Janette Bergstén

Palveluiden saavutettavuus ja hoitoon pääsyn sujuvuus ovat keskeisiä tavoitteita, joita ei aina saavuteta keskittämällä palveluita. Lähipalveluiden säilyttäminen tukee erityisesti ikääntyneiden, liikuntarajoitteisten ja autottomien mahdollisuuksia saada hoitoa ilman kohtuuttoman pitkiä matkoja. Lisäksi hoidon jatkuvuus on tärkeää – tutut lääkärit ja hoitajat voivat parantaa hoidon laatua ja vähentää tarpeetonta byrokratiaa. Keskitetyt yksiköt saattavat ruuhkautua, mikä voi johtaa pidempiin jonotusaikoihin. Palveluiden kehittämisessä on tärkeää hyödyntää myös digiratkaisuja ja monipuolisia tuotantotapoja. Lähiterveysasemien toimintaa voidaan tehostaa etävastaanottojen ja joustavien palvelumallien avulla, jolloin saavutetaan sekä kustannustehokkuutta että parempaa palvelua kansalaisille.

Mielenterveyspalveluiden parantaminen on tärkeää, sillä ennaltaehkäisevä ja oikea-aikainen hoito vähentää inhimillistä kärsimystä ja pitkän aikavälin kustannuksia. Varhainen puuttuminen ja matalan kynnyksen palvelut voivat estää ongelmien syvenemistä, vähentää sairauspoissaoloja työikäisten keskuudessa ja lisätä työkykyä. Hyvin toimivat mielenterveyspalvelut tukevat koko terveydenhuoltojärjestelmän kestävyyttä, sillä hoitamattomat mielenterveysongelmat kuormittavat perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa. Panostamalla näihin palveluihin voidaan vähentää raskaampien ja kalliimpien hoitomuotojen tarvetta tulevaisuudessa.

Pelastustoimi on keskeinen osa turvallisuutta ja varautumista. Hätätilanteissa, kuten tulipaloissa, onnettomuuksissa ja ensihoitotehtävissä, nopeat ja laadukkaat pelastuspalvelut voivat pelastaa ihmishenkiä ja vähentää omaisuusvahinkoja. Pelastustoimen riittävä rahoitus ei ole vastakkainasettelu sote-palveluiden kanssa, vaan osa kokonaisuutta, jossa varmistetaan kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Esimerkiksi ensihoito on tiiviissä yhteydessä terveyspalveluihin, ja resurssien riittävyys voi vaikuttaa suoraan hoitoon pääsyn nopeuteen. Tehokas resurssien käyttö ja palveluiden kehittäminen voivat auttaa varmistamaan sekä pelastustoimen että sote-palveluiden kestävän rahoituksen ilman, että kumpikaan kärsii kohtuuttomasti.

Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden vahvistaminen voi vähentää erikoissairaanhoidon kuormitusta ja kuluja pitkällä aikavälillä. Kun hoitoon pääsee ajoissa, voidaan ehkäistä sairauksien pahenemista ja vähentää päivystysten ja sairaaloiden kuormitusta. Rahoituksen ja henkilöstön kohdentamista on tehtävä hallitusti ja vaikuttavuuteen perustuen. Sairaalapalvelut ovat edelleen välttämättömiä, mutta niiden kuormitusta voidaan keventää panostamalla ennaltaehkäisevään ja varhaisempaan hoitoon peruspalveluissa.

Lastensuojelun tärkein tavoite on tarjota sijoitetuille lapsille laadukasta, turvallista ja yksilöllistä hoitoa. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on roolinsa tässä kokonaisuudessa, ja ratkaisuja tulisi arvioida palvelun laadun, vaikuttavuuden ja resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta. Julkisen puolen vahvistaminen voi parantaa valvontaa ja yhtenäisyyttä, mutta yritykset voivat tuoda joustavuutta ja erikoistunutta osaamista. Olennaista on varmistaa, että palvelut ovat lapsen edun mukaisia ja toimivat saumattomasti yhteistyössä muiden tukipalveluiden kanssa.

