Mirjami Tuomikoski

Siihen, kumpi on parempi vaihtoehto vaikuttaa palvelujen saavutettavuus ja niiden käyttäjämäärä. Länsi-Uudellamaalla on asuinalueita, joissa julkinen liikenne on heikkoa tai sitä ei ole lainkaan. Tällöin voi olla vaikea liikkua kauemmas isompaan yksikköön, ellei käytettävissä ole esimerkiksi autoa tai kuljetuspalvelua. Hyvinvointialueella on jo olemassa oleva suunnitelma terveysasemaverkoston lähitulevaisuudesta.

Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nykyistä matalammalla kynnyksellä. Mikäli se vaatii lisää rahaa palveluihin, se on välttämätöntä tehdä. Mielenterveyspalvelut ovat yksi tärkeimmistä palveluista, jotka toimivat myös ennaltaehkäisevänä palveluna mm. työkyvyttömyydelle, puhumattakaan lasten ja nuorten elämänpoluista.

Pelastustoimi on elintärkeä palvelu, joka voi säästää ihmishenkiä. Pelastustoimelle on määritelty vasteaikoja, missä ajassa sen tulee ehtiä eri alueilla paikan päälle. Ajat eivät ole toteutuneet kaikilta osin Länsi-Uudellamaalla, eikä meillä ole varaa siihen, että apu ei ehdi perille riittävän nopeasti.

Julkisuudessa on ollut puhetta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin henkilöstön vähennyksestä. On selvää, että henkilökuntaa tarvitaan niin sairaaloissa kuin perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat ihmiselle tärkeitä lähipalveluja, ja niihin sujuva pääsy estää useita isompia ongelmia ja raskaampien palvelujen tai erikoissairaanhoidon tarvetta tehokkaasti. Sairaaloiden riittävä henkilöstömäärä on tottakai turvattava, että ihminen saa riittävän hoidon.

Kodin ulkopuolelle sijoitus tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Lapsia ja nuoria tulisi sijoittaa perhehoitoon silloin, kun se on mahdollista. Perhehoitajia tarvitaan lisää, ja perhehoito tulee myös huomattavasti edullisemmaksi kuin laitokseen sijoittaminen. Aina perhehoito ei toki ole mahdollinen vaihtoehto, ja erityisesti kodin ulkopuolisiin laitoksiin ja lastenkoteihin sijoittaminen on hyvin kallista. Joissakin lastensuojelulaitoksissa hinnat ovat kuitenkin karanneet pilviin, ja tämän takia tulisi selvittää julkisen puolen mahdollisuudet omana tuotantona toteutettavaan toimintaan.

Lainsäädäntö lähtee siitä, että kevyemmät palvelut ovat ensisijaisia. Silloin kun kotiin vietävät palvelut riittävät tai yhteisöllinen asuminen vastaa iäkkään tarpeisiin, se on hyvä ratkaisu. Kuitenkin sitten kun tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa, sitä on saatava mahdollisimman nopeasti ja asiakkaan on myös sinne päästävä. Keskiössä on asiakkaan etu ja tarve.

Tämä on välttämätöntä työvoimapulan lievittämiseksi. Ulkomailla koulutetun hoitohenkilöstön mahdollisuutta saada oleskelulupa tulee helpottaa, ja koittaa sujuvoittaa Valviran prosessia ammattioikeuksien saamisesta. Jotta voidaan luottaa ulkomailla koulutuksen saaneen hoitohenkilöstön ammattitaidon olevan samaa tasoa kuin Suomessa, tulee ammattiosaamisen kuitenkin vastata suomalaista koulutustasoa ja tarvittaessa suorittaa Valviran määräämää lisäkoulutusta tai työssäoppimista.

Hyvinvointialueita on paljon, ja mahdollisesti joitakin voisi yhdistää. Uudenmaan osalta pidän tärkeänä, että Länsi-Uusimaa säilyy jatkossakin itsenäisenä hyvinvointialueena. Hyvinvointialueemme on jo iso niin asukasmäärältään, pinta-alaltaan kuin kuntien määrältään, ja isompi alue olisi liian iso kokonaisuus.

Tilanne on vaikea, ja on todennäköistä, että kaikki hyvinvointialueet eivät pysty toteuttamaan kaikkia tehtäviään ainakaan määräajoissa ja osa hyvinvointialueista ei välttämättä saa talouden alijäämäänsä kurottua. Länsi-Uudellamaalla on tehty hyvin töitä talouden tasapainottamisen eteen. Ihmisten palvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja vähetessä. Jotakin toimia on pakko tehdä, kuten keventää hallintoa. Tärkeintä on, että ketään ei saa jättää heitteille. Pidän tärkeänä myös sitä, että soten ammattihenkilöiden työnjakoa kehitetään ja alalle saadaan houkuteltua lisää henkilöstöä, mutta pätevyysvaatimusten kelpoisuusehtojen alasajoa vastustan. Ihmiset ansaitsevat ammattitaitoisen työntekijän sekä sosiaali- että terveydenhuollossa, tämä on myös asiakas- ja potilasturvallisuusasia.

