Emma Kolu

Tämä täytyy aina harkita tapauskohtaisesti. Onko lähiterveysasema soveltuvissa tiloissa vai esimerkiksi sisäilmaongelmissa? Voiko lähiterveysaseman sijaan tarjota joustavampia liikkuvia palveluja? Pääseekö keskitettyyn palveluun sujuvasti ja saako samalla reissulla hoidettua esimerkiksi tarvittavat labrat, vai pitääkö välissä vaihtaa paikkaa? Voidaanko lähiterveysasemalla pitää esimerkiksi kohtaamispaikkatoimintaa myös?

Tärkeintä olisi ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja se tehdään panostamalla riittävän aikaiseen yleiseen tukeen esimerkiksi perheiden kriiseissä. Näin vapautetaan myös resursseja niille, jotka tarvitsevat syvempiä ja pidempiaikaisia mielenterveyspalveluita. Jos yksi perheenjäsen on esimerkiksi päihdepalvelujen piirissä, tulee jonkinlaista apua tarjota koko perheelle. Tuen tulee olla riittävän pitkäkestoista, jotta mielenterveyttä kuormittavat tilanteet aidosti ratkeavat. Tiiviillä yhteistyöllä kuntien ja järjestöjen kanssa ihmiset voivat löytää mielenterveyttään tukevia asioita, kuten seuraa, vertaistukea ja liikuntamahdollisuuksia. Samalla tulee panostaa riittävästi mielenterveyspalveluihin, jotta jonot ovat lyhyet ja oikeanlaista apua saa riittävän pitkään.

Myös pelastustoimea tulee tarkkailla kriittisesti, kuten kaikkea muutakin toimintaa. En nostaisi mitään yksittäistä alaa toisen yläpuolelle. Tällä hetkellä mihinkään ei ole riittävästi rahaa ja alueiden suurin ongelma onkin verotusoikeuden puute (tai edes riittävä valtion rahoitus ja pidempi alijäämäkattamisaika). On kuitenkin myös tasa-arvokysymys, ettei mitään aloja suljeta kategorisesti tarkastelun ulkopuolelle: esim. pelastustoimi on miesvaltainen ala ja lastensuojelu naisvaltainen, voiko kummastakaan sanoa, että tästä leikataan aina ja toisesta ei koskaan?

Oikeastaan tarvittaisiin lisää panostuksia perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin ILMAN siirtoja sairaaloista. Näihin panostaminen kyllä säästää pitkässä juoksussa sairaaloiden ja erikoissairaanhoidon kustannuksia ja tarvetta, mutta se ei tapahdu heti. Sairaaloissa ei tehdä turhaa työtä, vaan hoidetaan välttämättömät asiat, joista myös tällä hetkellä joudutaan karsimaan. Jotta päästäisiin parempaan tilanteeseen, tulee sekä taata riittävät resurssit sairaaloille (mikä myös ennaltaehkäisee tulevia kuluja) että perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluille, jotta voidaan välttää myöhemmin kalliimpien palveluiden tarve. Tätä tulisi myös laskea budjetissa (paljonko säästetään tulevaisuudessa panostamalla palveluun x).

Ehdottomasti näin. Se olisi sekä lapsille parempi turva että taloudellisesti järkevämpää, tämä havaittiin Hämeenlinnassa jo ennen hyvinvointialueelle siirtymistä. Lisäksi tulee panostaa erityisesti perhehoitoon ja perhehoitajien pysyvyyteen (vaikka he ovat toimeksiantosuhteisia eli eivät suoraan julkisen hekään). Jos yksityiset yritykset hoitavat lastensuojelua, tulee yhteistyö sosiaalipalveluiden kanssa olla erittäin tiivistä ja valvonnassa tulee olla riittävät resurssit. Sosiaalityöntekijän on tavattava lapsia useammin kuin kerran vuodessa.