Kotihoito ja yhteisöllinen asuminen voivat olla hyviä ratkaisuja monille ikäihmisille, mutta ne eivät aina vastaa riittävästi esim. muistisairaiden ja paljon hoivaa tarvitsevien tarpeisiin. Ympärivuorokautinen hoiva on välttämätöntä niille, joiden toimintakyky on heikentynyt niin, että turvallinen arki ei enää onnistu kotona tai kevyemmissä asumismuodoissa. On tärkeää että ikäihmiset saavat asua kotona niin kauan kun se on heidän edun mukaista ja turvallista. Palveluiden kehittämisessä on tärkeää panostaa yksilöllisiin ratkaisuihin, joissa huomioidaan iäkkäiden erilaiset tarpeet ja turvataan riittävät resurssit oikeanlaiseen hoivaan.

Ulkomaisten hoitajien tuloa Suomeen voi helpottaa tietyissä tilanteissa työvoimapulan lievittämiseksi, mutta on tärkeää varmistaa, että heidän kielitaitonsa on riittävä erityisesti terveydenhuollossa, jotta potilasturvallisuus ei vaarannu. Suomen kielen taito on keskeinen osa hoitotyötä, sillä se takaa ymmärryksen niin lääkärin määräyksistä, potilaan tarpeista ja kommunikoinnin sujuvuuden. Vaikka ulkomaisten työntekijöiden rekrytointi voi olla yksi ratkaisu, tulee samalla varmistaa, että heidän koulutuksensa ja työhön valmiutensa täyttävät suomalaiset laatuvaatimukset. Kansainvälisen rekrytoinnin lisäksi on tärkeää panostaa suomalaisen työvoiman koulutukseen ja työolojen parantamiseen, jotta terveydenhuollon henkilöstön riittävyys turvataan pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden määrän vähentäminen voi edistää tehokkuutta ja sujuvampaa palveluiden järjestämistä. Liian monien alueiden hallinta voi johtaa byrokratian kasvuun, resurssien hajautumiseen ja hankaluuksiin koordinoida palveluita. Alueiden yhdistäminen voi parantaa päätöksentekoa, lisätä resurssien kohdentamisen tarkkuutta ja luoda kustannustehokkaampia toimintamalleja. Samalla on kuitenkin tärkeää, että palveluiden saavutettavuus ja laatu eivät heikkene. Yhdistämisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että alueet pystyvät tarjoamaan yksilöllisiä palveluja eri väestöryhmille ja säilyttämään tarvittavan työvoiman ja osaamisen erityisesti vaativissa palveluissa, kuten terveydenhuollossa.

Hyvinvointialueiden tehtävien tarkastelu ja karsiminen voivat olla järkeviä joiltain osin, jotta varat ja resurssit kohdentuvat tehokkaammin kaikkein tärkeimpiin ja kiireellisimpiin palveluihin. On tärkeää, että peruspalvelut, kuten kiireellinen terveydenhuolto, vanhustenhuolto ja mielenterveyspalvelut, saavat riittävästi resursseja, jotta ne toimivat laadukkaasti ja saavutettavasti kaikille. Samalla kuitenkin on huolehdittava siitä, että palveluja ei leikata liikaa, sillä väestön tarpeet ovat moninaiset ja muuttuvat. Priorisoinnissa on tärkeää varmistaa, että myös vähemmän kiireelliset mutta silti tärkeät palvelut, kuten ennaltaehkäisevät toimet ja tuki, saavat tarvittavan rahoituksen.

