Tuomo Liljenbäck

Ensin pitää katsoa, miten oppituntien aikainen kännykkäkielto toteutuessaan alkaa vaikuttaa. Mobiililaitteet ovat vielä varsin uusi asia yhteiskunnassamme, ja haemme edelleen suhtautumistamme niihin. Kaikki uusi teknologia voi tuoda mukanaan ongelmia hyötyjen lisäksi, kännyköiden osalta ongelmat ovat olleet osan kohdalla keskittymisongelmat ja kiusaaminen. Mutta yksioikoiset kiellot ovat monesti huono tapa korjata asioita, vaan pitäisi pureutua juurisyihin.

Naisenemmistöisillä matalapalkka-aloilla, kuten varhaiskasvatuksessa, olisi hyvä yleisesti korottaa palkkoja. Mutta palkkakilpailun luominen Suomen kuntien sisälle ei ole hyvä asia. Myöskään aina pelkkä palkka ei ratkaise ongelmia – pitäisi panostaa työoloihin, resursseihin ja henkilöstön määrään.

Koulut ja varhaiskasvatus ovat nyt kuntien keskeisimpiä tehtäviä, siihen täytyy löytyä resursseja. Koulutuksen resurssien tulee olla kunnossa läpi opintopolun aina varhaiskasvatuksesta alkaen elinikäiseen oppimiseen. Hyvin resursoitu ja toteutettu koulutus ylläpitää ihmisten kiinnostusta oppia uutta. Ilman osaavaa työvoimaa taloutemme sakkaa eikä Suomi pärjää maailmalla. Emme saa myöskään unohtaa koulutuksen sivistävää merkitystä.

Lappeenrannan on oltava mielenkiintoinen ja houkutteleva kulttuurikaupunki, tarjoten monipuolisia mahdollisuuksia osallistua kulttuurin tekemiseen ja nauttimiseen matalalla kynnyksellä. Kulttuurin tukemisessa on huomioitava myös erilaiset alakulttuurit. Kulttuuri on yksi osa ihmisten hyvinvointia ja siihen kannattaa panostaa myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.

Vähintään nykytasolla. Kirjastoja tulee kehittää yhä enemmän kulttuurin sekä tietojen ja taitojen keskuksiksi - kirjastot eivät siis ole vain kirjavarastoja. Asiantuntevalla henkilöstöllä on merkittävä rooli kirjastopalveluiden toteutuksessa, esim. lasten lukutaitokasvatuksessa. Kirjastot voivat tarjota tietopalveluja, ne ovat monitoimitiloja mm. opiskelua varten, ja yhä useammin niissä voi käyttää laitteita, joita ei välttämättä kotiin hankkisi, esim. 3D-tulostimia. Lähikirjastojen tarve ei siis ole katoamassa mihinkään.

Palveluiden karsiminen luultavasti heikentäisi Lappeenrannan houkuttelevuutta asuinpaikkana. Meidän on pidettävä kiinni nykyisistä asukkaista ja houkuteltua lisää ihmisiä kaupunkiin. Palveluiden heikentäminen osuu erityisen kipeästi vähävaraisiin, joilla ei ole ehkä mahdollisuutta liikkua palveluiden perässä tai paikata puutteita maksamalla itse yksityisille tuottajille. Maltillisesti veroja korottamalla voidaan säilyttää palvelutaso, tai jopa parantaa sitä. Kaupungin palveluverkkoa on silti pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti - aivan muutaman ihmisen vuoksi kaikkia palveluita ei voida ylläpitää. Parasta olisi kuitenkin investoida tulevaan kasvuun, jolloin pidemmällä tähtäimellä veroja ei välttämättä tarvitsisi korottaa eikä menoja karsia.