Kaikkiin tulisi yksiselitteisesti panostaa enemmän, vain näin voidaan vähentää sekä inhimillistä kärsimystä että kustannuksia. Näiden välille tulisi kehittää erityisesti perhehoitoa ja kotiin vietävää perhehoitoa, joka tulee kotihoitoa halvemmaksi jo 3 päivittäisen käynnin kohdalla. Ympärivuorokautiseen hoivaan tulee panostaa tarpeeksi, jotta kukaan ei jää kotinsa vangiksi katsomaan ohijuoksevia hoitajia. Myös kotihoitoon on panostettava riittävästi, jotta siellä ehditään kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti auttaa asiakkaita.

On tärkeää, että Suomeen on helppoa ja mukavaa muuttaa ja tulla töihin, ja ottaa perheensä mukaan. Samalla työvoimapulaa helpotettaisiin nopeiten ja parhaiten sillä, että työstä maksettaisiin riittävä, sen vaativuutta ja kysyntää vastaava palkka ja työolosuhteet olisivat kunnossa. Näin saataisiin sekä pidettyä nykyiset tekijät työssä että houkuteltua palaajia ja uusia alalle. Ei ole kestävä ratkaisu yrittää saada ulkomailta ihmisiä (naisia), jotka suostuvat töihin huonommilla palkoilla ja työehdoilla kuin suomalaiset ja Suomessa koulutetut. On myös rasistinen oletus, että muualta tulevat (naiset) suostuisivat huonompi palkkaiseen työhön.

Alueita voisi olla vähemmän, jotta palveluilla olisi vielä leveämmät hartiat ja yhdenvertaisuus toteutuisi vielä paremmin. Tällä hetkellä kuitenkin tulee antaa alueille rauhaa toteuttaa ja kehittää toimintaansa eikä hötkyillä yhdistämisten kanssa. Sen sijaan verotusoikeus tulisi saada heti, tai vähintään lisää aikaa alijäämien kattamiseen.

Hyvinvointialueiden tehtävä on pitää huolta ihmisten terveydestä, hyvinvoinnista ja elämästä. Tällä hetkellä karsiminen tarkoittaisi käytännössä näistä karsimista. Esimerkiksi sosiaalipalveluiden karsiminen lainsäätäjän toimesta on jo osoittautunut käytännössä mahdottomaksi, eikä kuluja ainakaan säästy, korkeintaan siirtyy. En kannata tehtävien karsimista, sen sijaan tulisi antaa verotusoikeus alueille itselleen, jotta ne pystyvät järjestämään palvelunsa asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Verotusoikeutta kannattavat kaikki asiantuntijat, se olisi ainoa aidosti pitkäjänteiseen kehittämiseen kannustava keino, ja ottaisi huomioon alueen asukkaiden toiveet, tarpeet ja oikeuden päättää omista palveluistaan. Verotusoikeus on väistämättä tulossa, ennemmin tai myöhemmin ja ennemmin säätäisi monilta ongelmilta. Jokaisella alueella tulisi olla vapaus päättää siitä, heikennetäänkö palveluita vai nostetaanko veroja, tällä hetkellä Suomen hallitus on päättänyt kaikkien puolesta vain heikentää niitä. Tämä tulee vielä kalliiksi.

Palveluiden saatavuuden vuoksi on tärkeää säilyttää molemmat terveysasemat, varsinkin kun niihin on panostettu. Lähipalveluita olisi tärkeää säilyttää sen verran kuin se on järkevää (esim. tilat ovat sopivat ja terveet, palvelu pysyy riittävän laajana ja voidaan tarjota moniammatillista tukea yhdestä pisteestä).

Kouluissa tulee olla riittävästi oppilashuollon ammattilaisia, mieluiten hyvinvointialueen omina työntekijöinä, myös koulupsykologeja. Moniammatillinen yhteistyö opettajien, ohjaajien, oppilashuollon ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kesken on koululaisten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa äärimmäisen tärkeää.