Hyvinvointialueiden verotusoikeuden antaminen ei ole tehokkain tapa turvata palveluiden rahoitusta. Verotusoikeus lisäisi kansalaisten verorasitusta, mikä voisi johtaa alueellisiin eroihin ja epätasa-arvoon palveluissa. On tärkeää, että verotulojen kerääminen pysyy valtakunnallisella tasolla, jotta turvataan tasapuoliset ja oikeudenmukaiset palvelut kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Rahoituksen sijaan painopisteen tulisi olla hyvinvointialueiden resurssien tehokkaassa käytössä ja palvelujen järjestämisessä kustannustehokkaasti. Lisäksi, väestön tarpeet ja palvelut voidaan parhaiten rahoittaa keskitetysti, jolloin vältetään verotuksen epäyhtenäisyys ja turvataan koko maan tasapainoinen kehitys.

Terveyskeskusmaksut ovat myös keino varmistaa, että palveluja käytetään tarkoituksenmukaisesti eikä aiheuteta tarpeetonta kuormitusta terveydenhuoltojärjestelmälle. Haavoittuvimmilla ryhmillä tulee kuitenkin olla mahdollisuus hoitoon ilman taloudellista estettä. Huomiona LUVN alueella sairaanhoitajan vastaanotto perusterveydenhuollossa on maksuton, lääkärin vastaanoton maksu peritään kolmen ensimmäisen käynnin osalta, huomioiden että käyntimaksua ei peritä, jos lääkärikäynnin aiheena on pelkästään terveysneuvonta tai terveystarkastus. Alle 18-vuotiaille ja tietyiltä erityisryhmiltä maksua ei peritä. Terveyskeskusmaksujen tulee pysyä kohtuullisina, jotta kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa.

Huumeiden käyttöhuoneiden käyttöönotto voi tuoda terveysriskejä hallitsevia etuja, kuten vähentää yliannostuksia ja infektiotautien leviämistä. Kuitenkin on tärkeää, että huumeiden käytön ehkäisy ja hoitopolut pysyvät etusijalla. Käyttöhuoneiden sijaan tulee ensisijaisesti panostaa huumeiden käytön ennaltaehkäisyyn, varhaisempaan puuttumiseen ja tehokkaisiin hoito- ja kuntoutusohjelmiin.

HUSin rahoituksen lisääminen ei saisi tapahtua perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kustannuksella. On tärkeää, että kaikki osa-alueet, kuten perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut, saavat riittävästi rahoitusta. Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen vahvistaminen on olennaista, koska niiden avulla voidaan ennaltaehkäistä vakavampia terveysongelmia ja vähentää erikoissairaanhoidon kuormitusta. HUSin rahoitus on myös tärkeää, mutta tasapainoisen ja kestävän rahoituksen varmistamiseksi kaikki alueen palvelut on otettava huomioon kokonaisuutena. On tärkeää, että resurssit kohdennetaan tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti niin, että kaikkien palveluiden laatu ja saatavuus säilyvät hyvänä.

Hammashuollon palveluseteleiden vähentäminen on perusteltua, kun alueelle on tulossa lisää omaa kapasiteettia, jolloin palvelujen saatavuus ja laatu voivat parantua. Tämä voi myös edistää kustannustehokkuutta ja varmistaa, että palvelut voidaan tarjota alueen asukkaille helpommin ja nopeammin. Kuitenkin on tärkeää varmistaa, että kaikki kansalaiset, erityisesti haavoittuvat ryhmät, saavat edelleen tarvitsemansa hoidon ilman pitkiä odotusaikoja. Jatkuva kehittäminen ja joustavien ratkaisujen tarjoaminen, kuten palvelusetelit, voivat olla hyviä välineitä turvata eri väestöryhmien tarpeet ja varmistaa, että hammashuolto on helposti saavutettavissa kaikille. Jos omalla kapasiteetilla pystytään takaamaan hyvä palvelu ja saatavuus, se voi olla oikea suunta.

Vaikka kuukautistuotteiden maksuttomuus alle 25-vuotiaille voisi tukea nuorten hyvinvointia, erityisesti taloudellisessa niukkuudessa elävien nuorten osalta, on tärkeää arvioida, kuinka tällainen toimenpide voidaan toteuttaa kestävästi ja tehokkaasti. Julkiset varat tulee käyttää harkiten, ja prioriteettina tulisi olla terveydenhuolto ja muut elintärkeät palvelut.