Emme tarvitse yhtä veroa lisää.

Länsi-Uudellamaalla ei ole varaa luopua terveyskeskusmaksusta. Kaikkein pienituloisemmilla kotitalouksilla, jotka saavat perustoimeentulotukea, maksu otetaan huomioon perustoimeentulotuessa menona.

Suurin haaste huumeiden käyttöön liittyen on se, että avun piiriin ei pääse oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä silloin, kun apua tarvitsisi ja olisi valmis ottamaan sitä vastaan. Huumeiden käyttöhuoneilla voisi olla myönteistä vaikutusta osalle huumeiden käyttäjiä, mutta en usko, että huumeiden käyttö keskittyisi pelkästään huumeiden käyttöhuoneisiin. Pääkaupunkiseudulla on myös sellaisia julkisia tiloja, joissa voi olla päihtyneenä, ja tällöin mahdollisen avun esimerkiksi yliannostukseen saa.

HUS:n rahoitus tulee suurimmaksi osaksi Uudenmaan hyvinvointialueita ja Helsingin kaupungilta. Koska HUS:lle on myös keskitetty kaikkein vaativinta sairaanhoitoa valtakunnallisesti, ne laskutetaan muilta alueilta suoriteperusteisesti. Kysymyksenasettelusta ei selviä, mihin mahdollinen lisärahoitus kohdistettaisiin; olisiko se ensihoitoon tai erikoissairaanhoitoon ja kohdistuisiko se nimenomaan Länsi-Uudellemaalle?

Oikea suunta on se, että ihmiset pääsevät hammashuollon palveluihin ajallaan, järjesti ne sitten oma tuotanto tai yksityinen palvelusetelin avulla.

Tämä on asia, jota voisi kokeilla. Kuukautishygienia on olennainen osa terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoa. Välttämättömien hygieniatuotteiden hinta ei saisi johtaa siihen, että niitä ei ole varaa hankkia. Kuukautissuojilla ja muilla välttämättömimmillä hygieniatuotteilla voisi olla ainakin matalampi verotuskanta.

Työn tekemisen pitää olla kannattavaa ja ihmisillä on oltava varaa myös kiinteistöveroon. Veronkorotukset supistavat entisestään ihmisten ostovoimaa, ja voivat lisätä useamman ihmisen tarvetta viimesijaiseen sosiaalietuuteen eli toimeentulotukeen.

Tuloerot eivät selity pelkällä lahjakkuudella ja ahkeruudella, vaan siihen vaikuttaa monta muutakin tekijää, kuten esimerkiksi millä alalla ja missä tehtävissä työskentelee. Kuitenkin on luonnollista, että koulutustaso on yhteydessä palkkatasoon. Suomessa on aloja ja tehtäviä, joissa palkkataso ei vastaa työn vaativuutta ja palkkatason tulisi nousta. Suomessa on edelleen myös aloja, joissa palkkaus ei ole läpinäkyvää ja palkkataso myös samaa työtä tekevillä ja yhtä hyvin työtänsä tekevillä on eri esimerkiksi sukupuolesta riippuen. Näin ei pitäisi olla. Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa on kuitenkin tavanomaista OECD-maiden keskitasoa pienemmät tuloerot. Lisäksi progressiivinen verotus tasaa tuloeroja nettopalkan osalta.

Jos valtio alkaa käyttämään määräävää valta-asemaa ja rajaamaan markkinoita voimakkaasti, Suomesta katoavat yritykset. Markkinatalous edistää tehokkuutta ja innovaatioita, hintakilpailu ja markkinavoimat auttavat säätelemään resursseja ja varmistamaan, että ne menevät oikeaan paikkaan. Markkinatalous korostaa yksilön vapautta tehdä taloudellisia päätöksiä, kun taas suunnitelmataloudessa talouden ohjaus ja resurssien jakaminen keskittyvät valtiolle, mikä voi aiheuttaa vallan liiallisen keskittymisen ja tilanteita, joissa valtion viranomaisilla on suuri valta ja vastuu talouden ohjaamisessa.

Sosiaaliturvan varassa elämisen ei tule olla kannattavampaa kuin työssä käymisen. Kannustinloukut tulee poistaa. Samaan aikaan kun osa käyttää sosiaaliturvaa väärin, osa ei hae itselle kuuluvia etuuksia, koska ei osaa hakea niitä tai ymmärrä, että voisi olla oikeutettu niihin. Molempiin tilanteisiin tarvitaan muutos. Sosiaaliturvan varassa on ollut joissain tilanteissa suhteellisen helppo elää. Esimerkiksi ansiosidonnaista päivärahaa on porrastettu siten, että tuki laskee mitä pitempään on ollut työttömänä, mikä tukee työn hakemista ja vastaanottamista, kun työnhakija on työkykyinen. Jokainen on vastuussa toimeentulostaan jo lainsäädännönkin mukaan, mutta silloin, kun henkilö on esimerkiksi työkyvytön eikä pysty pitämään huolta omasta toimeentulostaan, tulee sosiaaliturvan olla apuna.