Tuulivoimamahdollisuuksien ollessa vähissä puolustusvoimien tutkien vuoksi aurinkoenergiaan on panostettava sitäkin enemmän. Kohteet täytyy valita siten ettei rakentamisesta aiheudu luontokatoa, tai että haitat voidaan ainakin paikata muualla. Lappeenranta saa voimaloista verotuloja. Laajemmin ajateltuna sähköntuotantokapasiteetin hajauttaminen ympäri Suomea on huoltovarmuuskysymys. Ja ennen kaikkea energiaa on tuotettava yhä enemmän vähäpäästöisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Lisäksi tarvitsemme vihreää kasvua. Materiaalien tehokkaammasta käytöstä ja kierrätyksestä, energiatehokkuudesta, vähäpäästöisestä energiasta ja puhtaasta vihreästä teknologiasta on saatavissa työpaikkoja, kestävää talouskasvua ja vientivaltteja Lappeenrantaan.

Vuokra-asuntoja tulisi olla tarjolla ympäri kaupunkia - se on yksi tapa torjua eriytymistä. Samanlaisten ihmisten keskittyminen samoille alueille luo lisäriskiä ongelmien kasaantumisesta ja vähentää erilaisten ihmisten vuorovaikutusta. Lappeenrannassa tulee huolehtia siitä, että kaikilla alueilla on sopivia asuntoja hinnan ja ominaisuuksien puolesta kaikenlaisille ihmisille, ja että myös esim. lähipalvelut ja joukkoliikenne on kohdennettu oikein.

Lappeenranta on kansainvälinen yliopistokaupunki ja tarvitsemme tänne monipuolisia osaajia ympäri maailmaa. Lappeenrannassa ja koko Suomessa tarvitaan lisää työvoimaa muualta väestömme ikääntyessä. Meidän on kohdattava maahanmuuttajat kunnioittavasti ja ottamalla heidät mukaan ylimääräisiä muureja rakentamatta, niin työelämässä kuin muuallakin.

Lappeenrannassa ei ole tonttipulaa, emmekä siten myöskään joudu tinkimään lähiluonnosta. Kasvua voi ohjata jo rakennettujen alueiden tiivistämiseen. Pikemminkin meidän pitäisi panostaa lähiluonnon laatuun ja monipuolisuuteen sekä kaupungin viheralueisiin ja kaupunkipuihin, sillä se tukee viihtyisyyttä ja ihmisten terveyttä.

Maltillisesti veroja korottamalla voidaan säilyttää palvelutaso, tai jopa parantaa sitä. Tulevaisuuden kasvu ja parempi yhteiskunta luodaan vain hyvinvoivien ihmisten avulla. Kannattaa uskoa tulevaisuuteen ja panostaa ihmisten hyvinvointiin tässä hetkessä. Niin rakennetaan parempaa tulevaisuutta kaikille. Mutta tasapainoilu tarpeellisten palveluiden määrän ja laadun kanssa ei loppune koskaan, eikä tähän asiaan ole yksiselitteistä vastausta. Moni asia tulee edullisemmaksi, kun se järjestetään keskitetysti useammalle ihmiselle. Ilman yhteisiä julkisia palveluita Suomi tai ihmiskunta ylipäänsä ei olisi päässyt tähän pisteeseen saakka. Lisäksi joihinkin asioihin panostaminen nyt esimerkiksi ennaltaehkäisevästi voi säästää paljon suurempia summia tulevaisuudessa.

Suuret tuloerot eivät tutkitusti ole hyvä asia. OECD:n mukaan suuret varallisuuserot rajoittavat sosiaalista liikkuvuutta ja heikentävät talouskasvua. Tutkimukset myöskin osoittavat, että suurempi tulo- ja varallisuusero korreloi huonompien terveysindikaattorien, lyhyemmän eliniän ja korkeampien rikollisuuslukujen kanssa. Ahkeruuden ja lahjakkuuden mittaaminen ja arvottaminen on vaikeaa, menestykseen vaikuttavat usein myös olosuhteet ja mahdollisuudet, ei vain yksilön lahjakkuus tai ahkeruus. Lisäksi tuloerojen liiallinen kasvu on vaarallista, sillä silloin ihmisten kokemus oikeudenmukaisuudesta kärsii. Liian suuri taloudellisen vallan keskittyminen on haitaksi demokraattisille rakenteille. Sopivalla tasolla kannustavalla palkitsemisella on kuitenkin paikkansa.

