Mirjami Tuomikoski

Olisi hyvä, jos oppilailla olisi välitunnilla muuta tekemistä kuin kännykällä ajanviettoa. Joillekin lapsille ja nuorille oma kännykkä voi olla tärkeä säilyttää välitunnilla, jos vaihtoehtona olisi olla yksin koko välitunti. Kouluissa pitäisi tietenkin huomioida se, että kukaan ei jäisi yksin ja pyrkiä ryhmäyttämään oppilaita jo alusta alkaen sen ehkäisemiseksi. Kännykkä voi toisaalta toimia myös kiusaamisen välineenä välitunnilla.

Palkankorotus tai esimerkiksi rekrytointilisä voi olla toimiva keino houkutella varhaiskasvatukseen työntekijöitä. On hyvä tarkastella myös naapurikuntien palkkaustasoa pääkaupunkiseudulla, jossa työssäkäyntimatkat ulottuvat usein kuntarajojen yli.

En kannata kuntaveron korotusta, mutta näen tärkeänä sen, että kouluissa on riittävästi sellaista henkilökuntaa, joka tukee parhaiten lasten ja nuorten koulunkäyntiä. Erityisopettajia, koulunkäyntiavustajia ja yhteisöohjaajia tarvitaan.

Teatterit ja orkesterit tarjoavat kulttuuria ihmisille, mikä on tärkeä säilyttää. Kulttuuri rikastuttaa elämää. Heikossa taloustilanteessa täytyy kuitenkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja. Silloin kun vaikeita ratkaisuja tehdään, täytyy pohjatöiden olla huolellisesti tehtyjä, ja olla selkeästi tiedossa, millä rahoituksella toimintaedellytykset voivat säilyä.

Lähikirjastot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia kohtaamisen paikkoja, joissa voi lainata niin kirjoja kuin äänikirjoja ja lautapelejäkin, ja käyttää tietokonetta. Joillain asuinalueilla ei välttämättä ole juuri muita palveluja, jotka ovat saavutettavissa helposti ja ovat ilmaisia. Pidän tärkeänä lähikirjastoja, koska ne tarjoavat ihan kaikille erilaista tekemistä ja mahdollisuutta tiedon etsimiseen ja tekemiseen. Mahdollisuus lainata erilaisia kirjoja ja eläytyä niihin on tärkeää. Aikakautena, jolloin liikkuu myös paljon disinformaatiota, kirjastoissa on saatavilla myös tutkittuun tietoon perustuvaa tietoa.

Veronkorotukset supistavat entisestään ihmisten ostovoimaa, ja voivat lisätä useamman ihmisen tarvetta viimesijaisiin etuuksiin.

Espoon elinvoimaisuuden kannalta on hyvä, että kaupunkiin sijoittuu uusia yrityksiä. Jos nämä ovat lisäksi vihreän siirtymän investointeja, tämä on plussaa.

On hyvä, että asuinalueilla on eri tyyppistä asumista ja että alueet eivät eriydy toisistaan liikaa. Espoon kaupunki on osana Helsingin seudun kuntia yhtenä sopijaosapuolena Helsingin seudun kuntien ja valtion välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusta vuosille 2024–2035. Tavoitteena on mm. ennaltaehkäistä segregaatiota ja asunnottomuutta sekä edistää asuinalueiden ja asuntokannan monimuotoisuutta. Vuoden 2035 tavoitteena on, että asuinalueiden segregaation ehkäisyssä on onnistuttu siten, että eri asuinalueilla on monipuolinen asuntotarjonta, liikenneyhteydet paranevat ja kaavoituksella varmistetaan, että palvelut ovat saatavilla ja saavutettavissa eri väestöryhmille ja myös heikoimmassa asemassa oleville väestöryhmille on riittävästi tarpeisiin vastaavia asumisratkaisuja.

Espoo on kasvava kaupunki, jonka väestömäärä lisääntyy eniten nimenomaan muuttovoiton vuoksi. Suomessa on kuntia, jotka kärsivät muuttotappiosta, mutta Espoon väestöluvun on puolestaan ennustettu kasvavan merkittävästi lähivuosina ja -vuosikymmeninä. Espoon väestömäärän ennustetaan kasvavan vuoden 2033 loppuun mennessä noin 380 460:een. Tulevaisuudessa Espoon väestö kasvaa keskimäärin 6 500 asukkaalla vuodessa, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana kaupungin väkiluku lisääntyy yhteensä noin 66 500 asukkaalla.

Lähiluonto ja puistot ovat tärkeitä virkistys- ja ajanviettopaikkoja ja niitä tulee säilyttää kaikilla asuinalueilla. Jokaisella ei ole mahdollisuutta lähteä kauemmas päästäkseen luontoon tai puistoalueelle. Toisaalta kaupungin kasvaessa myös asuntoja tarvitaan lisää ja tarvitsemme sekä pientalo- että kerrostalorakentamista. Ylöspäin rakennettaessa saadaan enemmän asuntoja pienemmälle maa-alalle, mutta kaupungissa tarvitaan monipuolista asuntorakentamista ja myös pientaloaluieita. Uusia asemakaavoja tehdessä on huomioitava lähiluonnon säilyminen.

