Tuomo Liljenbäck

Lähipalveluiden liiallinen karsiminen tai vieminen liian kauas eriarvoistaa ihmisiä. Toki hyvinvointialueen palveluverkkoa on silti pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti - liian pienellä väestöpohjalla kaikkia palveluita ei kannata ylläpitää. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta liikkua helposti pitkiä matkoja, joten lääkäri on voitava tavata edes joinain päivinä viikosta. Joskus liikkuva lääkäri tavoittaisi potilaat paremmin. Palvelujen tarjonnassa on huomioitava myös alueellinen kysyntä. Yleisesti ottaen lähipalvelut lisäävät alueiden vetovoimaa.

Mielenterveys on yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys. Kyse on sekä inhimillisestä että taloudellisesta edusta - asioiden hoitamattomuus tai myöhästynyt hoito pitkittävät kärsimystä ja aiheuttavat kansantaloudellisia menetyksiä. Terapiatakuu täytyy toteuttaa laajana, ei vain lapsia ja nuoria koskevana, joskin heidän osaltaan asia on erityisen tärkeä.

Vaikka pelastustoimen osuus on hyvin pieni (n. 2 %) suhteessa muihin sote-menoihin, mutta sekään ei voi olla kiveen hakattu, rahoituksen tason täytyy voida myös elää. Pelastustoimi on luonteeltaan hieman erilainen kuin sote-palvelut, joten sitä täytyy myös tarkastella omana kokonaisuutenaan, kuitenkin kehittäen sitä yhdessä ja integroiden se parhaalla mahdollisella tavalla muuhun terveyteen ja turvallisuuteen liittyvään toimintaan.

Hyvin resursoitu perusterveydenhuolto ja kunnolla toteutettu sosiaalipalveluiden integraatio vähentävät tarvetta erikoissairaanhoidolle. Näihin panostaminen ja muu ongelmien ennaltaehkäiseminen keventää kustannuksia tulevaisuudessa kalliimman erikoissairaanhoidon tarpeen pienentyessä. Kuitenkaan nykyistä tarvetta erikoissairaanhoidon puolella ei voida ohittaa. Joskus on voitava tehdä investointeja, jotka maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa.

Lähtökohtaisesti lastensuojelun pitäisi olla julkisesti järjestettyä, kyse on hyvinvointivaltion perustoiminnoista. Mikäli yksityisiä palveluntuottajia käytetään, on huolehdittava, että niiden toiminnan valvonta on oltava hyvällä tasolla, kuten toki julkisella puolellakin. Mikäli yksityinen palveluntuotanto keskittyy harvoille suurille toimijoille, heikentää se markkinatilannetta, jolloin kilpailutus ei toimi.

Kotihoito on varmasti miellyttävin vaihtoehto, mutta se on mahdollista vain niin kauan, kuin se on turvallista järjestää. Se ei myöskään ole halvempaa, jos hoivan tarve on suurta. Kun tarvitaan laitospaikkaa, se täytyy järjestyä, jotta turvallinen elämä voi jatkua. Tämänkin on oltava potilaslähtöistä. Yhdistetty malli, jossa kotihoito, yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen hoiva muodostavat saumattoman jatkumon lienee taloudellisesti kestävin.

Työvoiman riittävyys ei saa olla este palveluiden tuottamiselle. Työperäistä maahanmuuttoa tullaan jatkossa tarvitsemaan yhä enemmän työikäisen väestön koon pienetessä suhteessa palveluita tarvitseviin. Koulutettujen ammattilaisten tulee päästä Suomessa helposti oman alan töihin.

Pidemmällä aikajänteellä kyllä, asiantuntijoiden suositus on ollut 1-5 aluetta. Mutta nyt on syytä antaa hyvinvointialueille työrauha, jotta jatkotoimenpiteistä pystytään päättämään, kun tietoa on kertynyt tarpeeksi.

Hyvinvointialueiden tehtävät ovat varsin selkeästi rajattu kokonaisuus. Ne pitävät sisällään hyvinvointivaltion keskeisimpiä toimintoja ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta, joten karsimisen varaa ei käytännössä ole. Väärin kohdennetut leikkaukset (esim. ennaltaehkäiseviin toimiin) voivat aiheuttaa vain lisäkuluja. Aina on kuitenkin syytä miettiä, miten toiminnot järjestetään kustannustehokkaimmin.

Alueiden itsehallinnon kannalta on tärkeää, että ne voivat rahoittaa oman toimintansa. Se kannustaisi myös palveluiden järjestämiseen vastuullisesti mutta kustannustehokkaasti. Nykymallissa hyvinvointialueiden rahoitusta tulisi vahvistaa, jotta kuntien harrastaman alibudjetoinnin vaikutukset eivät aiheuttaisi ongelmia.