Kuntatalouden kestävyys on tärkeää, mutta veronkorotukset voivat heikentää asukkaiden taloudellista tilannetta, erityisesti silloin, kun talous on jo haasteellinen. Sen sijaan, että turvautuisi veronkorotuksiin, on tärkeää löytää keinoja tehostaa toimintaa, parantaa kustannustehokkuutta ja kehittää palveluja siten, että ne pysyvät laadukkaina, mutta eivät kuormita liikaa kuntataloutta. Vastuullinen taloudenpito ja palveluiden priorisointi ovat tärkeitä, ja niiden avulla voidaan varmistaa, että kunta pystyy tarjoamaan peruspalvelut ilman ylimääräistä verorasitusta asukkaille. Sosiaalietuuksien ja julkisten palveluiden leikkaaminen on aina viimeinen vaihtoehto. Kunnan talouden tasapainottaminen on tehtävä vastuullisesti ja kestävästi.

Tuloerot voivat olla hyväksyttäviä, jos ne perustuvat yksilön lahjakkuuteen, ahkeruuteen ja ansioihin. Tämä on tärkeää, koska se kannustaa ihmisiä tekemään töitä ja kehittämään itseään, mikä voi puolestaan edistää yhteiskunnan ja talouden hyvinvointia. On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia, mutta myös palkitsee ne, jotka panostavat omaan kehitykseensä, tekevät kovasti töitä ja onnistuvat saavuttamaan hyviä tuloksia. Samalla kuitenkin on huolehdittava siitä, että sosiaalinen tasa-arvo ja hyvinvointi säilyvät. Tuloerot eivät saisi kuitenkaan kasvaa niin suuriksi, että ne luovat esteitä yhteiskunnan yhteenkuuluvuudelle. Kaikkien tulisi voida elää kunnollista elämää ja saada peruspalvelut, mutta menestykseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen on tärkeää tarjota kannustimia.

Markkinoiden vapaa toiminta on usein tehokkain tapa edistää talouskasvua ja hyvinvointia, sillä kilpailu luo innovaatioita ja parantaa palveluiden ja tuotteiden laatua. Liiallinen valtion puuttuminen voi puolestaan haitata tätä kehitystä, koska se voi lisätä byrokratiaa ja rajoittaa markkinoiden luonteen mukaista joustavuutta. Sen sijaan on tärkeää, että valtiolla on tasapainoinen rooli, jossa turvataan peruspalvelut ja huolehditaan yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista jäsenistä. On myös tärkeää varmistaa, että markkinoiden toiminta on reilua ja läpinäkyvää, mutta puuttumisen tulisi olla harkittua ja keskittyä oikeudenmukaisiin sääntöihin eikä hallita kaikkea taloudellista toimintaa.

Sosiaaliturva on tärkeä turvaverkko, joka takaa ihmisille toimeentuloa vaikeuksien keskellä, mutta järjestelmän on oltava sellainen, että se kannustaa myös työntekoon ja aktiivisuuteen. Liian helpolla pääsy sosiaaliturvaan ilman velvollisuutta etsiä töitä tai osallistua yhteiskunnan toimintaan voi heikentää yksilöiden motivaatiota ja yhteiskunnan yleistä hyvinvointia. On tärkeää, että sosiaaliturva toimii tasapainoisesti siten, että se tukee niitä, jotka ovat oikeasti avun tarpeessa, mutta myös kannustaa ihmisiä pyrkimään itsenäisyyteen ja työllistymiseen. Tämä edellyttää järjestelmän kehittämistä niin, että se ei jää vain passiiviseksi tukimuodoksi, vaan tuo esiin mahdollisuuksia, joilla ihmiset voivat parantaa omaa asemaansa ja samalla lisätä yhteiskunnan elinvoimaisuutta.

Valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa ei tulisi vähentää liikaa, sillä julkinen omistus voi tarjota vakautta ja edistää yhteiskunnan tarpeiden huomioimista talouden eri osa-alueilla. Julkinen omistajuus voi mahdollistaa esimerkiksi tärkeiden palveluiden tuottamisen ja infrastruktuurihankkeiden toteuttamisen ilman liiallista markkinoiden heiluntaa. Erityisesti kunnallisessa omistuksessa voi olla etuja silloin, kun halutaan varmistaa, että palvelut ja toiminnot ovat laadukkaita, saavutettavissa ja eivät jää pelkästään markkinoiden varaan. Kunnan omistamat yritykset voivat toimia pitkällä aikavälillä yhteiskunnan hyväksi, tuoden myös työllisyyttä ja elinvoimaa paikalliseen talouteen.

Suomen muuttuminen monikulttuurisemmaksi ja monimuotoisemmaksi tuo mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia.Erilaiset kulttuurit ja taustat rikastuttavat yhteiskuntaamme ja tuovat uusia näkökulmia, mutta samalla on tärkeää varmistaa, että kaikki kansalaiset voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Monikulttuurisuus voi tuoda mukanaan myös haasteita integraatiossa, koulutuksessa ja työllistymisessä, joten yhteiskunnan on varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan ja että palvelut ovat saavutettavia ja tukevat eri ryhmien hyvinvointia. Monimuotoisuus voi kuitenkin myös tuoda mukanaan innovaatioita, uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja kulttuurista rikkautta, joka tekee Suomesta entistä monipuolisemman ja avoimemman maan.

Kristilliset arvot voivat olla monille henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta poliittisessa päätöksenteossa on tärkeää huomioida koko yhteiskunnan monimuotoisuus ja erilaiset arvot. Vaikka kristilliset arvot voivat tarjota hyvän pohjan monille, päätöksenteossa tulee olla avointa kaikille kansalaisille ja varmistaa, että päätökset perustuvat laajempaan oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Vastuullisessa ja kestävässä päätöksenteossa otetaan huomioon kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeet ja oikeudet, eikä se perustu vain yhteen arvopohjaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Hyvä kasvatus perustuu kunnioitukseen sekä vanhempia että yhteiskunnallisia sääntöjä kohtaan. Lapselle on tärkeää oppia vastuullisuutta, itsenäisyyttä ja kykyä tehdä oikeita valintoja, mutta myös ymmärtää, että on tärkeää kunnioittaa muita ja yhteiskunnan sääntöjä. Samalla on kuitenkin tärkeää, että lasten kasvatuksessa huomioidaan myös heidän itsenäinen ajattelu ja kyky kyseenalaistaa. Tavoitteena ei ole pelkästään totella, vaan ymmärtää ja kehittää yhteisiä sääntöjä, jotka tukevat yhteiskunnan hyvinvointia ja tasa-arvoa. Vastuullinen päätöksenteko ja yhteisön hyvä kehittäminen vaativat myös lasten ja nuorten itsenäisyyden tukemista ja niiden tukemista, että he voivat toimia yhteiskunnassa itsevarmasti ja arvostavasti.

Suomen tulisi vähentää omia päästöjään. Meillä on vastuu ympäristöstämme ja tulevista sukupolvista, ja omilla toimillamme voimme näyttää esimerkkiä muille maille. Suomen panostaminen vihreään siirtymään voi samalla avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää innovaatioita, mikä tukee talouskasvua. On kuitenkin tärkeää huomioida, että päästövähennykset tulee toteuttaa taloudellisesti kestävästi, jotta ne eivät rasita liikaa kansalaisten arkea tai vaaranna hyvinvointivaltiomme rahoitusta.

