Janette Bergstén

Lapsi tai nuori ei tarvitse puhelinta välitunnilla, sillä välitunnit ovat tärkeä tauko koulupäivän aikana, jolloin oppilaiden tulisi liikkua, leikkiä ja olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Liiallinen puhelimen käyttö voi vähentää sosiaalisia taitoja ja estää lasten ja nuorten luonnollista vuorovaikutusta, joka on keskeistä hyvinvoinnille ja kehitykselle. Lisäksi liikkuminen edistää keskittymiskykyä ja oppimista, kun taas puhelimen jatkuva käyttö voi ylläpitää passiivisuutta ja jopa lisätä stressiä. Välitunnit ovat myös hetkiä, jolloin oppilaat voivat irrottautua ruuduilta, mikä tukee henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ruutuajan rajoittaminen välitunneilla ei tarkoita yhteydenpidon estämistä, vaan koulupäivän aikana keskitytään koulutyöhön ja sosiaaliseen yhdessäoloon.

Palkka on yksi tekijä varhaiskasvatuksen työntekijöiden houkuttelemisessa, mutta ei ainoa ratkaisu. Työhyvinvointi, johtaminen, työolot, resurssit ja urakehitysmahdollisuudet vaikuttavat merkittävästi alan vetovoimaan. Pelkkä palkankorotus ei yksin ratkaise henkilöstöpulaa, jos työolosuhteet ovat kuormittavat tai työntekijät kokevat, ettei heidän työtään arvosteta. Kunnan tulee panostaa kilpailukykyiseen palkkaukseen, mutta samalla kehittää työhyvinvointia, tarjota koulutusmahdollisuuksia ja huolehtia riittävästä henkilöstömitoituksesta. Näin varhaiskasvatuksen ammattilaiset saadaan sitoutettua työhönsä pitkällä aikavälillä ja houkuteltua uusia työntekijöitä kuntaan.

Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrää on tärkeää lisätä tarpeen mukaan, mutta ensisijaisesti ilman kuntaveron korotusta. Kunnan taloutta on hoidettava vastuullisesti, ja rahoitusta tulee ensisijaisesti etsiä budjetin sisältä esimerkiksi resurssien tehokkaammalla kohdentamisella ja priorisoinnilla. Taloudellisesti kestävä ratkaisu on myös panostaa ennaltaehkäiseviin toimiin, jotka voivat vähentää raskaampien tukitoimien tarvetta pitkällä aikavälillä.

Kunnan talouden on oltava tasapainossa, ja peruspalveluiden, kuten koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä infrastruktuurin, turvaaminen on etusijalla. Kulttuuri on tärkeä osa elinvoimaista kuntaa, mutta heikossa taloustilanteessa tukea voidaan tarkastella kriittisesti ja kohdentaa tehokkaammin. Ratkaisu ei kuitenkaan ole kulttuurista luopuminen, vaan esimerkiksi uusien rahoitusmallien, kumppanuuksien ja hankerahoituksen hyödyntäminen.

Lähikirjastot ovat keskeinen osa kunnan peruspalveluita, tarjoten asukkaille pääsyn tietoon, kulttuuriin ja oppimismahdollisuuksiin. Kirjastot edistävät lukutaitoa, elinikäistä oppimista ja yhteisöllisyyttä, mikä tukee kuntalaisten hyvinvointia ja sivistystä. Vaikka kunnassa etsitään säästökohteita, lähikirjastojen rahoituksen säilyttäminen nykytasolla on perusteltua, sillä ne ovat olennainen osa toimivaa ja elinvoimaista yhteisöä. Leikkaukset kirjastojen rahoitukseen voisivat heikentää näitä palveluita ja siten vaikuttaa kielteisesti kuntalaisten arkeen.

Kunnan taloutta on hoidettava vastuullisesti ilman veronkorotuksia, sillä korkea verotus heikentää kunnan elinvoimaa ja kilpailukykyä. Kestävä taloudenpito perustuu ensisijaisesti menojen hallintaan, tehokkaisiin palveluihin ja järkeviin investointeihin, ei veroprosentin nostamiseen. Mahdolliset menojen kasvattamistarpeet on ratkaistava ensisijaisesti rakenteellisten uudistusten ja tehokkuuden lisäämisen kautta, ei verorasitusta lisäämällä.

Vihreän siirtymän investoinnit voivat tuoda kunnalle työpaikkoja, elinvoimaa ja uusia yrityksiä, mikä vahvistaa paikallistaloutta. On tärkeää mahdollistaa kestävä kasvu ja houkutella ympäristöystävällisiä yrityksiä, jotka tukevat taloudellista kehitystä ilman tarpeetonta ympäristökuormitusta. Vihdissä on hyvä sijainti ja hyvät liikenneyhteydet, mikä tekee kunnasta houkuttelevan kohteen vähäpäästöisille investoinneille. Samalla on kuitenkin varmistettava, että hankkeet sopivat kunnan maisemaan, luontoon ja asukkaiden tarpeisiin. Ympäristöystävälliset ratkaisut voivat myös tukea kunnan omavaraisuutta ja energiatehokkuutta, mutta päätöksenteon tulee perustua huolelliseen harkintaan.