Markkinamekanismi ja kilpailu ovat oikein säädeltyinä ja sopivissa raameissa toimivia ja kehitystä eteenpäin vieviä asioita. Mutta tällä hetkellä suurin ongelma on, ettei negatiivisia ulkoisvaikutuksia ole hinnoiteltu riittävästi tai ollenkaan. Esimerkiksi ilmastopäästöt, saastuttaminen ja luontokadon aiheuttaminen eivät tule tekijälle kalliiksi tai korvattavaksi. Näitä haitallisia asioita pitäisi verottaa enemmän ja käyttää tuotto asioiden tilan korjaamiseen, mikä kannustaisi siihen, ettei haittoja lähtökohtaisesti aiheutettaisi, tai ainakin ne minimoitaisiin paremmin. Kun haitalliset ulkoisvaikutukset hinnoitellaan oikein, markkinatalous pystyy itsessään ohjaamaan kehitystä kestävämpään suuntaan ilman raskasta sääntelyä.

Suomessa tulee siirtyä universaaliin perustuloon. Mitä pidemmälle teknologia kehittyy, sitä suuremmaksi tehokkuus kasvaa ilman ihmisen jatkuvaa työpanosta. Yhteiskunta on kuitenkin juuri ihmistä varten, ja kaikkien tulee päästä osalliseksi kehityksen hedelmistä. Perustulon avulla voimme tehokkaammin vähentää köyhyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä, se olisi nykyistä yksinkertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa, siinä olisi vähemmän byrokratiaa. Sosiaaliturvan tarkoitus on kannatella ja mahdollistaa, ei kyykyttää ketään. Jos jostain sääntelyä pitää keventää, niin juuri tässä asiassa.

Tietyillä yhteiskunnan ydintoimintojen aloilla, kuten infrastruktuurin (energia, vesihuolto) ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoon liittyvä omistaminen on perusteltua. Yhteiskunnan tulee ehkäistä monopolien syntymistä ja edistää reilua kilpailua. Strategiset omistukset voivat myös tuoda julkiselle sektorille tuloja, jotka vähentävät tarvetta rahoittaa palveluita verotuloilla.

Lappeenranta on kansainvälinen yliopistokaupunki ja tarvitsemme tänne monipuolisia osaajia ympäri maailmaa. Lappeenrannassa ja koko Suomessa tarvitaan lisää työvoimaa muualta väestömme ikääntyessä. Meidän on kohdattava maahanmuuttajat kunnioittavasti ja ottamalla heidät mukaan ylimääräisiä muureja rakentamatta, niin työelämässä kuin muuallakin. Meidän on myös hyvä oppia erilaisista ihmisistä ja kulttuureista ymmärtääksemme maailmaa paremmin. Kotouttaminen tulee toteuttaa kunnolla ja riittävin panostuksin. Lisäksi on tehtävä vahvaa rasismin vastaista työtä.

Poliittisen päätöksenteon tulee voida vastata nykyajan haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja eriarvoistumiseen. Parhaan pohjan päätöksenteolle antaa rationaalinen harkinta ja tutkimustiedon hyödyntäminen. Julkisen vallan tulee olla katsomuksellisesti neutraalia. Jakamattomat ihmisoikeudet, tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat ainakin minulle tärkeitä asioita.

Ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että jokainen saa olla vapaasti oma itsensä ja ilmaista itseään muita vahingoittamatta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kohtaavat edelleen syrjintää, mikä heikentää heidän elämänlaatua. Se on lopulta haitaksi koko yhteiskunnalle. Julkisten instituutioiden on huomioitava vähemmistöt konkreettisesti ja kouluttaa henkilöstöä moninaisuuden kohtaamiseen, huolehtimalla syrjimättömyydestä palveluissa ja kuulemalla sateenkaariyhteisöä päätöksenteossa.