Vähävaraiset tulisi vapauttaa maksuista ja muutenkin huolehtia riittävästä porrastuksesta. Maksut ovat nyt liian korkeita, mikä luo kynnystä palveluihin ja voi pahimmillaan viivästyttää avun hakemista ja saamista, pahentaen ongelmia. Maksuja ei kuitenkaan pystytä alentamaan ennen kuin valtio antaa alueille verotusoikeuden tai vähintään lisää rahaa tai aikaa alijäämien kattamiseen.

On eri asia hoitaa asiansa digissä kuin lähivastaanotolla. Molemmille on paikkansa ja digipalveluista tulisi tehdä hyviä ja toimivia, jotta niistä saa avun kun se on diginä helppo saada.

Omaishoitoa tulisi tukea merkittävästi paremmin, sekä taloudellisesti että erilaisin palveluin kuten riittävien vapaapäivien ja sijaishoidon avulla.

Jos palvelujen kustannukset eli menot nousevat, ei ole mitään järkeä olla harkitsematta veronkorotuksia. Julkisia palveluita on aina tärkeää kehittää, muta siihenkin tarvitaan riittävät resurssit. Kaikista hölmöintä on kategorisesti kieltäytyä veronkorotuksista aina ja sementoida tietty veroprosentti, vaikka ihmisten tarpeet muuttuvat ja suurin osa olisi valmis maksamaan veroja saadakseen laadukkaat julkiset palvelut ja riittävän sosiaaliturvan ihmisarvoiseen elämään jokaiselle.

Tuloerot eivät perustu "lahjakkuuteen" tai "ahkeruuteen". Kukaan ei voi pitää kotihoidon työntekijöitä tai korkeasti koulutettuja, työhönsä erikoistuneita sairaanhoitajia "liian laiskoina" tai "lahjattomina", eikä heillä silti ole mahdollisuuksia suuriin tuloihin, vaikka tekisivät työnsä kuinka hyvin ja ahkerasti. Suuret tulot ja varallisuus perustuvat usein jossain vaiheessa tehtyyn luonnon tai muiden ihmisten työn hyväksikäyttöön, lisäksi niiden saamiseksi on usein hyödynnetty esim. verovaroilla kustannettua koulutusta, tukia ja infraa. Suurista tuloista ja varallisuudesta tulisikin maksaa riittävästi veroja, jotta vähäväraisemmatkin voivat elää ihmisarvoista elämää.

Valtion täytyy turvata, ettei ihmisiä eikä luontoa, luonnonvaroja tai ilmastoa hyväksikäytetä rahan kerryttämiseksi. Demokraattisen valtion on tarkoitus olla suoja ihmisten ja luonnon elämälle, kaikelle yhteiselle hyvälle, jotta yritykset eivät voi hankkia tulojaan vastuuttomasti. Esim. alkoholin myyntiä on säänneltävä enemmän, jotta alkoholin käytöstä ei aiheudu yhtä paljon haittoja ja julkisia kuluja kuin nyt. Yritysvastuun luonnosta on oltava pakollista, ei suositeltavaa. Työntekijöiden oikeudet ja elämiseen riittävät palkat on turvattava laeilla ja säätelyllä. Tämä on myös vastuullisten yritysten etu, jotta ihmisoikeuksia polkemalla, luonnonvaroja ryöstämällä ja luontoa hyväksikäyttämällä ei voi saada kilpailuetua.

Suomessa on liian helppoa vältellä veroja, muttei todellakaan liian helppoa elää sosiaaliturvalla. Aina on myös ollut kannattavampaa tehdä kokopäivätöitä kuin elää sosiaaliturvalla. Tällaisia väitteitä voi tehdä vain ihminen, joka ei ole elänyt sosiaaliturvalla tai ymmärrä sillä elävien tilanteita. Jos on liian helppoa, niin siitä vaan kokeilemaan ja elämään sillä sosiaaliturvalla. Oikeasti kukaan ei elä sosiaaliturvalla huvikseen ja siksi sen täytyy olla riittävällä tasolla, jotta varmistetaan ihmisarvoinen elämä ihan jokaiselle. Sosiaaliturvan päälle tulisi myös olla helppoa tehdä töitä, jos niitä saa ja voi tehdä, menettämättä sosiaaliturvaa. Paras ja vähiten byrokraattinen sosiaaliturva ilman loukkuja olisi perustulo.

