Silja Keränen

Oppilaille tulee opettaa vastuullista ja turvallista digilaitteiden käyttöä, ei vain kieltää niitä. Välitunnit ovat tärkeitä sosiaalisen kanssakäymisen ja liikunnan hetkiä, joita liiallinen ruutuaika voi häiritä. Kouluilla tulee olla selkeät pelisäännöt kännyköiden käytöstä oppitunneilla ja välitunneilla. Digimaailman sääntelyä on lisättävä, mutta siihen eivät riitä koulujen kännykkäkiellot. Sosiaalisen median ja digimaailman algoritmejä pitää säädellä siten, että niiden koukuttavuutta vähennetään, että ne eivät tarjoa haitallista sisältöä lapsille ja nuorille ja että niiden käytössä on selvät ikärajat. Samoin rajoituksia tarvitaan vihapuheeseen sekä disinformaatioon.

Palkkatason on oltava riittävä varhaiskasvatuksen - kuten myös muiden hoito- ja opetusalan - henkilökunnalla.

Kajaanissa on liian vähän päteviä erityisopettajia, joten heitä ainakin pitää houkutella lisää. Koulunkäyntiavustajien suhteen tilanne on mielestäni parempi, mutta toki heitäkin on oltava riittävästi.

Kajaanissa on viime vuosina panostettu kulttuuriin merkittävästi, ja se on erinomainen asia. Meillä aloitettiin Taidekampus-hanke, on tehty kulttuurialan koulutuksen selvitystä sekä peruskorjattu kaupunginteatterin molemmat näyttämöt. Kulttuuri on itsessään tärkeää, mutta se on myös merkittävä elinvoimatekijä. Se antaa syyn tulla, pysähtyä, jäädä, viihtyä ja muuttaa asumaan. Heikon taloustilanteen aikana kulttuurikin toki osallistuu talkoisiin hieman. Esimerkiksi näitä ensimmäisiä valtion leikkauksia ei kompensoitu kaupungin rahoista. Tulevia varmasti pitää kompensoida - vaikkakin ensisijaisesti Orpon hallituksen pitäisi ymmärtää olla leikkaamatta kulttuurista.

Kirjastoista säästettiin nyt viimeisimmällä sopeuttamiskierroksella esimerkiksi lehtien hankinnasta sekä kirjastoautosta. Minusta se meni jo hieman liiallisuuksiin, koska tällaiset pienetkin säästöt helposti rapauttavat kirjastoja niin, että ihmiset eivät enää käytä niitä niin paljon. Seuraavilla sopeuttamiskierroksilla kirjastot pitää jättää rauhaan.

Kajaanissa on edeltävän kahden valtuustokauden aikana tehty yhteensä kolme sopeuttamisohjelmaa, joissa on keskitytty etenkin menojen karsimiseen. Nämä ohjelmat ovat olleet tarpeellisia ja me vihreät olemme niihin sitoutuneet. Menoja on siis jo karsittu aika lailla. Toki, jonkin verran pitänee edelleen tarkastella palveluita ja tiloja - ja etenkin koittaa löytää kaupungin tyhjillään oleville kiinteistöille järkevää jatkokäyttöä. Paikoin säästämisessä on menty hieman liian pitkälle. Kirjaston kirjahankinnat ja lehtitilaukset, katujen kunnossapito, toiminnan kehittämisen mahdollisuudet, kaavoituksen resurssit... Nämä esimerkkeinä. Olisin siis seuraavaksi valmis tarkastelemaan veroja. Mutta vain hieman - etenkin kuntaveroa. Kiinteistöveroja saattaa tuulivoiman myötä tulla paljonkin lisää.

Näinhän Kajaanissa on käytännössä tehty ja tapahtumassa. Meille kaavoitetaan tuulivoimaa - joskin siinä on huomioitava luonto ja ihmiset. Aurinkoenergiaa rakennetaan myös. Ja datakeskusten osalta on aikamoinen buumi menossa. Lisäksi Skodan tehtaiden junat ja ratikat ovat myös mitä suuremmassa määrin vihreän siirtymän teollisuutta.

Kajaanissa tämä ei ole lähellekään mikään Mälmön lähiöiden veroinen ongelma, mutta toki meilläkin on varmistettava, että asuinalueet eivät eriydy.

