parantamalla ja yksinkertaistamalla sitä. Orpon hallituksen leikkaukset lisäävät ihmisten ahdinkoa ja tulevat kalliiksi.

Jonkin verran julkisen puolen omistamia osuuksien tai yritysten myyntiä voi tehdä, mutta mihinkään laajamittaiseen julkisen omistuksen myyntiin ei mielestäni kannata lähteä. Yleensä julkisesti omistetut yhtiöt ovat tavalla tai toisella huoltovarmuuden, yhteiskunnan toiminnan tai muuten strategisesti tärkeitä. Osassa omistuksen syyt voivat olla historiallisia. Asiaa kannattaa tarkastella tapauskohtaisesti, mutta mitään laajamittaista julkisen puolen omistusten vähentämisen tarvetta en näe.

Suomihan on käytännössä aina ollut monikulttuurinen maa, ja minä näen sen merkittävänä rikkautena. Monikultturisuus ja monimuotoisuus antaa meille kaikille tilaa hengittää ja lisäksi tuo arvokkaita uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Minusta monikulttuurisuus ei suinkaan tarkoita oman kulttuurimme hylkäämistä - päinvastoin. Oman maan ja oman kulttuurin arvostus parhaimmillaan nousee, kun ymmärryksemme maailmasta lisääntyy ja saamme uusia vaikutteita.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, esimerkiksi toisten ihmisten auttaminen ja kaikkien ihmisten näkeminen yhdenvertaisena. Tänä materialismin ja individualismin aikakautena kristinuskon vaatimattomuus ja usko suurempaan ovat myös erittäin hyviä asioita. Politiikkaan liittyen en halua lähteä arvottamaan eri ihmisten arvopohjia, enkä siten ota tähän kysymyksen kantaa. Toki jos poliitikon arvopohja on selvästi rasistinen, toisia ihmisiä syrjivä tai faktoista piittaamattomaton - sitä en pidä hyvänä. Minun arvojani ovat oikeudenmukaisuus, reiluus, inhimillisyys, toisten ihmisten ja luonnon kunnioittaminen sekä kohtuullisuus ja kestävyys.

Näissä asioissa on aina mielenkiintoista, miten osa poliitikoista haluaa kovasti koittaa muovata maailman oman käsityksensä mukaiseksi, vaikka tosiasiat sanovat ihan toista. On selvää, että sukupuoli on moninaisempi kuin vain kaksinapainen mies-nainen-käsitys. Koska sukupuolten moninaisuus on todellisuutta, mutta yhteiskunta ei sitä juurikaan vielä tunnista, on asiaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Lasten kanssa toimiessa rajat ja selkeys ovat tietysti tärkeitä, myös meidän pienten turvallisuutta ajatellen. Kuitenkin kasvattaminen ei ole pelkästään rajojen asettamista ja tottelevaisuutta, vaan se on ensisijaisesti ohjaamista, tukemista, neuvomista, auttamista, rakastamista ja tsemppaamista. On tärkeää vahvistaa lapsen omaa sisäistä motivaatiota, saada hänet uskomaan osaamiseensa, kohdella häntä empaattisesti ja kuunnellen sekä uskoa ja tukea sitä hyvää, joka meissä jokaisessa on.

Suomen on tärkeä pitää kiinni nyt jo ilmastolakiinkin kirjatusta hiilineutraaliustavoitteesta sekä siihen liittyvästä päästöjen vähentämisen tahdista. Suomen ilmastotavoitteet on asetettu Pariisin sopimuksen mukaan, eli ne ovat linjassa tiedeyhteisön erittäin vahvasti suosittaman päästövähennystahdin kanssa. Meidän onkin mitä olennaisin pitää kiinni omasta tavoitteestamme, ja kirittää sen perusteella muita maita mukaan. On myös hyvä huomata, että moni maa tekee jo paljon. Samalla on tärkeää ymmärtää, että suomalainen teollisuus haluaa pitää kiinni ilmastotavoitteista. Ne ovat sille merkittävä liiketoimintamahdollisuus. Kun ilmastotoimia tehdään, on tietysti huolehdittava niiden oikeudenmukaisuudesta. Siitä, etteivät heikommassa asemassa olevat joudu entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Minun mielestäni päätöksentekijän pitää toimia vastuullisesti siellä, missä onkaan päättäjänä. Sen sijaan, että käperrymme itseemme ja otamme Impivaarasta oppia, on meidän kannettava globaalia vastuuta rajat ylittävistä ympäristökriiseistä tai edistettävä osaltamme ihmisoikeuksia ulkopolitiikan saralla esimerkiksi kehitysyhteistyötä tekemällä tai rauhanturvaoperaatioihin osallistumalla. Lisäksi, mielestäni meidän tulee tukea Ukrainaa ja ukrainalaisia heidän taistelussaan Venäjää vastaan. Uskon, että moni suomalainen myös haluaa Suomen ja suomalaisten päättäjien kantavan globaalia vastuuta ja edellyttävän, että me teemme osamme maailma kriisien ratkaisemiseksi.

