Emily Strohm

Vantaa-Keravan hyvinvointialueella ei tule keskittää palveluita enempää. Lähipalveluiden karsiminen voi johtaa siihen, että ihmiset hakeutuvat hoitoon liian myöhään – mikä pahentaa tilannetta ja lisää sekä inhimillistä kärsimystä että kustannuksia.

Mielenterveyspalveluiden tarve on suuri ja niillä on suora vaikutus työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin. Suomessa mielenterveyspalvelujen osuus terveydenhuollon kustannuksista on pienempi kuin monissa verrokkimaissa, vaikka tarve kasvaa. Nopea hoitoonpääsy perusterveydenhuollossa on avain vaikuttaviin mielenterveyspalveluihin, mutta tällä hetkellä hoito painottuu liikaa erikoissairaanhoitoon ja kuntoutukseen. Palveluja on lisättävä perustasolla, erityisesti lasten ja nuorten osalta, jotta apua saa oikeaan aikaan ja riittävän varhain.

Pelastuspalvelut ovat keskeinen osa turvallisuutta ja niiden rahoitus on tälläkin hetkellä liian matala. Suomessa pitää voida luottaa, että hätätilanteessa apua on saatavilla. Leikkauksia ei tule kohdistaa sellaisiin sote-palveluihin, jotka vaikeuttavat ihmisten hoitoonpääsyä tai hoidon laatua ja lopulta lisäävät kustannuksia.

Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden vahvistaminen on välttämätöntä, jotta jokainen saa tarvitsemaansa hoitoa ajoissa. Tätä ei kuitenkaan voi tehdä erikoissairaanhoidon kustannuksella. Laadukas hoito varhaisessa vaiheessa perusterveydenhuollossa usein ennaltaehkäisee erikoissairaanhoidon tarvetta, mikä säästää kustannuksia. On tärkeää lisätä erikoistason konsultaatioita perustasolla. Sairaaloiden henkilöstörakenne on kuitenkin erilainen kuin perustason sote-palveluissa, joten henkilöstön siirtäminen ei ole järkevää.

Palvelut tulee järjestää lapsen etu edellä ja huolehtia palvelun jatkuvuudesta. Olennaista on se, että sijoitetuille lapsille löytyy hänen tarpeitaan vastaava palvelu. Lastensuojelun asiakkaat ovat kaikista heikoimmassa asemassa olevia - eikä heillä ole useinkaan mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Nykyinen yksityisen lastensuojelun järjestelmä mahdollistaa valtavat voitot heikommassa asemassa olevien kustannuksella - suoraan verovaroista.

Vanhustenhuollossa ensisijaista on kunnioittaa henkilön omaa toivetta ja varmistaa tarpeen mukainen ja turvallinen hoito. Ikääntyneiden ihmisten hoito ja hoiva tulee järjestää palvelutarpeen perusteella.

Kolmannes hyvinvointialueiden työntekijöistä on eläköitymässä seuraavan hieman vajaan kymmenen vuoden aikana. Henkilöstöpulaan on vastattava ensisijaisesti alan veto- ja pitovoimaa parantamalla. Olen avoin kansainvälisten osaajien käytölle hyvinvointialueellani. Henkilökuntaa ei kuitenkaan tule houkutella ulkomailta säästöjä tai niukempia työehtoja tavoitellen. Kaiken henkilökunnan saatavuutta, pysyvyyttä ja jaksamista edistetään paremmalla työnantajapolitiikalla - ja kyllä, myös paremmalla palkkauksella.

Hyvinvointialueet ovat suhteellisen uusi rakenne - ja juuri nyt alueille tulee ennen kaikkea taata työrauha. Suomen kaupungistuessa ja pitkää aikaväliä tarkastellen alueiden yhdistymisiä ei kuitenkaan tule sulkea pois.