Näin Kajaanissa on tapahtunutkin ja vuonna 2023 Kajaanin väkiluku kasvoi juuri suuren maahanmuuton ansiosta.

Kajaanissa rakentamisen paine ei ole isojen kaupunkien tasolla, mutta meilläkin silti nakerretaan lähiluontoalueita. Kaavoitusohjelmassa on mm. kerrostalo(je)n kaavoitus Kaukarantaan, eli Kaukavedestä Kuurnaan päin sekä asuinrakentamista Pöllyvaaraan - entisen Kehvan alueelle sekä Kirkkoaholle menevän tien varteen. Näiden alueiden sijaan pitäisi pyrkiä etsimään muita alueita asumiselle - ja säästää lähiluontokohteet.

Vastaan tähän kysymykseen etenkin nykytilanteen perusteella. Orpon hallitus leikkaa ihan valtavasti, ja se on todella lyhytnäköistä, epäreilua ja tyhmää. Leikkauspolitiikan myötä talouden lama jatkuu, 17 000 uutta lasta joutuu köyhyyteen, hyvinvointivelka kasvaa ja tulee kalliimmaksi myöhemmin. Valtiontalouden puolella pitäisi tehdä vihreä verouudistus, eli siirtää verotuksen painopistettä haittojen - etenkin ympäristöhaittojen - verottamiseen.

Jonkin verran tuloeroja voi olla ja on syytä olla, koska se kannustaa tekemään työtä ja esimerkiksi toimimaan yrittäjänä. Suuret tuloerot eivät kuitenkaan ole reiluja, eivätkä edes toimivan yhteiskunnan näkökulmasta perusteltuja. Tasa-arvoiset, pohjoismaiset hyvinvointivaltiot (joissa tuloerot ovat verrattain pieniä) ovat turvallisia yhteiskuntia, jotka komeilevat onnellisuusmittausten kärkisijoilla. Tästä on syytä pitää kiinni, eikä tuloerojen pidä antaa kasvaa. On myös tärkeä muistaa, että eri ihmisten lähtökohdat elämään ovat hyvin erilaiset. Monella on ylisukupolvisia haasteita, jotka vaikuttavat merkittävästi ihmisen mahdollisuuksiin päästä suurituloiseksi. Onkin tärkeää, että peruspalvelut ovat kunnossa, sosiaaliturva riittävää ja koulutusmahdollisuudet aidosti tasa-arvoisia.

Valtion tehtävänä on säädellä markkinataloutta siten, että se on ihmisten kannalta reilu ja ympäristön suhteen kestävällä pohjalla. Paljon hyvää molempien saralla on jo olemassa, mutta tätä on edelleen tarpeen kehittää. Esimerkiksi reilussa markkinataloudessa taataan se, että jokaisen toimeentulo on varmasti riittävä ja että työn tekeminen on aina kannattavaa. Nythän Suomessa ei näin ole, ja Orpon hallituksen politiikan myötä tilanne heikkenee entisestään. Lisäksi markkinataloutta tulee säädellä siten, että ympäristön pilaamisella on riittävä hinta. Päästökauppa on erinomainen esimerkki siitä, miten päästöjen hinnoittelu ohjaa niiden vähentämiseen. Vastaavia hintaa ohjaavia mekanismeja tarvitaan muitakin, koska tällä hetkellä elämme maapallon kantokyvyn kannalta kestämättömästi.

Suomessa on todennäköisesti jonkinkokoinen joukko ihmisiä, jotka haluavat elää pelkän sosiaaliturvan varassa ja välttelevät työntekoa. Samaan aikaan on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät saa tai hae heille kuuluvia sosiaaliturvaetuuksia. Sosiaaliturvaviidakko on niin monimutkainen kokonaisuus, että tukien varassa eläminen ei oikeasti ole niihin turvautumaan joutuville helppo ratkaisu. Tukien varassa eläminen on kuormittavaa niiden aiheuttaman epävarmuuden sekä niiden alhaisen tason vuoksi. Sosiaaliturvajärjestelmä ei myöskään tällä hetkellä kannusta riittävästi oma-aloitteisuuteen tai työntekoon. Kannustavuutta ei lisätä leikkaamalla sosiaaliturvaa, vaan parantamalla ja yksinkertaistamalla sitä. Orpon hallituksen leikkaukset lisäävät ihmisten ahdinkoa ja tulevat kalliiksi.

