Tuuli Paananen

Puhelimen käyttöön on tulossa rajoituksia perusopetuslain muutoksen myötä. Espoon tulee varmistua, että oppilaiden oikeusturva toteutuu tässä uudistuksessa. Täydellisen kieltämisen sijasta oppilaille tulisi opettaa vastuullista ja turvallista digilaitteiden käyttöä.

Työntekijöiden houkuttelua ei tule toteuttaa pelkästään palkankorotuksilla vaan myös työoloja parantamalla. Olennaista on kokonaisvaltainen panostus sekä palkkatasoon että työoloihin, jotta alan houkuttelevuus ja pitovoima säilyy.

Espoossa on pidettävä huolta siitä, että oppimisen tuen uudistuksen toteuttamiseen on riittävästi resursseja käytettävissä. Kunnallisveron maltillinen korotus mahdollistaa yhdenvertaisen perusopetuksen turvaamisen.

Espoon monipuolisista kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluista on pidettävä kiinni, mutta ei tinkimällä välttämättömistä palveluista. Espoon tulee varmistaa kulttuuripalvelujen saavutettavuus kaikille taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Espoo on onnistunut luomaan monipuolisen kirjastoverkoston, jossa kirjastot eivät toimi pelkästään kirjalainaamoina. Kirjastot toimivat tärkeinä kohtaamispaikkoina ja kuntalaisten olohuoneina. Näistä ei tule tinkiä.

Palveluiden karsiminen on viimeinen keino talouden tasopainottamiseksi, jos sitä ei saada muuten kuriin. Rahoitusvajeen ollessa merkittävä on järkevämpää korottaa veroja. Veronkorotukset eivät saa kuitenkaan merkittävästi heikentää työllisyyttä tai kilpailukykyä. Espoon kuntavero on kuitenkin Suomen matalimpia; meillä on varaa nostaa kuntaveroa, mutta meillä ei ole varaa leikata palveluista. Palveluista leikkaaminen tavoitellen säästöjä ei ole useimminkaan pitkällä tähtäimellä kannattavaa. Palveluiden heikentäminen voi pidemmällä aikavälillä aiheuttaa suurempia kustannuksia.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Espoon pitää aktiivisesti ehkäistä segregaatiota muun muassa kaupunkisuunnittelulla ja koulutuspolitiikalla. Eriytyminen vähentää turvallisuutta ja asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näiden myötä myös sosiaaliset ongelmat ja osattomuuden tunteet voivat lisääntyä. Keskeistä on tunnistaa alueellisen eriytymisen riskit ajoissa ja puuttua niihin aktiivisesti. Kaikkia alueita tulee kehittää tasapuolisesti ja laadukkaasti, jotta mikään alue ei jää muista jälkeen. Asuinalueiden eriytymistä voidaan ehkäistä muun muassa laadukkailla lähipalveluilla, kouluverkon suunnittelulla ja osallisuutta vahvistamalla. Kannatan osallistavaa kuntapolitiikkaa, jossa asukkaat otetaan mukaan alueiden kehittämiseen ja suunnitteluun.

Espoota ei uhkaa väestön väheneminen vaan ennusteiden mukaan Espoo tulee kasvamaan tulevaisuudessakin. On kuitenkin hyvä, että myös Espooseen houkutellaan kansainvälistä osaamista. Useat eri alat ovat riippuvaisia työperäisestä maahanmuutosta, jota tulee myös Espoossa tukea.

Lähiluonnon suojelu on tärkeää ja ensiarvoista, mutta se ei ole ainoa kaavoitusta ohjaava tekijä. Kaupunkisuunnittelussa ja rakentamisessa tulee toimia kestävästi niin, että luontoarvot säilyvät ja kaupunkirakenne tiivistyy järkevästi.

Kaupunkisuunnittelun keinoin tulee luoda monimuotoisia asuinalueita. Tiivis rakentaminen mahdollistaa alueen palveluiden tuottamisen ja joukkoliikenneyhteyksien luomisen.

Hyvien kulkuyhteyksien päässä olevilla alueilla on syytä vähintäänkin pilotoida maksullista pysäköintiä. Ilmainen pysäköinti kannustaisi autoiluun, kun taas pysäköinnin hinnoittelu voi ohjata ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Espoon kasvaessa pysäköintipaikkojen ylläpito vaatii tilaa ja investointeja. Maksullisuuden avulla voidaan varmistaa, että pysäköintipaikkoja on tarjolla niitä eniten tarvitseville.

Espoossa tulee pitää huolta siitä, että kaikilta asuinalueilta pääsee kohtuullisessa ajassa kulkemaan paikasta toiseen myös julkisella liikenteellä. Myös metron varrella olevien alueiden yhteyksiä etenkin yöaikaan tulee parantaa.

Palveluiden karsiminen on viimeinen keino talouden tasopainottamiseksi, jos sitä ei saada muuten kuriin. Rahoitusvajeen ollessa merkittävä on järkevämpää korottaa veroja. Veronkorotukset eivät saa kuitenkaan merkittävästi heikentää työllisyyttä tai kilpailukykyä.

Espoon on hyvä pitää kiinni asetetusta 35 % rajasta yksityisten palveluntuottajien osalta varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Yksityisten päiväkotien osuuden liiallinen kasvu voi johtaa tilanteeseen, jossa julkinen sektori menettää ohjausvaltaa ja varhaiskasvatuksen järjestäminen sirpaloituu liikaa.

Palveluiden karsiminen on viimeinen keino talouden tasopainottamiseksi, jos sitä ei saada muuten kuriin. Rahoitusvajeen ollessa merkittävä on järkevämpää korottaa veroja. Veronkorotukset eivät saa kuitenkaan merkittävästi heikentää työllisyyttä tai kilpailukykyä.