Hyvinvointialueiden tehtävä on varmistaa, että kansalaisille tarjotaan riittävät ja laadukkaat lakisääteiset palvelut, jotka vastaavat heidän tarpeitaan. Valitettavasti Orpon hallituksen asettamat mittavat sopeutuspaineet ja tiukka aikataulu ovat lisänneet hyvinvointialueiden talousvaikeuksia. Hallituksen tulisi lykätä hyvinvointialueiden alijäämien kattamisvelvoitetta, jotta alueilla on mahdollisuus kehittää toimintaansa ja uudistaa palvelujaan ilman kohtuuttomia taloudellisia rajoitteita. On tärkeää, että hyvinvointialueiden taloudet saadaan tasapainoon ja että kustannusvaikuttavat toimintatavat löytyvät, jotta palvelut voivat jatkossakin vastata kansalaisten tarpeisiin. Tämä vaatii kuitenkin hieman enemmän aikaa, jotta se voidaan toteuttaa hyvin.

Verotuksen tuominen hyvinvointialueiden tasolle ei ole tässä vaiheessa ajankohtaista – ensisijaisesti alueille on annettava työrauha kehittyä ja järjestää palvelut tehokkaasti.

Hoitoon hakeutumisen ei pitäisi koskaan riippua ihmisen taloudellisesta tilanteesta. Hoitamatta jättäminen tulee usein sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliimmaksi kuin ajoissa annettu hoito. Erityisesti vähävaraisille ja monisairaille asiakasmaksut voivat muodostua kohtuuttomaksi taakaksi ja liian moni päätyy velkaantumaan terveydenhuoltokulujen vuoksi. Palveluiden on oltava saavutettavia kaikille ja maksujen on oltava kohtuullisia, jotta kukaan ei joudu valitsemaan terveytensä ja taloudellisen selviytymisensä välillä.

Käyttöhuoneiden hyödyistä on paljon puoltavaa tutkimustietoa ja onnistuneita käytännön kokemuksia monista Euroopan maista. Fakta on se, että tällä hetkellä huumeita käytetään joka tapauksessa julkisilla paikoilla. Pahimmillaan lasten leikkipuistoissa. Käyttöhuoneiden avulla käyttäjille tarjotaan kontakti päihdehuoltoon ja mahdollisuus hakeutua vieroitukseen. On siis tärkeä varmistaa, että päihdepalvelut toimivat ja käyttöhuoneiden ympäristössä tapahtuva huumekauppa voidaan ehkäistä.

Leikkaukset perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin vain lisäävät HUSin kuormitusta entisestään. Jos perustason palveluihin ei pääse silloin kun niitä tarvitsee tai esim. masennukseen ei reagoida varhaisessa vaiheessa on hyvin todennäköistä että ongelmat kasaantuvat ja vaaditaan kalliimpia hoitomuotoja.

Ajatus maksuttomien kuukautistuotteiden jakamisesta vähävaraisille on hyvä, mutta rajaisin tuotteiden jakamisen kouluihin.

Sosiaalityöntekijöiden saatavuuteen, pysyvyyteen ja hyvinvointiin pitää vaikuttaa ensisijaisesti paremmalla työnantajapolitiikalla eli palkkatasolla, johtamisella sekä jaksamiseen panostamisella.

Lyhytnäköiset leikkaukset palveluihin eivät yleensä tuota kestäviä säästöjä - usein ne johtavat ainoastaan ongelmien kasautumiseen sekä kustannusten nousuun pidemmällä aikavälillä.

Uskon, että hyvinvointivaltion keskeisimpiä tehtäviä on tasata erilaisista taustoista tulevien ihmisten mahdollisuuksia elämässä. On tärkeää, että työelämä kannustaa osaamisen kehittämiseen ja että työntekijän ammattitaidon karttuminen näkyy myös palkkauksessa. Suuret tulo- ja hyvinvointierot eivät kuitenkaan lisää mahdollisuuksien tasa-arvoa, eivätkä ole sellaisenaan tavoiteltavia. Itse olen pikemminkin huolissani Orpon hallituksen leikkausten ja epäoikeudenmukaisen veropolitiikan aiheuttamasta hyvinvointi- ja tuloerojen kasvusta.

Uskon säänneltyyn, reiluun markkinatalouteen jossa päätöksentekoon voivat vaikuttaa myös muut arvot kuin puhdas voitontavoittelu. Ihmisten hyvinvointi ja ympäristön suojelu ovat tavoitteina yhtä tärkeitä kuin talouskasvu.

