Emma Kolu

Luotan tässäkin asiassa koulun ammattilaisten osaamiseen ja harkintaan, kunhan heille annetaan riittävät resurssit tehdä työtään hyvin. Lapselle kännykkä voi olla myös terveydelle tai toimintakyvylle välttämätön laite (esim. diabetesseuranta, toiminnanohjaus), mikä on aina myös huomioitava.

Jos ja kun lääkäreitä houkutellaan palkoilla täytyy ymmärtää, että samat periaatteet toimivat myös naisvaltaisilla aloilla, vaikka paljon suurempi haluttomuus siihen aina on, että naiset tienaisivat lisää. Moni olisi valmis maksamaan vaikka lisää veroja, jotta lapsilla olisi riittävästi päteviä aikuisia ympärillä sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa.

En ymmärrä veropelkoa, veroja kuuluu kerätä progressiivisesti eli rikkaammilta enemmän ja niillä saadaan luotua yhteistä hyvinvointia kuten turvallinen ja hyvä lapsuus ihan jokaiselle lapselle. Siihen jos mihin kannattaa satsata.

Jos meillä ei ole kulttuurin elävöittämää elämää, mitä meillä on? Kunnan taloustilanteen heikkous harvoin on kulttuurin syytä, yleensä päinvastoin: kulttuuri tuo kuntaan iloa, elämää, hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, työpaikkoja ja matkailutuloja. Heikossa tilanteessa voi olla järkevää jopa panostaa kulttuuriin. Kunnan tulopuoli rakentuu veroista ja aina ensin tulee varmistaa, että se on kunnossa. Jos kulttuurituesta sen sijaan karsitaan, se tulee tehdä kulttuuritoimijoiden kanssa yhdessä neuvotellen, ei poliittisesti sanellen.

Jos talouden tasapainottamistalkoissa karsimme sen, mikä kaupungissa ja ihmiselämässä on kaikkein arvokkainta, mikäs tolkku siinä on? Kirjastot ovat kuntien ainoita ei-kaupallisia julkisia tiloja, joissa voi olla, viettää aikaa, oppia ja kohdata muita ihmisiä. Ei meillä ole varaa karsia juuri niistä asioista, joilla on eniten hyvää elämää, sivistystä ja hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Kirjastot ylläpitävät kunnan elinvoimaa ja ovat houkutustekijöitä niin asukkaille kuin vierailijoillekin, eivät syypäitä kunnan heikkoon taloustilanteeseen. Kunnan tulopuoli rakentuu veroista, ja se tulee aina laittaa kuntoon ensin. Palveluiden kulujen karsintaa voi tarvittaessa tehdä alan ammattilaisten kanssa toimintaa kehittäen.

Jos yritys sanoisi, että "kulut ovat kasvaneet, mutta kieltäydymme nostamasta hintoja missään tapauksessa", kaikkihan pitäisivät sitä huonona bisnesjohtamisena, vai mitä? Ei ole mitään järkeä sementoida veroprosenttia, jos kustannukset kasvavat, varsinkin kun monet ovat kyllä valmiita maksamaan veroja saadakseen laadukkaat palvelut erityisesti lapsille kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Haluamme maksaa veroja, jotta saamme myös esimerkiksi toimivan joukkoliikenteen, hyvän talvikunnossapidon, vireän kaupunkikulttuurin ja kaiken kaikkiaan hyvän kaupungin elää.

Tietenkin kannattaa houkutella. Energiatuotanto omalla alueella ovat myös huoltovarmuutta ja kriisivalmiutta tukeva ratkaisu.

Täytyy varmistaa, että kaikki alueet ovat kaikille houkuttelevia, esimerkiksi erilaisia asumisratkaisuja sekoittamalla ja palvelut alueelle varmistamalla. Lisäksi tulee varmistaa liikkumismahdollisuudet yhteisiin palveluihin esimerkiksi toimivalla joukkoliikenteellä. Ei ole kenenkään etu, että asuinalueet eriytyvät liiaksi.

