Verneri Nurmela

Paikallispalveluiden suurimpiin hyötyihin lukeutuu esim. haja-asutusalueiden elinvoiman ylläpito, helpompi ja edullisempi hakeutua hoitoon lyhyemmällä etäisyydellä sekä kannustaa hakeutumaan hoitoon riittävän ajoissa. Joissain tilanteissa keskittämisellä varmasti saadaan samaan yksikköön erityisosaavaa hoitohenkilökuntaa, mutta terveyskeskuksissa ei välttämättä tarvitse olla erityissairaanhoidon palveluita, jotka löytyvät sairaaloista.

Mielenterveys on osa kehon kokonaishyvinvointia. Mielenterveyden huono hoito aiheuttaa lisäkuluja yhteiskunnalle. Mielenterveysongelmat johtavat pahimmillaan työkyvyttömiin potilaisiin. Pitkälle edenneiden hoitamattomien mielenterveysongelmien erityishoito on kalliimpaa ja pitkäkestoisempaa kuin varhaisessa vaiheessa hoidetut tai parhaimmillaan ehkäistyt häiriöt. Mielenterveyspalveluihin tulee sisällyttää myös ennalta ehkäisevää hoito-otetta.

Pelastustoimi on elintärkeä osa hyvinvointialueen palveluverkkoa. Pelastustoimesta leikkaamiseen on aina suhtauduttava kriittisesti. Jos pelastustoimesta joudutaan leikkaamaan, ei sitä tule tehdä kevyin perustein eikä väärästä paikasta. On erittäin tärkeää turvata myös haja-asutusalueiden jo valmiiksi melko pitkien toimintavalmiusaikojen toteutuminen.

Erikoissairaanhoidon nousseet kustannukset selittyvät osittain ikääntyvällä väestöllä. Näistä kustannuksista osaa ei voida tehokkaasti torjua perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelun keinoin. Tästä huolimatta perusterveydenhuollolla voidaan monet erikoissairaanhoidon tarpeet ehkäistä tai lieventää. Sosiaalipalveluiden merkitys korostuu terveydenhoidon tarpeen ehkäisyssä. Sosiaalipalveluiden laiminlyönti voi johtaa monenlaisiin ongelmiin, kuten päihteiden väärinkäyttöön, syrjäytymiseen, lähisuhdeväkivaltaan sekä työkyvyttömyyteen.

Lastensuojelulaitoksien tulisi olla lähtökohtaisesti julkisen puolen omistuksessa. Omistuksen siirron tulisi kuitenkin tapahtua hyvin hallitusti ja varovasti, lasten etua noudattaen. Lasten etu voi vaarantua, jos siirto epäonnistuisi eikä laadukasta palvelua pystytä varmuudella jatkamaan. Julkinen puoli on yleensä yksityistä puolta edullisempi.

Vanhusten kotihoito on turvattava niin pitkään kuin ihminen haluaa asua kodissaan. Tällä ei saa kiertää vuodepaikkojen mitoitusta, vaan jokaiselle tulee taata mahdollisuus tarvitsemaansa hoivaan mahdollisimman lähellä omaisiaan. Yhteisöllinen asuminen ja kotihoito ovat erinomaiset keinot kustannusten nousun hillitsemiseksi niiden vanhusten osalta, jotka pärjäävät ilman ympärivuorokautista hoivaa. Ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevalle sen sijaan on löydyttävä hoivapaikka hänen toivomaltaan alueelta.

Maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista on helpotettava joka tasolla. Suomessa liian moni maahanmuuttaja hankkii koulutuksen, mutta ei saa sitä vastaavaa työtä ja muuttaa pois.

Hyvinvointialueet ovat olleet olemassa varsin lyhyen ajan. Nyt keskittäminen olisi hätiköintiä. Sen sijaan nykyistä mallia tulee käyttää jonkin aikaa ennen kuin voidaan tieto- ja kokemuspohjaisesti tehdä kestäviä ratkaisuja.

Jos tehtäviä karsitaan hyvinvointialueilta etenkin hyvinvointialueiden vielä ollessa nuoria, on riskinä tärkeiden palveluiden jatkuvuuden vaarantuminen. Mikäli tehtävälistaa tarkastellaan uudeelleen, tulee se tehdä kestävin perutein sekä palveluiden laatu ja jatkuvuus turvaten.

Hyvinvointialueella on paras tietämys alueen palveluiden kustannuksista ja tulojen kasvattamisen paineesta. Verotusoikeudelle voisi säätää jonkilaisen verokaton, jotta yksikään hyvinvointialue ei keräisi veroja kohtuuttomasti. Hankalan asiasta tekee se, että hyvinvointialueen palveluita käyttävät muutkin kuin alueen asukkaat. Toisaalta verottomuus on johtanut nouseviin palvelumaksuihin, mikä voi johtaa kansanterveyden rappeutumiseen hoitoon hakeutumattomuuden vuoksi. Palvelumaksuilla toiminnan rahoittaminen tuntuu eniten pienituloisissa kotitalouksissa.

Terveydenhuollon kustannusten maksutaakka kansalaisilla tulisi olla mahdollisimman pieni. Kynnys hakeutua terveyskeskukseen ei saa olla kiinni terveyskeskusmaksusta.

Päätöksessä tulee nojautua tutkittuun tiettoon, jonka mukaan käyttöhuoneet ehkäisevät huumeiden käytöstä syntyviä haittoja. Tällä hetkellä ilman virallisia käyttöhuoneita huumeiden käyttöhuoneina toimivat muun muassa puistot, rannat, kodit ja rappukäytävät. Huumeiden käyttöä edellä mainituissa paikoissa tulisi saada siirrettyä valvottuihin tiloihin, joista huumausaineriippuvaiset henkilöt saisivat apua.