Olen samaa mieltä siitä, että asuinalueiden eriytyminen ei ole toivottavaa. Liiallinen eriytyminen voi luoda epäyhtenäisyyttä ja heikentää yhteisön yhteisöllisyyttä, jolloin asukkaiden väliset eriarvoisuudet voivat kasvaa. Vihti on houkutteleva paikka asua, mutta on tärkeää, että kunta edistää asuinalueiden monimuotoisuutta ja huolehtii siitä, että asukkaita ei eriytetä taloudellisten tai kulttuuristen erojen vuoksi. Tällä tavalla pystymme luomaan hyvinvoivan ja yhteisöllisen ympäristön, jossa eri taustoista tulevat asukkaat voivat elää rinnakkain ja osallistua aktiivisesti kunnan kehittämiseen. Vihdin kehittämisessä tulee huomioida sekä keskusalueiden että kylien tarpeet.

Väestön väheneminen on monessa kunnassa haaste, ja Vihti ei ole poikkeus. Kunnan kehittämisessä on tärkeää keskittyä siihen, että alueen asukkaille tarjotaan hyvät palvelut, työmahdollisuudet ja elinympäristö, jotka tekevät siitä houkuttelevan kaikille asukkaille, ei vain ulkomailta tuleville. Kunnassa tulisi siis keskittyä paikallisten elinolojen parantamiseen ja tarjoamaan edellytyksiä perheiden, nuorten ja ikääntyvien hyvinvoinnille, sillä ne ovat perusedellytyksiä väestönkasvulle ja elinvoimaisuudelle. Vaikka muuttovoitto ulkomailta voisi auttaa paikallista väestökehitystä, on muistettava, että kestävä kasvu perustuu kunnan sisäiseen kehitykseen ja palveluiden kehittämiseen.

Vihti tunnetaan upeasta luonnostaan, ja sen tarjoamat ulkoilumahdollisuudet ja ympäristö ovat suuri vetovoimatekijä kunnassa. Rakentaminen luontoalueilla voi lyhyellä aikavälillä helpottaa asuntomarkkinoita ja mahdollistaa kohtuuhintaisia asuntoja, mutta pitkällä tähtäimellä se voi heikentää elinympäristön laatua ja luonnon monimuotoisuutta. Vihtiin on tärkeää löytää tasapaino rakentamisen ja luonnon välillä. Tavoitteena on kehittää Vihtiä niin, että se säilyttää vetovoimansa myös tulevaisuudessa. Rakentamisen täytyy olla kestävää ja ottaa huomioon niin asukkaille tarjottavat elinolosuhteet kuin luonnon hyvinvointi.

Kuntatalouden kestävyys on tärkeää, mutta veronkorotukset voivat heikentää asukkaiden taloudellista tilannetta, erityisesti silloin, kun talous on jo haasteellinen. Sen sijaan, että turvautuisi veronkorotuksiin, on tärkeää löytää keinoja tehostaa toimintaa, parantaa kustannustehokkuutta ja kehittää palveluja siten, että ne pysyvät laadukkaina, mutta eivät kuormita liikaa kuntataloutta. Vastuullinen taloudenpito ja palveluiden priorisointi ovat tärkeitä, ja niiden avulla voidaan varmistaa, että kunta pystyy tarjoamaan peruspalvelut ilman ylimääräistä verorasitusta asukkaille. Sosiaalietuuksien ja julkisten palveluiden leikkaaminen on aina viimeinen vaihtoehto. Kunnan talouden tasapainottaminen on tehtävä vastuullisesti ja kestävästi.

Tuloerot voivat olla hyväksyttäviä, jos ne perustuvat yksilön lahjakkuuteen, ahkeruuteen ja ansioihin. Tämä on tärkeää, koska se kannustaa ihmisiä tekemään töitä ja kehittämään itseään, mikä voi puolestaan edistää yhteiskunnan ja talouden hyvinvointia. On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia, mutta myös palkitsee ne, jotka panostavat omaan kehitykseensä, tekevät kovasti töitä ja onnistuvat saavuttamaan hyviä tuloksia. Samalla kuitenkin on huolehdittava siitä, että sosiaalinen tasa-arvo ja hyvinvointi säilyvät. Tuloerot eivät saisi kuitenkaan kasvaa niin suuriksi, että ne luovat esteitä yhteiskunnan yhteenkuuluvuudelle. Kaikkien tulisi voida elää kunnollista elämää ja saada peruspalvelut, mutta menestykseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen on tärkeää tarjota kannustimia.