Hämeenlinnan asukasluku on kasvanut vain maahan muuttaneiden vuoksi. On tärkeää, että kaupunki on houkutteleva vaihtoehto muualta Suomeen muuttaville ja tänne on helppoa ja mukavaa asettua elämään. Kaupungin tulisi myös lisätä kiintiöpakolaisten vastaanottoa, jotta voimme olla uusi turvallinen asuinpaikka yhä useammille.

Asuminen ja luonto mahtuvat samaan kaupunkiin, kunhan kaavoittamiseen käytetään riittävästi aikaa ja ideointia. Tulee toteuttaa 3-30-300-sääntöä: jokaisen asunnon ikkunoista pitäisi näkyä vähintään kolme puuta, kaupunginosan latvuspeittävyyden pitäisi olla 30 prosenttia, ja lähimmälle, monipuoliselle viheralueelle pitäisi olla matkaa enintään 300 metriä.

Jos palvelujen kustannukset eli menot nousevat, ei ole mitään järkeä olla harkitsematta veronkorotuksia. Julkisia palveluita on aina tärkeää kehittää, muta siihenkin tarvitaan riittävät resurssit. Kaikista hölmöintä on kategorisesti kieltäytyä veronkorotuksista aina ja sementoida tietty veroprosentti, vaikka ihmisten tarpeet muuttuvat ja suurin osa olisi valmis maksamaan veroja saadakseen laadukkaat julkiset palvelut ja riittävän sosiaaliturvan ihmisarvoiseen elämään jokaiselle.

Tuloerot eivät perustu "lahjakkuuteen" tai "ahkeruuteen". Kukaan ei voi pitää kotihoidon työntekijöitä tai korkeasti koulutettuja, työhönsä erikoistuneita sairaanhoitajia "liian laiskoina" tai "lahjattomina", eikä heillä silti ole mahdollisuuksia suuriin tuloihin, vaikka tekisivät työnsä kuinka hyvin ja ahkerasti. Suuret tulot ja varallisuus perustuvat usein jossain vaiheessa tehtyyn luonnon tai muiden ihmisten työn hyväksikäyttöön, lisäksi niiden saamiseksi on usein hyödynnetty esim. verovaroilla kustannettua koulutusta, tukia ja infraa. Suurista tuloista ja varallisuudesta tulisikin maksaa riittävästi veroja, jotta vähäväraisemmatkin voivat elää ihmisarvoista elämää.

Valtion täytyy turvata, ettei ihmisiä eikä luontoa, luonnonvaroja tai ilmastoa hyväksikäytetä rahan kerryttämiseksi. Demokraattisen valtion on tarkoitus olla suoja ihmisten ja luonnon elämälle, kaikelle yhteiselle hyvälle, jotta yritykset eivät voi hankkia tulojaan vastuuttomasti. Esim. alkoholin myyntiä on säänneltävä enemmän, jotta alkoholin käytöstä ei aiheudu yhtä paljon haittoja ja julkisia kuluja kuin nyt. Yritysvastuun luonnosta on oltava pakollista, ei suositeltavaa. Työntekijöiden oikeudet ja elämiseen riittävät palkat on turvattava laeilla ja säätelyllä. Tämä on myös vastuullisten yritysten etu, jotta ihmisoikeuksia polkemalla, luonnonvaroja ryöstämällä ja luontoa hyväksikäyttämällä ei voi saada kilpailuetua.

Suomessa on liian helppoa vältellä veroja, muttei todellakaan liian helppoa elää sosiaaliturvalla. Aina on myös ollut kannattavampaa tehdä kokopäivätöitä kuin elää sosiaaliturvalla. Tällaisia väitteitä voi tehdä vain ihminen, joka ei ole elänyt sosiaaliturvalla tai ymmärrä sillä elävien tilanteita. Jos on liian helppoa, niin siitä vaan kokeilemaan ja elämään sillä sosiaaliturvalla. Oikeasti kukaan ei elä sosiaaliturvalla huvikseen ja siksi sen täytyy olla riittävällä tasolla, jotta varmistetaan ihmisarvoinen elämä ihan jokaiselle. Sosiaaliturvan päälle tulisi myös olla helppoa tehdä töitä, jos niitä saa ja voi tehdä, menettämättä sosiaaliturvaa. Paras ja vähiten byrokraattinen sosiaaliturva ilman loukkuja olisi perustulo.