Espoossa tarvitaan sekä pientalorakentamista että korkeampaa ja tiiviimpää rakentamista molempia. Espoossa on paljon pientalovaltaisia asuinalueita, joka on hyvä asia, mutta kaikki alueet eivät voi olla pientaloalueita. Monipuolinen asuntotarjonta on tärkeää, niin rakennustyyppien kuin asuntojen kokojen osalta. Espoon väestömäärän kasvaessa pelkkä pientalorakentaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös korkeampaa ja tiivistä rakentamista.

Mikäli asuinalueella ei ole riittävästi maksuttomia parkkipaikkoja siellä asuville, voidaan alueen asukkaille myöntää pysäköintilupa maksuttomaan pysäköintiin. Pysäköintipaikkoja tarvitaan kuitenkin myös Espoossa työssä käyville ja vieraileville ihmisille maksutta. Maksuttomia pysäköintipaikkoja löytyy myös mm. Matinkylästä, Leppävaarasta ja Tapiolasta maksullisten paikkojen lisäksi, mutta ei välttämättä pitkäaikaiseen pysäköintiin.

Bussiliikennettä on karsittu sekä metron että junien takia. Metro korvaa osan bussiliikenteestä, samaten kuin junayhteydet. Osalle metron valmistuminen ja suorien bussilinjojen lopettaminen on voinut pidentää julkisella liikenteellä kuljettavaa matka-aikaa, mutta tilanne on sama myös alueella, missä metroa ei ole ja bussilinjoja on lopetettu tai muutettu siten, että suorien yhteyksien sijaan bussit kulkevat juna-asemille. Espoossa on asuinalueita, joista on pitkä matka sekä junayhteyksille että metrolle, kuten Pohjois-Espoo, jossa suorat bussiyhteydet ovat erittäin tärkeitä, jotta julkisella liikenteellä pääsee ylipäätään liikkumaan. Pitkät matka-ajat kuitenkin valitettavasti ajavat monia käyttämään autoa julkisen liikenteen sijaan.

Espoo on yksi Suomen velkaisimpia kuntia. Pitkään kasvanut ja edelleen tulevina vuosikymmeninä kasvava kaupunki vaatii investointeja mm. kouluihin väestömäärän lisääntyessä. Jotta velkaantuminen ei jatkuisi loputtomasti, on pakko tehdä toimenpiteitä.

Tärkeämpää kuin kuka palvelun tuottaa, on palvelun hintalappu ja laatu. Yksityinen palveluntuottaja ei automaattisesti tarkoita kalliimpaa.

Työn tekemisen pitää olla kannattavaa ja ihmisillä on oltava varaa myös kiinteistöveroon. Veronkorotukset supistavat entisestään ihmisten ostovoimaa, ja voivat lisätä useamman ihmisen tarvetta viimesijaiseen sosiaalietuuteen eli toimeentulotukeen.

Tuloerot eivät selity pelkällä lahjakkuudella ja ahkeruudella, vaan siihen vaikuttaa monta muutakin tekijää, kuten esimerkiksi millä alalla ja missä tehtävissä työskentelee. Suomessa on aloja ja tehtäviä, joissa palkkataso ei vastaa työn vaativuutta ja palkkatason tulisi nousta. Suomessa on edelleen myös aloja, joissa palkkaus ei ole läpinäkyvää ja palkkataso myös samaa työtä tekevillä ja yhtä hyvin työtänsä tekevillä on eri esimerkiksi sukupuolesta riippuen. Näin ei pitäisi olla. Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa on kuitenkin tavanomaista OECD-maiden keskitasoa pienemmät tuloerot. Lisäksi progressiivinen verotus tasaa tuloeroja nettopalkan osalta.

Jos valtio alkaa käyttämään määräävää valta-asemaa ja rajaamaan markkinoita voimakkaasti, Suomesta katoavat yritykset.

Sosiaaliturvan varassa elämisen ei tule olla kannattavampaa kuin työssä käymisen. Kannustinloukut tulee poistaa. Samaan aikaan kun osa käyttää sosiaaliturvaa väärin, osa ei hae itselle kuuluvia etuuksia, koska ei osaa hakea niitä tai ymmärrä, että voisi olla oikeutettu niihin. Molempiin tilanteisiin tarvitaan muutos. Sosiaaliturvan varassa on ollut joissakin tilanteissa suhteellisen helppo elää. Esimerkiksi ansiosidonnaista päivärahaa on porrastettu siten, että tuki laskee mitä pitempään on ollut työttömänä, mikä tukee työn hakemista ja vastaanottamista, kun työnhakija on työkykyinen. Jokainen on vastuussa toimeentulostaan jo lainsäädännönkin mukaan, mutta silloin, kun henkilö on esimerkiksi työkyvytön eikä pysty pitämään huolta omasta toimeentulostaan, tulee sosiaaliturvan olla apuna.