Tietyn yritystoiminnan tulee olla julkisessa, demokraattisessa omistuksessa jo sen vuoksi, ettei yrityksen tarjoama palvelu tule liian kalliiksi ihmisille. Yritysten tarkoitus on tuottaa lisäarvoa omistajilleen ja valtion ja kuntien on myös omien tulojensa varmistamiseksi tärkeää omistaa yritystoimintaa. Toisaalta monet kuntien omistamat yhtiöt, kuten liikuntayhtiöt eivät tee voittoa, koska niiden on tärkeää tarjota liikuntapalveluja kohtuullisella hinnalla asiakkaille, ei nyhtää korkeilla hinnoilla voittoja.

Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja esimerkiksi moniuskontoinen ja myös uskonnottomien maa, samoin kuin aina on ollut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tai monimuotoisia perheitä kuten uusperheitä ja yhden vanhemman perheitä. Nyt me kaikki voimme elää vapaammin, avoimemmin ja yhdenvertaisemmin, esimerkiksi muodostaen itsellemme sopivimpia suhteita ja perheitä. Ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia muuttaa myös maiden välillä ja tutustua erilaisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Suomessa elää jo esimerkiksi noin 110 000 lasta kahden kulttuurin perheissä, joissa vanhemmat ovat syntyneet keskenään eri maissa. Ei siis ole vain maassa aina asuneita ja tänne muuttaneita. Kun pidämme kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaina ja haluamme yhdessä rakentaa yhteiskuntaa, voimme kaikki paremmin.

Jos katson, mitä kristillisiin arvoihin äänekkäimmin mielipiteensä perustavat puhuvat ja tekevät, en voi olla sitä mieltä, että ne ovat hyvä pohja. Jos kristillisillä arvoilla perustellaan ihmisoikeuksia polkevaa, ihmisyyden ja elämän todellista moninaisuutta kieltävää ja muita sortavaa, ankaraa ja eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa, eivät ne ole hyvä pohja päätöksenteolle. Jos taas puhutaan esimerkiksi uskosta, toivosta ja rakkaudesta, lähimmäisenrakkaudesta, armosta ja empatiasta, ne olisivat mielestäni erinomaisia pohjia päätöksenteolle. Itse uskonnottomana pohjaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden, sivistyksen, luonnon kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden arvoille, jotka saattaisivat myös kristillisestä arvopohjasta löytyä, jos niitä sieltä haluaisi etsiä.

Vaikka sukupuolen moninaisuutta on ihmiselämään kaikkialla aina kuulunut, siitä ymmärretään ja tiedetään vähitellen yhä enemmän, ja ihmiset myös tunnistavat itsessään yhä enemmän sukupuoleen ja sen ilmaisuun liittyvää moninaisuutta. Tämä on hieno ja vapauttava asia, joka antaa mahdollisuuksia elää omana itsenään, kunhan sukupuolen moninaisuus osataan kaikkialla kohdata asiallisesti. Sukupuolen moninaisuutta olisi kaikkien hyvä oppia ymmärtämään paremmin, jo itsensä ja läheistensä vuoksi, mutta erityisesti lainsäädännössä, palveluissa ja myös työelämässä on tärkeää huomioida paremmin moninaisuus myös sukupuolten ja sukupuolen ilmaisun suhteen. Se antaa kaikille vapautta olla juuri sellainen kuin on.

Jestas, tässä ei ole kyse edes omasta mielipiteestäni vaan lapsen oikeuksista ja turvallisesta hyvästä kasvusta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on mm. oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä, ja se harvoin toteutuu, jos kovasti korostetaan tottelevaisuutta. Lasta tulee kasvattaa hänen ihmisarvonsa taaten, itseluottamusta ja aktiivista osallistumista edistäen.