Tietyn yritystoiminnan tulee olla julkisessa, demokraattisessa omistuksessa jo sen vuoksi, ettei yrityksen tarjoama palvelu tule liian kalliiksi ihmisille. Yritysten tarkoitus on tuottaa lisäarvoa omistajilleen ja valtion ja kuntien on myös omien tulojensa varmistamiseksi tärkeää omistaa yritystoimintaa. Toisaalta monet kuntien omistamat yhtiöt, kuten liikuntayhtiöt eivät tee voittoa, koska niiden on tärkeää tarjota liikuntapalveluja kohtuullisella hinnalla asiakkaille, ei nyhtää korkeilla hinnoilla voittoja.

Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja esimerkiksi moniuskontoinen ja myös uskonnottomien maa, samoin kuin aina on ollut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tai monimuotoisia perheitä kuten uusperheitä ja yhden vanhemman perheitä. Nyt me kaikki voimme elää vapaammin, avoimemmin ja yhdenvertaisemmin, esimerkiksi muodostaen itsellemme sopivimpia suhteita ja perheitä. Ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia muuttaa myös maiden välillä ja tutustua erilaisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Suomessa elää jo esimerkiksi noin 110 000 lasta kahden kulttuurin perheissä, joissa vanhemmat ovat syntyneet keskenään eri maissa. Ei siis ole vain maassa aina asuneita ja tänne muuttaneita. Kun pidämme kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaina ja haluamme yhdessä rakentaa yhteiskuntaa, voimme kaikki paremmin.

Jos katson, mitä kristillisiin arvoihin äänekkäimmin mielipiteensä perustavat puhuvat ja tekevät, en voi olla sitä mieltä, että ne ovat hyvä pohja. Jos kristillisillä arvoilla perustellaan ihmisoikeuksia polkevaa, ihmisyyden ja elämän todellista moninaisuutta kieltävää ja muita sortavaa, ankaraa ja eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa, eivät ne ole hyvä pohja päätöksenteolle. Jos taas puhutaan esimerkiksi uskosta, toivosta ja rakkaudesta, lähimmäisenrakkaudesta, armosta ja empatiasta, ne olisivat mielestäni erinomaisia pohjia päätöksenteolle. Itse uskonnottomana pohjaan päätöksenteon oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden, sivistyksen, luonnon kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden arvoille, jotka saattaisivat myös kristillisestä arvopohjasta löytyä, jos niitä sieltä haluaisi etsiä.

Vaikka sukupuolen moninaisuutta on ihmiselämään kaikkialla aina kuulunut, siitä ymmärretään ja tiedetään vähitellen yhä enemmän, ja ihmiset myös tunnistavat itsessään yhä enemmän sukupuoleen ja sen ilmaisuun liittyvää moninaisuutta. Tämä on hieno ja vapauttava asia, joka antaa mahdollisuuksia elää omana itsenään, kunhan sukupuolen moninaisuus osataan kaikkialla kohdata asiallisesti. Sukupuolen moninaisuutta olisi kaikkien hyvä oppia ymmärtämään paremmin, jo itsensä ja läheistensä vuoksi, mutta erityisesti lainsäädännössä, palveluissa ja myös työelämässä on tärkeää huomioida paremmin moninaisuus myös sukupuolten ja sukupuolen ilmaisun suhteen. Se antaa kaikille vapautta olla juuri sellainen kuin on.