Jonkin verran julkisen puolen omistamia osuuksien tai yritysten myyntiä voi tehdä, mutta mihinkään laajamittaiseen julkisen omistuksen myyntiin ei mielestäni kannata lähteä. Yleensä julkisesti omistetut yhtiöt ovat tavalla tai toisella huoltovarmuuden, yhteiskunnan toiminnan tai muuten strategisesti tärkeitä. Osassa omistuksen syyt voivat olla historiallisia. Asiaa kannattaa tarkastella tapauskohtaisesti, mutta mitään laajamittaista julkisen puolen omistusten vähentämisen tarvetta en näe.

Suomihan on käytännössä aina ollut monikulttuurinen maa, ja minä näen sen merkittävänä rikkautena. Monikultturisuus ja monimuotoisuus antaa meille kaikille tilaa hengittää ja lisäksi tuo arvokkaita uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Minusta monikulttuurisuus ei suinkaan tarkoita oman kulttuurimme hylkäämistä - päinvastoin. Oman maan ja oman kulttuurin arvostus parhaimmillaan nousee, kun ymmärryksemme maailmasta lisääntyy ja saamme uusia vaikutteita.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää, esimerkiksi toisten ihmisten auttaminen ja kaikkien ihmisten näkeminen yhdenvertaisena. Tänä materialismin ja individualismin aikakautena kristinuskon vaatimattomuus ja usko suurempaan ovat myös erittäin hyviä asioita. Politiikkaan liittyen en halua lähteä arvottamaan eri ihmisten arvopohjia, enkä siten ota tähän kysymyksen kantaa. Toki jos poliitikon arvopohja on selvästi rasistinen, toisia ihmisiä syrjivä tai faktoista piittaamattomaton - sitä en pidä hyvänä. Minun arvojani ovat oikeudenmukaisuus, reiluus, inhimillisyys, toisten ihmisten ja luonnon kunnioittaminen sekä kohtuullisuus ja kestävyys.

Näissä asioissa on aina mielenkiintoista, miten osa poliitikoista haluaa kovasti koittaa muovata maailman oman käsityksensä mukaiseksi, vaikka tosiasiat sanovat ihan toista. On selvää, että sukupuoli on moninaisempi kuin vain kaksinapainen mies-nainen-käsitys. Koska sukupuolten moninaisuus on todellisuutta, mutta yhteiskunta ei sitä juurikaan vielä tunnista, on asiaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Lasten kanssa toimiessa rajat ja selkeys ovat tietysti tärkeitä, myös meidän pienten turvallisuutta ajatellen. Kuitenkin kasvattaminen ei ole pelkästään rajojen asettamista ja tottelevaisuutta, vaan se on ensisijaisesti ohjaamista, tukemista, neuvomista, auttamista, rakastamista ja tsemppaamista. On tärkeää vahvistaa lapsen omaa sisäistä motivaatiota, saada hänet uskomaan osaamiseensa, kohdella häntä empaattisesti ja kuunnellen sekä uskoa ja tukea sitä hyvää, joka meissä jokaisessa on.

Suomen on tärkeä pitää kiinni nyt jo ilmastolakiinkin kirjatusta hiilineutraaliustavoitteesta sekä siihen liittyvästä päästöjen vähentämisen tahdista. Suomen ilmastotavoitteet on asetettu Pariisin sopimuksen mukaan, eli ne ovat linjassa tiedeyhteisön erittäin vahvasti suosittaman päästövähennystahdin kanssa. Meidän onkin mitä olennaisin pitää kiinni omasta tavoitteestamme, ja kirittää sen perusteella muita maita mukaan. On myös hyvä huomata, että moni maa tekee jo paljon. Samalla on tärkeää ymmärtää, että suomalainen teollisuus haluaa pitää kiinni ilmastotavoitteista. Ne ovat sille merkittävä liiketoimintamahdollisuus. Kun ilmastotoimia tehdään, on tietysti huolehdittava niiden oikeudenmukaisuudesta. Siitä, etteivät heikommassa asemassa olevat joudu entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Minun mielestäni päätöksentekijän pitää toimia vastuullisesti siellä, missä onkaan päättäjänä. Sen sijaan, että käperrymme itseemme ja otamme Impivaarasta oppia, on meidän kannettava globaalia vastuuta rajat ylittävistä ympäristökriiseistä tai edistettävä osaltamme ihmisoikeuksia ulkopolitiikan saralla esimerkiksi kehitysyhteistyötä tekemällä tai rauhanturvaoperaatioihin osallistumalla. Lisäksi, mielestäni meidän tulee tukea Ukrainaa ja ukrainalaisia heidän taistelussaan Venäjää vastaan. Uskon, että moni suomalainen myös haluaa Suomen ja suomalaisten päättäjien kantavan globaalia vastuuta ja edellyttävän, että me teemme osamme maailma kriisien ratkaisemiseksi.

