Aleksi Suro

Uskon, että seinien ohi ajaa palveluiden nopea saatavuus ja hoitotakuun toteutumien 14 vrk:ssa. Varha on tosin tehnyt jo mittavia supistuksia palveluverkkoon, joten en näe tarpeita uusiin toimiin. Keskitys ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että kaikki on Turussa.

Mielenterveyden/psyykkisen hyvinvoinnin haasteet ovat jo vuosia olleet yleisin syy työkyvyttömyyteen. Näen, että suunta tulee kääntää korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn. Investointina pidän mielenterveyttä hyvinkin kannattavana esimerkiksi työn tuottavuuden näkökulmasta.

Molemmissa on kyse ihmishengistä. Lähtökohta tulisi olla se, ettei hyvinvointialueita pakotettaisi Orpo-Purran hallituksen johtamasta VM:stä käsin tekemään kohtuuttomia sopeutustoimia ja kasvattamaan hoitovelkaa entisestään tuleville sukupolville säästötavoitteiden edessä, jotka eivät tule toteutumaan vuoteen 2026 mennessä. Taloutta tulee kyllä sopeuttaa, mutta se tulee tehdä kestävästi, eikä laput silmillä leikaten. On myös tunnustettava, että perusterveydenhuollon resurssit ovat nykyiselläänkin riittämättömät, jolloin lisäsopeutuksella ajamme itsemme ojasta allikkoon. Mikäli tulevalla valtuustokaudella on kuitenkin sopeutettava, on se tehtävä niin, ettei se ole kuolinisku yhdellekään toiminnan sektorille.

Painopisteen pitää siirtyä, mutta se tapahtuu vain ja ainoastaan ensin investoimalla ennaltaehkäisyyn/perusterveydenhuoltoon, joka vähentää ajallaan luonnostaan erikoissairaanhoidon tarvetta.

Tämä suunta olisi hiljalleen se oikea. Kuitenkaan siirto ei tapahdu sormia napsauttamalla, sillä julkisella sektorilla ei ole riittävää pääomaa, osaamista ja kapasiteettia muutokseen yht'äkkiä. Keskeistä on se, ettei lastensuojelulla tehdä bisnestä/voittoa!

Arvokas vanhuus on turvattava ja ympärivuorokautinen hoiva järjestettävä, kun sille on todellinen tarve. Osastoilla ikäihmisten makuuttamisesta ei hyödy kukaan. Ihminen joka ei pärjää kotona, ei pärjää kotona!

Työperäinen maahanmuutto on perusteltua. Kuitenkin riittävä kielitaito on oltava hoitotyön edellytys, jotta potilasturvallisuus ei vaarannu. Toki tällä hetkellä tilanne on nurinkurinen, kun suomalaisia hoitajiakin ajetaan sopeutustoimien myötä yt:ssä työttömiksi.

Enemmän samaa kuin eri mieltä. Tällä hetkellä muutosten teko on kuitenkin liian aikaista, sillä hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhaa ja lisäaikaa talouden sopeuttamiseen saadakseen toiminnot pelittämään. Kahden alijäämäisen talouden yhdistämisestä syntyy vain yksi isompi alijäämäinen talous, ja hallinnosta tehtävät säästötkään eivät tilannetta yksin pelasta. Maltti on valttia! En pidä politiikasta, jossa uudistuksia tehdään toistensa perään, ennen kuin edellistenkään vaikutukset ovat selvillä.

Sotea säännellään jo nykyisellään liikaa valtion taholta. Alueiden päättäjien kädet ovat osin sidottuja mm. valtion rahoituskehyksen, epäitsenäisten lainanottovaltuuksien ja säästötavoitteiden johdosta. En usko, että tilanne paranee ylhäältä alaspäin sanelemalla, vaan alueilla on paras asiantuntemus tehdä omia palveluitaan koskevia ratkaisuja.

En näe tätä tässä vaiheessa perusteltuna. Katsotaan nyt ensin, miten alueiden toiminta lähtee todellisuudessa käyntiin seuraavan valtuustokauden aikana. Ei uudistusta uudistuksen perään heti, mutta kaikesta on voitava keskustella rakentavasti.

Julkista talouttakin on kyettävä katsomaan kriittisesti. Hyvinvointivaltion takaavista ydinpalveluista ei silti ole varaa tinkiä! Ensimmäinen ja ensisijainen ratkaisu ei kuitenkaan voi olla aina veronkorotukset, vaan muitakin ratkaisuja on etsittävä. Suunta pitäisi esimerkiksi terveyspalveluissa kääntää korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn, joka sekä säästää yhteiskunnan varoja että on inhimillisintä yksilölle. Kuntakentälläkin löytyy tehostettavaa, esimerkiksi eläköityvän työntekijän tilalle ei kaikissa tilanteissa ole välttämättä perusteita palkata uutta.

Tuloerojen kasvaminen ei ole hyväksi yhteiskunnalle ja kannatan verotuksen progressiivisuutta. On kuitenkin luonnollista, että kaikki eivät voi yhteiskunnassa tienata yhtä paljon. Kannustepalkkiot ovat esimerkiksi monin paikoin perusteltuja. Silti elintasoerojen kuilun syventyminen on huolestuttavaa. Viime kädessä kyse on ääritilanteissa yhteiskuntarauhasta. Hyvinvointi luo turvallisuutta!