Nämähän eivät ole ristiriidassa, eikä asioita kannata niin ajatella. Kysymys on typerä ja vanhanaikainen. Talouskasvu ja työpaikat pitää aina rakentaa ekologisesti kestävälle pohjalle, muu ei yksinkertaisesti ole järkevää eikä reilua. Talous-ympäristö-vastakkainasettelun sijaan vihreä siirtymä, jossa luovutaan fossiilisista ja siirrytään kiertotalousperiaatteen mukaiseen toimintaan, tarjoaa itse asiassa valtavasti liiketoimintamahdollisuuksia ja sitä kautta työpaikkoja. Tämän myös suomalainen elinkeinoelämä on nähnyt, koska siellä kannatetaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Jos kaipaa vahvaa johtajaa, voi siirtyä pari sataa kilometriä itään päin - Putinin Venäjälle. Tai jatkaa siitä vielä edelleen itään, Kiinaan tai Pohjois-Koreaan. En todellakaan kannata autoritääristä valtiota, joka hyödyttää vain harvoja ja joka polkee suurimman osan oikeuksia. Toimiva, keskusteleva, kompromisseja hakeva ja oikeusvaltioperiaatetta toteuttava demokratia on loppupeleissä kaikista vahvin ja toimivin yhteiskuntamuoto. Täydellinen sekään ei ole, mutta vaihtoehdoista paras.

Tämä on aika hassu, Hesarin jo pitkään käyttämä, kysymys. Koko Suomihan ei ole asutettu - vaan asumattomia alueita löytyy Itä- ja Pohjois-Suomesta jonkin verran. Lisäksi on aina erittäin mielenkiintoinen lähtökohta, että maaseudulla tai syrjässä asuminen olisi lähtökohtaisesti kalliimpaa ja yhteiskunnan kovasti subventoimaa verrattuna isossa kaupungissa asumiseen. Asiahan ei välttämättä ole lainkaan näin. Minun mielestä elämisen edellytysten pitää olla eri puolilla Suomea kunnossa, ja valtion tulee tehdä järkevää aluepolitiikkaa. Meidän pitäisi herätä myös huomaamaan monipaikkaisuus-ilmiö kunnolla. Lähes puolet suomalaisista on monipaikkaisia - suurin osa kesämökin vuoksi. Tämä tulisi huomioida lainsäädännössä, luomalla esimerkiksi käsite toissijaisesta kotikunnasta.

Suomessa on koko 2000-luku harjoitettu metropolipolitiikkaa, joka on käytännössä tarkoittanut etenkin muutaman isoimman kaupunkiseudun vahvistamista. Taloudellisen kasvun näkökulmasta kaupungistumisella on tutkitusti jonkin verran väliä, kun koulutettu väestö muodostaa riittävän kriittisen massan uusia innovaatioita sekä yritysten kehittämisympäristöjä ajatellen. Ekologisesti ajatellen on kuitenkin kyseenalaista rakentaa tuplainfraa ja asuntoja kaupungistumisen vuoksi, kun toisaalla niitä jää sitten tyhjiksi ja käyttämättä. Lisäksi sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta voimakas muuttoliike ei välttämättä lainkaan lisää ihmisten hyvinvointia. Ukrainan sota toi tähän vielä ihan uuden geopoliittisen näkökulman - Itä- ja Pohjois-Suomi pitää olla kunnolla asuttu.