Jestas, tässä ei ole kyse edes omasta mielipiteestäni vaan lapsen oikeuksista ja turvallisesta hyvästä kasvusta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on mm. oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä, ja se harvoin toteutuu, jos kovasti korostetaan tottelevaisuutta. Lasta tulee kasvattaa hänen ihmisarvonsa taaten, itseluottamusta ja aktiivista osallistumista edistäen.

Tietysti pitää, miksi me saisimme olla vapaamatkustajia, vaikka joku muu tekisi niin? Sehän vain ajaisi maailman yhä pahempaan tilaan ilmastokriisin kanssa, minkä myötä me mm. menettäisimme lumiset talvet. Suomalaista luontoa ja metsiä voivat suojella vain suomalaiset. Päästöjen vähentäminen energiankäyttöä rajoittamalla ja lähellä energiaa kestävästi tuottamalla on myös huoltovarmuuskysymys, emme olisi riippuvaisia öljyn hinnoista tai kriiseistä maailmalla. Samalla päästöjen vähentäminen useimmiten on myös terveempää ja parempaa elämää: liikkumista lihasvoimin tai yhdessä joukkoliikenteessä, kasvispainotteista ruokaa ja elämänilon hakemista kulttuurista tavarahamstraamisen sijaan, esimerkiksi.

Riippuu tietysti, mitä pitää Suomen etuna. Ne, jotka sanovat näin ajavat usein politiikkaa, joka sahaa myös omaa oksaamme. Itse ajattelen, että on myös Suomen ja suomalaisten etu, että torjumme ilmastokriisiä, otamme vastaan pakolaisia muista maista ja annamme vauraampana maana rahaa esimerkiksi koulutukseen ja terveyteen rahaa vähemmän vauraisiin maihin (joita hyväksikäyttämällä usein oma vaurautemme on saavutettu).

Kuolleella planeetalla ei ole taloutta eikä työpaikkoja. Talouskasvu ei ole itseisarvoista, ihmisten ja luonnon hyvinvointi on. Siksi ympäristön tulee aina mennä edelle, kaikki muu on liian lyhytnäköistä. Vain pitämällä huolta luonnosta ja ympäristöstä varmistamme hyvän elämän myös tulevaisuudessa.

Säännöt on olemassa syystä. Aina voi joku keksiä "hyvän syyn" rikkoa niitä, kyllä natseillakin oli perustelut omalle toiminnalleen ja he luulivat tekevänsä oikein. Ihminen pystyy perustelemaan oikeaksi ja hyväksi toiminnaksi yhtä jos toista. Siksi on äärimmäisen tärkeää luoda yhteiset säännöt, joista pidetään aina kiinni. Demokratia on perusluonteeltaan hitaampaa kuin yksinvaltius. Siksi se myös turvaa ihmisten oikeudet ja varmistaa, että päätökset eivät aiheuta liian suuria haittoja. Nopeissa päätöksissä ja sääntöjä rikkomalla rikotaan usein jotain muutakin, pahimmillaan lopullisesti.

Ihmiset asukoon siellä missä asuvat. Mutta jos tällä tarkoitetaan sitä, ettei resursseja saa antaa riittävästi kaupunkeihin, missä suurin osa ihmisistä asuu, en ole samaa mieltä. Suurin osa ihmisistä haluaa asua siellä, missä on muita ihmisiä ja palveluita, ja palvelut tulevat sinne missä on ihmisiä. Jos ihminen asuu kaukana palveluista on tärkeää varmistaa, että hän myös pääsee palveluiden piiriin, mihin voidaan käyttää esimerkiksi liikkuvia palveluita, palvelubusseja ja taksikyytejä, jos itse ajaen se ei ole mahdollista.

En tiedä onko kaupungistuminen nyt hyvä asia, mutta tosiasia se ainakin on. Ihmiset muuttavat sinne, missä on muita ihmisiä, töitä, palveluita ja vapaa-ajanviettotapoja. Annetaan ihmisten muuttaa kaupunkeihin, jos haluavat ja varmistetaan hyvä ja toimiva elämä siellä - samalla huolehtien, että syrjäseuduillakin on esimerkiksi liikkuvia palveluita.