Erityisesti Orpon hallituksen julmat leikkaukset lapsiperheiden ja pienituloisten toimeentuloon yhdistettynä yli 14 000 euroa kuukaudessa tienaaville painotettuihin tuloveronalennuksiin ovat tehneet pienituloisten elämästä suomessa erittäin vaikeaa. Vantaan tulee toimia tätä epäoikeudenmukaista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa kaventavaa politiikkaa vastaan, ei korostaa sen vaikutuksia omilla päätöksillään.

Julkiselle omistukselle on monipuolisessa talous- ja elinkeinorakenteessa paikkansa. Julkisen tulee toimia ja omistaa yksityistä toimintaa erityisesti siellä, missä markkinat eivät tuo lisäarvoa, kuten kriittisessä infrastruktuurissa.

Monikulttuurisuus ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset ovat Suomelle suuri rikkaus. Samalla meidän on avoimesti pidettävä kiinni meille suomalaisille tärkeistä arvoista: sukupuolten tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, läpinäkyvyydestä, avoimuudesta ja oikeusvaltioperiaatteesta.

Poliittisen päätöksenteon tulee perustua arvoihin, mutta en itse näe syitä perustaa sitä suoraan minkään yksittäisen uskontokunnan ajatteluun. Itselleni keskeisimpiä arvoja ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja vapaus.

Kaikessa päätöksenteossa on tätä päivää ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus, erilaiset perhemuodot ja elämäntilanteet. Jokaisella tulee olla mahdollisuus elää, rakastaa ja perustaa perhe haluamallaan tavalla, yhteiskunnan siihen puuttumatta.

Lapsille on tärkeää opettaa yhteisiä jaettuja arvoja, mutta en usko auktoriteettien tai tottelevaisuuden olevan itseisarvoisesti tärkeimpiä arvoja. Lasta tulee kasvattaa rakastaen, ymmärtäen ja hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden - poliittisten päättäjien tehtävänä on hyvän elämän ja perheiden vapaiden valintojen mahdollistaminen, ei auktoriteettien tai kovien arvojen asettaminen ulkopuolelta käsin.

Suomen tulee tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa kaikissa tapauksissa, huolimatta muiden maiden toimista. Vähähiilisyys ja kestävät valinnat tulee nostaa myös Vantaan päätöksenteon keskiöön.

Suomen turvallisuuden takaaminen kaikissa olosuhteissa on poliitikkojen tärkeimpiä tehtäviä. Sen nojalla ei kuitenkaan tule joustaa meille tärkeistä arvoista - yhdenvertaisuudesta, oikeusvaltiosta ja yksilönvapaudesta.

Nämä asiat eivät yleensä sulje toisiaan pois. Viime vuosina suurimmat investoinnit Suomessa ovat kohdistuneet vihreään siirtymään. Uskon, että sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen kestävyys ovat poliittisessa päätöksenteossa saman arvoisia tavoitteita. Se tarkoittaa myös sitä, ettei talouskasvua tule itseisarvoisesti asettaa esimerkiksi luontoarvojen edelle.

Suomalainen poliittinen järjestelmä ja demokratia perustuvat toimivaan oikeusvaltioon, läpinäkyvyyteen ja luottamukseen - niin tulee olla jatkossakin. Hyvän johtajan ei tarvitse poiketa näistä arvoista.

Myös kasvukeskusten ulkopuolella tulee olla hyvä asua ja elää niin halutessaan. Esimerkiksi koko elämänsä pienemmillä paikkakunnilla asuneiden ikäihmisten tulisi voida elää haja-asutusalueissa myös vanhetessaan ilman pakkomuuttoa kaupunkiin.

Kaupungistuminen on globaali kehityskulku, joka Suomessakin kaikella todennäköisyydellä jatkuu. Kaupungistumisen jatkuessa päättäjien tulee kiinnittää erityistä huomiota asumisen hinnan pitämiseen kohtuullisena, palveluiden - erityisesti päiväkotien ja koulujen - rakentamiseen uusille asuinalueille sekä toimivien joukkoliikenneyhteyksien järjestämiseen.