Lapsille ja nuorille tulee asettaa terveet rajat, jotka osoittavat rakastavaista huolenpitoa. Aikuisten on kuitenkin kyettävä perustelemaan, ei vain käskemään. Tottelevaisuuteen ja auktoriteettien yliarvostamisen sijaan on parempi vaalia empatiakykyä, vastuuta ja omaa ajattelua. Muuten nakerramme vähitellen demokratiaa ja altistamme ihmisiä karismaattisten autoritäärien manipuloitaviksi.

Suomen tulee toimia aktiivisesti maailmalla sen puolesta, että muut maat sitoutuisivat kunnianhimoisiin päästövähennyksiin ja meidän on itse näytettävä mallia leikkaamalla päästöjä kunnianhimoisesti. Päästövähennykset tuovat säästöjä mm. energiatehokkuuden parantamisen kautta. Panostaminen vähäpäästöisyyteen voi tuoda myös kotimaisia innovaatioita, jotka parhaassa tapauksessa pääsevät kansainvälisille markkinoille. Ilmastonmuutos tulee kaikkein kalliimmaksi.

Joskus voi olla kokonaisuuden ja pidemmällä aikavälillä tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tuo välitöntä ja selkeästi näkyvää hyötyä Suomelle. Globaali yhteistyö vaatii aina kompromisseja, ja meidän on toki oltava taitavia niissä neuvotteluissa. Osallistumalla, ei eristäytymällä Suomi voi vaikuttaa myös muuhun maailmaan. Pitkällä tähtäimellä koko ihmiskunnan yhteinen etu on myös Suomen etu.

Ympäristön tuhoaminen hävittää pitkällä aikajänteellä myös ihmisten elinoloja, ja sitä kautta se tuhoaa myös taloutta. Nämä kaksi asiaa eivät oikeastaan ole edes ristiriidassa keskenään, sillä materiaalien tehokkaammasta käytöstä ja kierrätyksestä, uusiutuvasta energiasta ja vihreästä teknologiasta on saatavissa kestävää talouskasvua. Kaikki ympäristöä kuluttava toiminta on poissa pitkäjänteisestä kasvusta, ja se johtaa vain romahdukseen tulevaisuudessa.

Demokratia vaatii toimiakseen keskustelua ja kompromisseja, erilaisten ihmisten ja näkökantojen huomioimista. Demokratiaan kuuluu vahvasti myös laillisuusperiaate - sääntöjen tulee olla kaikille samat ja lakeja on noudatettava. Vahvat johtajat vievät helposti kohti autoritääristä hallintoa. Äkkiseltään voisi ajatella, että esim. sivilisaation ekokatastrofilta pelastava, ilmastonmuutosta ja luontokatoa äärimmäisen tehokkaasti torjuva diktaattori olisi tulevaisuuden kannalta turvallisin ratkaisu. Silloin kuitenkin menetettäisiin vapaus vaikuttaa siihen, millä toimin näitä globaaleja ongelmia ratkaistaan, ja tulevatko kaikki ihmiset sekä asiat huomioiduksi.

Turvallisuuden ja yhteiskunnallisen koherenssin vuoksi emme voi päästää alueita eriarvoistumaan ja tyhjenemään liikaa. Tuki on kohdennettava investointimielessä ja alueiden vahvuudet tunnistaen. Kaikkeen rahat eivät kuitenkaan riitä, joten meillä tulisi olla koko Suomen laajuinen pitkän aikajänteen suunnitelma, mitä alueita ja millä tavalla tuetaan. Käytännössä jokaisella alueella tulee varmasti tapahtumaan lisää keskittymistä, jotta riittävän elinvoimaiset keskukset menestyvät.

Riittävän suuret kasvukeskukset toimivat myös alueellisina vetureina. Ne mahdollistavat erikoistuneempia palveluita, osaavan työvoiman saatavuuden ja tehokkaamman resurssien käytön. Keskusten ulkopuolisten alueiden on kuitenkin päästävä nauttimaan hyödyistä tavalla tai toisella.