Maltillisesti veroja korottamalla voidaan säilyttää palvelutaso, tai jopa parantaa sitä. Meidän on uskallettava investoida ihmisten hyvinvointiin. Palveluiden taso turvaamalla ja erityisesti ongelmien ennaltaehkäisyyn panostamalla säästetään suuret summat tulevaisuudessa.

Suuret tuloerot eivät tutkitusti ole hyvä asia. OECD:n mukaan suuret varallisuuserot rajoittavat sosiaalista liikkuvuutta ja heikentävät talouskasvua. Tutkimukset myöskin osoittavat, että suurempi tulo- ja varallisuusero korreloi huonompien terveysindikaattorien, lyhyemmän eliniän ja korkeampien rikollisuuslukujen kanssa. Ahkeruuden ja lahjakkuuden mittaaminen ja arvottaminen on vaikeaa, menestykseen vaikuttavat usein myös olosuhteet ja mahdollisuudet, ei vain yksilön lahjakkuus tai ahkeruus. Lisäksi tuloerojen liiallinen kasvu on vaarallista, sillä silloin ihmisten kokemus oikeudenmukaisuudesta kärsii. Liian suuri taloudellisen vallan keskittyminen on haitaksi demokraattisille rakenteille. Sopivalla tasolla kannustavalla palkitsemisella on kuitenkin paikkansa.

Markkinamekanismi ja kilpailu ovat oikein säädeltyinä ja sopivissa raameissa toimivia ja kehitystä eteenpäin vieviä asioita. Mutta tällä hetkellä suurin ongelma on, ettei negatiivisia ulkoisvaikutuksia ole hinnoiteltu riittävästi tai ollenkaan. Esimerkiksi ilmastopäästöt, saastuttaminen ja luontokadon aiheuttaminen eivät tule tekijälle kalliiksi tai korvattavaksi. Näitä haitallisia asioita pitäisi verottaa enemmän ja käyttää tuotto asioiden tilan korjaamiseen, mikä kannustaisi siihen, ettei haittoja lähtökohtaisesti aiheutettaisi, tai ainakin ne minimoitaisiin paremmin. Kun haitalliset ulkoisvaikutukset hinnoitellaan oikein, markkinatalous pystyy itsessään ohjaamaan kehitystä kestävämpään suuntaan ilman raskasta sääntelyä.

Suomessa tulee siirtyä universaaliin perustuloon. Mitä pidemmälle teknologia kehittyy, sitä suuremmaksi tehokkuus kasvaa ilman ihmisen jatkuvaa työpanosta. Yhteiskunta on kuitenkin juuri ihmistä varten, ja kaikkien tulee päästä osalliseksi kehityksen hedelmistä. Perustulon avulla voimme tehokkaammin vähentää köyhyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä, se olisi nykyistä yksinkertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa, siinä olisi vähemmän byrokratiaa. Sosiaaliturvan tarkoitus on kannatella ja mahdollistaa, ei kyykyttää ketään. Jos jostain sääntelyä pitää keventää, niin juuri tässä asiassa.

Tietyillä yhteiskunnan ydintoimintojen aloilla, kuten infrastruktuurin (energia, vesihuolto) ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoon liittyvä omistaminen on perusteltua. Yhteiskunnan tulee ehkäistä monopolien syntymistä ja edistää reilua kilpailua. Strategiset omistukset voivat myös tuoda julkiselle sektorille tuloja, jotka vähentävät tarvetta rahoittaa palveluita verotuloilla.

Lappeenranta on kansainvälinen yliopistokaupunki ja tarvitsemme tänne monipuolisia osaajia ympäri maailmaa. Lappeenrannassa ja koko Suomessa tarvitaan lisää työvoimaa muualta väestömme ikääntyessä. Meidän on kohdattava maahanmuuttajat kunnioittavasti ja ottamalla heidät mukaan ylimääräisiä muureja rakentamatta, niin työelämässä kuin muuallakin. Meidän on myös hyvä oppia erilaisista ihmisistä ja kulttuureista ymmärtääksemme maailmaa paremmin. Kotouttaminen tulee toteuttaa kunnolla ja riittävin panostuksin. Lisäksi on tehtävä vahvaa rasismin vastaista työtä.

Poliittisen päätöksenteon tulee voida vastata nykyajan haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja eriarvoistumiseen. Parhaan pohjan päätöksenteolle antaa rationaalinen harkinta ja tutkimustiedon hyödyntäminen. Julkisen vallan tulee olla katsomuksellisesti neutraalia. Jakamattomat ihmisoikeudet, tasa-arvo, syrjimättömyys ovat ainakin minulle tärkeitä asioita.

Ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että jokainen saa olla vapaasti oma itsensä ja ilmaista itseään muita vahingoittamatta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kohtaavat edelleen syrjintää, mikä heikentää heidän elämänlaatua. Se on lopulta haitaksi koko yhteiskunnalle. Julkisten instituutioiden on huomioitava vähemmistöt konkreettisesti ja kouluttaa henkilöstöä moninaisuuden kohtaamiseen, huolehtimalla syrjimättömyydestä palveluissa ja kuulemalla sateenkaariyhteisöä päätöksenteossa.

Lapsille ja nuorille tulee asettaa terveet rajat, jotka osoittavat rakastavaista huolenpitoa. Aikuisten on kuitenkin kyettävä perustelemaan, ei vain käskemään. Tottelevaisuuteen ja auktoriteettien yliarvostamisen sijaan on parempi vaalia empatiakykyä, vastuuta ja omaa ajattelua. Muuten nakerramme vähitellen demokratiaa ja altistamme ihmisiä karismaattisten autoritäärien manipuloitaviksi.

Suomen tulee toimia aktiivisesti maailmalla sen puolesta, että muut maat sitoutuisivat kunnianhimoisiin päästövähennyksiin ja meidän on itse näytettävä mallia leikkaamalla päästöjä kunnianhimoisesti. Päästövähennykset tuovat säästöjä mm. energiatehokkuuden parantamisen kautta. Panostaminen vähäpäästöisyyteen voi tuoda myös kotimaisia innovaatioita, jotka parhaassa tapauksessa pääsevät kansainvälisille markkinoille. Ilmastonmuutos tulee kaikkein kalliimmaksi.

Joskus voi olla kokonaisuuden ja pidemmällä aikavälillä tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tuo välitöntä ja selkeästi näkyvää hyötyä Suomelle. Globaali yhteistyö vaatii aina kompromisseja, ja meidän on toki oltava taitavia niissä neuvotteluissa. Osallistumalla, ei eristäytymällä Suomi voi vaikuttaa myös muuhun maailmaan. Pitkällä tähtäimellä koko ihmiskunnan yhteinen etu on myös Suomen etu.

Ympäristön tuhoaminen hävittää pitkällä aikajänteellä myös ihmisten elinoloja, ja sitä kautta se tuhoaa myös taloutta. Nämä kaksi asiaa eivät oikeastaan ole edes ristiriidassa keskenään, sillä materiaalien tehokkaammasta käytöstä ja kierrätyksestä, uusiutuvasta energiasta ja vihreästä teknologiasta on saatavissa kestävää talouskasvua. Kaikki ympäristöä kuluttava toiminta on poissa pitkäjänteisestä kasvusta, ja se johtaa vain romahdukseen tulevaisuudessa.

Demokratia vaatii toimiakseen keskustelua ja kompromisseja, erilaisten ihmisten ja näkökantojen huomioimista. Demokratiaan kuuluu vahvasti myös laillisuusperiaate - sääntöjen tulee olla kaikille samat ja lakeja on noudatettava. Vahvat johtajat vievät helposti kohti autoritääristä hallintoa. Äkkiseltään voisi ajatella, että esim. sivilisaation ekokatastrofilta pelastava, ilmastonmuutosta ja luontokatoa äärimmäisen tehokkaasti torjuva diktaattori olisi tulevaisuuden kannalta turvallisin ratkaisu. Silloin kuitenkin menetettäisiin vapaus vaikuttaa siihen, millä toimin näitä globaaleja ongelmia ratkaistaan, ja tulevatko kaikki ihmiset sekä asiat huomioiduksi.

Turvallisuuden ja yhteiskunnallisen koherenssin vuoksi emme voi päästää alueita eriarvoistumaan ja tyhjenemään liikaa. Tuki on kohdennettava investointimielessä ja alueiden vahvuudet tunnistaen. Kaikkeen rahat eivät kuitenkaan riitä, joten meillä tulisi olla koko Suomen laajuinen pitkän aikajänteen suunnitelma, mitä alueita ja millä tavalla tuetaan. Käytännössä jokaisella alueella tulee varmasti tapahtumaan lisää keskittymistä, jotta riittävän elinvoimaiset keskukset menestyvät.

Riittävän suuret kasvukeskukset toimivat myös alueellisina vetureina. Ne mahdollistavat erikoistuneempia palveluita, osaavan työvoiman saatavuuden ja tehokkaamman resurssien käytön. Keskusten ulkopuolisten alueiden on kuitenkin päästävä nauttimaan hyödyistä tavalla tai toisella.