Palkkajärjestelmän tulee kannustaa työntekijöitä parhaimpaan mahdolliseen työtulokseen ja lisäkouluttautumiseen. Suuret tuloerot eivät kuitenkaan ole oikeudenmukaisia tai yhteiskunnan edun mukaisia. Tuloeroja tulee tasata esimerkiksi korottamalla pienituloisten perusturvaa ja edistämällä palkkatasa-arvoa työmarkkinoilla.

Valtiolla on tärkeä rooli markkinoiden toiminnan ohjaamisessa ja säätelyssä. Valtion ei kuitenkaan tule puuttua markkinoiden mekanismiin. Kannatan sosiaalista markkinataloutta, jonka avulla on mahdollista torjua veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua, tehdä julkisista hankinnoista kestävämpiä ja vastuullisia sekä ohjata taloutta kohti ekologista kestävyyttä.

Sosiaaliturvan varassa eläminen on haastavaa, uuvuttavaa ja lannistavaa. Byrokraattisen ja monimutkaisen sekä vaikeasti saavutettavan mallin vuoksi tukien hakeminen itsessään on haaste. Sosiaalisten etuuksien tarjoama perusturvan taso on yleisesti ottaen Suomessa matala, eikä se riitä kattamaan kohtuullisen elämän menoja. Ruoka-apuun turvautuminen ei ole helppoa elämistä.

Valtion ja kuntien omistamia yhtiöitä tulee tarkastella tapauskohtaisesti ja yhteiskunnallisten tavoitteiden näkökulmasta. Julkista omistusta voidaan kuitenkin vähentää sen ollessa tarkoituksenmukaista, ja palveluiden laatu ja saatavuus voidaan turvata muilla tavoin.

Monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden lisääntyminen on hyvä asia. Se tuo mukanaan uutta osaamista, uusia näkökulmia ja rikastuttaa yhteiskuntaamme monin eri tavoin.

Mikäli kristillisillä arvoilla viitataan Suomen evankelisluterilaisen kirkon arvoihin: usko, toivo ja rakkaus, niin nämä ovat oikein hyviä ohjenuoria elämään. Lähtökohtaisesti ei ole kuitenkaan merkityksellistä nimetäänkö arvot tietyn katsomuksen alle: tärkeintä on, että päätöksenteossa edistetään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia ja oikeutta elää omalla tavallaan vahingoittamatta muita.

Meidän pitää huolehtia siitä, että jokainen tulee kohdatuksi ja kohdelluksi yhdenvertaisesti. Sukupuoli on monimuotoista ja se pitäisi ottaa huomioon kaikkialla yhteiskunnassa silloin kun sukupuoli on merkityksellinen tekijä ottaa huomioon.

Lapsia tulee kasvattaa kriittiseen ajatteluun, empatiakykyyn ja vastuullisuuteen. Tärkeitä arvoja mielestäni ovat esimerkiksi 1) Empatia ja toisten huomioon ottaminen, 2) Yhdenvertaisuus ja kaikkien ihmisten kunnioittaminen ja 3) Vastuu omasta toiminnasta ja sen seurauksista.

Maailmassa ei tapahdu mitään, jos jätetään tekemättä asioita perusteella ''ei meidänkään täydy, kun ei noikaan tee''. Suomen tulee toimia ilmastopolitiikassa suunnannäyttäjänä. Päästöjen vähentäminen on moraalinen velvollisuus ja samalla myös taloudellinen mahdollisuus.

Suomen ja suomalaisten etu on kansainvälisen yhteistyön tekeminen eikä valtiona eriytyminen. Globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutosta, ei voida torjua yksin vaan tarvitaan valtioiden välistä yhteistyötä. Myös esimerkiksi ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus ovat universaaleja arvoja, joiden edistäminen myös ulkopolitiikassa, hyödyttää myös suomalaisia ja Suomea.

Ympäristön vaaliminen on usein ainutkertaisen luonnon säilyttämistä. Meidän tulee tarkoin pohtia, miten rakennamme kaupunkia ympäristön kustannuksella. Menetettyä luontoa harvemmin saadaan takaisin.

Demokratiasta pidettävä kiinni. Johtaja, joka ei noudata yhdessä sovittuja sääntöjä, ei myöskään edistä demokratian toteutumista. Vahvaa johtajuutta ei ole myöskään sääntöjen noudattamatta jättäminen vaan kyky rakentaa yhteisymmärrystä ja tehdä läpinäkyviä ratkaisuja sääntöjen puitteissa.

Koko Suomen asutettuna pitäminen on kannattavaa muun muassa globaalin turvallisuuden näkökulmasta. Suomen ollessa laajasti asutettu tulee kuitenkin huolehtia eri alueiden peruspalveluiden saatavuudesta ja yhteyksien toimivuudesta. Huomioiden eri alueiden erityispiirteet ratkaisuja voi olla myös monia.

Kaupungistuminen, sen tapahtuessa kestävästi ja tasapainoisesti, on hyvä asia muun muassa sen sosiaalisten vaikutusten ja palveluiden saatavuuden lisääntymisen vuoksi. Kaupungistuminen mahdollistaa lähipalveluiden olemassaolon, lisää monipuolisten kohtaamisten mahdollisuutta ja edistää erilaisten kulttuurien kohtaamista ja sekoittumista. Kaupungistumisessa tulee huomioida kuitenkin sen riskitekijät, kuten alueiden eriytyminen, lähiluonnon säilyttäminen ja muiden alueiden vetovoimaisuuden säilyttäminen.