Markkinoiden vapaa toiminta on usein tehokkain tapa edistää talouskasvua ja hyvinvointia, sillä kilpailu luo innovaatioita ja parantaa palveluiden ja tuotteiden laatua. Liiallinen valtion puuttuminen voi puolestaan haitata tätä kehitystä, koska se voi lisätä byrokratiaa ja rajoittaa markkinoiden luonteen mukaista joustavuutta. Sen sijaan on tärkeää, että valtiolla on tasapainoinen rooli, jossa turvataan peruspalvelut ja huolehditaan yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista jäsenistä. On myös tärkeää varmistaa, että markkinoiden toiminta on reilua ja läpinäkyvää, mutta puuttumisen tulisi olla harkittua ja keskittyä oikeudenmukaisiin sääntöihin eikä hallita kaikkea taloudellista toimintaa.

Sosiaaliturva on tärkeä turvaverkko, joka takaa ihmisille toimeentuloa vaikeuksien keskellä, mutta järjestelmän on oltava sellainen, että se kannustaa myös työntekoon ja aktiivisuuteen. Liian helpolla pääsy sosiaaliturvaan ilman velvollisuutta etsiä töitä tai osallistua yhteiskunnan toimintaan voi heikentää yksilöiden motivaatiota ja yhteiskunnan yleistä hyvinvointia. On tärkeää, että sosiaaliturva toimii tasapainoisesti siten, että se tukee niitä, jotka ovat oikeasti avun tarpeessa, mutta myös kannustaa ihmisiä pyrkimään itsenäisyyteen ja työllistymiseen. Tämä edellyttää järjestelmän kehittämistä niin, että se ei jää vain passiiviseksi tukimuodoksi, vaan tuo esiin mahdollisuuksia, joilla ihmiset voivat parantaa omaa asemaansa ja samalla lisätä yhteiskunnan elinvoimaisuutta.

Valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa ei tulisi vähentää liikaa, sillä julkinen omistus voi tarjota vakautta ja edistää yhteiskunnan tarpeiden huomioimista talouden eri osa-alueilla. Julkinen omistajuus voi mahdollistaa esimerkiksi tärkeiden palveluiden tuottamisen ja infrastruktuurihankkeiden toteuttamisen ilman liiallista markkinoiden heiluntaa. Erityisesti kunnallisessa omistuksessa voi olla etuja silloin, kun halutaan varmistaa, että palvelut ja toiminnot ovat laadukkaita, saavutettavissa ja eivät jää pelkästään markkinoiden varaan. Kunnan omistamat yritykset voivat toimia pitkällä aikavälillä yhteiskunnan hyväksi, tuoden myös työllisyyttä ja elinvoimaa paikalliseen talouteen.

Suomen monikulttuuristuminen tuo mukanaan mahdollisuuksia ja haasteita. Työperäinen maahanmuutto on mahdollisuus työvoimapulan täyttämiseksi ja taloudellisen kasvun tukemiseksi. Samalla on kuitenkin huolehdittava kotouttamisesta, kielitaidosta ja kulttuurisesta ymmärryksestä, jotta kaikki voivat osallistua yhteiskunnan elämään. Hyvin suunnitellut ja toteutetut kotouttamistoimet voivat varmistaa, että monikulttuurisuus on rikastuttava tekijä yhteiskunnassa.

Kristilliset arvot voivat olla monille henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta poliittisessa päätöksenteossa on tärkeää huomioida koko yhteiskunnan monimuotoisuus ja erilaiset arvot. Vaikka kristilliset arvot voivat tarjota hyvän pohjan monille, päätöksenteon tulee olla avointa kaikille kansalaisille ja varmistaa, että päätökset perustuvat laajempaan oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Vastuullisessa ja kestävässä päätöksenteossa otetaan huomioon kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeet ja oikeudet, eikä se perustu vain yhteen arvopohjaan.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Hyvä kasvatus perustuu kunnioitukseen sekä muita ihmisiä että yhteiskunnallisia sääntöjä kohtaan. Lapselle on tärkeää oppia vastuullisuutta, rehellisyyttä, ystävällisyyttä, empatiaa, itsenäisyyttä ja kykyä tehdä oikeita valintoja. Samalla on kuitenkin tärkeää, että lasten kasvatuksessa huomioidaan myös heidän itsenäinen ajattelu ja kyky kyseenalaistaa. Tavoitteena ei ole pelkästään totella, vaan ymmärtää ja kehittää yhteisiä sääntöjä, jotka tukevat yhteiskunnan hyvinvointia ja tasa-arvoa. Vastuullinen päätöksenteko ja yhteisön hyvä kehittäminen vaatii myös lasten ja nuorten itsenäisyyden tukemista, jotta he voivat toimia yhteiskunnassa itsevarmasti ja arvostavasti.