Nykyinen valtion vahva rooli on mielestäni riittävä sääntelemään elinkeinoelämää. En kannata lisäämistä, mutta en myöskään keventämistä. Esimerkiksi porvarihallituksen aikaansaama viinien tuonti ruokakauppoihin oli kansanterveyden kannalta kestämätöntä, samoin kuin taksiuudistus liikkumisen turvallisuuden ja palvelun hinnan/saatavuuden kannalta.

Etenkin Orpon hallituksen toimet ovat osuneet pahasti jo ennestään yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin. Tätä ei saa jatkaa, jottei kuilua esimerkiksi paluussa työelämään tehdä mahdottomaksi. Ensisijaisilta tuilta kuten asumistuelta ja ansiosidonnaiselta työttömyyspäivärahalta kansalaisten siirto viimesijaiselle tuelle kuten toimeentulotuelle, on vain ongelmien vyöryttämistä paikasta A paikkaan B. Siirto ojasta allikkoon, ei auta itse ongelman juurisyiden ratkonnassa. Samoin työttömien ja työpaikkojen määrän epäsuhta on rakenteellinen ongelma, eikä valtiovarainministeri Purran "Menkää töihin" -huudoilla asia parane tippaakaan.

On pitkälti myös huoltovarmuuskysymys, että tietyissä palveluissa, kuten vesi- ja kaukolämpöverkoissa omistus pysyy julkisella sektorilla. Myöskin tuottavien omistuksien myynti valtion tai kuntien talouden kohentamiseksi on erittäin lyhytnäköistä talouspolitiikkaa, luonnollisten monopolien myynnistä puhumattakaan. Kohtuullisten taksojen osalta on myös turvallisin ratkaisu pitää määräysvalta julkisilla toimijoilla. Mitä tulee Alkoon ja Veikkaukseen, on kyse kansanterveydestä ja luotettavuudesta.

Huomisen Suomi ja Raisio on monikulttuurinen. Kuitenkin myös suomalaista kulttuuria on vaalittava ja perinteitä kunnioitettava.

Koen, että kristilliset arvot ovat hyviä ohjenuoria elämässä yleensäkin. Etenkin hyvänä pidän universaalistikin tunnustettua periaatetta siitä, että toisia tulee kohdella, kuten toivoisit itseäsikin kohdeltavan. Niin ikään empatia kuuluu politiikkaan. Kuitenkin koen, että uskonto ja politiikka on lähtökohtaisesti pidettävä erillään. Kristillisillä arvoilla on virheellistä perustella esimerkiksi vähemmistöjen sortamista!

Pienillä asioilla voimme vaikuttaa siihen, että jokainen kokisi olonsa hyväksytyksi yhteiskunnassa. Näitä ovat esimerkiksi unisex-vessat tai avoimempi puhe koulutusjärjestelmässä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Jokaisella tulee olla oikeus olla sitä, mitä on, ilman pelkoa syrjinnästä, toiseuttamisesta tai henkisestä/fyysisestä väkivallasta. Ei kuitenkaan sorruta tekemään mikkihiirioikeiston olettamia asioita, kuten "isä" tai "äiti" -sanojen häivyttämistä yhteiskunnasta. On kyettävä keskittymään todellisiin ongelmakohtiin!

Kaikkien ihmisten kunnioittaminen ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä asioita, jotka jokaisen lapsen tulisi oppia. Karttakepeistä on luovuttu kouluissa ja nykyisin nähdään, että lapset tarvitsevat monia muitakin tärkeitä oppeja elämässään, kuin tottelevaisuutta ja auktoriteetteja. En tarkoita, että lasten pitää saada kasvaa ilman rajoja, mutta pelkkä pelottelu ja kova kurikaan ei tee heistä kunnon kansalaisia.

Suomella on mahdollisuus toimia asiassa suunnannäyttäjänä. Nämä ovat kuitenkin yhteiset talkoot, joten paras mahdollisuus onnistua on vain, jos saamme kaikki mukaan. Tässä pienellä Suomella on tehtävää jo ihan Euroopan unionissakin.

Suomen ja suomalaisten etu tulee pitää kaikessa politiikassa kirkkaana mielessä. Emme kuitenkaan ole saareke eristäytyneenä muusta maailmasta ja yksin emme pärjää. Tästä syystä kansainvälinen yhteistyö on Suomelle avain valoisaan tulevaisuuteen. Suomalainen on myös uussuomalainen.

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen on pakollinen edellytys sille, että ympäristöasioihin on varaa panostaa. Kuntatalouden tulee voida hyvin ja jos velkaa otetaan, sen pitää perustua tuottaviin investointeihin. En kuitenkaan näe talouskasvua ja vastuullista ympäristöpolitiikkaa toisiaan poissulkevina tekijöinä.

Elämme demokratiassa, maamme johtajillakin on oltava säännöt! Lainsäädäntö takaa raamit kaikelle vallankäytölle. Kriisitilanteiden varalle on oltava vedenpitävät suunnitelmat.

Tämä taitaa olla sarjassamme kaunis tavoite, mutta mahdotonta. Kaupungistumista ei voida sormia napsauttamalla pysäyttää. On kuitenkin varmistettava, että myös Itä-Suomeen saadaan kasvuinvestointeja ja huoltovarmuudesta pidetään kiinni mm. toimivien liikenneyhteyksien ja julkisten palveluiden/infran avulla.

Kaupungistuminen on väistämätöntä, se on nykypäivää. Se luo myös edellytyksiä julkisen liikenteen lisäämiselle ja korkealle, ympäristöystävälliselle rakentamiselle.