Jossain määrin kyllä. Omistuksen taustalla voi olla esimerkiksi yhteiskunnan perusinfrastuktuurin varmistaminen, tiettyjen palvelujen turvaaminen, kuten puolustusvalmius tai kriisiaikojen huoltovarmuus, jolloin omistus on mielestäni perusteltu. Valtion ja kuntien omistuksissa on kuitenkin myös poliittinen ulottuvuus, ja liiketoimintariskit jäävät toteutuessaan veronmaksajien maksettavaksi.

Monimuotoisuus ja monikulttuurisuus auttavat ymmärtämään erilaisia näkökulmia, ihmisiä ja tapoja. Monimuotoisuus edistää tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja ihmisten osallisuutta sekä mahdollistaa erilaisten ryhmien äänen kuulumisen päätöksenteossa. Monikulttuurisuus edistää kulttuurien välistä ymmärrystä ja yhteistyötä.

Mielestäni uskontoa ja politiikkaa ei pitäisi sekoittaa keskenään. Monet kristilliset arvot ovat minulle tärkeitä, kuten toisten kunnioittaminen ja auttaminen, rehellisyys, empatia, vastuullisuus ja yhteisöllisyys, mutta kristillisiä arvoja on paljon muitakin. Joka tapauksessa jokaisella on omat arvonsa, joita tulee kunnioittaa.

Ketään ei saa syrjiä tai asettaa eri asemaan sukupuolen ilmaisun tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Suomessa on menty sukupuolen moninaisuuden suhteen isoja harppauksia eteenpäin. Tasa-arvovaltuutettu on suositellut, että esimerkiksi uimahallien pukeutumistiloissa voisi olla myös sukupuolineutraaleja tiloja sukupuolitettujen tilojen lisäksi.

Toisten ihmisten kunnioittaminen on tärkeä arvo, joka jokaisen tulee oppia. Esimerkiksi koulussa on tärkeää, että oppilaat toimivat opettajan ohjeiden mukaisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin tottelevaisuus on arvona kyseenalainen, koska se on samalla sokea sille, että mitä pitäisi totella.

Suomen pitää olla sitoutunut voimassa oleviin sopimuksiin ja tavoitteisiin. Joka tapauksessa myös muiden maiden pitää sitoutua esimerkiksi EU:n yhteisiin tavoitteisiin ja Euroopan ilmastolakiin. Kaikista maapallon päästöistä Suomen tuottamat päästöt ovat kuitenkin pienet.

Kukaan muu ei puolusta Suomea kuin suomalaiset itse. Sokeasti ei voi kuitenkaan asettaa etua kaiken edelle.

Tilanteissa, missä ympäristön etu ja talouskasvu sekä työpaikkojen luominen ovat ristiriidassa, pitää punnita mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot ja niiden merkitykset tarkasti ennen päätösten tekoa. Ympäristö on tärkeä voimavara ja luonnon monimuotoisuus ei saa kärsiä enempää. Kun on rakennettava lisää, suunnitelmissa on huomioitava aina vaikutukset ympäristölle ja luonnon ekosysteemille ja huolehdittava, että rakentaminen ei tuhoa arvokasta luontoaluetta tai sen eläimistöä ja kasvistoa.

Vahva johtajuus on Suomelle hyväksi ja nykyisessä maailmantilanteessa myös tarpeen, mutta lainsäädäntö ja esimerkiksi perusoikeudet ovat asioita, joita johtajakaan ei voi rikkoa.

Koko Suomi ei ole tälläkään hetkellä asutettuna, ja meillä ei riitä väestö asumaan jokaiseen paikkaan. Toisaalta tällä hetkellä väestön enemmistö keskittyy tietyille paikkakunnille, ja jotkut paikkakunnat kärsivät poismuutosta, kun toisissa väestö kasvaa nopeammin kuin asuntokanta. Tähän liittyvät muutokset vaikkapa palveluissa kulkevat viiveellä.

Kaupungistumisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus asua kaupungissa tai maalla ja valita itse missä asuu. Kaikki eivät myöskään voi asua kaupungissa, koska Suomi ei voi autioitua. Harvaan asutulla alueella ei voi kuitenkaan olla samankaltaisia palveluja kuin kaupunkimaisessa ympäristössä. Kaupungit tarjoavat enemmän työmahdollisuuksia, yrittäjyyttä ja taloudellista toimintaa sekä mahdollistavat paremman infrastruktuurin ja kulkuyhteydet ihmisille ja yrityksille. Toisaalta kaupungistuminen voi aiheuttaa paineita infrastruktuurille ja palvelujen tarpeelle, jos ne eivät pysty vastaamaan väestömäärän kehitykseen.