Suomen ja suomalaisten etu on tärkeä, sillä politiikan tulee palvella kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Suomen talouden, työpaikkojen ja turvallisuuden kehittäminen on keskeistä, jotta voimme tarjota tuleville sukupolville mahdollisuuksia hyvään elämään. Tämä tarkoittaa myös vastuullista taloudenpitoa, joka ei aseta kansalaisten elinolosuhteita vaarantaviin tilanteisiin, vaan varmistaa kestävämmän tulevaisuuden. Politiikassa on myös tärkeää pitää huolta siitä, että päätökset eivät heikennä suomalaisten kilpailukykyä kansainvälisessä ympäristössä, vaan tukevat oman yhteiskunnan kehittämistä.

Ympäristömme on äärimmäisen tärkeä, sillä terve ja elinkelpoinen ympäristö on perusta kaikelle elämälle ja hyvinvoinnille.On kuitenkin tärkeää, että ympäristön suojelu ei saa estää talouden kasvua ja työpaikkojen luomista, sillä taloudellinen vakaus on avainasemassa elinolosuhteiden parantamisessa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Kun ympäristönsuojelu ja talouskasvu ovat ristiriidassa, on löydettävä kestävä tasapaino. Tämä voi tarkoittaa investointeja uusiin, ympäristöystävällisiin teknologioihin ja innovaatioihin, jotka voivat luoda uusia työpaikkoja ja samalla vähentää ympäristökuormitusta. Tällöin ei tarvitse valita joko talouskasvun tai ympäristönsuojelun välillä, vaan voidaan yhdistää molemmat tavoitteet.

Vahvan johtajan rooli on tärkeä, mutta hänen toiminnassaan tulee aina noudattaa lakeja ja periaatteita, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden ja demokratian. Suomi on rakennettu oikeusvaltion periaatteelle, jossa jokaisen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat selkeät ja tasavertaiset. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tarvittaisi päättäväistä ja vastuullista johtamista, mutta kaikki päätökset on tehtävä läpinäkyvästi ja perustuslain sekä muiden lakien puitteissa. Vahva johtajuus on tärkeää silloin, kun se edistää yhteiskunnan hyvinvointia ja taloudellista kestävyyttä. Johtajan tulee kuitenkin olla esimerkkinä siitä, miten sääntöjä ja periaatteita noudattamalla voidaan luoda parempi tulevaisuus koko kansalle.

On tärkeää, että kaikki alueet saavat mahdollisuuden kehittyä ja tarjota asukkailleen peruspalvelut. Kuitenkin resurssien käyttöä ja julkista rahaa tulisi kohdentaa niin, että se tukee kestävää kehitystä ja elinvoimaisia yhteisöjä. Jos asutuksen ylläpitäminen jollain alueella käy kohtuuttoman kalliiksi ja taloudellisesti haastavaksi, tulee miettiä muita vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotka vievät voimavaroja sinne, missä niitä tarvitaan eniten. On myös tärkeää, että huomioimme, miten alueiden väestönkehitys ja elinvoimaisuus voivat olla vuorovaikutuksessa työmarkkinoiden ja liiketoiminnan kanssa. Avoin ja innovatiivinen lähestymistapa aluekehityksessä voi luoda elinvoimaisempia alueita, jotka eivät ole riippuvaisia pelkästään valtion tuista.

Suomen kaupungistuminen voi tarjota monia etuja, kuten paremman työpaikkojen saatavuuden ja palvelut, mutta se ei ole kaikille ihmisille paras vaihtoehto. On tärkeää, että myös maaseutu- ja pienemmät alueet pysyvät elinvoimaisina ja houkuttelevina asuinpaikkoina. Kaupungistumisen edetessä on huolehdittava siitä, että alueiden väliset erot eivät kasva liian suuriksi, ja että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus elää laadukasta elämää asuinpaikasta riippumatta. Pienemmille alueille on myös tärkeää tukea yritystoimintaa ja elinvoimaa, jotta asukkaiden ei tarvitse muuttaa isoihin kaupunkeihin saadakseen parempia elinmahdollisuuksia. Tavoitteena tulisi olla tasapaino eri alueiden kehittämisessä ja huolehtia siitä, että resurssit ja mahdollisuudet jakautuvat oikeudenmukaisesti ympäri maata.