Tietysti pitää, miksi me saisimme olla vapaamatkustajia, vaikka joku muu tekisi niin? Sehän vain ajaisi maailman yhä pahempaan tilaan ilmastokriisin kanssa, minkä myötä me mm. menettäisimme lumiset talvet. Suomalaista luontoa ja metsiä voivat suojella vain suomalaiset. Päästöjen vähentäminen energiankäyttöä rajoittamalla ja lähellä energiaa kestävästi tuottamalla on myös huoltovarmuuskysymys, emme olisi riippuvaisia öljyn hinnoista tai kriiseistä maailmalla. Samalla päästöjen vähentäminen useimmiten on myös terveempää ja parempaa elämää: liikkumista lihasvoimin tai yhdessä joukkoliikenteessä, kasvispainotteista ruokaa ja elämänilon hakemista kulttuurista tavarahamstraamisen sijaan, esimerkiksi.

Riippuu tietysti, mitä pitää Suomen etuna. Ne, jotka sanovat näin ajavat usein politiikkaa, joka sahaa myös omaa oksaamme. Itse ajattelen, että on myös Suomen ja suomalaisten etu, että torjumme ilmastokriisiä, otamme vastaan pakolaisia muista maista ja annamme vauraampana maana rahaa esimerkiksi koulutukseen ja terveyteen rahaa vähemmän vauraisiin maihin (joita hyväksikäyttämällä usein oma vaurautemme on saavutettu).

Kuolleella planeetalla ei ole taloutta eikä työpaikkoja. Talouskasvu ei ole itseisarvoista, ihmisten ja luonnon hyvinvointi on. Siksi ympäristön tulee aina mennä edelle, kaikki muu on liian lyhytnäköistä. Vain pitämällä huolta luonnosta ja ympäristöstä varmistamme hyvän elämän myös tulevaisuudessa.

Säännöt on olemassa syystä. Aina voi joku keksiä "hyvän syyn" rikkoa niitä, kyllä natseillakin oli perustelut omalle toiminnalleen ja he luulivat tekevänsä oikein. Ihminen pystyy perustelemaan oikeaksi ja hyväksi toiminnaksi yhtä jos toista. Siksi on äärimmäisen tärkeää luoda yhteiset säännöt, joista pidetään aina kiinni. Demokratia on perusluonteeltaan hitaampaa kuin yksinvaltius. Siksi se myös turvaa ihmisten oikeudet ja varmistaa, että päätökset eivät aiheuta liian suuria haittoja. Nopeissa päätöksissä ja sääntöjä rikkomalla rikotaan usein jotain muutakin, pahimmillaan lopullisesti.

Ihmiset asukoon siellä missä asuvat. Mutta jos tällä tarkoitetaan sitä, ettei resursseja saa antaa riittävästi kaupunkeihin, missä suurin osa ihmisistä asuu, en ole samaa mieltä. Suurin osa ihmisistä haluaa asua siellä, missä on muita ihmisiä ja palveluita, ja palvelut tulevat sinne missä on ihmisiä. Jos ihminen asuu kaukana palveluista on tärkeää varmistaa, että hän myös pääsee palveluiden piiriin, mihin voidaan käyttää esimerkiksi liikkuvia palveluita, palvelubusseja ja taksikyytejä, jos itse ajaen se ei ole mahdollista.

En tiedä onko kaupungistuminen nyt hyvä asia, mutta tosiasia se ainakin on. Ihmiset muuttavat sinne, missä on muita ihmisiä, töitä, palveluita ja vapaa-ajanviettotapoja. Annetaan ihmisten muuttaa kaupunkeihin, jos haluavat ja varmistetaan hyvä ja toimiva elämä siellä - samalla huolehtien, että syrjäseuduillakin on esimerkiksi liikkuvia palveluita.