Jossain määrin kyllä. Omistuksen taustalla voi olla esimerkiksi yhteiskunnan perusinfrastuktuurin varmistaminen, tiettyjen palvelujen turvaaminen, kuten puolustusvalmius, varautuminen tai kriisiaikojen huoltovarmuus, jolloin omistus on mielestäni perusteltu. Valtion ja kuntien omistuksissa on kuitenkin myös poliittinen ulottuvuus, ja liiketoimintariskit jäävät toteutuessaan veronmaksajien maksettavaksi.

Monimuotoisuus ja monikulttuurisuus auttavat ymmärtämään erilaisia näkökulmia, ihmisiä ja tapoja. Monimuotoisuus edistää tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja ihmisten osallisuutta sekä mahdollistaa erilaisten ryhmien äänen kuulumisen päätöksenteossa. Monikulttuurisuus edistää kulttuurien välistä ymmärrystä ja yhteistyötä.

Mielestäni uskontoa ja politiikkaa ei pitäisi sekoittaa keskenään. Monet kristilliset arvot ovat minulle tärkeitä, kuten toisten kunnioittaminen ja auttaminen, rehellisyys, empatia, vastuullisuus ja yhteisöllisyys, mutta kristillisiä arvoja on paljon muitakin. Joka tapauksessa jokaisella on omat arvonsa, joita tulee kunnioittaa.

Ketään ei saa syrjiä tai asettaa eri asemaan sukupuolen ilmaisun tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Suomessa on menty sukupuolen moninaisuuden suhteen isoja harppauksia eteenpäin. Tasa-arvovaltuutettu on suositellut, että esimerkiksi uimahallien pukeutumistiloissa voisi olla myös sukupuolineutraaleja tiloja sukupuolitettujen tilojen lisäksi.

Toisten ihmisten kunnioittaminen on tärkeä arvo, joka jokaisen tulee oppia. Esimerkiksi koulussa on tärkeää, että oppilaat toimivat opettajan ohjeiden mukaisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin tottelevaisuus on arvona kyseenalainen, koska se on samalla sokea sille, että mitä pitäisi totella.

Suomen pitää olla sitoutunut voimassa oleviin sopimuksiin ja tavoitteisiin. Joka tapauksessa myös muiden maiden pitää sitoutua esimerkiksi EU:n yhteisiin tavoitteisiin ja Euroopan ilmastolakiin. Kaikista maapallon päästöistä Suomen tuottamat päästöt ovat kuitenkin pienet.

Kukaan muu ei puolusta Suomea kuin suomalaiset itse. Sokeasti ei voi kuitenkaan asettaa etua kaiken edelle.

Tilanteissa, missä ympäristön etu ja talouskasvu sekä työpaikkojen luominen ovat ristiriidassa, pitää punnita mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot ja niiden merkitykset tarkasti ennen päätösten tekoa. Ympäristö on tärkeä voimavara ja luonnon monimuotoisuus ei saa kärsiä enempää. Kun on rakennettava lisää, suunnitelmissa on huomioitava aina vaikutukset ympäristölle ja luonnon ekosysteemille ja huolehdittava, että rakentaminen ei tuhoa arvokasta luontoaluetta tai sen eläimistöä ja kasvistoa.

Vahva johtajuus on Suomelle hyväksi ja nykyisessä maailmantilanteessa myös tarpeen, mutta lainsäädäntö ja esimerkiksi perusoikeudet ovat asioita, joita johtajakaan ei voi rikkoa.

Koko Suomi ei ole tälläkään hetkellä asutettuna, ja meillä ei riitä väestö asumaan jokaiseen paikkaan. Toisaalta tällä hetkellä väestön enemmistö keskittyy tietyille paikkakunnille, ja jotkut paikkakunnat kärsivät poismuutosta, kun toisissa väestö kasvaa nopeammin kuin asuntokanta. Tähän liittyvät muutokset vaikkapa palveluissa kulkevat viiveellä.

Kaupungistumisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus asua kaupungissa tai maalla ja valita itse missä asuu. Kaikki eivät myöskään voi asua kaupungissa, koska Suomi ei voi autioitua. Harvaan asutulla alueella ei voi kuitenkaan olla samankaltaisia palveluja kuin kaupunkimaisessa ympäristössä. Kaupungit tarjoavat enemmän työmahdollisuuksia, yrittäjyyttä ja taloudellista toimintaa sekä mahdollistavat paremman infrastruktuurin ja kulkuyhteydet ihmisille ja yrityksille. Toisaalta kaupungistuminen voi aiheuttaa paineita infrastruktuurille ja palvelujen tarpeelle, jos ne eivät pysty vastaamaan väestömäärän kehitykseen.