Perusterveydenhuolto on terveydenhuollon kulmakivi, jonka kustannuksella mitään toimintaa ei tulisi rahoittaa.

Julkiset palvelut tulevat pitkässä juoksussa lähtökohtaisesti edullisemmaksi kuin yksityiset palvelut.

Kaikki eivät käytä samoja kuukautistuotteita, minkä vuoksi tuotteita ei tulisi jakaa kysymättä nuorelta. Kuukautistuotteita voisi saattaa alle 25 vuotiaiden saataville maksuttomasti esimerkiksi kouluihin. Olisi hyvä myös kerätä tutkimustietoa siitä, mikä ikäraja jakelulle olisi sopiva.

Verorahoilla turvaamme hyvinvointivaltion peruspalvelut, kuten koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan, jotka edistävät yhteiskunnan tasa-arvoa ja pitkäaikaista talouskasvua. Leikkaukset heikentäisivät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämää, lisäten eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Investoinnit hyvinvointiin ja koulutukseen maksavat itsensä takaisin paremman työllisyyden ja tuottavuuden kautta. Kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti toteutettu veronkorotus varmistaa, että jokainen osallistuu yhteiseen hyvinvointiin maksukykynsä mukaan ilman, että peruspalveluita heikennetään.

Tuloerot ovat väistämättömiä. Suuret tulopotentiaalit voivat kannustaa ahkeruuteen ja innovaatioihin, mutta liian suuret tuloerot heikentävät yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta ja luottamusta. Kohtuullinen palkitseminen on tärkeää, mutta tuloerojen kasvu voi johtaa mahdollisuuksien eriarvoisuuteen, jossa lähtökohdat määräävät menestyksen enemmän kuin lahjakkuus tai työ. Liian suuret erot voivat myös heikentää talouden vakautta ja kulutuskysyntää.

Esimerkiksi ALV-kannalle tehty nosto lisää varallisuuseroja, sillä kyse on tasaverosta. Verotusta tulisi siirtää ALV-verotuksesta muihin verokeinoihin.

On hyvä asia, että Suomessa on sosiaaliturvajärjestelmä. Sen varassa eläminen ei kuitenkaan ole "helppoa", vaan kyse on minimitoimeentulon turvaamisesta.

Julkinen omistus turvaa kriittiset palvelut osana huoltovarmuutta sekä hillitsee hintojen nousua, sillä valtion ei tarvitse tehdä voittoa palveluilla. Yksityistäminen voi heikentää palveluita ja lisätä eriarvoisuutta. Siksi valtion ja kuntien omistusta ei pidä vähentää.

Monikulttuurisuus tuo Suomeen osaamista, innovaatioita ja taloudellista kasvua sekä rikastuttaa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Monimuotoisuus edistää kansainvälistä yhteistyötä ja lisää ymmärrystä eri taustoista tulevien ihmisten välillä.

Politiikan tulee perustua kaikkia kansalaisia edustaviin periaatteisiin, ei uskonnollisiin näkökulmiin. Kirkon ja valtion ero on olennainen oikeudenmukaiselle ja tasa-arvoiselle päätöksenteolle moniarvoisessa yhteiskunnassa. Suomi on kuitenkin historiallisesti kristillinen valtio, ja kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus ja heikommista huolehtiminen, ovat osa suomalaista kulttuuria ja näkyvät yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kohdelluksi omana itsenään. Sukupuolen moninaisuuden parempi huomioiminen edistäisi yhdenvertaisuutta ja vähentäisi syrjintää esimerkiksi lainsäädännössä, terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Tämä vahvistaisi ihmisoikeuksia ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittamien ovat hyviä arvoja, jotka lapsen tulee oppia. Nämä eivät kuitenkaan ole tärkeimmät arvot, jotka lapsi oppii.

Suomi on kansainvälisillä sopimuksilla sitoutunut osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Muiden maiden toimettomuus ei saa vaikuttaa Suomen päätöksentekoon. Päinvastoin Suomella olisi erinomainen tilaisuus toimia suunnannäyttäjänä.

Poliitikkojen tehtävä on tietysti edustaa suomalaisia ja turvata suomalaisten etu. Joissakin tilanteissa ei ole tarkoituksenmukaisinta asettaa Suomen ja suomalasten etua kaiken muun edelle. Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristötavoitteisiin perustuvat päätökset. Näissäkin tapauksissa Suomen ja suomalaisten etu turvataan, mutta toteutustapa on välillinen ja etu realisoituu myöhemmin.

Ympäristön vaarantaminen ei ole kovin kauaskatseista toimintaa. Ympäristön hyvinvointi on elävän luonnon edellytys.

Jos säännöt tulevat päätöksenteossa vastaan, tulee pohtia joko päätöksen muuttamista tai sääntöjen muuttamista, mutta ei sääntöjen rikkomista. Lakeja ei kuitenkaan tule muuttaa kevyin perustein eikä lyhytnäköisesti.

Koko Suomen asuttuna pitäminen on tärkeää alueellisten erojen tasoittamiseksi ja ruoantuotannon turvaamiseksi. Vaikka kustannukset voivat olla suuria, se ylläpitää pitkässä juoksussa alueiden elinvoimaa, kulttuuriperintöä ja kestävää taloutta. Suomi on mökkikulttuurin maa. Mökkikuntien palveluiden turvaaminen on merkittävää myös matkailun näkökulmasta.

Kaupungistuminen mahdollistaa kestävämmän infrastruktuurin kehittämisen, kuten joukkoliikenteen ja energiatehokkuuden, mikä tukee ilmastotavoitteita. Se edistää myös kulttuurista monimuotoisuutta ja innovaatioita, koska kaupungit houkuttelevat erilaisia osaajia ja yrittäjiä.