Suomen tulisi vähentää omia päästöjään. Meillä on vastuu ympäristöstämme ja tulevista sukupolvista, ja omilla toimillamme voimme näyttää esimerkkiä muille maille. Tämä voi samalla avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää innovaatioita, mikä tukee talouskasvua. On kuitenkin tärkeää huomioida, että päästövähennykset tulee toteuttaa taloudellisesti kestävästi, jotta ne eivät rasita liikaa kansalaisten arkea tai vaaranna hyvinvointivaltiomme rahoitusta.

Suomen ja suomalaisten etu on tärkeä, sillä politiikan tulee palvella kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Suomen talouden, työpaikkojen ja turvallisuuden kehittäminen on keskeistä, jotta voimme tarjota tuleville sukupolville mahdollisuuksia hyvään elämään. Tämä tarkoittaa myös vastuullista taloudenpitoa, joka ei aseta kansalaisten elinolosuhteita vaarantaviin tilanteisiin, vaan varmistaa kestävämmän tulevaisuuden. Politiikassa on myös tärkeää pitää huolta siitä, että päätökset eivät heikennä suomalaisten kilpailukykyä kansainvälisessä ympäristössä, vaan tukevat oman yhteiskunnan kehittämistä.

Ympäristömme on äärimmäisen tärkeä, sillä terve ja elinkelpoinen ympäristö on perusta kaikelle elämälle ja hyvinvoinnille. On kuitenkin tärkeää, että ympäristön suojelu ei estä talouden kasvua ja työpaikkojen luomista, sillä taloudellinen vakaus on avainasemassa elinolosuhteiden parantamisessa ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Kun ympäristönsuojelu ja talouskasvu ovat ristiriidassa, on löydettävä kestävä tasapaino. Tämä voi tarkoittaa investointeja uusiin, ympäristöystävällisiin teknologioihin ja innovaatioihin, jotka voivat luoda uusia työpaikkoja ja samalla vähentää ympäristökuormitusta. Tällöin ei tarvitse valita joko talouskasvun tai ympäristönsuojelun välillä, vaan voidaan yhdistää molemmat tavoitteet.

Vahvan johtajan rooli on tärkeä, mutta hänen toiminnassaan tulee aina noudattaa lakeja ja periaatteita, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden ja demokratian. Suomi on rakennettu oikeusvaltion periaatteelle, jossa jokaisen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat selkeät ja tasavertaiset. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tarvittaisi päättäväistä ja vastuullista johtamista, mutta kaikki päätökset on tehtävä läpinäkyvästi ja perustuslain sekä muiden lakien puitteissa. Vahva johtajuus on tärkeää silloin, kun se edistää yhteiskunnan hyvinvointia ja taloudellista kestävyyttä. Johtajan tulee kuitenkin olla esimerkkinä siitä, miten sääntöjä ja periaatteita noudattamalla voidaan luoda parempi tulevaisuus koko kansalle.

On tärkeää, että kaikki alueet saavat mahdollisuuden kehittyä ja tarjota asukkailleen peruspalvelut. Kuitenkin resurssien käyttöä ja julkista rahaa tulisi kohdentaa niin, että se tukee kestävää kehitystä ja elinvoimaisia yhteisöjä. Jos asutuksen ylläpitäminen jollain alueella käy kohtuuttoman kalliiksi ja taloudellisesti haastavaksi, tulee miettiä muita vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotka vievät voimavaroja sinne, missä niitä tarvitaan eniten. On myös tärkeää, että huomioimme, miten alueiden väestönkehitys ja elinvoimaisuus voivat olla vuorovaikutuksessa työmarkkinoiden ja liiketoiminnan kanssa. Avoin ja innovatiivinen lähestymistapa aluekehityksessä voi luoda elinvoimaisempia alueita, jotka eivät ole riippuvaisia pelkästään valtion tuista.

Suomen kaupungistuminen voi tarjota monia etuja, kuten paremman työpaikkojen saatavuuden ja palvelut, mutta se ei ole kaikille ihmisille paras vaihtoehto. On tärkeää, että myös maaseutu- ja pienemmät alueet pysyvät elinvoimaisina ja houkuttelevina asuinpaikkoina. Kaupungistumisen edetessä on huolehdittava siitä, että alueiden väliset erot eivät kasva liian suuriksi, ja että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus elää laadukasta elämää asuinpaikasta riippumatta. Pienemmille alueille on myös tärkeää tukea yritystoimintaa ja elinvoimaa, jotta asukkaiden ei tarvitse muuttaa isoihin kaupunkeihin saadakseen parempia elinmahdollisuuksia. Tavoitteena tulisi olla tasapaino eri alueiden kehittämisessä ja huolehtia siitä, että resurssit ja mahdollisuudet jakautuvat oikeudenmukaisesti ympäri maata.