Tuuli Paananen

Keskittämällä palveluita samaan yksikköön, voidaan parhaimmassa tapauksessa lisätä eri palveluiden yhteistyötä ja parantaa kokonaisvaltaisen hoidon toteutumista. Palveluita keskittäessä tulee kuitenkin huolehtia, että palvelut ovat sijainniltaan saavutettavia eikä matka palveluiden ääreen saa kasvaa kohtuuttomaksi.

Panostukset mielenterveyteen vähentävät yhteiskunnalle kalliiden kustannusten, kuten työkyvyttömyyden ja syrjäytymisen kustannusten syntyä. Mielenterveyteen panostamalla voidaan tukea ihmisten opiskelua, työssä jaksamista ja osallisuutta yhteiskunnassa. Jos mielenterveyspalveluihin ei panosteta kustannukset siirtyvät myöhemmin muualle, kuten päivystykseen ja erikoissairaanhoitoon.

Palo- ja pelastustoimen resurssit vaikuttavat suoraan ihmisten turvallisuuteen. Leikkaukset voisivat pidentää vasteaikoja ja heikentää palvelutasoa. Vaikka sote-palvelut ovat tärkeitä, pelastustoimen merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä se on keskeinen osa hyvinvointialueen lakisääteisiä tehtäviä.

Perusterveydenhuoltoon panostamalla voidaan vähentää sairaalapalveluiden tarvetta. Työntekijöitä ei kuitenkaan tule siirtää työnantaja päätöksellä työyksiköstä toiseen kustannusten vähenemisen toivossa. Terveydenhuollon ammattilaisilla tulee olla mahdollisuus työskennellä siellä, missä heidän osaamisensa ja kiinnostuksensa parhaiten kohtaavat tarpeet. Pakotettu siirtely voi heikentää työssä viihtymistä ja motivaatiota. Sen sijaan, että työntekijöitä siirretään väkisin, tulisi panostaa työolosuhteiden parantamiseen, palkkaukseen ja koulutukseen, jotta eri yksiköt houkuttelevat työntekijöitä luonnollisesti.

Lastensuojelussa tärkeintä on lasten ja nuorten hyvinvointi. Lastensuojelu on palvelukenttänä laaja eikä hyvinvointialueella ole mahdollista vastata koko palvelutarpeeseen vain omilla palveluillaan. Hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa tulee vahvistaa ja palveluiden keskittymistä vain muutamalla isommalle yritykselle tulee välttää. Hyvinvointialueen ostaessa palveluita isoilta tai pienemmiltäkin yrityksiltä tulee varmistua palveluiden laadusta ja eettisyydestä.

Vanhustenhuollossa tulee hyödyntää erilaisia palvelumalleja huomioiden yksilöllinen palveluntarve. Yhteisöllinen asuminen ei korvaa ympärivuorokautista hoivaa, jos asukkaalla on tarve ympärivuorokautiselle hoivalle.

Hoitajien töihin tuloa Suomeen tulee helpottaa prosessien näkökulmasta. Ulkomailla tutkintonsa suorittanut sosiaali- tai terveysalan ammattilainen hakee oikeutta harjoittaa ammattiaan Suomessa Valviralta. Etenkin sairaanhoitajien osalta nykyinen lupaprosessi on sekalainen ja se tarjoaa useamman eri väylän laillistuksen saamiseksi Suomessa. Sekalaisuutensa vuoksi lupaprosessit voivat olla pitkiä ja jarruttaa henkilön työn aloittamista Suomessa. Laillistuksen saamista tulisi yhdenmukaistaa ja näin tukea hoitajien töihin tuloa Suomeen. Hoitajien kielitaitovaatimuksista ei tule kuitenkaan joustaa vaan edelleen laillistuksen saamiseksi henkilön tulisi todistaa riittävä kielitaito suomen tai ruotsin kielessä.

Hyvinvointialueet ovat loppujen lopuksi vasta aloittelemassa ja vakiinnuttamassa omaa toimintaansa, jonka vuoksi hyvinvointialueiden jakoon liittyviä muutoksia ei tulisi vielä tässä kohdassa pohtia. Pääpainon tulisi olla siinä, miten palvelut toimivat käytännössä, eikä pelkästään alueiden lukumäärässä.

Palveluiden turvaaminen edellyttää riittävää rahoitusta. Hyvinvointialueiden tehtävien karsiminen voi tarkoittaa, että tärkeitä ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia tukevia palveluita heikennetään, mikä voi pitkällä aikavälillä lisätä kalliimpien palveluiden tarvetta. Sen sijaan, että tehtäviä karsitaan, eduskunnan tulisi varmistaa hyvinvointialueille riittävät resurssit hoitaa lakisääteiset velvoitteensa laadukkaasti.