Nämähän eivät ole ristiriidassa, eikä asioita kannata niin ajatella. Kysymys on typerä ja vanhanaikainen. Talouskasvu ja työpaikat pitää aina rakentaa ekologisesti kestävälle pohjalle, muu ei yksinkertaisesti ole järkevää eikä reilua. Talous-ympäristö-vastakkainasettelun sijaan vihreä siirtymä, jossa luovutaan fossiilisista ja siirrytään kiertotalousperiaatteen mukaiseen toimintaan, tarjoaa itse asiassa valtavasti liiketoimintamahdollisuuksia ja sitä kautta työpaikkoja. Tämän myös suomalainen elinkeinoelämä on nähnyt, koska siellä kannatetaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Jos kaipaa vahvaa johtajaa, voi siirtyä pari sataa kilometriä itään päin - Putinin Venäjälle. Tai jatkaa siitä vielä edelleen itään, Kiinaan tai Pohjois-Koreaan. En todellakaan kannata autoritääristä valtiota, joka hyödyttää vain harvoja ja joka polkee suurimman osan oikeuksia. Toimiva, keskusteleva, kompromisseja hakeva ja oikeusvaltioperiaatetta toteuttava demokratia on loppupeleissä kaikista vahvin ja toimivin yhteiskuntamuoto. Täydellinen sekään ei ole, mutta vaihtoehdoista paras.

Tämä on aika hassu, Hesarin jo pitkään käyttämä, kysymys. Koko Suomihan ei ole asutettu - vaan asumattomia alueita löytyy Itä- ja Pohjois-Suomesta jonkin verran. Lisäksi on aina erittäin mielenkiintoinen lähtökohta, että maaseudulla tai syrjässä asuminen olisi lähtökohtaisesti kalliimpaa ja yhteiskunnan kovasti subventoimaa verrattuna isossa kaupungissa asumiseen. Asiahan ei välttämättä ole lainkaan näin. Minun mielestä elämisen edellytysten pitää olla eri puolilla Suomea kunnossa, ja valtion tulee tehdä järkevää aluepolitiikkaa. Meidän pitäisi herätä myös huomaamaan monipaikkaisuus-ilmiö kunnolla. Lähes puolet suomalaisista on monipaikkaisia - suurin osa kesämökin vuoksi. Tämä tulisi huomioida lainsäädännössä, luomalla esimerkiksi käsite toissijaisesta kotikunnasta.

Suomessa on koko 2000-luku harjoitettu metropolipolitiikkaa, joka on käytännössä tarkoittanut etenkin muutaman isoimman kaupunkiseudun vahvistamista. Taloudellisen kasvun näkökulmasta kaupungistumisella on tutkitusti jonkin verran väliä, kun koulutettu väestö muodostaa riittävän kriittisen massan uusia innovaatioita sekä yritysten kehittämisympäristöjä ajatellen. Ekologisesti ajatellen on kuitenkin kyseenalaista rakentaa tuplainfraa ja asuntoja kaupungistumisen vuoksi, kun toisaalla niitä jää sitten tyhjiksi ja käyttämättä. Lisäksi sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta voimakas muuttoliike ei välttämättä lainkaan lisää ihmisten hyvinvointia. Ukrainan sota toi tähän vielä ihan uuden geopoliittisen näkökulman - Itä- ja Pohjois-Suomi pitää olla kunnolla asuttu.