Verotusoikeus parantaisi hyvinvointialueiden taloudellista kestävyyttä ja itsehallintoa sekä kannustaisi palveluiden vastuulliseen palveluiden järjestämiseen. Hyvinvointialueiden rahoitus on monin paikoin riittämätön tällä hetkellä. Ilman verotusoikeutta alueet joutuvat jatkuvasti hakemaan lisärahoitusta valtiolta. Verotusoikeus lisäisi myös aluevaltuutettujen mahdollisuuksia vaikuttaa alueen palveluihin. Näin myös alueen asukkailla olisi äänestysmahdollisuuden myötä enemmän vaikutusvaltaa, miten hyvinvointialueella palvelut järjestetään.

Julkisessa terveydenhuollossa on syytä pitää maltilliset asiakasmaksut, jotta kukaan ei jätä käyttämättä tarvitsemiaan terveyspalveluita taloudellisista syistä. Palveluiden tulee olla saavutettavia taloudellisesti. Hyvinvointialueilla tulisi etenkin kiinnittää huomiota paljon palveluita käyttävien asiakasmaksujen kertymiseen ja esimerkiksi automatisoida maksukaton kertymisen seuranta.

Huumeiden käytön haittoja voitaisiin vähentää tutkimusten mukaan käyttöhuoneilla. Itselleni terveydenhuollon ammattilaisena huumeiden käyttöhuoneiden etu on juuri haavoittuvien henkilöiden tavoittamisessa. Tämä vahvistaisi myös ennaltaehkäisyyn tähtäävän hoidon onnistumista puhuttaessa paikallisista infektioista ja esimerkiksi C-hepatiitista.

HUSin rahoitus tulee järjestää tasapainoisesti, mutta ei peruspalveluiden kustannuksella. HUS hoitaa tärkeää erikoissairaanhoitoa, mutta sen rahoituksen kasvattamisen ei tulisi tapahtua leikkaamalla hyvinvointialueen perustason palveluista. Jos näitä palveluita heikennetään, seurauksena voi olla lisääntyvä tarve erikoissairaanhoidolle, mikä lopulta kasvattaa kokonaiskustannuksia.

Palveluseteleiden käyttöä pitää pyrkiä vähentämään sitten, kun kunta pystyy kapasiteettinsa puolesta tarjoamaan samat terveyspalvelut kuntalaisille kohtuullisessa asiassa.

Kuukautistuotteiden taloudellisen saavutettavuuden parantamiseksi tulee tehdä laajempia muutoksia muun muassa tuotteiden alv-verotuksessa. Tähän tehdyt muutokset ovat jo oikea suunta. Maksuttomien kuukautistuotteiden tarjoaminen alle 25-vuotiaille voi edistää yhdenvertaisuutta ja helpottaa taloudellista tilannetta, mutta päätöstä harkittaessa on myös tarkkaan arvioitava, miten ne rahoitetaan ja kohdennetaan.

Palveluiden karsiminen on viimeinen keino talouden tasopainottamiseksi, jos sitä ei saada muuten kuriin. Rahoitusvajeen ollessa merkittävä on järkevämpää korottaa veroja. Veronkorotukset eivät saa kuitenkaan merkittävästi heikentää työllisyyttä tai kilpailukykyä.

Palkkajärjestelmän tulee kannustaa työntekijöitä parhaimpaan mahdolliseen työtulokseen ja lisäkouluttautumiseen. Suuret tuloerot eivät kuitenkaan ole oikeudenmukaisia tai yhteiskunnan edun mukaisia. Tuloeroja tulee tasata esimerkiksi korottamalla pienituloisten perusturvaa ja edistämällä palkkatasa-arvoa työmarkkinoilla.

Valtiolla on tärkeä rooli markkinoiden toiminnan ohjaamisessa ja säätelyssä. Valtion ei kuitenkaan tule puuttua markkinoiden mekanismiin. Kannatan sosiaalista markkinataloutta, jonka avulla on mahdollista torjua veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua, tehdä julkisista hankinnoista kestävämpiä ja vastuullisia sekä ohjata taloutta kohti ekologista kestävyyttä.

Sosiaaliturvan varassa eläminen on haastavaa, uuvuttavaa ja lannistavaa. Byrokraattisen ja monimutkaisen sekä vaikeasti saavutettavan mallin vuoksi tukien hakeminen itsessään on haaste. Sosiaalisten etuuksien tarjoama perusturvan taso on yleisesti ottaen Suomessa matala, eikä se riitä kattamaan kohtuullisen elämän menoja. Ruoka-apuun turvautuminen ei ole helppoa elämistä.

Valtion ja kuntien omistamia yhtiöitä tulee tarkastella tapauskohtaisesti ja yhteiskunnallisten tavoitteiden näkökulmasta. Julkista omistusta voidaan kuitenkin vähentää sen ollessa tarkoituksenmukaista, ja palveluiden laatu ja saatavuus voidaan turvata muilla tavoin.

Monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden lisääntyminen on hyvä asia. Se tuo mukanaan uutta osaamista, uusia näkökulmia ja rikastuttaa yhteiskuntaamme monin eri tavoin.

Mikäli kristillisillä arvoilla viitataan Suomen evankelisluterilaisen kirkon arvoihin: usko, toivo ja rakkaus, niin nämä ovat oikein hyviä ohjenuoria elämään. Lähtökohtaisesti ei ole kuitenkaan merkityksellistä nimetäänkö arvot tietyn katsomuksen alle: tärkeintä on, että päätöksenteossa edistetään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia ja oikeutta elää omalla tavallaan vahingoittamatta muita.

Meidän pitää huolehtia siitä, että jokainen tulee kohdatuksi ja kohdelluksi yhdenvertaisesti. Sukupuoli on monimuotoista ja se pitäisi ottaa huomioon kaikkialla yhteiskunnassa silloin kun sukupuoli on merkityksellinen tekijä ottaa huomioon.

Lapsia tulee kasvattaa kriittiseen ajatteluun, empatiakykyyn ja vastuullisuuteen. Tärkeitä arvoja mielestäni ovat esimerkiksi 1) Empatia ja toisten huomioon ottaminen, 2) Yhdenvertaisuus ja kaikkien ihmisten kunnioittaminen ja 3) Vastuu omasta toiminnasta ja sen seurauksista.

Maailmassa ei tapahdu mitään, jos jätetään tekemättä asioita perusteella ''ei meidänkään täydy, kun ei noikaan tee''. Suomen tulee toimia ilmastopolitiikassa suunnannäyttäjänä. Päästöjen vähentäminen on moraalinen velvollisuus ja samalla myös taloudellinen mahdollisuus.

Suomen ja suomalaisten etu on kansainvälisen yhteistyön tekeminen eikä valtiona eriytyminen. Globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutosta, ei voida torjua yksin vaan tarvitaan valtioiden välistä yhteistyötä. Myös esimerkiksi ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus ovat universaaleja arvoja, joiden edistäminen myös ulkopolitiikassa, hyödyttää myös suomalaisia ja Suomea.

Ympäristön vaaliminen on usein ainutkertaisen luonnon säilyttämistä. Meidän tulee tarkoin pohtia, miten rakennamme kaupunkia ympäristön kustannuksella. Menetettyä luontoa harvemmin saadaan takaisin.

Demokratiasta pidettävä kiinni. Johtaja, joka ei noudata yhdessä sovittuja sääntöjä, ei myöskään edistä demokratian toteutumista. Vahvaa johtajuutta ei ole myöskään sääntöjen noudattamatta jättäminen vaan kyky rakentaa yhteisymmärrystä ja tehdä läpinäkyviä ratkaisuja sääntöjen puitteissa.

Koko Suomen asutettuna pitäminen on kannattavaa muun muassa globaalin turvallisuuden näkökulmasta. Suomen ollessa laajasti asutettu tulee kuitenkin huolehtia eri alueiden peruspalveluiden saatavuudesta ja yhteyksien toimivuudesta. Huomioiden eri alueiden erityispiirteet ratkaisuja voi olla myös monia.

Kaupungistuminen, sen tapahtuessa kestävästi ja tasapainoisesti, on hyvä asia muun muassa sen sosiaalisten vaikutusten ja palveluiden saatavuuden lisääntymisen vuoksi. Kaupungistuminen mahdollistaa lähipalveluiden olemassaolon, lisää monipuolisten kohtaamisten mahdollisuutta ja edistää erilaisten kulttuurien kohtaamista ja sekoittumista. Kaupungistumisessa tulee huomioida kuitenkin sen riskitekijät, kuten alueiden eriytyminen, lähiluonnon säilyttäminen ja muiden alueiden vetovoimaisuuden säilyttäminen.